Peru on eräs koronaviruksen leviämiseen nopeimmin reagoineita maita. Siirtomaa-ajoilta juontuva asema maailmantaloudessa määrittää maan järeitä toimenpiteitä koronan hallinnassa. Erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaatimukset ovat vahvistuneet pandemian myötä.
Useita sotilasdiktatuureja läpikäynyt Peru on ottanut järeät otteet käyttöön pandemian hillitsemiseksi. Maan hallitus julisti hätätilan, kun varmistettuja tartuntoja oli vasta 71. Ulkomainen lentoliikenne pysäytettiin ja ihmisille asetettiin ulkonaliikkumiskielto: vain tarpeelliset ostoskäynnit sallitaan. Sotilaat ja panssarivaunut tulivat nopeasti osaksi katukuvaa varmistamaan, että karanteenia totellaan. Pian sosiaalinen media täyttyi kännykällä kuvatuista videoista, joissa poliisijoukot ryntäävät roskia ulos vievien tai koiraa ulkona käyttävien ihmisten kimppuun.
Maaliskuun lopussa kongressi hyväksyi lain, joka antaa poliisivoimille oikeuden käyttää väkivaltaa siviilejä vastaan karanteenin rikkomisesta koituvan yhteenoton aikana. Ihmisjahti alkoi. Uutiset ilmoittivat, että 3. huhtikuuta mennessä jo 40 000 ihmistä oli pidätetty karanteenin rikkomisesta.
Huhtikuun alkupäivinä liikkumisrajoitukset saivat uuden ulottuvuuden: ulkona saavat liikkua nyt vain naiset tai miehet kerrallaan. Maanantai, keskiviikko ja perjantai ovat miesten päiviä; tiistai, torstai ja lauantai taas naisille varattuja. Sunnuntaisin ulkona liikkuminen on kokonaan kiellettyä. Linjauksen tarkoitus on hallita väestön liikkeitä mahdollisimman tehokkaasti ennen karanteenin lähestyvää loppumispäivää. Sen oli tarkoitus olla huhtikuun 13. päivä, mutta karanteenia pidennettiin 26. päivälle saakka.
Perun tartuntaluvut ovat pysyneet 32 miljoonan asukkaan maassa suhteellisen alhaisina, mutta lähteneet nopeaan kasvuun pääsiäisen aikoihin.
Huolenpitoa vai hallintaa?
Perun autoritäärisiä toimenpiteitä legitimoiva huoli sairauden leviämisestä pohjautuu ajatukseen siitä, ettei maalla ole tarpeeksi resursseja hoitaa koronapotilaita sairaaloissa. Valtion ja kansalaisten välisestä suhteesta kirjoittava antropologi Partha Chatterjee kuvaa, kuinka “suurimmassa osassa maailmaa” valtio ei ole pystynyt toteuttamaan lakipykäliin kirjoitettua lupausta tasa-arvoisesta kansalaisuudesta, vaikka ajatusta kansallisesta yhteenkuuluvuudesta vahvistetaan eri tavoin. Tämän seurauksena 1900-luvun teollistuneissa maissa kehitettiin ero kansalaisten ja väestön välille. Väestöä kuvataan tilastoilla, kun taas kansalaisilla on kansalaisyhteiskunta. Perussa muun muassa terveydenhuollon puutteellisuus ja rangaistukset karanteenin rikkomisesta viittaavat siihen, että kansalaisuutta määrittää väestön hallinta enemmän kuin siitä huolehtiminen.
Terveydenhuollon rakenteellisia ongelmia selitetään sillä, että Peru on “kehittyvä maa”. Tämä perustuu ongelmalliseen erotteluun “kehittyneiden” ja “kehittyvien” maiden välillä. Muun muassa antropologit Arturo Escobar, James Ferguson ja Tania Li ovat kritisoineet tätä lineaarista käsitystä valtioiden jakamisesta evoluutioajattelun määrittämään jonoon. “Kolmannet maat” ovat nimensä mukaisesti aina muita jäljessä, ja moderneiksi ja kehittyneiksi valtioiksi kuvattu “länsi” on hierarkian kärjessä. 
Cerro Colorado, Peru. Kuva: Franco cp (CC0)
Tämä hierarkia näkyy myös koronatoimenpiteissä. Pandemian alkupäivinä rajojen Euroopan maita varhaisempi sulku nähtiin Perussa toimena, joka asetti Perun maailmankartalla muiden maiden “edelle”. Turistit, joiden parissa koronavirusta esiintyi eniten, eivät enää olleet tervetulleita. Toimenpiteiden myötä Perun presidentin Martin Vizcarran suosio nousi, ja katua vartioivista sotilaista tuli kansallisia sankareita. Toimenpiteet esittäytyvät geopoliittisena taisteluna, jossa perulaiset ovat pystyneet vahvistamaan asemaansa kovalla kurilla. Kriisin aikana presidentti toimii symbolisesti kansakunnan isänä, jonka kova käsi nähdään hoitavana.
Eriarvoiset sairaudet globaalissa maailmassa
Hallintomuodot ovat liitoksissa maailmantalouteen, mikä heijastuu maiden keskinäisiin suhteisiin ja sen myötä koronatoimenpiteisiin. Perulainen antropologi Anibal Quijano painottaa globaalin markkinatalouden eriarvoisuuksien syynä siirtomaahistoriaa ja uuskolonialistista maailmantalouden järjestystä, jossa Latinalaisen Amerikan maat ovat pysyneet mineraalien ja raaka-aineiden viejinä. 
Cusco, Peru. Kuva: Persnickety Prints (CC0)
Nämä eriarvoisuudet materialisoituvat ylikansallisten yritysten priorisoinnin myötä vientimaiden riistoon. Sairaudet eivät ole Perussa poikkeuksellisia, mikä johtuu osittain terveydenhuollon rakenteellisesta heikkoudesta ja maata vaivanneista epävakauksista. Dengue ja zika-kuume ovat yleisiä. Kolerabakteeri, joka verotti henkiä 1990-luvulla, jätti jälkeensä tavan keittää vettä kymmenen minuuttia ennen käyttöä. Armeijan ja maolaisen terroristiryhmän Sendero Luminoson välinen sisällissota 1980- ja 1990- luvuilla teki karanteenista osan jokapäiväistä elämää. Tuolloin vallankumousta julistettiin terrorilla epäsuhtaisista markkinataloussuhteista eroon pääsemiseksi.
Kolonialismin jäljet näkyvät myös hyvin Perun eri maakuntien välillä. Valtio käsittää usein Andit ja Amazonian alkuperäiskansojen asuttamiksi alueiksi, ja sijoittaa ne aiemmin mainitun kehityksen lineaarisen jonon alkupäähän. Tämä oikeuttaa alueiden laiminlyönnin. Juuri ennen koronahätätilan julistusta lapsiperheet olivat osoittaneet mieltään terveysministeriön edessä useita viikkoja. Cerro de Pascon vuoristoalueella asuvat perheet ovat vuosia altistuneet kuparikaivostoiminnan jäljiltä ilmassa esiintyvälle, lapsille syöpää aiheuttavalle raskaalle metallille. Protestointia tästä syystä on tapahtunut ainakin vuodesta 2012 lähtien. Välinpitämättömyys maan sisäisten konfliktien ja niistä juontuvien sairauksien hoidossa osoittaa, että sairaudet kilpailutetaan: hoidon edelle menee sairauden hinta. Tämä näyttäisi vahvistavan globaalia markkinataloutta sen haastamisen sijaan – etenkin, jos kaikki jatkuu pandemian jälkeen ennallaan.
Karanteenin taloudelliset ulottuvuudet
Pidennetty karanteeni kuormittaa jokapäiväisestä myynnistä riippuvaisten perulaisten kykyä tulla toimeen. 70 prosenttia väestöstä tekee töitä epävirallisella sektorilla ilman perusturvaa. Erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaatimukset ovat nousseet pinnalle, ja on jo alettu pohtia, kumpi on pahempi: saada korona vai nähdä nälkää?
Chatterjeeta mukaillen Perun väestöä ei voida kokonsa vuoksi sivuuttaa. Köyhyydessä eläville on myönnetty rahansiirtoja, ja sähkö-, vesi-, netti- ja puhelinlaskujen maksuja on lykätty myöhemmäksi. Rahansiirtoja seurasi pian skandaali: ne rahoitettiin yksityisistä eläkerahastoista, eikä niitä annettu kaikille tarvitseville. Progressiiviset puolueet ovat yhä kovemmin vaatineet eläkerahastojen säästämistä ja minimipalkan luomista kaikille epäviralliselta sektorilta elantonsa saaville. Rahoitusta löytyisi ulkomaalaisten yritysten kaivostoiminnan korkeammalla verotuksella.
Oikeus veteen on toinen suuri esille noussut vaatimus. Vuonna 2009 Perussa päätettiin, että vesi on maan taloudellista etua tuottava hyödyke eikä yhteisvaranto. Vaatimukset perusturvaan ja veteen voivat hätätilan jälkeen jäädä elämään, mikä voisi olla pandemian ihmiselämiä säästävä kääntöpuoli.
Edessä olevan taloudellisen kriisin pelossa pohditaan, kuinka kylvää solidaarisuutta ja vaihtoehtoa globaalile markkinatalousjärjestelmälle, joka on luonut ehdot pandemian synnylle. Uudet poliittiset vaatimukset, kuten terveydenhuollon rakenteellinen uudistus, perustulo ja yhteisvarannon yksityistämisen vastustaminen, voivat antaa suuntaa koronan jälkeiselle elämälle.
Panssarivaunut tulivat osaksi katukuvaa. Ventanilla, Callao. Kuva: Richard Saavedra Ortiz.
Toimitus
- Podcast-lukija: Eemi Nordström
- Verkkotaitto: Taina Cooke
- Artikkelikuva: Nicolas Nova (CC BY 2.0)
Lukemista
- Chatterjee, P. 2004 Politics of the Governed: Reflections on popular politics in most of the world
- Quijano, A. 2000 Coloniality of Power, Eurocentrism and Latin America
