Lääkkeenä tappava yksinäisyys

Tänä pää­siäi­se­nä ruo­ka­pöy­dät ovat suku­päi­väl­lis­ten sijaan täyt­ty­neet kelmeistä skype-puhe­luis­ta. Poikkeustilan sanelema eris­täy­ty­mi­nen on irrot­ta­nut meidät kodin ulko­puo­li­sis­ta sosi­aa­li­sis­ta kon­tak­teis­ta. Tämän vaikutus on erityisen dra­maat­ti­nen Suomen yli mil­joo­nal­le yksi­na­su­jal­le, eri­tyi­ses­ti ikään­ty­neil­le. Yksinäisyys onkin kriisin kon­kreet­ti­sim­pia seu­rauk­sia. 

Eristämisen lää­ke­tie­teel­li­set syyt ovat selvät, kan­san­ter­vey­del­li­set tavoit­teet kiis­tat­to­mat. Sen vai­ku­tuk­set ovat kuitenkin moni­ta­hoi­sia: yksi­näi­syys voi olla muser­ta­vaa, pahim­mil­laan tappavaa.

Yksilön ja yhteisön välinen suhde on yhteis­kun­ta­tie­tei­den ytimessä. Laaja tut­ki­musai­neis­to osoittaa, kuinka erot­ta­mat­to­mas­ti yhteisöt ja yksilöt ovat sidok­sis­sa toisiinsa. Sidosteisuus on osin bio­lo­gis­ta ja väis­tä­mä­tön­tä. Ihmislapsi kehittyy hitaasti, ja tarvitsee eloon jää­däk­seen ympä­ri­vuo­tis­ta hoivaa hyvin kauan. Biologian lisäksi tar­vit­se­vuus on laajempaa, sosi­aa­lis­ta. Siteet muihin tekevät yksilöstä koko­nais­val­tai­sen ihmisen: tyttären, sisaren, äidin, ystävän, tädin ja iso­van­hem­man.

Sosiaaliset tavat leimaavat ihmiseloa kaikin tavoin. Ne vai­kut­ta­vat siihen, minkä miellämme ravin­nok­si kel­paa­vak­si. Ne hei­jas­tu­vat aja­tuk­siim­me talou­des­ta ja vai­kut­ta­vat siihen, miten kohtaamme kuoleman. Yhdessä näitä tapoja voi kutsua myös kult­tuu­rik­si.

Sosiaaliset suhteet vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti ter­vey­teen. Tämä näkyy eri­tyi­ses­ti ikäih­mi­sis­sä: posi­tii­vi­nen sosi­aa­li­suus pitää mielen ja kehon virkeänä. Yksinäisyys toimii päin­vas­toin. Kun mieli on apea, liik­ku­mi­nen vähenee ja yleis­kun­to laskee. Seuraukset voivat ikään­ty­neil­lä näkyä nopeas­ti­kin.

Tietenkään sosi­aa­li­set suhteet eivät eris­tyk­ses­sä kokonaan katkea. Eristys kuitenkin vahvistaa epätasa-arvoa. Erityisen haa­voit­tu­vas­sa asemassa ovat ne, joiden sosi­aa­li­set suhteet ovat jo valmiiksi vähäiset. Ikä vahvistaa kokemusta. Diginatiivit ovat tottuneet digi­so­si­aa­li­suu­teen, mutta monelle ikään­ty­neel­le tämä on vierasta.

Pahimmillaan eris­tä­mi­nen saattaa tuntua ran­gais­tuk­sel­ta — ja se onkin tyy­pil­li­nen ran­gais­tus vaka­vim­pien rikosten teki­jöil­le. Eristys voi tapahtua vankilan seinien sisä­puo­lel­la tai yhtei­sös­tä kar­kot­ta­mal­la. Se voi olla myös sosi­aa­lis­ta, ja tar­koit­taa äärim­mil­lään kaikkien ihmis­suh­tei­den kat­kai­se­mis­ta, sosi­aa­lis­ta kuolemaa. 

Koronaepidemian selät­tä­mi­seen tähtäävät suo­si­tuk­set koros­ta­vat tar­tun­ta­vaa­raa. Samalla ne mää­rit­tä­vät ihmiset puhtaasti bio­lo­gi­sik­si olen­noik­si, joiden ter­vey­teen vai­kut­ta­vat vain virukset ja bakteerit. Suositukset sivuut­ta­vat ne moni­nai­set posi­tii­vi­set tavat, joilla ihmiset ovat toi­sis­taan riip­pu­vai­sia. Tämä painotus näkyy myös lin­jauk­sis­sa, joiden mukaan syn­ny­tys­sai­raa­loi­den per­he­huo­nei­siin saa vas­ta­syn­ty­neen luokse jäädä tar­tun­ta­ris­kin vuoksi vain syn­nyt­tä­jä

Ikääntyneiden kohdalla suo­si­tuk­sil­le on mää­ri­tet­ty selkeä ikäraja, jonka ylit­tä­nei­den tulee olla eris­tyk­sis­sä. Ikäihmisten näke­myk­siä ei suo­si­tuk­sis­sa kuunnella. Poikkeustilan jatkuessa on kuitenkin syytä kysyä, tulisiko tämän muuttua. Onko sillä mer­ki­tys­tä, jos mummo haluaa mie­luum­min viettää äitien­päi­vän suvun ympä­röi­mä­nä kuin yksin – tar­tun­ta­ris­kis­tä huo­li­mat­ta?

Koronapandemian laan­tu­mis­ta toivovat kaikki. Parannusta tautiin etsitään kuu­mei­ses­ti. Jos pandemia jatkuu, herää kysymys: kuinka pitkään voimme vaatia ihmisiltä eris­täy­ty­mis­tä? Mitä, jos lääke päätyykin joidenkin kohdalla olemaan tautia tap­pa­vam­pi?

Kirjoittaja

Miia Halme-Tuomisaari on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa. Hän on parhaillaan yliopistotutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, jossa hän kirjoittaa kirjaa YK:n ihmisoikeusvalvonnasta. Lisäksi hän on toinen antropologiaan keskittyneen kansainvälisen Allegra Lab -verkkojulkaisun perustajista sekä Euroopan antropologisen seuran EASAn hallituksen jäsen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: