Salaliittomainen tieto on tyypillistä kaikille yhteisöille

Salaliitoilla tarkoitetaan yleensä räikeitä, järjenvastaisilta tuntuvia teorioita. Salaliittomainen ajattelu on kuitenkin hyvin tyypillistä kaikkien yhteisöjen arkisessa kanssakäymisessä. Rationaalisuus ei ole ainoa tapa tuottaa jaettua tietoa maailman rakenteista ja valtasuhteista, vaan siihen käytetään myös spekulaatiota ja huhuja. 

Teorioiden nimeä­mi­nen sala­liit­to­teo­rioik­si on moraa­li­nen ja hie­rar­ki­nen teko, joka erottaa “hyvän” ratio­naa­li­sen tiedon “huonosta” sala­liit­to­mai­ses­ta tiedosta. Järkiperäinen tieto on kuitenkin vain yksi tiedon tuot­ta­mi­sen muoto. Antropologinen tutkimus osoittaa, ettei ratio­naa­li­nen ja järkeen perustuva tieto ole ainoaa oikeaa tietoa. Se osoittaa myös, että sala­liit­to­mais­ta ajattelua huhuihin ja spe­ku­laa­tioon lii­tet­ty­nä esiintyy kaikissa yhtei­sös­sä, vaikka harva myöntää har­joit­ta­van­sa moista.

Salaliittoja voi tar­kas­tel­la monesta näkö­kul­mas­ta. Usein mieleen nousevat ensin räikeät esimerkit, kuten unka­ri­lais­syn­tyi­seen, ame­rik­ka­lais­tu­nee­seen mil­jar­döö­ri-hyvän­te­ki­jä George Sorosiin liittyvät sala­liit­to­teo­riat. Soros on vuo­si­kym­me­niä rahoit­ta­nut Open Society Foundation ‑säätiönsä kautta libe­raa­lia kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa ympäri maailman. Perussuomalaisen puolueen uutis­si­vus­to Suomen Uutiset kuvaili mar­ras­kuus­sa 2018 George Sorosin toimia seu­raa­vas­ti: ”Suursijoittaja George Soros ei peittele poliit­tis­ta akti­vis­mi­aan. Hän kylvää kymmeniä miljoonia dol­la­rei­ta poliit­ti­siin vai­kut­ta­mis­kam­pan­joi­hin, mutta hänen toimiaan ei käsitellä mediassa kriit­ti­ses­ti.” 

Puolueen puheen­joh­ta­ja Jussi Halla-Ahon Facebook-pos­tauk­seen pohjaten Suomen Uutiset epäilee sala­liit­toa siinä, kuinka media ei paljasta Sorosin todel­lis­ta agendaa. Näin myös “liberaali” media on sala­liit­to­mai­sen ajattelun kohteena. 

Perussuomalaisten Soros-uuti­soin­ti seuraa samaa kaavaa kuin Unkarissa, jossa George Sorosiin liittyvät sala­liit­to­teo­riat ovat olleet julkisen kes­kus­te­lun keskeinen pilari jo vuosia. Unkaria vuodesta 2010 hallinnut Fidesz-puolue on eri­tyi­ses­ti vuoden 2015 jälkeen toteut­ta­nut lukuisia mittavia pro­pa­gan­da­kam­pan­joi­ta. Niissä vedotaan Sorosin johtamaan maa­il­man­laa­jui­seen sala­liit­toon, joka libe­raa­lien ja vasem­mis­to­lais­ten avulla yrittää tuhota euroop­pa­lai­set kan­sal­lis­val­tiot tuomalla maahan miljoona maa­han­muut­ta­jaa vuodessa. 

Fideszin hallintoa vas­tus­ta­vil­le unka­ri­lai­sil­le Sorosiin kes­kit­ty­vät pro­pa­gan­da­kam­pan­jat tuntuvat lähinnä järkeä louk­kaa­vil­ta ja nau­ret­ta­vil­ta sala­liit­to­teo­rioil­ta. Fideszin hallintoa ja pro­pa­gan­daa kri­ti­soi­vis­sa yhtei­söis­sä on kuitenkin myös sala­liit­to­mai­sen ajattelun piirteitä: mitä pää­mi­nis­te­ri Viktor Orbán oikeasti suun­nit­te­lee, ja pii­lot­te­lee Soros-sala­lii­toil­la? Kuinka Fideszin rakentama hallinto toimii, ja mitä se ajaa takaa? 

Näin Unkarissa piirtyy kuva sala­liit­to­mai­ses­ta ajat­te­lus­ta eri näkö­kul­mis­ta, jossa eri osapuolet pitävät toistensa teorioita sala­liit­toi­na. Onko kyseessä libe­raa­lin median sala­liit­to, joka pii­lot­te­lee Sorosin poliit­ti­sia toimia? Vai onko kyseessä oikeiston sala­liit­to, joka maalailee vihol­lis­ta ja uhkakuvaa? Kenen tieto asiasta on parasta tietoa, ja missä kulkee raja sala­liit­to­mai­sen ajattelun ja puhtaan spe­ku­loin­nin välillä?

Tiedon hierarkiat ja moraalinen lataus

Salaliittojen ja sala­liit­to­mai­sen ajattelun vyyhtiä voi lähteä purkamaan tar­kas­te­le­mal­la tiedon eri kate­go­rioi­ta ja niiden välisiä suhteita. Onko ratio­naa­li­nen tieto aina parasta tai oikeaa tietoa? Jos ei, miksi juuri sala­liit­to­teo­riat usein nähdään huo­nom­pa­na tietona? 

Teorian nimeä­mi­nen sala­lii­tok­si on vahva moraa­li­nen leima. Se haastaa nimeäjät osoit­ta­maan sala­liit­to­teo­rian vääräksi. Juuri tässä piilee sala­liit­to­teo­rioi­den voima: monet sosi­aa­li­tie­tei­li­jät ovat huo­maut­ta­neet, että niitä ei voi todistaa vääräksi. Salaliitot ovat niin sanotusti täy­del­li­siä raken­nel­mia. Mikä vain uusi tiedon murunen sopii jo valmiiksi tun­net­tuun koko­nai­suu­teen. 

Teorian lei­maa­mi­nen sala­liit­to­teo­riak­si mää­rit­te­lee tiedon ja sen tuottajat tois­si­jai­sik­si ver­rat­tu­na oikeaan, ratio­naa­li­seen tietoon. Tämä on mer­kil­le­pan­ta­vaa eri­tyi­ses­ti niissä tilan­teis­sa, joissa sala­liit­to­mais­ta ajattelua esiintyy sel­lais­ten yhtei­sö­jen parissa, jotka ovat valta-ase­tel­mien alta­vas­taa­jia.

Antropologi Nayanika Mathur on tutkinut tiedon kate­go­rioi­ta pohjois-Intian kon­teks­tis­sa. Himalajan vuo­ris­tos­sa asuvat pienten kylien asukkaat syyttävät Intian valtiota muun muassa sala­met­säs­tyk­sen hyväk­sy­mi­ses­tä luon­non­suo­je­lua­lu­eel­la. Lisäksi he syyttävät hai­tal­lis­ta ympä­ris­tö­po­li­tiik­kaa siitä, että suuret kis­sae­läi­met hyök­kää­vät ihmisten kimppuun yhä useammin. Kyläläisillä ei kui­ten­kaan ole todis­tei­ta väit­teil­leen, ja pai­kal­lis­hal­lin­to kuittaa ne sala­liit­to­teo­rioi­na. Paikallishallinnon mukaan kaikki ympä­ris­tö­muu­tok­set ovat ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­mia.

Kuva: History in HD (CC0)

Mathur kiin­nit­tää huomiota siihen, kuinka tässä tapauk­ses­sa on mah­dol­lis­ta, että pai­kal­lis­hal­lin­to vetoaa ilmas­ton­muu­tok­seen sen tie­teel­li­ses­ti todis­te­tun vahvan aseman vuoksi. Kieltämättä ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sia Mathur esittää, että tässä tapauk­ses­sa kova, luon­non­tie­teil­le tyy­pil­li­seen tes­taa­mi­sen poh­jau­tu­va tiede voittaa siksi, että sillä on tiedon kate­go­ria­na valta-asema. Kova tiede ei kui­ten­kaan ole vält­tä­mät­tä ole oikea vastaus tai paras tieto selit­tä­mään pai­kal­li­sia tapah­tu­mia: sen sijaan sillä tukah­du­te­taan kylä­läis­ten tieto. 

Salaliitoksi nimeä­mi­nen onkin nime­no­maan hie­rar­ki­nen teko, jolla erotetaan “huono” ja “hyvä” tieto toi­sis­taan. Tilannetta leimaa eri tietojen välinen kil­pai­lua­se­tel­ma, ja sala­liit­to­mai­nen, ei-ratio­naa­li­nen tieto nähdään stigmana. Juuri tämä lei­maa­mi­nen on olen­nais­ta, kuten myös Jussi Halla-aho esittää: miksi juuri Perussuomalaisia syytetään epä­ra­tio­naa­li­sis­ta sala­lii­tois­ta? 

Rationaalisuus ja järki ovatkin poli­tii­kas­sa usein kuultuja kie­li­ku­via, joihin vedotaan myös suo­ma­lai­ses­sa jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa. Ne pohjaavat siihen ymmär­ryk­seen tiedosta, joka on lähtöisin valis­tuk­sen ajasta. Euroopassa 1700-luvulla syntynyt suuntaus korosti usko­mus­ten ja tunteiden sijaan järkeä, testattua tietoa ja luon­non­tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen pohjaavia faktoja.

Kuva: Antonio Sessa (CC0)

Sittemmin valis­tuk­sen ajan käsitys ratio­naa­li­sen tiedon ylem­myy­des­tä on tullut val­ta­vir­tai­sek­si tiedon käsi­tyk­sek­si. Se ohittaa muun tyyppiset tiedot, kuten sala­liit­to­mai­sen ajattelun. Jälkikolonialistinen tutkimus on myös osoit­ta­nut, että niin kutsuttua ratio­naa­lis­ta ajattelua käytetään vallan välineenä eri­tyi­ses­ti kon­teks­teis­sa, jossa se esitetään poliit­ti­ses­ti neut­raa­li­na tietona.

Salaliittomainen ajattelu on tyypillinen ymmärryksen väline

Antropologiassa on kysee­na­lais­tet­tu ratio­naa­li­sen tiedon ylemmyys — tai ainakin se, että ratio­naa­lis­ta tietoa olisi vain yhden­lais­ta. 

Klassisessa noituutta suda­ni­lai­sen azande-kansan parissa käsit­te­le­väs­sä tut­ki­muk­ses­saan etnografi E.E. Evans-Pritchard pyrki ymmär­tä­mään pai­kal­li­sen yhteisön käsitystä tiedosta. Azandejen parissa uskottiin noituuden aiheut­ta­van onnet­to­muuk­sia, kuten puiden kaa­tu­mis­ta asumusten päälle. Azandet eivät kiel­tä­neet luon­non­tie­teel­lis­tä selitystä — puut kaatuvat myrskyn ja pai­no­voi­man vuoksi — mutta noituus selitti kysy­myk­siä, joihin ei vielä löytynyt vastausta: miksi puu kaatui juuri nyt? Evans-Pritchard osoitti, että noituus azandejen parissa oli tapa ymmärtää maailmaa noituuden logiikan mukaan, joka itsessään oli ratio­naa­lis­ta.

Kuva: Joël de Vriend (CC0)

Myöskään George Sorosiin koh­dis­tu­vis­sa sala­liit­to­teo­riois­sa ant­ro­po­lo­gi­ses­ti mie­len­kiin­toi­sin­ta ei ole se, kuinka lähellä tai kaukana totuutta teoriat ovat. Sen sijaan ne voivat auttaa ymmär­tä­mään, kuinka Unkarin hallinto hahmottaa maailman ja paikkansa siinä. Tämän näkö­kul­man mukaan Unkari on edel­lä­kä­vi­jä, joka paljastaa totuuden George Sorosin suun­ni­tel­mas­ta. Samalla se on alta­vas­taa­ja ja suurten glo­baa­lien voimien hyök­käyk­sen kohde. 

1990-luvulla glo­ba­li­saa­tion kiih­tyes­sä ant­ro­po­lo­git kiin­nos­tui­vat sala­liit­to­mai­ses­ta ajat­te­lus­ta ilmiönä, joilla yri­tet­tiin ymmärtää muuttuvia sosi­aa­li­sia suhteita alta­vas­taa­jan asemasta kapi­ta­lis­min myl­ler­ryk­ses­sä. Salaliittomainen ajattelu ymmär­ret­tiin myös tiedon tuot­ta­mi­sen muotona kon­teks­teis­sa, joissa vallitsi tiedon puute, kuten esi­mer­kik­si suurten poliit­tis­ten murrosten, konflik­tien ja sotien keskellä. 

Algeriaa tutkinut ant­ro­po­lo­gi Paul Silverstein osoittaa, kuinka Algerian sisäl­lis­so­dan aikana 1990-luvulla sala­liit­to­teo­riat olivat kan­sa­lais­ten tapa ymmärtää moni­mut­kais­ta todel­li­suut­ta, tiedon konflik­tin tapah­tu­mis­ta ollessa vähäistä. Kuka oikeasti oli syypää väki­val­tai­suuk­siin maa­seu­dul­la? Kuten myös Unkarin kon­teks­tis­sa, sala­lii­tot ilmenivät tapana ymmärtää maailmaa, eli eräänä tiedon muotona.

Salaliittomaisen ajattelun ja spekulaaation häilyvä raja

Jos sala­liit­to­ja tar­kas­tel­laan tapana jäsentää maailmaa sen sijaan, että niitä kau­his­tel­laan epä­ra­tio­naa­li­se­na, hulluna tai huonona tietona, alkaa sala­liit­to­mais­ta ajattelua näkyä kaik­kial­la. Illalliskeskusteluissa ja sosi­aa­li­ses­sa mediassa ihmiset päi­vit­te­le­vät ja ounas­te­le­vat sitä, mitä “oikeasti” tapahtuu. Onko SOTE-uudistus oikeis­to­puo­luei­den juoni rikastua yri­tys­toi­min­nan kautta? Onko suo­ma­lai­sel­la medialla linja, jonka mukaan maa­han­muut­ta­jien rikok­sis­ta kerrotaan liian paljon — tai liian vähän? 

Salaliittomaisella tiedolla onkin vahva yhteys juoruihin ja huhuihin. Antropologit kuten Max Gluckman ovat osoit­ta­neet juorujen, skan­daa­lien ja spe­ku­laa­tion tii­vis­tä­vän ryhmän iden­ti­teet­tiä. Rajaa niiden ja sala­liit­to­mai­sen puheen välillä onkin mah­do­ton­ta vetää. Yhteisöt ovat ovat ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta myös tiedon yhteisöjä, ja niitä voi yhdistää myös sala­liit­to­mai­nen tieto, kuten esi­mer­kik­si Dominic Boyer osoittaa Itä-Saksan aikaisia jour­na­lis­te­ja kos­ke­vas­sa etno­gra­fias­saan. 

Näin ollen mikään ryhmä ei ole vapaa sala­liit­to­mai­ses­ta ajat­te­lus­ta. Unkarissa hallintoa vas­tus­ta­vis­sa libe­raa­leis­sa piireissä käydään vakavia kes­kus­te­lu­ja siitä, mitä Orbánin syrjään siir­tä­mil­le Fidesz-poli­tii­koil­le oikeasti on tapah­tu­nut tai siitä, ketkä oppo­si­tio­po­li­tii­kot on ostettu Fideszin kan­nat­ta­jik­si. Vuonna 2017 Fideszin kar­koit­taes­sa Central European University ‑yli­opis­toa maasta, kam­puk­sel­la kiiri salaa­lii­to­mai­nen huhu: yli­opis­ton karkoitus oli uutisoitu Venäjän tie­do­tus­vä­li­neis­sä jo aikai­sem­min. Olikin ehkä niin, että Orbán alkoi vainota yli­opis­toa Vladimir Putinin käskystä.

Kuva: Analise Benevides (CC0)

Salaliitot nähdään usein suuren luokan kult­ti­mai­si­na teorioina: ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa, tai 9/​11 ‑terrori-iskut olivat CIA:n itse tekemät. Myös Suomessa esiintyy kuitenkin myös sala­liit­to­mais­ta tietoa, joka on joka­päi­väi­sen spe­ku­laa­tion ja ounas­te­lun tasolla. Tämän kohteena on usein media, eri­tyi­ses­ti val­ta­me­diat Yle ja Helsingin Sanomat. Mikä on medioiden todel­li­nen agenda — mistä ne uuti­soi­vat erityisen paljon, ja mitä ne pii­lot­te­le­vat? Olennaista yhteisön raken­tu­mi­sel­le on myös se, että omaa tietoa ei nähdä sala­liit­to­mai­se­na juuri siksi, että sala­liit­to­mai­sen tiedon koetaan olevan huonompaa tietoa kuin ratio­naa­li­nen tieto. 

Juoruilu ja sala­liit­to­mai­nen ajattelu ovat kuitenkin tyy­pil­li­siä kaikille yhtei­söil­le. Rationaalinen tieto ei ole ainoa kategoria, jonka mukaan ihmiset jäsen­tä­vät maailmaa. Tiedon tyyppien ana­lyyt­ti­nen, ant­ro­po­lo­gi­nen tar­kas­te­lu ei myöskään tapahdu poliit­ti­ses­sa tyhjiössä. Tiedon eri tyyppien tun­nis­ta­mi­nen ei tarkoita sitä, että tie­tyn­tyyp­pi­nen tieto olisi aina parasta tietoa. Sitä, mil­lai­seen tietoon nojau­du­taan, tulee aina tar­kas­tel­la myös poliit­ti­ses­ti. Tieto on aina myös valtaa, ja kuten esi­mer­kik­si Unkarin poliit­ti­set tapah­tu­mat osoit­ta­vat, valta-asemassa olevien tahojen sala­liit­to­mai­sel­la ajat­te­lul­la voi olla järi­syt­tä­vät poliit­ti­set vai­ku­tuk­set. 

Kirjoittaja

Annastiina Kallius on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin Yliopistossa, ja tutkii Unkarin asemaa Euroopassa maahanmuuton kautta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.

Hiphop-kulttuuri luotiin lähes 50 vuotta sitten New Yorkin ghetoissa, josta se yllättäen levisi kaikkialle maailmaan. Kaupallisesta menestyksestä huolimatta hiphopin ytimessä on säilynyt kyky yhdistää erilaisia ihmisiä ja penseys ansaitsemattomia etuoikeuksia kohtaan.