Pandemia mahdollistaa arvojen vallankumouksen

Voiko pan­de­mias­ta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on mer­kil­le­pan­ta­vaa, että kaiken perus­tel­lun huolen lisäksi koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­ma poik­keus­ti­la on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voi­mak­kaan soli­daa­ri­suu­den tunteen. 

Jo pandemian alku­vai­hees­sa niin Suomessa kuin muualla maa­il­mas­sa on perus­tet­tu kes­ki­näi­sen avunannon ryhmiä: esi­mer­kik­si naa­pu­rus­ton tai koko kaupungin laajuisia rinkejä, joissa van­huk­sil­le viedään ruokaa. Olemme erittäin tie­toi­ses­ti muut­ta­mas­sa prio­ri­teet­te­jam­me. Ympäri maailmaa on todettu ääneen, että meidän kaikkien hyvin­voin­ti ja yhteis­kun­tien toiminta perustuu olen­nai­sil­ta osin hoiva- ja yllä­pi­to­työl­le. Samalla pohditaan, miten käyttää saa­ta­vil­la olevia resurs­se­ja sääs­te­li­ääs­ti ja siten, että niitä riittää kaikille.

Yhteiskunnalliset rakenteet ovat viime kädessä ruti­noi­tu­nei­ta toi­min­ta­pa­ta­po­ja. Niihin ei arkie­lä­mäs­sä suuremmin kiin­ni­te­tä huomiota, eikä niitä kysee­na­lais­te­ta. Tämän huomion ovat tehneet arvon käsitettä pohtineet ant­ro­po­lo­git kuten Terence Turner, Jane Fajans, Nancy Munn ja David Graeber. Kun ihmiset alkavat toimia yhdessä uudella tavalla, rakenteet muuttuvat. 

Graeber on todennut, että val­lan­ku­mouk­set, joissa vallataan pre­si­den­tin­pa­lat­si ja vedetään uusi lippu salkoon, eivät useinkaan tuota pysyvää muutosta. Sen sijaan arvojen ja toi­min­ta­ta­po­jen muutos aikaansaa monesti pysyvän val­lan­ku­mouk­sen. Näin tapahtui esi­mer­kik­si suku­puo­li­roo­leil­le toisen maa­il­man­so­dan myötä. Tuolloin naiset ottivat keskeisen roolin koti­rin­ta­man pyö­rit­tä­mi­ses­sä. Sodan jälkeen oli vaikea enää uskot­ta­vas­ti väittää, ettei naisista olisi ‘miesten töihin’. Sukupuolirooleissa tapahtui peruut­ta­ma­ton muutos — tai val­lan­ku­mous.

Pandemian alku­vai­hees­sa moni on muis­tut­ta­nut, että yhteis­kun­nan toiminnan kannalta kriit­ti­set ammatit, kuten esi­mer­kik­si sai­raan­hoi­ta­jat, siivoojat, huol­to­töi­den tekijät, bus­si­kus­kit ja kaupan kassat, ovat matalasti pal­kat­tu­ja. Näitä töitä tekevät ihmiset tietävät kyllä työnsä todel­li­sen mer­ki­tyk­sen ja sen, kuinka riip­pu­vai­nen yhteis­kun­ta niistä on. Siksi lakot näillä aloilla ovat niin tehokas työ­tais­te­lun muoto. Kriisin ja poik­keuk­sel­lis­ten olojen myötä myös ne, jotka ovat ottaneet näiden alojen työn itses­tään­sel­vyy­te­nä, ymmär­tä­vät niiden arvon. Samalla huomataan, ettei yksit­täi­sen henkilön hyvin­voin­ti tai varal­li­suus olekaan hänen omaa ansiotaan tai vain hänestä itsestään riippuvaa, vaan nojaa yhtei­sös­sä tehtyyn työhön.

On mah­dol­lis­ta, että koro­na­pan­de­mia herättää meidät huo­maa­maan huolto- ja hoi­va­töi­den arvon, ja että tämä tun­nus­te­taan jatkossa parempina palkkoina. Kollektiiviset toimet ja kes­ki­näi­nen avunanto pandemian aikana voivat myös toimia malleina ilmasto- ja bio­di­ver­si­teet­ti­krii­sien rat­kai­sul­le. 

Korona on nopeasti leviävä tauti, jonka seu­rauk­set ovat miltei välit­tö­mät. Ilmastonmuutos ja bio­di­ver­si­tee­tin vähen­ty­mi­nen taas ovat ‘hidas­tet­tu­ja kata­stro­fe­ja’, ant­ro­po­lo­gi Stuart Kirschin ilmausta lai­na­tak­se­ni. Ne ovat vai­keam­min hah­mo­tet­ta­vis­sa, ja niiden pahimmat vai­ku­tuk­set osuvat ensi alkuun pitkälti globaalin etelän maan­vil­je­li­jöi­hin. Kollektiivisen toiminnan jär­jes­tä­mi­nen niiden rat­kai­se­mi­sek­si on vai­keam­paa. Koronapandemia ja sen myötä mah­dol­li­ses­ti syntyvät uudet käyt­täy­ty­mis­mal­lit, arvojen muutos ja soli­daa­ri­suus voivat toimia pohjana, jolta pon­nis­tam­me yhdessä myös muiden kriisien rat­kai­se­mi­sek­si.

  1. Bliss, Laura 2016. How ‘Maintainers,’ Not ‘Innovators,’ Make the World. Citylab 8.4.2016.
  2. Fajans, Jane 1997. They Make Themselves: Work and Play among the Baining of Papua New Guinea. 
  3. Graber, David 2001. Toward An Anthropological Theory of Value: The False Coin of Our Own Dreams.
  4. Kirsch, Stuart 2014. Mining Capitalism: The Relationship between Corporations and Their Critics. 
  5. Munn, Nancy 1986. The Fame of Gawa: A Symbolic Study of Value in a Massim (Papua New Guinea) Society.
  6. Solnit, Rebecca 2009. A Paradise Built in Hell: The Extraordinary Communities that Arise in Disaster. 
  7. Turner, Terence 2008. Marxian value theory: An anth­ro­po­lo­gical pers­pec­ti­ve. Anthropological theory 8:1, 43 – 56.

Kirjoittaja

Tuomas Tammisto on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka väitteli Helsingin yliopistolla helmikuussa 2018 laajamittaisten öljypalmu- ja hakkuuprojektien poliittisista vaikutuksista ja paikallisen maankäytön muutoksesta Papua-Uuden-Guinean maaseudulla. Väitöskirja luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231102

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Aku Lehto 25.3.2020 klo 09:14

    Hyvä ja mie­len­kiin­toi­nen kirjoitus. Tälläisten poik­keuk­sel­lis­ten tapah­tu­mien aikana on kiin­nos­ta­vaa huomata, miten ihmiset kana­voi­vat ener­gi­aan­sa toisten, hei­kom­mas­sa asemassa olevien tuke­mi­seen ja kan­nus­ta­mi­seen. Esimerkkinä tästä tulee mieleen Postin lop­pu­vuo­den 2019 työ­tais­te­lut. Tällä hetkellä jylläävän koro­nae­pi­de­mian aikana on myös näin kaupan kassana posi­tii­vis­ta huomata ihmisten aito ilo siitä, kun joku siinä kassalla palvelee ja auttaa. On mie­len­kiin­tois­ta seurata, tuleeko tälläinen tilanne jatkumaan vai palau­du­taan­ko taas vanhaan ajat­te­luun, missä “vähäiset” alat ajautuvat sivuun toisten “isompien” alojen tieltä.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.