Ympäristöaktivismi buddhalaiseen malliin

Ympäristökriisin syvetessä aktivismi löytää uusia väyliä. Eräs kekseliäs ympä­ris­tö­ak­ti­vis­min muoto on puiden vih­ki­mi­nen budd­ha­lai­sik­si munkeiksi metsien suojelun nimissä. Tapa nojaa Buddhan ope­tuk­siin kär­si­myk­sen vähen­tä­mi­ses­tä. 

Puu otetaan osaksi munkkien eli bhikk­hu­jen vel­jes­kun­taa buat ton mai ‑sere­mo­nias­sa. Valittu puu on suuri, maisemaa hal­lit­se­va yksilö. Alkuperäistä sere­mo­ni­aa vas­taa­vas­sa tapah­tu­mas­sa puu merkitään eri­tyi­sek­si kie­to­mal­la sen ympärille oranssi, munkin kaavun värinen kangas. 

Thaimaalaisista 90 % on budd­ha­lai­sia. Maallikoilla ja bhikk­huil­la on tiiviit yhteydet, ja myös buat ton maihin osal­lis­tuu maal­li­koi­ta. Perinteisessä bhikk­hu­jen vih­ki­se­re­mo­nias­sa maallikot lah­joit­ta­vat heille erilaisia tykö­tar­pei­ta. Ekomunkkien versiossa lah­joi­te­taan ja istu­te­taan puun siemeniä. Valistavissa tem­pauk­sis­sa pyhiä tekstejä luetaan ja tulkitaan tavalla, jossa henkisyys kohtaa ympä­ris­tön­suo­je­lun.

Bhikkhuihin suh­tau­du­taan hyvin kun­nioit­ta­vas­ti, ja heidän vahin­goit­ta­mi­sen­sa on paitsi laitonta, myös tabu. Puun sym­bo­li­nen munkkeus ulottaa suo­je­luk­sen puu­yk­si­löön ja koko metsään. Munkkipuut herät­tä­vät vahvoja miel­leyh­ty­miä budd­ha­lai­suu­des­sa kes­kei­seen kaikkien olentojen kär­si­myk­sen vähen­tä­mi­seen, ja monet metsurit kiel­täy­ty­vät kos­ke­mas­ta mer­kit­tyi­hin puihin.

Ekomunkeilla on ollut mer­kit­tä­vä vaikutus Thaimaan ympä­ris­tö­tie­toi­suu­teen. Bhikkhut nauttivat usein val­tion­hal­lin­toa suurempaa luot­ta­mus­ta, ja ovat hyvässä asemassa levit­tä­mään tietoa. Samalla aktivismi herättää kes­kus­te­lua siitä, onko bhikk­hu­jen poliit­ti­nen aktii­vi­suus sopivaa. Kysymys liittyy luos­ta­ri­lai­tok­sen asemaan yhteis­kun­nas­sa. Viimeisen vuo­si­sa­dan aikana valtio on omaksunut monia luos­ta­rei­den perin­tei­siä tehtäviä, pakottaen ne etsimään uusia väyliä mer­ki­tyk­sel­li­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen maal­li­koi­den kanssa. 2010-luvulla puuse­re­mo­nioi­den suosio oli jo sitä luokkaa, että niitä nähtiin osana mis­si­ki­so­ja. Vaikka niiden vaikutus on tämän myötä hieman lai­men­tu­nut, ne ovat levinneet ainakin naa­pu­ri­maa Kambodžaan.

  1. Susan M. Darlington. 1998. The ordi­na­tion of a tree: The Buddhist ecology movement in Thailand
  2. BBC: Buddhist monk ordains trees to help the envi­ron­ment

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jättiläiskalmarit esitetään tänä päivänä “merten viimeisinä mysteereinä”. Näköhavainnot niistä ovat antaneet esikuvan muun muassa skandinaavisesta tarinaperinteestä tutulle merihirviö Krakenille. Jättiläiskalmareita ei kuitenkaan ole pidetty hirviöinä kautta aikojen, vaan ne hirviöllistettiin vasta 1800-luvun lopulla.

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Olen islamiin erikoistunut uskontopsykologi ja tutkin työkseni sitä, mikä rooli uskonnolla on muslimien elämässä. Uskovan omat elämänkokemukset vaikuttavat paljon siihen, mitä islamilaiset perinteet merkitsevät hänelle. Entä mitä islam merkitsee minulle henkilökohtaisesti, sen tutkijana?