Zombit kertoivat alun perin orjuudesta

Zombit ovat epä­kuol­lei­ta, ihmis­li­haa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan tran­sat­lant­ti­sen orja­kau­pan ajoista popu­laa­ri­kult­tuu­rin suo­si­keik­si. Matkalla ne ovat muut­tu­neet tah­dot­to­mis­ta orjista yli-inhi­mil­li­sik­si hir­viöik­si.

Länsi-Afrikan kansojen uskon­nois­sa on pidetty mah­dol­li­se­na, että epä­ta­val­li­sis­sa oloissa kuolleen ihmisen henki jää vael­ta­maan maan päälle. Kun Karibian saariin kuuluva Haiti joutui 1500-luvun alussa osaksi tran­sat­lant­tis­ta orja­kaup­paa, uskomus otti uuden muodon. Bokor-noidat saat­toi­vat nyt nostaa kuolleen ruumiin käs­ky­läi­sek­seen, toimimaan zombina vailla omaa tahtoa. 

Orjuutetulle väestölle zombi oli elämän kam­mot­ta­vien tosi­asioi­den väkevä symboli. Zombitarinat kertoivat tilan­tees­ta, jossa ihmisen tahto on murrettu ja oikeus määrätä omasta kehosta viety. Tarinat kuvas­ti­vat pelkoa siitä, ettei edes kuolema vapaut­tai­si orjuu­des­ta. Niissä oli myös toivon kipinä: osa zombeista oli vielä elossa, ja paran­tu­mi­nen ja vapaus olivat niille mah­dol­li­sia. 

Ranskan alai­suu­des­sa olleen Haitin (silloinen Saint-Dominique) orjat kapi­noi­vat ja saa­vut­ti­vat itse­näi­syy­den vuonna 1804. Pohjois-Amerikassa orjuu­des­ta luo­pu­mi­nen oli edessä vasta 60 vuoden päästä, ja hai­ti­lai­sia demo­ni­soi­tiin esit­tä­mäl­lä heidän vodoun-uskon­ton­sa eli voodoo “mustana magiana”. Tarinat zombeista ja voodoosta alkoivat sekoittua. 

Zombit ovat pal­vel­leet poliit­ti­sia tar­koi­tuk­sia myös myöhemmin, ja niiden omi­nai­suu­det ovat vaih­del­leet yhteis­kun­nal­lis­ten kipu­koh­tien mukana. Vuonna 1932 White Zombie ‑elo­ku­vas­sa paha hai­ti­lai­nen voo­doo­pap­pi muutti naisen zombiksi. Kun USA:n afroa­me­rik­ka­lai­nen väestö kampanjoi ihmi­soi­keuk­sien­sa puolesta 1960-luvulla, heihin hei­jas­tet­tiin zom­bi­ta­ri­noil­la pri­mi­tii­vi­syyt­tä ja uhan tuntua. Zombiuden hal­lit­se­ma­ton leviä­mi­nen pureman kautta nousi kes­kei­sek­si tarinaksi HIV:n ja ebolan kal­tais­ten epi­de­mioi­den myötä. 

Uudempia zom­bi­ta­ri­noi­ta on luettu mm. kulu­tus­kult­tuu­rin kri­tiik­ki­nä ja nähty kuvaavan ihmisen tyhmyyttä, ahneutta ja itse­ai­heu­tet­tua tuhoa. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tuhansia vuosia vanhoja ihmisen ja eläinten jäänteitä ja esineitä tutkimalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin merkityksellisimmät eläimet muokkasivat ihmisyhteisöjä. Monilajisessa maailmassa ihminen ei nähnyt itseään olemassaolon keskipisteenä, vaan eli vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Mitä eläimissä kunnioitettiin? Miten hirvenpyytäjä toimi varmistaakseen onnistuneen pyynnin?

Koira on kulkenut kanssamme muinaisilta leirinuotioilta vahtimaan modernin yhteiskunnan rajoja, osaksi tarinoitamme ja pitämään seuraa yksin jääneille vanhuksille. Kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme koirasta on lisäksi tullut tuote, jolle myös ostetaan tavaroita ja palveluita.

Wc-paperin historia on yllättävän lyhyt ottaen huomioon, että tarpeiden tekeminen on yhteistä kaikille ihmisille. Suuressa osassa maailmaa suositaan vedellä puhdistautumista vessakäynnin jälkeen. Paperin käyttö on kuitenkin kasvussa vaurastuvissa maissa, joiden keskiluokka kasvaa. Vessapaperin kulutuksen kasvu heijastelee globaalien markkinavoimien ja kulutuskulttuurin leviämistä.

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.