Durian, kielletty hedelmä

Metron ovessa Bangkokissa on rivi tuttuja kiel­to­merk­ke­jä. Ei tupa­koin­tia, ei ruokaa tai juomaa… ja mikäs tämä on? Kiellettyjen asioiden listalla on jotain pyöreää ja pii­ki­käs­tä. Se on durian-hedelmä, kaakkois-Aasian ris­ti­rii­tai­sia tunteita herättävä herkku, joka tunnetaan hajustaan. 

Hedelmien kunin­kaak­si kutsuttu durian kasvaa kol­me­ki­loi­sek­si. Sen kova kuori on kaut­taal­taan suurten, vahvojen piikkien peitossa. Durianin tuoksu on niin väkevä, että sen kiel­tä­mi­nen jul­ki­sis­sa kul­ku­neu­vois­sa, hotel­leis­sa ja kaup­pa­kes­kuk­sis­sa on yleistä ympäri kaakkois-Aasiaa. Mädän sipulin, tärpätin ja sukkahien sekoi­tuk­sek­si kuvailtu haju puskee läpi pak­kaus­ma­te­ri­aa­leis­ta ja tarttuu pintoihin. 

Hurja tuoksu on kuitenkin osa makue­lä­mys­tä. Durianin ystävät kehuvat makua ker­mai­sek­si, päh­ki­näi­sek­si ja juus­to­kak­kui­sek­si, häi­väh­dyk­sel­lä alkoholia. Ravinteikas hedel­mä­li­ha muis­tut­taa raken­teel­taan avokadoa, ja sitä voidaan käyttää niin suo­lai­siin kuin makeisiin ruokiin. Durianin maku sopii yhtä lailla curryyn ja kakkuun, jäätelöön ja tof­fee­seen, pii­rak­kaan ja sip­si­maus­teek­si.

Durianilla on monia kult­tuu­ri­sia mer­ki­tyk­siä. Malesian chewon­gien mukaan sillä on tie­toi­suus ja halu olla ihmisille avuksi. Chewongien maailman synnyn myytissä duria­nil­la on keskeinen rooli ihmis­kun­nan ruok­ki­ja­na. Indonesian dayakit taas nimeävät täysi-ikäiset durian-puut. Duriania pidetään Indonesiassa lem­men­lääk­kee­nä — kenties, koska syöjälle tulee usein kuuma ja alkaa hikoi­lut­taa. Monin paikoin durian näh­dään­kin sopivana lahjana avio­rii­dan sovit­te­luun, kuk­ka­kim­pun tapaan. 

Kiinassa uskotaan, että liika durianin syönti yli­kuu­men­taa kehon. Thaimaan saip­puaoop­pe­rois­sa hahmot taas uhkaavat suut­tues­saan mätkäistä toisiaan pii­kik­kääl­lä duria­nil­la. Hedelmien kunin­gas­ta on lähetetty jopa ava­ruu­teen, mah­dol­li­sek­si lisäksi astro­naut­tien ruo­ka­va­lioon. 

Jos fiktioon on uskominen, Durian kiel­let­täi­siin kuitenkin myös ava­ruu­des­sa: tie­teis­sar­ja The Expansen 4. kauden avaus­jak­sos­sa mar­si­lai­sel­la juna-asemalla vilahtaa durian-kiel­to­merk­ki.

  1. Adventures in Eating: Anthropological Experiences in Dining from Around the World. Toim. Helen R. Haines ja Clare A. Sammels. 2010. 
  2. Bangkok Post: All hail the king of fruits

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Eurooppalaisessa kansanuskossa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän rituaalisella käsittelyllä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kasvukausien ja jumalallisen välillä. Esimerkiksi talon varakkuutta symboloiva kylvökakku syötettiin karjalle kevään ensimmäisenä laidunpäivänä hyvän sadon eli leivän saannin jatkumiseksi. Kristillisessä perinteessä ehtoollisleivän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.