COVID-19 ‑pandemian paikalliset ratkaisut

Suomen ensim­mäis­ten COVID-19-tar­tun­to­jen pal­jas­tut­tua useita taudille altis­tu­nei­ta on määrätty karan­tee­niin. Heidän tulisi pysytellä kotosalla eikä esi­mer­kik­si kaupassa asiointi ole sallittua. Viime viikolla kuitenkin uuti­soi­tiin tapauk­ses­ta, jossa karan­tee­niin mää­rät­ty­jä lapsia olisi nähty Helsingin Viikin K‑supermarketissa.

Yksilön liik­ku­mis­va­paut­ta rajoit­ta­va karan­tee­ni on vakava varotoimi, joten miksi sitä rikotaan? Eräs selitys saattaa piillä siinä, että kun uusi koro­na­vi­rus ei viran­omais­ten mukaan ole juuri kausi-influens­saa vaa­ral­li­sem­pi, voi karan­tee­nia olla yksi­lö­ta­sol­la vaikea ottaa vakavasti.

COVID-19 ‑tar­tun­nois­ta tie­dot­ta­van THL:n tehtävänä on valistaa kansaa tilanteen vaka­vuu­des­ta. Samalla on kuitenkin väl­tet­tä­vä aiheet­to­man pelon syn­nyt­tä­mis­tä. Tehtävä on hankala, sillä se vaatii tasa­pai­not­te­lua kahden varsin erilaisen tavoit­teen kanssa.

Käytännön tasolla lop­pu­tu­le­ma­na voi olla, että faktoja voidaan joutua kertomaan vali­koi­den. Tällainen toiminta voidaan johtaa filosofi Platonin val­tio­teo­ri­aan, jonka mukaan valtion johtajat ja edustajat ovat ainoita, joilla on oikeus (ja tar­vit­taes­sa myös vel­vol­li­suus) valeh­del­la, jos se palvelee suurempaa hyötyä.

Uusi koro­na­vi­rus lisättiin Suomessa helmikuun puo­li­vä­lis­sä vähin äänin yleis­vaa­ral­lis­ten tar­tun­ta­tau­tien listalle. WHO:n mukaan kuol­lei­suus koro­na­vi­ruk­seen on noin 3,4%, mikä on 20 – 100 kertaa kausi-influens­saa korkeampi.

Lentoliikenteen voimakas rajoit­ta­mi­nen olisi saattanut rajoittaa taudin leviä­mis­tä Suomeen. Silti siihen ei ole haluttu viran­omais­ten toimesta puuttua. Pääosa suo­ma­lais­ten lennoista on ulko­mail­le koh­dis­tu­vaa vapaa-ajan matkailua, mutta myös työ­mat­ko­jen osuus on huo­mat­ta­va.

Nykymaailmassa turismin merkitys on niin suuri, että siihen on vaikea puuttua. Kyse on turismin talou­del­li­ses­ta arvosta, mutta myös yksilön sub­jek­tii­vi­ses­ta oikeu­des­ta matkustaa. Suomessa perus­tus­la­ki takaa liik­ku­mis­va­pau­den. Kriisitilanteessa yksi­lön­va­paut­ta koros­ta­vat arvot joutuvat tör­mäys­kurs­sil­le kan­sa­lais­ten suo­je­le­mi­sen kanssa.

Globaalit ilmiöt kuten COVID-19 aikaan­saa­vat pai­kal­li­sia reak­tioi­ta. Tällaisia maa­il­man­laa­jui­ses­ti pai­kal­lis­ta­sol­la vai­kut­ta­via ilmiöitä kutsutaan glo­kaa­leik­si. Esimerkiksi Kiina, ja sittemmin Italia, ovat käyt­tä­neet kovia otteita koro­nae­pi­de­mian kuriin saa­mi­sek­si. Näissä maissa koko­nai­sia kau­pun­ke­ja on eristetty. Siinä missä Suomessa karan­tee­ni käy­tän­nös­sä perustuu suos­tu­muk­seen, Kiinassa ihmisiä on jopa lukittu asun­toi­hin­sa ulko­puo­lel­ta.

Mennäänkö talous vai ihminen edellä – ja jos mennään, niin missä? Helposti voisi ajatella, että Euroopassa halutaan pitää talous ja yhteis­kun­ta pyö­ri­mäs­sä nor­maa­liin tapaan, vaikka se vaatisi muutaman kuo­lo­nuh­rin. Toisaalta Kiinan hallinnon toimissa ei vält­tä­mät­tä ole kyse ihmis­hen­kien aset­ta­mi­ses­ta talouden edelle. Ehkä on vain laskettu, että epidemian nopea rat­kai­se­mi­nen tulee lopulta myös kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti edul­li­sem­mak­si.

Raaka-aineiden moni­mut­kai­set toi­mi­tus­ket­jut ja kan­sain­vä­li­sen kaupan herkkyys voivat aikaan­saa­da tilanteen, jossa jo hieman influens­saa vakavampi tauti voi aiheuttaa arkie­lä­mää huo­mat­ta­vas­ti hei­ken­tä­viä talous­vai­ku­tuk­sia.

Siinä missä monien kes­kus­te­lu­pals­to­jen kau­hu­ku­vat pohjaavat kata­stro­fie­lo­ku­vien tar­joa­maan kuvastoon, voi koro­na­vi­ruk­sen suurin uhkakuva liittyä apteekin ja lähi­kau­pan tyh­je­ne­viin hyllyihin. Matkailualan pie­ny­rit­tä­jil­le kyse voi olla myös toi­meen­tu­lon menet­tä­mi­ses­tä.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Jan-Peter Strömming 14.3.2020 klo 15:56

    Siinä missä monien kes­kus­te­lu­pals­to­jen kau­hu­ku­vat pohjaavat kata­stro­fie­lo­ku­vien tar­joa­maan kuvastoon, voi koro­na­vi­ruk­sen suurin uhkakuva liittyä apteekin ja lähi­kau­pan tyh­je­ne­viin hyllyihin. Matkailualan pie­ny­rit­tä­jil­le kyse voi olla myös toi­meen­tu­lon menet­tä­mi­ses­tä.”

    Suomessa on noin 300 hen­gi­tys­ko­net­ta. Jos 5 % sai­ras­tu­neis­ta tarvitsee niitä, 6000 sai­ras­tu­nut­ta riittää kuor­mit­ta­maan kaikki saa­ta­vil­la olevat laitteet. Tämän jälkeen hen­gi­tys­ko­nei­ta tar­vit­se­vat kuolevat. Tässä mainittu 5 % on melko kon­ser­va­tii­vi­nen arvio, sillä luke­mis­sa­ni teks­teis­sä on ollut esillä 10 — 20 %. Jos 70 % suo­ma­lai­sis­ta saa taudin, mikä ilman aggres­sii­vi­sia toimia tapahtuu kuu­kau­des­sa tai parissa, noin 3.5 % suo­ma­lai­sis­ta kuolee pel­käs­tään tästä syystä, minkä päälle tulee muu taudin aiheut­ta­ma kuol­lei­suus. Sinun mie­les­tä­si suurin uhkakuva liittyy lähi­kau­pan tyh­je­ne­viin hyllyihin, ja muista uhkista puhuminen on kes­kus­te­lu­pals­to­jen kom­men­toi­jien kyvyt­tö­myyt­tä erottaa elokuva todel­li­suu­des­ta.

    Nyt järki käteen saatana.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Wc-paperin historia on yllättävän lyhyt ottaen huomioon, että tarpeiden tekeminen on yhteistä kaikille ihmisille. Suuressa osassa maailmaa suositaan vedellä puhdistautumista vessakäynnin jälkeen. Paperin käyttö on kuitenkin kasvussa vaurastuvissa maissa, joiden keskiluokka kasvaa. Vessapaperin kulutuksen kasvu heijastelee globaalien markkinavoimien ja kulutuskulttuurin leviämistä.

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.

Koillis-USA:ssa eräs uusi öljyputki on kaavoitettu kulkemaan alkuperäiskansojen pyhien maiden halki. Lokakuussa 2019 öljy-yhtiö Enbridge ilmoitti hyvityksenä luovuttavansa alueen alkuperäisväestölle täyden kontrollin reitin viimeisestä 30 kilometristä. Osuuden, jota projektissa kutsutaan nimellä Peace Pipeline, ottaa haltuunsa Indigenous Pipeline Council, IPC.

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat antropologisen tutkimuksen ytimessä, sillä aihe koskettaa meitä kaikkia. Työkentällä-haastattelussa keskustelemme antropologi Laura Menardin kanssa hänen työstään kansanterveystieteen lehtorina Sussexin yliopistossa Iso-Britanniassa.