Perussa käydään koronaa vastaan sotilasvoimin

Peru on eräs koronaviruksen leviämiseen nopeimmin reagoineita maita. Siirtomaa-ajoilta juontuva asema maailmantaloudessa määrittää maan järeitä toimenpiteitä koronan hallinnassa. Erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaatimukset ovat vahvistuneet pandemian myötä.

Useita soti­las­dik­ta­tuu­re­ja läpi­käy­nyt Peru on ottanut järeät otteet käyttöön pandemian hil­lit­se­mi­sek­si. Maan hallitus julisti hätätilan, kun var­mis­tet­tu­ja tar­tun­to­ja oli vasta 71. Ulkomainen len­to­lii­ken­ne pysäy­tet­tiin ja ihmisille ase­tet­tiin ulko­na­liik­ku­mis­kiel­to: vain tar­peel­li­set ostos­käyn­nit sallitaan. Sotilaat ja pans­sa­ri­vau­nut tulivat nopeasti osaksi katukuvaa var­mis­ta­maan, että karan­tee­nia totellaan. Pian sosi­aa­li­nen media täyttyi kän­ny­käl­lä kuva­tuis­ta videoista, joissa polii­si­jou­kot ryntäävät roskia ulos vievien tai koiraa ulkona käyt­tä­vien ihmisten kimppuun. 

Maaliskuun lopussa kongressi hyväksyi lain, joka antaa polii­si­voi­mil­le oikeuden käyttää väki­val­taa siviilejä vastaan karan­tee­nin rik­ko­mi­ses­ta koituvan yhteen­o­ton aikana. Ihmisjahti alkoi. Uutiset ilmoit­ti­vat, että 3. huh­ti­kuu­ta mennessä jo 40 000 ihmistä oli pidätetty karan­tee­nin rik­ko­mi­ses­ta.

Huhtikuun alku­päi­vi­nä liik­ku­mis­ra­joi­tuk­set saivat uuden ulot­tu­vuu­den: ulkona saavat liikkua nyt vain naiset tai miehet ker­ral­laan. Maanantai, kes­ki­viik­ko ja perjantai ovat miesten päiviä; tiistai, torstai ja lauantai taas naisille varattuja. Sunnuntaisin ulkona liik­ku­mi­nen on kokonaan kiel­let­tyä. Linjauksen tarkoitus on hallita väestön liikkeitä mah­dol­li­sim­man tehok­kaas­ti ennen karan­tee­nin lähes­ty­vää lop­pu­mis­päi­vää. Sen oli tarkoitus olla huhtikuun 13. päivä, mutta karan­tee­nia piden­net­tiin 26. päivälle saakka. 

Perun tar­tun­ta­lu­vut ovat pysyneet 32 miljoonan asukkaan maassa suh­teel­li­sen alhaisina, mutta lähteneet nopeaan kasvuun pää­siäi­sen aikoihin.

Huolenpitoa vai hallintaa?

Perun auto­ri­tää­ri­siä toi­men­pi­tei­tä legi­ti­moi­va huoli sairauden leviä­mi­ses­tä pohjautuu aja­tuk­seen siitä, ettei maalla ole tarpeeksi resurs­se­ja hoitaa koro­na­po­ti­lai­ta sai­raa­lois­sa. Valtion ja kan­sa­lais­ten välisestä suhteesta kir­joit­ta­va ant­ro­po­lo­gi Partha Chatterjee kuvaa, kuinka “suu­rim­mas­sa osassa maailmaa” valtio ei ole pystynyt toteut­ta­maan laki­py­kä­liin kir­joi­tet­tua lupausta tasa-arvoi­ses­ta kan­sa­lai­suu­des­ta, vaikka ajatusta kan­sal­li­ses­ta yhteen­kuu­lu­vuu­des­ta vah­vis­te­taan eri tavoin. Tämän seu­rauk­se­na 1900-luvun teol­lis­tu­neis­sa maissa kehi­tet­tiin ero kan­sa­lais­ten ja väestön välille. Väestöä kuvataan tilas­toil­la, kun taas kan­sa­lai­sil­la on kan­sa­lai­syh­teis­kun­ta. Perussa muun muassa ter­vey­den­huol­lon puut­teel­li­suus ja ran­gais­tuk­set karan­tee­nin rik­ko­mi­ses­ta viit­taa­vat siihen, että kan­sa­lai­suut­ta määrittää väestön hallinta enemmän kuin siitä huo­leh­ti­mi­nen.

Terveydenhuollon raken­teel­li­sia ongelmia seli­te­tään sillä, että Peru on “kehittyvä maa”. Tämä perustuu ongel­mal­li­seen erot­te­luun “kehit­ty­nei­den” ja “kehit­ty­vien” maiden välillä. Muun muassa ant­ro­po­lo­git Arturo Escobar, James Ferguson ja Tania Li ovat kri­ti­soi­neet tätä line­aa­ris­ta käsitystä val­tioi­den jaka­mi­ses­ta evo­luu­tio­ajat­te­lun mää­rit­tä­mään jonoon. “Kolmannet maat” ovat nimensä mukai­ses­ti aina muita jäljessä, ja moder­neik­si ja kehit­ty­neik­si val­tioik­si kuvattu “länsi” on hie­rar­kian kärjessä.

Cerro Colorado, Peru. Kuva: Franco cp (CC0)

Tämä hierarkia näkyy myös koro­na­toi­men­pi­teis­sä. Pandemian alku­päi­vi­nä rajojen Euroopan maita var­hai­sem­pi sulku nähtiin Perussa toimena, joka asetti Perun maa­il­man­kar­tal­la muiden maiden “edelle”. Turistit, joiden parissa koro­na­vi­rus­ta esiintyi eniten, eivät enää olleet ter­ve­tul­lei­ta. Toimenpiteiden myötä Perun pre­si­den­tin Martin Vizcarran suosio nousi, ja katua var­tioi­vis­ta soti­lais­ta tuli kan­sal­li­sia san­ka­rei­ta. Toimenpiteet esit­täy­ty­vät geo­po­liit­ti­se­na tais­te­lu­na, jossa peru­lai­set ovat pystyneet vah­vis­ta­maan asemaansa kovalla kurilla. Kriisin aikana pre­si­dent­ti toimii sym­bo­li­ses­ti kan­sa­kun­nan isänä, jonka kova käsi nähdään hoitavana. 

Eriarvoiset sairaudet globaalissa maailmassa

Hallintomuodot ovat lii­tok­sis­sa maa­il­man­ta­lou­teen, mikä heijastuu maiden kes­ki­näi­siin suh­tei­siin ja sen myötä koro­na­toi­men­pi­tei­siin. Perulainen ant­ro­po­lo­gi Anibal Quijano painottaa globaalin mark­ki­na­ta­lou­den eriar­voi­suuk­sien syynä siir­to­maa­his­to­ri­aa ja uus­ko­lo­nia­lis­tis­ta maa­il­man­ta­lou­den jär­jes­tys­tä, jossa Latinalaisen Amerikan maat ovat pysyneet mine­raa­lien ja raaka-aineiden viejinä. 

Cusco, Peru. Kuva: Persnickety Prints (CC0)

Nämä eriar­voi­suu­det mate­ria­li­soi­tu­vat yli­kan­sal­lis­ten yritysten prio­ri­soin­nin myötä vien­ti­mai­den riistoon. Sairaudet eivät ole Perussa poik­keuk­sel­li­sia, mikä johtuu osittain ter­vey­den­huol­lon raken­teel­li­ses­ta heik­kou­des­ta ja maata vai­van­neis­ta epä­va­kauk­sis­ta. Dengue ja zika-kuume ovat yleisiä. Kolerabakteeri, joka verotti henkiä 1990-luvulla, jätti jälkeensä tavan keittää vettä kymmenen minuuttia ennen käyttöä. Armeijan ja maolaisen ter­ro­ris­ti­ryh­män Sendero Luminoson välinen sisäl­lis­so­ta 1980- ja 1990- luvuilla teki karan­tee­nis­ta osan joka­päi­väis­tä elämää. Tuolloin val­lan­ku­mous­ta julis­tet­tiin ter­ro­ril­la epä­suh­tai­sis­ta mark­ki­na­ta­lous­suh­teis­ta eroon pää­se­mi­sek­si.

Kolonialismin jäljet näkyvät myös hyvin Perun eri maa­kun­tien välillä. Valtio käsittää usein Andit ja Amazonian alku­pe­räis­kan­so­jen asut­ta­mik­si alueiksi, ja sijoittaa ne aiemmin mainitun kehi­tyk­sen line­aa­ri­sen jonon alku­pää­hän. Tämä oikeuttaa alueiden lai­min­lyön­nin. Juuri ennen koro­na­hä­tä­ti­lan julis­tus­ta lap­si­per­heet olivat osoit­ta­neet mieltään ter­veys­mi­nis­te­riön edessä useita viikkoja. Cerro de Pascon vuo­ris­toa­lu­eel­la asuvat perheet ovat vuosia altis­tu­neet kupa­ri­kai­vos­toi­min­nan jäljiltä ilmassa esiin­ty­väl­le, lapsille syöpää aiheut­ta­val­le raskaalle metal­lil­le. Protestointia tästä syystä on tapah­tu­nut ainakin vuodesta 2012 lähtien

Välinpitämättömyys maan sisäisten konflik­tien ja niistä juon­tu­vien sai­rauk­sien hoidossa osoittaa, että sairaudet kil­pai­lu­te­taan: hoidon edelle menee sairauden hinta. Tämä näyttäisi vah­vis­ta­van globaalia mark­ki­na­ta­lout­ta sen haas­ta­mi­sen sijaan — etenkin, jos kaikki jatkuu pandemian jälkeen ennallaan. 

Karanteenin taloudelliset ulottuvuudet

Pidennetty karan­tee­ni kuor­mit­taa joka­päi­väi­ses­tä myynnistä riip­pu­vais­ten peru­lais­ten kykyä tulla toimeen. 70 pro­sent­tia väestöstä tekee töitä epä­vi­ral­li­sel­la sek­to­ril­la ilman perus­tur­vaa. Erilaiset sosi­aa­li­set ja talou­del­li­set vaa­ti­muk­set ovat nousseet pinnalle, ja on jo alettu pohtia, kumpi on pahempi: saada korona vai nähdä nälkää? 

Chatterjeeta mukaillen Perun väestöä ei voida kokonsa vuoksi sivuuttaa. Köyhyydessä eläville on myönnetty rahan­siir­to­ja, ja sähkö‑, vesi‑, netti- ja puhe­lin­las­ku­jen maksuja on lykätty myö­hem­mäk­si. Rahansiirtoja seurasi pian skandaali: ne rahoi­tet­tiin yksi­tyi­sis­tä elä­ke­ra­has­tois­ta, eikä niitä annettu kaikille tar­vit­se­vil­le. Progressiiviset puolueet ovat yhä kovemmin vaatineet elä­ke­ra­has­to­jen sääs­tä­mis­tä ja mini­mi­pal­kan luomista kaikille epä­vi­ral­li­sel­ta sek­to­ril­ta elantonsa saaville. Rahoitusta löytyisi ulko­maa­lais­ten yritysten kai­vos­toi­min­nan kor­keam­mal­la vero­tuk­sel­la.

Oikeus veteen on toinen suuri esille noussut vaatimus. Vuonna 2009 Perussa pää­tet­tiin, että vesi on maan talou­del­lis­ta etua tuottava hyödyke eikä yhteis­va­ran­to. Vaatimukset perus­tur­vaan ja veteen voivat hätätilan jälkeen jäädä elämään, mikä voisi olla pandemian ihmi­se­lä­miä säästävä kään­tö­puo­li. 

Edessä olevan talou­del­li­sen kriisin pelossa pohditaan, kuinka kylvää soli­daa­ri­suut­ta ja vaih­toeh­toa glo­baa­li­le mark­ki­na­ta­lous­jär­jes­tel­mäl­le, joka on luonut ehdot pandemian synnylle. Uudet poliit­ti­set vaa­ti­muk­set, kuten ter­vey­den­huol­lon raken­teel­li­nen uudistus, perustulo ja yhteis­va­ran­non yksi­tyis­tä­mi­sen vas­tus­ta­mi­nen, voivat antaa suuntaa koronan jäl­kei­sel­le elämälle.

Panssarivaunut tulivat osaksi katukuvaa. Ventanilla, Callao. Kuva: Richard Saavedra Ortiz.

  1. Chatterjee, P. 2004 Politics of the Governed: Reflections on popular politics in most of the world
  2. Quijano, A. 2000 Coloniality of Power, Eurocentrism and Latin America

Kirjoittaja

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistolta väitellyt sosiaaliantropologian tohtori. Hänen väitöksensä käsitteli koulunkäyntiä ja maapolitiikkaa, ja niihin liittyviä ajatuksia kansalaisuudesta Perussa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.