Vessapaperin kulttuurihistoriaa

Wc-paperin historia on yllät­tä­vän lyhyt ottaen huomioon, että tarpeiden tekeminen on yhteistä kaikille ihmisille. Suuressa osassa maailmaa suositaan vedellä puh­dis­tau­tu­mis­ta ves­sa­käyn­nin jälkeen. Paperin käyttö on kuitenkin kasvussa vau­ras­tu­vis­sa maissa, joiden kes­ki­luok­ka kasvaa. Vessapaperin kulu­tuk­sen kasvu hei­jas­te­lee glo­baa­lien mark­ki­na­voi­mien ja kulu­tus­kult­tuu­rin leviä­mis­tä.

Pyyhkimiskäytäntöjen his­to­rias­sa ihmiset ovat käyt­tä­neet kaikkea käsillä olevaa lehdistä ja tikuista kiviin, ruu­kun­pa­la­siin ja mais­sin­täh­kiin. Mainintoja paperista ves­sa­käyn­nin yhtey­des­sä löytyy Kiinasta jo 500-luvulta, mutta ensim­mäi­nen kau­pal­li­nen, nime­no­maan taka­puo­len pyyh­ki­mi­seen val­mis­tet­tu paperi syntyi USA:ssa 1857.

Se oli aloe veralla käsi­tel­tyä, yksit­täi­si­nä hamp­pu­pa­pe­ri­lius­koi­na paketissa myytävää “lää­kin­näl­lis­tä paperia”, jota mark­ki­noi­tiin perä­pu­ka­mia ehkäi­se­vä­nä ter­veys­tuot­tee­na. Myyntimenestystä siitä ei tullut, sillä kansa valitsi halvemman vaih­toeh­don: joka kodista löytyvän almanakan tai pos­ti­myyn­ti­luet­te­lon sivut. Almanakan käyttö pyyh­ki­mi­seen oli niin yleistä, että sitä alettiin painamaan valmiiksi rei’itettynä, jolloin se oli helppo ripustaa käden ulot­tu­vil­le huussiin.

Vesivessojen yleis­ty­mi­sen myötä 1800-luvun lopulla tar­vit­tiin pyyh­ki­mis­tuo­te, joka ei vahin­goit­tai­si putkia aiemmin käytetyt jalos­ta­mat­to­mat luon­non­tuot­teet eivät sovel­tu­neet pönttöön hei­tet­tä­väk­si. Vessapaperia suo­sit­te­li­vat mai­nok­sis­sa lää­kä­rei­den lisäksi myös put­ki­mie­het. 1890 lan­see­rat­tiin rullalla oleva paperi, jota oli myös vaikea myydä kulut­ta­jil­le. Konservatiivisten arvojen val­li­tes­sa ruu­miin­toi­min­to­ja hävettiin, eikä ves­sa­pa­pe­ria kehdattu myy­mä­läs­sä pyytää sen nimellä.

Muutos mark­ki­noin­nis­sa tapahtui vuoden 1930 tienoilla, kun wc-paperia kek­sit­tiin mainostaa lää­kin­näl­li­sen tuotteen sijaan pehmeänä ja nai­sel­li­se­na, mai­nit­se­mat­ta sen var­si­nais­ta käyt­tö­tar­koi­tus­ta. Vuosikymmenien varrella pakettien kylkeen onkin vakiin­tu­nut pehmeyttä edustavaa kuvastoa vauvoista ja kar­hun­pen­nuis­ta lam­pai­siin ja oraviin.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.

Pikamuoti vetoaa edullisuudella, nopeasti vaihtuvilla valikoimilla ja houkuttelevilla tyyleillä. Teollisuudenalana se on kuitenkin eräs pahimmista saastuttajista, ja sen on arvioitu sijoittuvan globaaleissa päästöissä toiseksi heti öljyteollisuuden jälkeen. Viimeaikaisen kritiikin seurauksena alalle on hiipinyt vastuullisuusstrategioita.