Kalalinjauksia, ihmisoikeuskysymyksiä ja kaikkea siltä väliltä

Vastuullisuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin yritysten strategioissa ja asiakkaat osaavat sitä myös vaatia. Työkentällä-haastattelussa SOK:n vastuullisuuspäällikkönä työskentelevä antropologi Sanni Martikainen kertoo, millaista ison yrityksen yritysvastuuasioiden kanssa työskentely on.

Aurinko paistaa, kun saavun kahvilaan Helsingin kes­kus­tas­sa. Olen tulossa tapaamaan SOK:n vas­tuul­li­suus­pääl­lik­köä Sanni Martikaista, joka on Jyväskylän yli­opis­tos­ta val­mis­tu­nut kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi. Olen etuajassa, mutta niin on myös Martikainen, joka saapuu vain hetken jälkeeni. Tilaamme kahvit, aset­tau­dum­me upot­ta­viin noja­tuo­lei­hin. Alamme puhua siitä, kuinka ant­ro­po­lo­gi päätyi töihin yhteen Suomen suu­rim­mis­ta ja tun­ne­tuim­mis­ta yri­tyk­sis­tä.


Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) muodostaa yhdessä osuus­kaup­po­jen kanssa jokai­sel­le suo­ma­lai­sel­le tutun S‑ryhmän. SOK tuottaa osuus­kau­poil­le hankinta‑, asian­tun­ti­ja- sekä tuki­pal­ve­lui­ta ja toimii niiden kes­kus­liik­kee­nä. Sen vastuulla on myös S‑ryhmän stra­te­gi­nen ohjaus sekä eri ketjujen kehit­tä­mi­nen. Martikainen työs­ken­te­lee SOK:n vas­tuul­li­suusyk­si­kös­sä, joka vastaa siitä, että yri­tys­vas­tuu huo­mioi­daan koko S‑ryhmän tasolla.


Olisiko Martikainen itse uskonut, että hän päätyy vai­kut­ta­maan ja mah­dol­lis­ta­maan mil­joo­nien suo­ma­lais­ten vas­tuul­li­sem­man kulut­ta­mi­sen?


Mulle oli jo opintojen alussa sillä tavalla selvää, että tutkijan uralle en lähde. Halusin päätyä kehi­ty­syh­teis­työ­teh­tä­viin, ja sanoinkin sen sil­loi­sel­le etno­lo­gian pro­fes­so­ril­le jo ensim­mäi­ses­sä tapaa­mi­ses­sam­me. Että soveltava ant­ro­po­lo­gia on enemmän oma juttu, ja että kehi­ty­syh­teis­työ­teh­tä­vät kiin­nos­taa, eikä niinkään tutkijan ura. Mikä oli varmaan väärä vastaus siinä vaiheessa.”


Marti­kai­nen naurahtaa ja jatkaa ker­to­mal­la, ettei suunta kui­ten­kaan opintojen edetessä ollut vielä selkeä. Yhteiskunnallinen vai­kut­ta­mi­nen kiinnosti häntä jo opintojen aikana, ja hän kävi tekemässä vapaa­eh­tois­töi­tä sosi­aa­lis­ten ongelmien parissa toi­mi­vas­sa kehi­ty­syh­teis­työ­jär­jes­tös­sä Intiassa. Vastuullisuusasioiden pariin hän päätyi osittain sat­tu­mal­ta.

Sanni Martikainen Etelä-Italian tomaat­ti­vil­jel­mil­lä sadon­kor­juu­ai­kaan 2019. Martikainen oli tutus­tu­mas­sa tomaat­ti­tuo­tan­toon ja toi­men­pi­tei­siin, joilla siir­to­lais­työn­te­ki­jöi­den työoloja yritetään parantaa. Kuva: Sanni Martikaisen kotial­bu­mi.

Järjestötöistä yritysmaailmaan

Valmistumisen jälkeen Martikainen haki ja pääsi har­joit­te­luun Reilu Kauppa ry:hyn, sil­loi­seen Reilun Kaupan edis­tä­mi­syh­dis­tyk­seen. Kysyttäessä kuinka Martikainen päätyi jär­jes­töön, hän nauraa sen olleen hyvien sattumien summa.


Järjestöpuoli kiinnosti, joten se tuntui hyvältä rat­kai­sul­ta. Reilussa kaupassa myös yhdistyi tietyllä tavalla kehi­ty­syh­teis­työ ja kulut­ta­jan pää sekä Suomesta käsin vai­kut­ta­mi­nen.”


Harjoit­te­lun loputtua Martikainen pal­kat­tiin jär­jes­töön. Aluksi hän oli mukana kam­pan­jois­sa, joiden tavoite oli kannustaa suo­ma­lais­ta kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa edis­tä­mään reilun kaupan tuot­tei­den käyttöä ja pitämään asiaa esillä. Melko nopeasti Martikainen kuitenkin siirtyi yhdis­tyk­sen niin kut­su­tul­le kau­pal­li­sel­le puolelle mark­ki­noin­nin sekä kaup­pa­ryh­mä- ja yri­ty­syh­teis­työn pariin. Siellä tavoit­tee­na oli saada yritykset tuomaan mark­ki­noil­le enemmän reilun kaupan tuotteita ja tekemään niitä asiak­kail­leen tun­ne­tuik­si mark­ki­noin­nin kautta. Kun esimies ehdotti tiimin vaihtoa, kertoo Martikainen olleensa aluksi kau­huis­saan.


Ajattelin, että minähän olen humanisti, ei minusta ole tälle puolelle. Eikä oikeas­taan edes kiinnosta. Mutta sitten kun siihen lähti, niin kyllähän se sitten alkoi kummasti kiin­nos­taa.”


Marti­kai­nen kertoo, että työs­ken­te­ly jär­jes­tös­sä oli antoisaa ja opetti ymmär­tä­mään sekä jär­jes­tö­maa­il­maa että yritysten vas­tuu­ky­sy­myk­siä. Neljän Reilu Kauppa ry:ssä vietetyn vuoden jälkeen hänestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olisi aika uusille haas­teil­le. Kun SOK:lle haettiin kehi­tys­pääl­lik­köä, oli Martikaiselle selvää, että uusi suunta oli löytynyt.


Marti­kai­nen teki jo Reilu Kauppa ry:ssä toi­mies­saan paljon yhteis­työ­tä suo­ma­lais­ten kaup­pa­ryh­mien ja ravin­to­la­maa­il­man kanssa, joten kaupan maailma oli jossain määrin tuttu ja hyp­pää­mi­nen yri­tys­maa­il­maan tuntui luon­te­val­ta.

Kuva: Nathalia Rosa/​Unsplash (CC0)

Vastuullisempaa maailmaa rakentamassa

Vuonna 2012 Martikainen aloitti SOK:lla kehi­tys­pääl­lik­kö­nä, jonka toi­men­ku­va liittyi tuot­tei­den vas­tuul­li­suus­ky­sy­myk­siin. S‑ryhmän tuot­tei­den kirjo on laaja, joten opittavaa oli paljon. Martikainen muistelee huvit­tu­nee­na ensim­mäis­tä työ­päi­vään­sä:


Sain ihan ensim­mäi­se­nä työ­teh­tä­vä­nä pöydälle kalojen vas­tuul­li­suus­lin­jauk­sen päi­vit­tä­mi­sen, enkä tiennyt tyyliin muita kaloja, kuin ahvenen ja hauen. Piti aika paljon itse selvittää asioita.”


Nykyään SOK:n yri­tys­vas­tuu­asioi­ta hoidetaan vas­tuul­li­suusyk­si­kös­sä. Sen tehtävänä on katsoa vas­tuul­li­suut­ta stra­te­gi­ses­ti, asettaa tavoit­tei­ta, ohjata tekemistä ja mitata sitä koko ryhmän tasolla. Tämä tar­koit­taa osuus­kaup­po­ja, eri lii­ke­toi­min­ta-alueita, tytä­ryh­tiöi­tä ja lähia­luei­den, kuten Venäjän ja Viron, bisneksiä.


Kenttä on Martikaisen mukaan todella laaja, eikä koskaan voi tietää mitä työ­pöy­däl­le seu­raa­vak­si tulee. Yhden päivän aikana voi olla käsit­te­lys­sä esi­mer­kik­si koti­mai­sen siian kalastus, Bangladeshin teh­das­pa­lon mah­dol­li­nen yhteys S‑ryhmän tuot­tei­siin sekä sikojen kastraa­tion kivun­lie­vi­tys.


Viimeiset pari vuotta Martikainen on saanut keskittyä ihmi­soi­keuk­siin ja eettisiin kysy­myk­siin – eli samoihin sosi­aa­li­sen vastuun teemoihin, joiden parissa hän työs­ken­te­li myös Reilu Kauppa ry:ssä. Siinä mielessä aihepiiri on palannut lähemmäs ihmis­tie­tei­tä. Yhteistyö jär­jes­tö­maa­il­man kanssa myös jatkuu, joten Reilu Kauppa ry:ssä luodut kontaktit ovat edelleen tärkeitä.

Kuva: Kris Atomic/​Unsplash (CC0)

Kysyt­täes­sä miten ant­ro­po­lo­gi­taus­ta näkyy Martikaisen työssä, hän miettii hetken ja toteaa sen näkyvän epä­suo­ras­ti tiettynä ute­liai­suu­te­na vierasta kohtaan. Hänellä on myös halu ja kyky ymmärtää toisen näkö­kul­maa, mikä on tärkeää myös vas­tuul­li­suus­pääl­li­kön työssä, sillä yksi sen keskeinen osa-alue on sidos­ryh­mä­työ.


Se tar­koit­taa, että Martikaisen täytyy kuunnella eri tahojen odotuksia ja käydä jatkuvaa vuo­ro­pu­he­lua päät­tä­jien, jär­jes­tö­jen ja lii­ke­toi­min­to­jen kanssa siitä, miten vas­tuul­li­suut­ta voidaan edistää, mitkä tavoit­teet ovat rea­lis­ti­sia ja mitä osa-alueita eri lii­ke­toi­min­nois­sa tulisi kehittää.


Vastuullisuusnäkökulmasta työ on paljon tavoit­tei­den edis­tä­mis­tä ja eri tahojen sitout­ta­mis­ta niihin. Kouluttamista ja jal­kaut­ta­mis­ta. On tärkeää, että pystyy hah­mot­ta­maan mikä sille toiselle on tässä oleel­lis­ta.”


Koska S‑ryhmä on iso toimija, ei vas­tuul­li­suus­pääl­lik­kö pysty itse valvomaan kaikkea vas­tuul­li­suu­teen liittyvää. Martikaisen mukaan työhön kuuluukin paljon kou­lut­ta­mis­ta ja eri­lais­ten työ­ka­lu­jen kehit­tä­mis­tä, jotta myös muut talossa työs­ken­te­le­vät voivat valvoa vas­tuul­li­suu­den toteu­tu­mis­ta omissa toi­men­ku­vis­saan. Nämä voivat olla kon­kreet­ti­sia neuvoja ja ohjeita esi­mer­kik­si siitä, mitä täytyy huomioida ja kysyä ali­hank­ki­jal­ta sekä millaisia doku­ment­te­ja tulee pyytää, kun ostaa tiettyjä tuotteita tietystä maasta.

Kuva: Trisha Downing/​Unsplash (CC0)

Vastuul­li­suusyk­sik­kö voi myös tehdä lin­jauk­sia raaka-aineiden käytöstä. Esimerkiksi puuvillan tuo­tan­toon liittyy paljon ongelmia, joihin pyritään löytämään rat­kai­su­ja eri­lais­ten vas­tuul­li­suus­aloit­tei­den kautta. Samalla pyritään hah­mot­ta­maan nykytilaa yri­tyk­ses­sä. Selvitetään kuinka paljon ja mil­lai­sis­sa S‑ryhmän tuot­teis­sa puuvillaa käytetään, mitä käytetyn puuvillan alku­pe­räs­tä tiedetään ja kuinka toi­mit­ta­jat pystyvät muut­ta­maan asioita toi­sen­lai­sik­si. Kaikki tämä tieto muo­toil­laan lin­jauk­sek­si, joka jal­kau­te­taan yrityksen toi­min­taan.


Marti­kai­sen mukaan ant­ro­po­lo­gia auttaa ymmär­tä­mään laajoja koko­nai­suuk­sia ja hah­mot­ta­maan syy-seu­raus­suh­tei­ta. Vastuullisuuskysymykset ovat usein moni­mut­kai­sia, joten on tärkeää nähdä sekä ilmiön koko­nais­ku­va että sen pienemmät yksi­tyis­koh­dat. Martikainen antaa esimerkin:


Osa, kuten vaikka siir­to­lais­ky­sy­myk­set ovat glo­baa­lis­ti iso asia, mutta se pitää nähdä myös yksittäin. Eli mitä se tar­koit­taa missäkin maassa ja missäkin tuo­tan­to­ket­jus­sa. Työ on paljon isojen koko­nai­suuk­sien sel­vit­tä­mis­tä ja pake­toi­mis­ta sisäi­ses­ti jal­kau­tet­ta­vak­si. Miten tämä asia viedään eteenpäin ja var­mis­te­taan, että kaikilla on tar­vit­ta­va tieto siitä orga­ni­saa­tios­sa, jossa asia ei ole kaikkien pöydällä. Äärimmäisen moni­puo­lis­ta työtä.”

Vaikuttavuutta askel kerrallaan

Se, mitä yritysten vas­tuul­li­suu­del­ta odotetaan, on Martikaisen mukaan muuttunut vii­meis­ten viiden vuoden aikana. Kansalaisjärjestöjen ja viran­omais­ten lisäksi myös asiak­kail­la on enemmän odotuksia ja vaa­ti­muk­sia yritysten vas­tuul­li­suu­del­le. Hänen mukaansa tun­ne­tuil­ta, asia­kas­ra­ja­pin­nas­sa työs­ken­te­le­vil­tä yri­tyk­sil­tä vaaditaan usein enemmän kuin alempana ali­han­kin­ta­ket­jus­sa sijait­se­vil­ta kas­vot­to­mil­ta ja näky­mät­tö­mil­tä yri­tyk­sil­tä.


Tunnet­tu­jen yritysten tulee kuitenkin seurata ja vel­voit­taa myös ali­hank­ki­joi­taan. Martikaisen mukaan vas­tuul­li­suut­ta ei enää katsota yri­tyk­sis­sä pel­käs­tään riskien vähen­tä­mi­sen näkö­kul­mas­ta, vaan tun­nis­te­taan myös vas­tuul­li­sen toiminnan tuoma kil­pai­lue­tu. Martikaista motivoi tunne siitä, että hän voi vaikuttaa:


Parasta tässä työssä on se, että musta tuntuu, että yri­tyk­ses­sä näen, että sillä on vai­ku­tus­ta, kun yritys tekee asioita vas­tuul­li­sem­min tai haluaa muuttaa toi­min­ta­ta­po­jaan ja vaikuttaa myös muihin. Uskon, että sillä on vai­ku­tus­ta ja maailma muuttuu parem­mak­si. Se siinä on kaiken suola.”


Jos asioita tehdään yri­tyk­ses­sä vas­tuul­li­sem­min, tavoit­teel­li­ses­ti ja sys­te­maat­ti­ses­ti, on sillä posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Kun mit­ta­kaa­va on iso, vai­ku­tuk­set ovat suurempia. S‑ryhmän kal­tai­ses­sa isossa yri­tyk­ses­sä muutos on välillä hidasta, mutta jokainen askel on silti vai­kut­ta­va. Se on syy, miksi Martikainen haluaa työs­ken­nel­lä juuri isossa yri­tyk­ses­sä.


Olen kokenut aina, että sys­tee­miin pitää vaikuttaa sen sisältä käsin. Joutuu tekemään kom­pro­mis­se­ja, mutta silti se kom­pro­mis­si on läh­tö­ti­lan­net­ta parempi.”


Marti­kai­nen kertoo, että hänen on täytynyt opetella sietämään kes­ke­ne­räi­syyt­tä ja sitä, etteivät asiat tule valmiiksi kerralla. Täytyy ajatella, että otetaan ensin yksi askel kohti vas­tuul­li­sem­paa toimintaa ja seuraava myöhemmin, kun aika on sopiva. Hienoa on, että yri­tyk­sis­sä panos­te­taan vas­tuul­li­suu­teen voi­mak­kaas­ti.


Lopuksi kysyn, ovatko Martikaisen pelot kau­pal­li­sel­le alalle siir­ty­mi­ses­tä karisseet vuosien varrella.


Kyllä ne karisivat. Ei niitä töitä tehdä pel­käs­tään kou­lu­tuk­sel­la, vaan siinä hetkessä ja ottamalla selvää asioista. Vastuullisuuskysymykset ovat moni­nai­set, joten tässä työssä saa tehdä töitä tosi eri­lai­sis­ta kou­lu­tus­taus­tois­ta tulevien asian­tun­ti­joi­den kanssa. Järki päässä ja ihmisten kanssa ajatuksia vaihtaen. Kaiken voi oppia, jopa ne kalat.”

Kuva: Paul Einerhand/​Unsplash (CC0)

Kirjoittaja

Sara Kettunen on hiljattain maisteriksi valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Saraa kiinnostavat erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin teemat, soveltava antropologia ja palveluiden ihmislähtöinen kehittäminen. Gradussaan hän tarkasteli doulailmiötä Suomessa, keskittyen erityisesti doulan eli koulutetun tukihenkilön kanssa synnyttäneiden naisten kokemuksiin.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Korean niemimaan eteläkärjen edustalla sijaitsee karu Jejun saari, joka on kuuluisa “merinaisten” kulttuurista: haenyeot sukeltavat yli 10 metrin syvyyteen jopa kahdeksi minuutiksi ilman happilaitteita ja palaavat pintaan saaliin kanssa. Katoavan perinteen harjoittajista suurin osa on nykyään 60-90 -vuotiaita.

Pikamuoti vetoaa edullisuudella, nopeasti vaihtuvilla valikoimilla ja houkuttelevilla tyyleillä. Teollisuudenalana se on kuitenkin eräs pahimmista saastuttajista, ja sen on arvioitu sijoittuvan globaaleissa päästöissä toiseksi heti öljyteollisuuden jälkeen. Viimeaikaisen kritiikin seurauksena alalle on hiipinyt vastuullisuusstrategioita.