Zombit kertoivat alun perin orjuudesta

Zombit ovat epä­kuol­lei­ta, ihmis­li­haa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan tran­sat­lant­ti­sen orja­kau­pan ajoista popu­laa­ri­kult­tuu­rin suo­si­keik­si. Matkalla ne ovat muut­tu­neet tah­dot­to­mis­ta orjista yli-inhi­mil­li­sik­si hir­viöik­si.

Länsi-Afrikan kansojen uskon­nois­sa on pidetty mah­dol­li­se­na, että epä­ta­val­li­sis­sa oloissa kuolleen ihmisen henki jää vael­ta­maan maan päälle. Kun Karibian saariin kuuluva Haiti joutui 1500-luvun alussa osaksi tran­sat­lant­tis­ta orja­kaup­paa, uskomus otti uuden muodon. Bokor-noidat saat­toi­vat nyt nostaa kuolleen ruumiin käs­ky­läi­sek­seen, toimimaan zombina vailla omaa tahtoa. 

Orjuutetulle väestölle zombi oli elämän kam­mot­ta­vien tosi­asioi­den väkevä symboli. Zombitarinat kertoivat tilan­tees­ta, jossa ihmisen tahto on murrettu ja oikeus määrätä omasta kehosta viety. Tarinat kuvas­ti­vat pelkoa siitä, ettei edes kuolema vapaut­tai­si orjuu­des­ta. Niissä oli myös toivon kipinä: osa zombeista oli vielä elossa, ja paran­tu­mi­nen ja vapaus olivat niille mah­dol­li­sia. 

Ranskan alai­suu­des­sa olleen Haitin (silloinen Saint-Dominique) orjat kapi­noi­vat ja saa­vut­ti­vat itse­näi­syy­den vuonna 1804. Pohjois-Amerikassa orjuu­des­ta luo­pu­mi­nen oli edessä vasta 60 vuoden päästä, ja hai­ti­lai­sia demo­ni­soi­tiin esit­tä­mäl­lä heidän vodoun-uskon­ton­sa eli voodoo “mustana magiana”. Tarinat zombeista ja voodoosta alkoivat sekoittua. 

Zombit ovat pal­vel­leet poliit­ti­sia tar­koi­tuk­sia myös myöhemmin, ja niiden omi­nai­suu­det ovat vaih­del­leet yhteis­kun­nal­lis­ten kipu­koh­tien mukana. Vuonna 1932 White Zombie ‑elo­ku­vas­sa paha hai­ti­lai­nen voo­doo­pap­pi muutti naisen zombiksi. Kun USA:n afroa­me­rik­ka­lai­nen väestö kampanjoi ihmi­soi­keuk­sien­sa puolesta 1960-luvulla, heihin hei­jas­tet­tiin zom­bi­ta­ri­noil­la pri­mi­tii­vi­syyt­tä ja uhan tuntua. Zombiuden hal­lit­se­ma­ton leviä­mi­nen pureman kautta nousi kes­kei­sek­si tarinaksi HIV:n ja ebolan kal­tais­ten epi­de­mioi­den myötä. 

Uudempia zom­bi­ta­ri­noi­ta on luettu mm. kulu­tus­kult­tuu­rin kri­tiik­ki­nä ja nähty kuvaavan ihmisen tyhmyyttä, ahneutta ja itse­ai­heu­tet­tua tuhoa. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ihmisten syväjäädyttäminen eli kryoniikka on nykyään melko pitkälti epätieteeksi ja toiveajatteluksi leimattua. Kryoniikan kannattajat luottavat tulevaisuuden teknologiaan, jonka avulla jäädytetyt ihmiset voitaisiin herättää henkiin ja antaa heille uusi elämä. Heräävät kuolleet aikanaan henkiin säilytystankeistaan tai eivät, aihe yhdistää kysymyksiä aikakäsityksistä, taloudesta ja suhtautumisestamme kuolemaan.

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.