Zombit kertoivat alun perin orjuudesta

Zombit ovat epä­kuol­lei­ta, ihmis­li­haa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan tran­sat­lant­ti­sen orja­kau­pan ajoista popu­laa­ri­kult­tuu­rin suo­si­keik­si. Matkalla ne ovat muut­tu­neet tah­dot­to­mis­ta orjista yli-inhi­mil­li­sik­si hir­viöik­si.

Länsi-Afrikan kansojen uskon­nois­sa on pidetty mah­dol­li­se­na, että epä­ta­val­li­sis­sa oloissa kuolleen ihmisen henki jää vael­ta­maan maan päälle. Kun Karibian saariin kuuluva Haiti joutui 1500-luvun alussa osaksi tran­sat­lant­tis­ta orja­kaup­paa, uskomus otti uuden muodon. Bokor-noidat saat­toi­vat nyt nostaa kuolleen ruumiin käs­ky­läi­sek­seen, toimimaan zombina vailla omaa tahtoa. 

Orjuutetulle väestölle zombi oli elämän kam­mot­ta­vien tosi­asioi­den väkevä symboli. Zombitarinat kertoivat tilan­tees­ta, jossa ihmisen tahto on murrettu ja oikeus määrätä omasta kehosta viety. Tarinat kuvas­ti­vat pelkoa siitä, ettei edes kuolema vapaut­tai­si orjuu­des­ta. Niissä oli myös toivon kipinä: osa zombeista oli vielä elossa, ja paran­tu­mi­nen ja vapaus olivat niille mah­dol­li­sia. 

Ranskan alai­suu­des­sa olleen Haitin (silloinen Saint-Dominique) orjat kapi­noi­vat ja saa­vut­ti­vat itse­näi­syy­den vuonna 1804. Pohjois-Amerikassa orjuu­des­ta luo­pu­mi­nen oli edessä vasta 60 vuoden päästä, ja hai­ti­lai­sia demo­ni­soi­tiin esit­tä­mäl­lä heidän vodoun-uskon­ton­sa eli voodoo “mustana magiana”. Tarinat zombeista ja voodoosta alkoivat sekoittua. 

Zombit ovat pal­vel­leet poliit­ti­sia tar­koi­tuk­sia myös myöhemmin, ja niiden omi­nai­suu­det ovat vaih­del­leet yhteis­kun­nal­lis­ten kipu­koh­tien mukana. Vuonna 1932 White Zombie ‑elo­ku­vas­sa paha hai­ti­lai­nen voo­doo­pap­pi muutti naisen zombiksi. Kun USA:n afroa­me­rik­ka­lai­nen väestö kampanjoi ihmi­soi­keuk­sien­sa puolesta 1960-luvulla, heihin hei­jas­tet­tiin zom­bi­ta­ri­noil­la pri­mi­tii­vi­syyt­tä ja uhan tuntua. Zombiuden hal­lit­se­ma­ton leviä­mi­nen pureman kautta nousi kes­kei­sek­si tarinaksi HIV:n ja ebolan kal­tais­ten epi­de­mioi­den myötä. 

Uudempia zom­bi­ta­ri­noi­ta on luettu mm. kulu­tus­kult­tuu­rin kri­tiik­ki­nä ja nähty kuvaavan ihmisen tyhmyyttä, ahneutta ja itse­ai­heu­tet­tua tuhoa. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Rahaa ei keksitty vaihtokaupan helpottamiseksi. Antropologit, historiantutkijat ja taloustieteilijät ovat tienneet tämän jo ainakin sadan vuoden ajan. Silti monelle on yhä itsestäänselvyys, että raha täytyi keksiä, koska tavaroiden vaihtokauppa kävi liian vaivalloiseksi. Miksi virheellinen käsitys rahan alkuperästä elää niin sitkeästi?

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.