Siirry suoraan sisältöön

Pandemia mahdollistaa arvojen vallankumouksen

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen. 

Jo pandemian alkuvaiheessa niin Suomessa kuin muualla maailmassa on perustettu keskinäisen avunannon ryhmiä: esimerkiksi naapuruston tai koko kaupungin laajuisia rinkejä, joissa vanhuksille viedään ruokaa. Olemme erittäin tietoisesti muuttamassa prioriteettejamme. Ympäri maailmaa on todettu ääneen, että meidän kaikkien hyvinvointi ja yhteiskuntien toiminta perustuu olennaisilta osin hoiva- ja ylläpitotyölle. Samalla pohditaan, miten käyttää saatavilla olevia resursseja säästeliäästi ja siten, että niitä riittää kaikille.

Yhteiskunnalliset rakenteet ovat viime kädessä rutinoituneita toimintapatapoja. Niihin ei arkielämässä suuremmin kiinnitetä huomiota, eikä niitä kyseenalaisteta. Tämän huomion ovat tehneet arvon käsitettä pohtineet antropologit kuten Terence Turner, Jane Fajans, Nancy Munn ja David Graeber. Kun ihmiset alkavat toimia yhdessä uudella tavalla, rakenteet muuttuvat. 

Graeber on todennut, että vallankumoukset, joissa vallataan presidentinpalatsi ja vedetään uusi lippu salkoon, eivät useinkaan tuota pysyvää muutosta. Sen sijaan arvojen ja toimintatapojen muutos aikaansaa monesti pysyvän vallankumouksen. Näin tapahtui esimerkiksi sukupuolirooleille toisen maailmansodan myötä. Tuolloin naiset ottivat keskeisen roolin kotirintaman pyörittämisessä. Sodan jälkeen oli vaikea enää uskottavasti väittää, ettei naisista olisi ’miesten töihin’. Sukupuolirooleissa tapahtui peruuttamaton muutos – tai vallankumous.

Pandemian alkuvaiheessa moni on muistuttanut, että yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset ammatit, kuten esimerkiksi sairaanhoitajat, siivoojat, huoltotöiden tekijät, bussikuskit ja kaupan kassat, ovat matalasti palkattuja. Näitä töitä tekevät ihmiset tietävät kyllä työnsä todellisen merkityksen ja sen, kuinka riippuvainen yhteiskunta niistä on. Siksi lakot näillä aloilla ovat niin tehokas työtaistelun muoto. Kriisin ja poikkeuksellisten olojen myötä myös ne, jotka ovat ottaneet näiden alojen työn itsestäänselvyytenä, ymmärtävät niiden arvon. Samalla huomataan, ettei yksittäisen henkilön hyvinvointi tai varallisuus olekaan hänen omaa ansiotaan tai vain hänestä itsestään riippuvaa, vaan nojaa yhteisössä tehtyyn työhön.

On mahdollista, että koronapandemia herättää meidät huomaamaan huolto- ja hoivatöiden arvon, ja että tämä tunnustetaan jatkossa parempina palkkoina. Kollektiiviset toimet ja keskinäinen avunanto pandemian aikana voivat myös toimia malleina ilmasto- ja biodiversiteettikriisien ratkaisulle. 

Korona on nopeasti leviävä tauti, jonka seuraukset ovat miltei välittömät. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin vähentyminen taas ovat ’hidastettuja katastrofeja’, antropologi Stuart Kirschin ilmausta lainatakseni. Ne ovat vaikeammin hahmotettavissa, ja niiden pahimmat vaikutukset osuvat ensi alkuun pitkälti globaalin etelän maanviljelijöihin. Kollektiivisen toiminnan järjestäminen niiden ratkaisemiseksi on vaikeampaa. Koronapandemia ja sen myötä mahdollisesti syntyvät uudet käyttäytymismallit, arvojen muutos ja solidaarisuus voivat toimia pohjana, jolta ponnistamme yhdessä myös muiden kriisien ratkaisemiseksi.

Lukemista

  1. Bliss, Laura 2016. How ’Maintainers,’ Not ’Innovators,’ Make the World. Citylab 8.4.2016.
  2. Fajans, Jane 1997. They Make Themselves: Work and Play among the Baining of Papua New Guinea. 
  3. Graber, David 2001. Toward An Anthropological Theory of Value: The False Coin of Our Own Dreams.
  4. Kirsch, Stuart 2014. Mining Capitalism: The Relationship between Corporations and Their Critics. 
  5. Munn, Nancy 1986. The Fame of Gawa: A Symbolic Study of Value in a Massim (Papua New Guinea) Society.
  6. Solnit, Rebecca 2009. A Paradise Built in Hell: The Extraordinary Communities that Arise in Disaster. 
  7. Turner, Terence 2008. Marxian value theory: An anthropological perspective. Anthropological theory 8:1, 43-56.
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Tuomas Tammisto

Tuomas Tammisto on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka väitteli Helsingin yliopistolla helmikuussa 2018 laajamittaisten öljypalmu- ja hakkuuprojektien poliittisista vaikutuksista ja paikallisen maankäytön muutoksesta Papua-Uuden-Guinean maaseudulla. Väitöskirja luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231102Katso kirjoittajan artikkelit

1 kommentti artikkeliin “Pandemia mahdollistaa arvojen vallankumouksen”

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Tälläisten poikkeuksellisten tapahtumien aikana on kiinnostavaa huomata, miten ihmiset kanavoivat energiaansa toisten, heikommassa asemassa olevien tukemiseen ja kannustamiseen. Esimerkkinä tästä tulee mieleen Postin loppuvuoden 2019 työtaistelut. Tällä hetkellä jylläävän koronaepidemian aikana on myös näin kaupan kassana positiivista huomata ihmisten aito ilo siitä, kun joku siinä kassalla palvelee ja auttaa. On mielenkiintoista seurata, tuleeko tälläinen tilanne jatkumaan vai palaudutaanko taas vanhaan ajatteluun, missä ”vähäiset” alat ajautuvat sivuun toisten ”isompien” alojen tieltä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *