Siirry suoraan sisältöön

Unisieppari lapsen suojelijana

Unisieppari on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suojeluesine, joka varjelee lapsia unien tuomilta sairauksilta ja pahoilta hengiltä. Pyöreään kehikkoon punottu verkko, josta roikkuu sulkia ja helmiä, on nykyään tuttu niin koruista, vaatteista kuin sisustuselementeistä.

Suurten järvien alueella USA:n koillisosassa elävät ojibwat kuuluvat maan suurimpiin alkuperäisväestöihin. Unet ovat tärkeä osa ojibwojen kulttuuria. Ihmisen olemuksen nähdään jakautuvan neljään osaan, joista yksi on uneksimista varten. Unet ovat tärkeitä kurkistuksia henkimaailmaan. Ne opettavat ymmärtämään luonnollisen ja yliluonnollisen maailman välistä yhteyttä, samoin kuin ihmisen kehon ja hengen suhdetta. Hyvät unet ovat siunaus ja onni, mutta huonot unet voivat olla uhka. 

Perinteinen unisieppari rakennetaan luonnonmateriaaleista, jotka kuvaavat eri elementtejä. Pajupuisen kehikon pyöreys kuvastaa elämän kiertokulkua, verkon katkeamattomuus taas ikuisuutta ja elämän jatkuvuutta. Unisiepparin ei ole tarkoitus kestää. Se tehdään hajoamaan, lapsuuden väliaikaisuutta heijastaen. Verkkoon saatetaan punoa pojalle haukan ja tytölle pöllön sulka, symbolina elämälle välttämättömästä ilman henkäyksestä. 

Pahat unet jäävät verkkoon kiikkiin, ja aamun valo tuhoaa ne. Hyvät unet taas pujahtavat lapselle verkon keskelle jätetyn reiän kautta. Tarinan mukaan unisiepparin tekemisen taito periytyy hämähäkiltä, joka opetti erään isoäidin sen saloihin, kiitokseksi elämänsä varjelusta. 

1960-luvulla new age -liikkeen parissa virisi kiinnostus monia alkuperäiskansojen perinteitä kohtaan. Ne nähtiin luonnonmukaisen elämän edustajina ja teollisen maailman vastakohtina. 1980-luvulla valtavirtaan levinneestä unisiepparista on tullut ehkä tunnetuin Amerikan alkuperäisväestöiltä globaaliin käyttöön lainattu symboli.

Vaikka keskustelua kulttuurisesta omimisesta on käyty, on unisiepparien leviämiseen suhtauduttu ojibwojen parissa usein suopeasti. Synteettisten materiaalien käyttöä niissä ei kuitenkaan pidetä sopivana, eikä käyttöä muualla kuin sängyn yllä.

Lukemista

  1. Judy Black, 1999. Dreamcatchers: Myths and History. 
  2. Cath Oberholtzer, 2012. Dream Catchers: Legend, Lore and Artifacts.

Lisää Kulttuurishokkeja

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on tiedeviestintään erikoistunut antropologi ja AntroBlogin toinen perustaja. Hän toimi julkaisun päätoimittajana yhdessä Suvi Jaakkolan kanssa vuoteen 2023 saakka ja työskentelee tällä hetkellä freelance-kirjoittajana. Generalistina Ninnua kiinnostaa vähän kaikki - muun muassa ihmismielen narratiivisuus, psykologinen antropologia, rakkaus, mystikot ja uskonnot, tekoäly ja peliteknologia, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja radikaalit, yllättävät näkökulmat.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *