Siirry suoraan sisältöön

Zombit kertoivat alun perin orjuudesta

Zombit ovat epäkuolleita, ihmislihaa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan transatlanttisen orjakaupan ajoista populaarikulttuurin suosikeiksi. Matkalla ne ovat muuttuneet tahdottomista orjista yli-inhimillisiksi hirviöiksi.

Länsi-Afrikan kansojen uskonnoissa on pidetty mahdollisena, että epätavallisissa oloissa kuolleen ihmisen henki jää vaeltamaan maan päälle. Kun Karibian saariin kuuluva Haiti joutui 1500-luvun alussa osaksi transatlanttista orjakauppaa, uskomus otti uuden muodon. Bokor-noidat saattoivat nyt nostaa kuolleen ruumiin käskyläisekseen, toimimaan zombina vailla omaa tahtoa. 

Orjuutetulle väestölle zombi oli elämän kammottavien tosiasioiden väkevä symboli. Zombitarinat kertoivat tilanteesta, jossa ihmisen tahto on murrettu ja oikeus määrätä omasta kehosta viety. Tarinat kuvastivat pelkoa siitä, ettei edes kuolema vapauttaisi orjuudesta. Niissä oli myös toivon kipinä: osa zombeista oli vielä elossa, ja parantuminen ja vapaus olivat niille mahdollisia. 

Ranskan alaisuudessa olleen Haitin (silloinen Saint-Dominique) orjat kapinoivat ja saavuttivat itsenäisyyden vuonna 1804. Pohjois-Amerikassa orjuudesta luopuminen oli edessä vasta 60 vuoden päästä, ja haitilaisia demonisoitiin esittämällä heidän vodoun-uskontonsa eli voodoo “mustana magiana”.  Tarinat zombeista ja voodoosta alkoivat sekoittua. 

Zombit ovat palvelleet poliittisia tarkoituksia myös myöhemmin, ja niiden ominaisuudet ovat vaihdelleet yhteiskunnallisten kipukohtien mukana. Vuonna 1932 White Zombie -elokuvassa paha haitilainen voodoopappi muutti naisen zombiksi. Kun USA:n afroamerikkalainen väestö kampanjoi ihmisoikeuksiensa puolesta 1960-luvulla, heihin heijastettiin zombitarinoilla primitiivisyyttä ja uhan tuntua. Zombiuden hallitsematon leviäminen pureman kautta nousi keskeiseksi tarinaksi HIV:n ja ebolan kaltaisten epidemioiden myötä. 

Uudempia zombitarinoita on luettu mm. kulutuskulttuurin kritiikkinä ja nähty kuvaavan ihmisen tyhmyyttä, ahneutta ja itseaiheutettua tuhoa. 

Lukemista

  1. Amy Wilentz: Response to “I Walked with a Zombie”
  2. Livescience: Zombies. The Real Story of the Undead

Lisää Kulttuurishokkeja

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on tiedeviestintään erikoistunut antropologi ja AntroBlogin toinen perustaja. Hän toimi julkaisun päätoimittajana yhdessä Suvi Jaakkolan kanssa vuoteen 2023 saakka ja työskentelee tällä hetkellä freelance-kirjoittajana. Generalistina Ninnua kiinnostaa vähän kaikki - muun muassa ihmismielen narratiivisuus, psykologinen antropologia, rakkaus, mystikot ja uskonnot, tekoäly ja peliteknologia, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja radikaalit, yllättävät näkökulmat.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *