Siirry suoraan sisältöön

Salaliittomainen tieto on tyypillistä kaikille yhteisöille

Salaliitoilla tarkoitetaan yleensä räikeitä, järjenvastaisilta tuntuvia teorioita. Salaliittomainen ajattelu on kuitenkin hyvin tyypillistä kaikkien yhteisöjen arkisessa kanssakäymisessä. Rationaalisuus ei ole ainoa tapa tuottaa jaettua tietoa maailman rakenteista ja valtasuhteista, vaan siihen käytetään myös spekulaatiota ja huhuja. 

Teorioiden nimeäminen salaliittoteorioiksi on moraalinen ja hierarkinen teko, joka erottaa “hyvän” rationaalisen tiedon “huonosta” salaliittomaisesta tiedosta. Järkiperäinen tieto on kuitenkin vain yksi tiedon tuottamisen muoto. Antropologinen tutkimus osoittaa, ettei rationaalinen ja järkeen perustuva tieto ole ainoaa oikeaa tietoa. Se osoittaa myös, että salaliittomaista ajattelua huhuihin ja spekulaatioon liitettynä esiintyy kaikissa yhteisössä, vaikka harva myöntää harjoittavansa moista.

 

Salaliittoja voi tarkastella monesta näkökulmasta. Usein mieleen nousevat ensin räikeät esimerkit, kuten unkarilaissyntyiseen, amerikkalaistuneeseen miljardööri-hyväntekijä George Sorosiin liittyvät salaliittoteoriat. Soros on vuosikymmeniä rahoittanut Open Society Foundation -säätiönsä kautta liberaalia kansalaisyhteiskuntaa ympäri maailman. Perussuomalaisen puolueen uutissivusto Suomen Uutiset kuvaili marraskuussa 2018 George Sorosin toimia seuraavasti: ”Suursijoittaja George Soros ei peittele poliittista aktivismiaan. Hän kylvää kymmeniä miljoonia dollareita poliittisiin vaikuttamiskampanjoihin, mutta hänen toimiaan ei käsitellä mediassa kriittisesti.” 

 

Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon Facebook-postaukseen pohjaten Suomen Uutiset epäilee salaliittoa siinä, kuinka media ei paljasta Sorosin todellista agendaa. Näin myös “liberaali” media on salaliittomaisen ajattelun kohteena. 

 

Perussuomalaisten Soros-uutisointi seuraa samaa kaavaa kuin Unkarissa, jossa George Sorosiin liittyvät salaliittoteoriat ovat olleet julkisen keskustelun keskeinen pilari jo vuosia. Unkaria vuodesta 2010 hallinnut Fidesz-puolue on erityisesti vuoden 2015 jälkeen toteuttanut lukuisia mittavia propagandakampanjoita. Niissä vedotaan Sorosin johtamaan maailmanlaajuiseen salaliittoon, joka liberaalien ja vasemmistolaisten avulla yrittää tuhota eurooppalaiset kansallisvaltiot tuomalla maahan miljoona maahanmuuttajaa vuodessa. 

 

Fideszin hallintoa vastustaville unkarilaisille Sorosiin keskittyvät propagandakampanjat tuntuvat lähinnä järkeä loukkaavilta ja naurettavilta salaliittoteorioilta. Fideszin hallintoa ja propagandaa kritisoivissa yhteisöissä on kuitenkin myös salaliittomaisen ajattelun piirteitä: mitä pääministeri Viktor Orbán oikeasti suunnittelee, ja piilottelee Soros-salaliitoilla? Kuinka Fideszin rakentama hallinto toimii, ja mitä se ajaa takaa? 

 

Näin Unkarissa piirtyy kuva salaliittomaisesta ajattelusta eri näkökulmista, jossa eri osapuolet pitävät toistensa teorioita salaliittoina.  Onko kyseessä liberaalin median salaliitto, joka piilottelee Sorosin poliittisia toimia? Vai onko kyseessä oikeiston salaliitto, joka maalailee vihollista ja uhkakuvaa? Kenen tieto asiasta on parasta tietoa, ja missä kulkee raja salaliittomaisen ajattelun ja puhtaan spekuloinnin välillä?

Tiedon hierarkiat ja moraalinen lataus

Salaliittojen ja salaliittomaisen ajattelun vyyhtiä voi lähteä purkamaan tarkastelemalla tiedon eri kategorioita ja niiden välisiä suhteita. Onko rationaalinen tieto aina parasta tai oikeaa tietoa? Jos ei, miksi juuri salaliittoteoriat usein nähdään huonompana tietona? 

 

Teorian nimeäminen salaliitoksi on vahva moraalinen leima. Se haastaa nimeäjät osoittamaan salaliittoteorian vääräksi. Juuri tässä piilee salaliittoteorioiden voima: monet sosiaalitieteilijät ovat huomauttaneet, että niitä ei voi todistaa vääräksi. Salaliitot ovat niin sanotusti täydellisiä rakennelmia.  Mikä vain uusi tiedon murunen sopii jo valmiiksi tunnettuun kokonaisuuteen. 

 

Teorian leimaaminen salaliittoteoriaksi määrittelee tiedon ja sen tuottajat toissijaisiksi verrattuna oikeaan, rationaaliseen tietoon. Tämä on merkillepantavaa erityisesti niissä tilanteissa, joissa salaliittomaista ajattelua esiintyy sellaisten yhteisöjen parissa, jotka ovat valta-asetelmien altavastaajia.

Antropologi Nayanika Mathur on tutkinut tiedon kategorioita pohjois-Intian kontekstissa. Himalajan vuoristossa asuvat pienten kylien asukkaat syyttävät Intian valtiota muun muassa salametsästyksen hyväksymisestä luonnonsuojelualueella. Lisäksi he syyttävät haitallista ympäristöpolitiikkaa siitä, että suuret kissaeläimet hyökkäävät ihmisten kimppuun yhä useammin. Kyläläisillä ei kuitenkaan ole todisteita väitteilleen, ja paikallishallinto kuittaa ne salaliittoteorioina. Paikallishallinnon mukaan kaikki ympäristömuutokset ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamia.

Kuva: History in HD (CC0)

Mathur kiinnittää huomiota siihen, kuinka tässä tapauksessa on mahdollista, että paikallishallinto vetoaa ilmastonmuutokseen sen tieteellisesti todistetun vahvan aseman vuoksi. Kieltämättä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Mathur esittää, että tässä tapauksessa kova, luonnontieteille tyypilliseen testaamisen pohjautuva tiede voittaa siksi, että sillä on tiedon kategoriana valta-asema. Kova tiede ei kuitenkaan ole välttämättä ole oikea vastaus tai paras tieto selittämään paikallisia tapahtumia: sen sijaan sillä tukahdutetaan kyläläisten tieto. 

 

Salaliitoksi nimeäminen onkin nimenomaan hierarkinen teko, jolla erotetaan “huono” ja “hyvä” tieto toisistaan. Tilannetta leimaa eri tietojen välinen kilpailuasetelma, ja salaliittomainen, ei-rationaalinen tieto nähdään stigmana. Juuri tämä leimaaminen on olennaista, kuten myös Jussi Halla-aho esittää: miksi juuri Perussuomalaisia syytetään epärationaalisista salaliitoista? 

Rationaalisuus ja järki ovatkin politiikassa usein kuultuja kielikuvia, joihin vedotaan myös suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Ne pohjaavat siihen ymmärrykseen tiedosta, joka on lähtöisin valistuksen ajasta. Euroopassa 1700-luvulla syntynyt suuntaus korosti uskomusten ja tunteiden sijaan järkeä, testattua tietoa ja luonnontieteelliseen tutkimukseen pohjaavia faktoja.

Kuva: Antonio Sessa (CC0)

Sittemmin valistuksen ajan käsitys rationaalisen tiedon ylemmyydestä on tullut valtavirtaiseksi tiedon käsitykseksi. Se ohittaa muun tyyppiset tiedot, kuten salaliittomaisen ajattelun. Jälkikolonialistinen tutkimus on myös osoittanut, että niin kutsuttua  rationaalista ajattelua käytetään vallan välineenä erityisesti konteksteissa, jossa se esitetään poliittisesti neutraalina tietona.

Salaliittomainen ajattelu on tyypillinen ymmärryksen väline

Antropologiassa on kyseenalaistettu rationaalisen tiedon ylemmyys – tai ainakin se, että rationaalista tietoa olisi vain yhdenlaista. 

 

Klassisessa noituutta sudanilaisen azande-kansan parissa käsittelevässä tutkimuksessaan etnografi E.E. Evans-Pritchard pyrki ymmärtämään paikallisen yhteisön käsitystä tiedosta. Azandejen parissa uskottiin noituuden aiheuttavan onnettomuuksia, kuten puiden kaatumista asumusten päälle. Azandet eivät kieltäneet luonnontieteellistä selitystä – puut kaatuvat myrskyn ja painovoiman vuoksi –  mutta noituus selitti kysymyksiä, joihin ei vielä löytynyt vastausta: miksi puu kaatui juuri nyt? Evans-Pritchard osoitti, että noituus azandejen parissa oli tapa ymmärtää maailmaa noituuden logiikan mukaan, joka itsessään oli rationaalista.

Kuva: Joël de Vriend (CC0)

Myöskään George Sorosiin kohdistuvissa salaliittoteorioissa antropologisesti mielenkiintoisinta ei ole se, kuinka lähellä tai kaukana totuutta teoriat ovat. Sen sijaan ne voivat auttaa ymmärtämään, kuinka Unkarin hallinto hahmottaa maailman ja paikkansa siinä. Tämän näkökulman mukaan Unkari on edelläkävijä, joka paljastaa totuuden George Sorosin suunnitelmasta. Samalla se on altavastaaja ja suurten globaalien voimien hyökkäyksen kohde. 

 

1990-luvulla globalisaation kiihtyessä antropologit kiinnostuivat salaliittomaisesta ajattelusta ilmiönä, joilla yritettiin ymmärtää muuttuvia sosiaalisia suhteita altavastaajan asemasta  kapitalismin myllerryksessä. Salaliittomainen ajattelu ymmärrettiin myös tiedon tuottamisen muotona konteksteissa, joissa vallitsi tiedon puute, kuten esimerkiksi suurten poliittisten murrosten, konfliktien ja sotien keskellä. 

 

Algeriaa tutkinut antropologi Paul Silverstein osoittaa, kuinka Algerian sisällissodan aikana 1990-luvulla salaliittoteoriat olivat kansalaisten tapa ymmärtää monimutkaista todellisuutta, tiedon konfliktin tapahtumista ollessa vähäistä. Kuka oikeasti oli syypää väkivaltaisuuksiin maaseudulla?  Kuten myös Unkarin kontekstissa, salaliitot ilmenivät tapana ymmärtää maailmaa, eli eräänä tiedon muotona.

Salaliittomaisen ajattelun ja spekulaaation häilyvä raja

Jos salaliittoja tarkastellaan tapana jäsentää maailmaa sen sijaan, että niitä kauhistellaan epärationaalisena, hulluna tai huonona tietona, alkaa salaliittomaista ajattelua näkyä kaikkialla.  Illalliskeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa ihmiset päivittelevät ja ounastelevat sitä, mitä “oikeasti” tapahtuu. Onko SOTE-uudistus oikeistopuolueiden juoni rikastua yritystoiminnan kautta? Onko suomalaisella medialla linja, jonka mukaan maahanmuuttajien rikoksista kerrotaan liian paljon – tai liian vähän? 

 

Salaliittomaisella tiedolla onkin vahva yhteys juoruihin ja huhuihin. Antropologit kuten Max Gluckman ovat osoittaneet juorujen, skandaalien ja spekulaation tiivistävän ryhmän identiteettiä. Rajaa niiden ja salaliittomaisen puheen välillä onkin mahdotonta vetää. Yhteisöt ovat ovat antropologisesta näkökulmasta myös tiedon yhteisöjä, ja niitä voi yhdistää myös salaliittomainen tieto, kuten esimerkiksi Dominic Boyer osoittaa Itä-Saksan aikaisia journalisteja koskevassa etnografiassaan. 

 

Näin ollen mikään ryhmä ei ole vapaa salaliittomaisesta ajattelusta. Unkarissa hallintoa vastustavissa liberaaleissa piireissä käydään vakavia keskusteluja siitä, mitä Orbánin syrjään siirtämille Fidesz-politiikoille oikeasti on tapahtunut tai siitä, ketkä oppositiopolitiikot on ostettu Fideszin kannattajiksi. Vuonna 2017 Fideszin karkoittaessa Central European University -yliopistoa maasta, kampuksella kiiri salaaliitomainen huhu: yliopiston karkoitus oli uutisoitu Venäjän tiedotusvälineissä jo aikaisemmin. Olikin ehkä niin, että Orbán alkoi vainota yliopistoa Vladimir Putinin käskystä.

 

Kuva: Analise Benevides (CC0)

Salaliitot nähdään usein suuren luokan kulttimaisina teorioina: ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa, tai 9/11 -terrori-iskut olivat CIA:n itse tekemät. Myös Suomessa esiintyy kuitenkin myös salaliittomaista tietoa, joka on jokapäiväisen spekulaation ja ounastelun tasolla. Tämän kohteena on usein media, erityisesti valtamediat Yle ja Helsingin Sanomat. Mikä on medioiden todellinen agenda – mistä ne uutisoivat erityisen paljon, ja mitä ne piilottelevat? Olennaista yhteisön rakentumiselle on myös se, että omaa tietoa ei nähdä salaliittomaisena juuri siksi, että salaliittomaisen tiedon koetaan olevan huonompaa tietoa kuin rationaalinen tieto. 

 

Juoruilu ja salaliittomainen ajattelu ovat kuitenkin tyypillisiä kaikille yhteisöille. Rationaalinen tieto ei ole ainoa kategoria, jonka mukaan ihmiset jäsentävät maailmaa. Tiedon tyyppien analyyttinen, antropologinen tarkastelu ei myöskään tapahdu poliittisessa tyhjiössä. Tiedon eri tyyppien tunnistaminen ei tarkoita sitä, että tietyntyyppinen tieto olisi aina parasta tietoa. Sitä, millaiseen tietoon nojaudutaan, tulee aina tarkastella myös poliittisesti. Tieto on aina myös valtaa, ja kuten esimerkiksi Unkarin poliittiset tapahtumat osoittavat, valta-asemassa olevien tahojen salaliittomaisella ajattelulla voi olla järisyttävät poliittiset vaikutukset. 

Toimitus

  • Podcast-lukija: Eemi Nordström
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: EliasSch (CC0)

Lukemista

  1. Dominic Boyer, 2006. Conspiracy, History, and Therapy at a Berlin “Stammtisch”
  2.  Paul A. Silverstein, 2002. An Excess of Truth: Violence, Conspiracy Theorizing and the Algerian Civil War
  3. Nayanika Mathur, 2015. “It’s a conspiracy theory and climate change”: Of beastly encounters and cervine disappearances in Himalayan India
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Annastiina Kallius

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa, joka tutkii tietokulttuurin muutosta Unkarissa.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *