Äitiys ja muuttuvat alkoholinormit Suomessa

Alkoholi toimii sukupuoliroolien peilinä. Se heijastaa naisia ja miehiä koskevia erilaisia odotuksia, ja osoittaa äidin ja isän roolien erilaisen asemoitumisen vanhemmuudessa. Kahden eri sukupolven edustajat näkevät äitiyden ja alkoholin suhteen eri tavoin.

Vuonna 2019 tuli kulu­neek­si 50 vuotta kes­kio­luen vapau­tu­mi­ses­ta Suomessa. Kuluneiden vuo­si­kym­men­ten aikana suo­ma­lais­ten alko­ho­lin­käyt­tö on lisään­ty­nyt, ja eri­tyi­ses­ti naisten alko­ho­lin­ku­lu­tuk­sen kasvu on ollut huo­mat­ta­vaa. Naisten juo­ma­ta­po­ja ovat muo­kan­neet työs­sä­käyn­nin aikaan­saa­ma talou­del­li­nen itse­näi­syys sekä aiempaa sal­li­vam­mik­si muut­tu­neet yhteis­kun­nal­li­set asenteet. Esimerkiksi ilman mies­seu­ra­lais­ta olevat naiset ja nais­seu­ru­eet hyväk­syt­tiin sisälle ravin­to­laan vasta 1970-luvun alku­puo­lel­ta eteenpäin.

Naisten alko­ho­lin­käyt­tö­ta­poi­hin ovat vai­kut­ta­neet käsi­tyk­set äitiy­des­tä, sek­su­aa­li­suu­des­ta ja siveet­tö­myy­des­tä. Jo Rooman val­ta­kun­nas­sa rajoi­tet­tiin avio­vai­mon viinin juontia, koska sen pelättiin joh­dat­ta­van hänet uskot­to­muu­teen. Humalatilan on myös ajateltu tekevän naiset alttiiksi hyväk­si­käy­töl­le, tai hyl­kää­mään vastuunsa lapsista ja kodista. Miehiin ja isiin koh­dis­te­tut odotukset alko­ho­lin­käy­tön suhteen ovat taas olleet väljemmät. 

Pro gradu ‑tut­kiel­mas­sa­ni keskityin sel­vit­tä­mään, miten asia nähdään tässä ajassa, jossa äitiyttä voi toteuttaa monin eri tavoin ja suh­tau­tu­mi­nen naisten alko­ho­lin­käyt­töön on yleisesti ottaen hyvin sallivaa. Myös tapamme käyttää alkoholia ovat nykyisin moni­muo­toi­sia. Nämä hetket pitävät sisällään niin rau­hal­li­set illal­li­set ruo­ka­vii­nei­neen kuin run­saam­mat alko­ho­lin­käyt­tö­ti­lan­teet, esi­mer­kik­si ruot­sin­lai­voil­la tai kesä­fes­ta­reil­la. Haastattelin tut­kiel­maa­ni varten kahta ikäryhmää, vanhempaa ja nuorempaa, joista kerron tarkemmin myöhemmin.

Alkoholiantropologiaa sukupuolen näkökulmasta

Alkoholiantropologia on eri alko­ho­li­kult­tuu­rien ver­tai­le­vaa tut­ki­mus­ta, joka keskittyy tar­kas­te­le­maan eri yhtei­sö­jen juo­ma­ta­po­jen yhdis­tä­viä ja erottavia piirteitä. Alkoholinkäyttöön liittyy erilaisia sääntöjä eli normeja, jotka vaih­te­le­vat kult­tuu­reit­tain. Nämä säännöt mää­rit­te­le­vät, millä tavoin yksilön on suotavaa käyttää alkoholia. Alkoholinormit muuttuvat ajan ja yhteis­kun­nal­lis­ten muutosten myötä. Nykyisin muun muassa ter­vey­sar­vo­jen, hyvin­voin­tit­ren­dien, kau­neusi­han­tei­den sekä van­hem­muu­den voidaan nähdä asettavan sääntöjä alko­ho­lin­käy­töl­le.

Historiallisesti miehet ovat aina kulut­ta­neet naisia enemmän alkoholia. Esimerkiksi suo­ma­lai­ses­sa talon­poi­kais­kult­tuu­ris­sa miesten runsas alko­ho­lin­käyt­tö oli juhlien yhtey­des­sä hyvin taval­lis­ta ja ihan­noi­tua. Naiset taas on miehiä kiin­teäm­min liitetty moraa­li­suu­teen, lisään­ty­mi­seen sekä huo­leh­ti­jan rooliin, ja siten heidän juo­ma­ta­pan­sa ovat muo­tou­tu­neet näiden suun­ta­vii­vo­jen sisällä. 

Antropologi Dwight B. Heathin mukaan naiset ovat usein miehiä haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa van­hem­muu­teen, arvok­kuu­teen ja häpeään liit­ty­vis­sä asioissa. Monissa kult­tuu­reis­sa naisilta onkin odotettu harkintaa sen suhteen, mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa, kenen kanssa ja kuinka paljon he juovat. Esimerkiksi ainoana naisena mies­seu­ru­ees­sa juova nainen on nähty moraa­li­ses­ti arve­lut­ta­va­na. 

Joissakin yhtei­söis­sä naisilla on ollut kont­rol­loi­jan rooli, ja he ovat valvoneet ja rajoit­ta­neet miesten juomista. Naiset olivat esi­mer­kik­si hyvin aktii­vi­sia rait­tius­liik­kees­sä 1800-luvun lopun Suomessa. Antropologi Dimitra Gefou-Madianoun mukaan eri­tyi­ses­ti kovaa humalaa tavoit­te­le­vat naiset lei­mau­tu­vat helposti. Heidän juo­ma­käyt­täy­ty­mi­sen­sä liitetään itse­hil­lin­nän ja itse­kun­nioi­tuk­sen puut­tee­seen sekä kont­rol­loi­mat­to­maan sek­su­aa­li­suu­teen.

Kohtuukäytön määrittelyä

Molemmissa tut­kiel­ma­ni ikä­ryh­mis­sä enem­mis­tön muo­dos­ti­vat naiset. Vanhemman ikäryhmän haas­ta­tel­ta­vat olivat nuoria kes­kio­luen vapau­tues­sa vuonna 1969, ja nähneet ja kokeneet suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan, alko­ho­liin liittyvän moraali-ilmaston sekä juo­ma­ta­po­jen muutosta. Nuorempi ikäryhmä koostui pää­asias­sa 1980-luvulla syn­ty­neis­tä. Tämä sukupolvi varttui ajassa, joissa alko­ho­lin­käyt­tö sekä siihen liittyvä tapa­kult­tuu­ri olivat jo ylei­sem­piä. 

Äitiyttä ja alko­ho­lin­käyt­töä koskeva tutkimus on hyvin pitkälti ongel­ma­kes­kei­ses­ti tehtyä, joten otin tut­kiel­ma­ni näkö­kul­mak­si niin sanotun koh­tuu­käy­tön. Halusin selvittää, mil­lai­se­na haas­ta­tel­ta­vat näkivät koh­tuu­käy­tön yli­pää­tän­sä, sekä eri­tyi­ses­ti äideillä. Kahta ikäryhmää oli luontevaa vertailla, ja etsiä niille yhteisiä ja erottavia näke­myk­siä. 

Kohtuukäyttö osoit­tau­tui kummankin ikäryhmän kohdalla moni­nai­sek­si asiaksi. Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta näki kohtuuden annos­mää­ri­nä. Tällöin yleisin vastaus oli 1 – 2 annosta kerralla, käytön tiheyden vaih­del­les­sa viikkoa kohti. Toiset kokivat kohtuuden liittyvän miel­lyt­tä­vään käyt­täy­ty­mi­seen, arjen hal­lin­taan ja ihmis­suh­tei­den toi­mi­vuu­teen. Kohtuus ilmeni siten ymmär­ryk­se­nä omien rajojen ja vastuiden suhteen. Pari haas­ta­tel­ta­vaa taas koki, että koh­tuu­käy­töl­lä ei haeta huma­la­ko­ke­mus­ta. 

Nuorten haas­ta­tel­ta­vien osalta tuli myös esille alkoholin naut­ti­mi­sen aika­jän­teen merkitys. Kostea loma kerran vuodessa nähtiin koh­tuu­te­na, koska sitä tapahtuu harvoin. Molemmissa ikä­ryh­mis­sä tuli esiin myös ajatus, että koh­tuul­li­nen alko­ho­lin­käyt­tö ei ole joka­viik­kois­ta, vaan sen tulisi tapahtua harvemmin. Kohtuukäyttö määrittyi siten eri tavoin itse­kont­rol­lin alaiseksi ilmiöksi.

Alkoholi tunteiden vahvistajana

Vastauksissa tuli esiin alkoholin poten­ti­aa­li tehdä hyvää tai pahaa naisten elämässä. Koska kysyin äitiyteen liittyviä kysy­myk­siä, myös käsi­tyk­set lapsen edusta olivat vahvasti läsnä. Kohtuullisen alko­ho­lin­käy­tön kat­sot­tiin olevan yksi osa yhdes­sä­oloa, vir­kis­täy­ty­mis­tä ja elämästä naut­ti­mis­ta, ja siten se oli jak­sa­mis­ta edistävä asia. Alkoholinkäytön nähtiin myö­tä­vai­kut­ta­van tunnelman ja suhteiden luontiin, sekä auttamaan ryhmän yhteen­kuu­lu­vuu­den yllä­pi­tä­mi­ses­sä monen­lai­sis­sa tilan­teis­sa. ”Kun heittää arki­huo­let hukkaan, ja lähtee pitämään hauskaa, niin alkoholi on yksi osa sitä kokemusta” kuvasi eräs nuori haas­ta­tel­ta­va.

Kohtuullinen alkoholin naut­ti­mi­nen lii­tet­tiin ren­tou­tu­mi­seen ja juhliin. Näin se voidaan nähdä siir­ty­mä­riit­ti­nä vapaa-aikaan. ”Pitkän päivän jälkeen on mukava nostaa jalat ylös ja juoda viiniä” kuvasi nuoren suku­pol­ven haas­ta­tel­ta­va. Nuorten osalta tuli esiin myös hienoinen viite siitä, kuinka alkoholin juonti saattaa juhlien kal­tai­sis­sa eri­tyis­ti­lan­teis­sa olla niin vahva odotus, että tavasta poik­kea­mi­nen on nor­mi­rik­ko­mus. Nuorten haas­ta­tel­ta­vien parissa mie­tit­tiin, kuinka ras­kausai­ka voi tuoda naiselle henkistä väli­mat­kaa alko­ho­lin­käyt­töön.

Molemmat ikäryhmät liittivät alkoholin juomiseen vapauden, mutta se merkitsi suku­pol­vil­le hieman eri asioita. Vanhempien haas­ta­tel­ta­vien mie­li­ku­vis­sa alko­ho­lin­käy­töl­lä voitiin ilmaista tasa-arvoa, ja naisten oikeutta juoda kuin miehet. Naisten juominen siis peilautui heidän näke­myk­sis­sään miesten alko­ho­lin­käy­tön kautta. ”Voisiko nykyään ajatella, että naiset ovat tasa-arvon nimissä valmiita enemmän hum­put­te­luun kuin ennen? Kun kerta mies ril­lut­te­lee, miksen minäkin?” pohti vanhempi haas­ta­tel­ta­va. Nuoret taas toivat mie­li­ku­vis­saan esiin itsestä huo­leh­ti­mis­ta ja arjen peh­men­ty­mis­tä. Heidän mie­li­ku­vis­saan alkoholi oli ”portti vapauteen”, oman ajan ja tilan ottoa vel­vol­li­suuk­sien keskellä.

Haastateltavien mukaan alko­ho­lil­la oli väli­near­voa lähei­syy­den löy­tä­mi­ses­sä. Alkoholilla onkin jo antiikin Kreikan ajoista lähtien ollut maine lem­men­juo­ma­na. Kiinnostavaa ihmistä on helpompi lähestyä ren­tou­tu­nees­sa mie­len­ti­las­sa ja yhteiset, hyviksi hetkeksi koetut juo­mis­ti­lan­teet raken­ta­vat ja vah­vis­ta­vat kes­ki­näis­tä yhteyttä ja kiin­ty­mys­tä. Molempien ikä­ryh­mien mielestä kump­pa­nil­ta saattoi myös oppia uusia juo­ma­ta­po­ja, tai tavat sulau­tu­vat hil­jal­leen yhteen. Nuoremman polven kes­kuu­des­sa juo­ma­ta­po­jen yhteen­so­vit­ta­mi­sen nähtiin kuitenkin vaativan mah­dol­li­ses­ti kes­kus­te­lua ja joustoja pari­suh­tees­sa. Alkoholinkäytöllä ei tulisi pahoittaa kumppanin mieltä.

äitiys ja alkoholi

Alkoholinkäytön riskit

Kolikolla on toinenkin puoli. Haastateltavat liittivät koh­tuul­li­seen alkoholin käyttöön erilaisia ris­ki­te­ki­jöi­tä. Alkoholinkäytöllä voidaan peittää nega­tii­vi­sia tunteita, jolloin juomista ohjaavat vää­rän­lai­set motiivit. Tällöin alkoholia käytetään esi­mer­kik­si epä­var­muu­den, murheiden tai työ­stres­sin hoitoon. Haastateltavat katsoivat, että alko­ho­lin­käyt­tö on hyvä liittää iloisiin tun­tei­siin ja tilan­tei­siin. 

Nuoremmassa ikä­ryh­mäs­sä nähtiin, että kumppanin alko­ho­lin­käyt­tö voi myös heijastua omaan käyttöön, jolloin määrät kasvavat huo­maa­mat­ta. Vanhemmat haas­ta­tel­ta­vat hei­jas­ti­vat paris­kun­nan alko­ho­lin­käyt­töön riitelyn ja pari­suh­de­pul­mat. Heidän näke­myk­sis­sään alkoholin kautta voi ilmaista näyt­tä­mi­sen­ha­lua ja kostoa. ”Kun sinä menet, menen minäkin” kuvaili eräs vanhempi haas­ta­tel­ta­va mie­li­ku­vaan­sa paris­kun­nan konflik­tis­ta. Vanhemmassa ikä­ryh­mäs­sä näkyi myös suku­puo­li­mo­raa­lin vaikutus. ”Juhlinnalla” oli yhteys suun­nit­te­le­mat­to­maan ras­kau­teen ja puolison myöhäinen kotiin­tu­loai­ka liittyi syr­jä­hyp­pyyn. Nuoremmassa ikä­ryh­mäs­sä tätä seikkaa ei tullut esille.

Nuoremmat haas­ta­tel­ta­vat liittivät alko­ho­lin­käyt­töön lei­mau­tu­mi­sen. Alkoholinkäyttö, etenkin kova humala tai jollain muulla tavalla kysee­na­lai­sek­si tulkittu käytös, merkitsi riskiä tulla lei­ma­tuk­si huonoksi äidiksi. Leimatuksi tulemisen sekä maineen menet­tä­mi­sen pelon kat­sot­tiin herät­tä­vän äideillä epä­var­muu­den tunteita alko­ho­lin­käy­tön suhteen. Erityisesti pienten lasten äitien nähtiin olevan alttiita arvos­te­lul­le. Eräs nuori haas­ta­tel­ta­va kertoi näin: ”Pienten lasten äidit ehkä vähän katsoo myös sitä, mitä ne muut ajattelee, tai miettii sitä aika paljon”. 

Naisen, eri­tyi­ses­ti äidin, kova juominen yhdistyy edelleen itse­kont­rol­lin puut­tee­seen. Näin “huono nainen” oli muuntunut nuo­rem­pien haas­ta­tel­ta­vien kes­kuu­des­sa “huonoksi äidiksi”.

Äidille sopivat tavat käyttää alkoholia?

Ikäryhmien asenteet äitien alko­ho­lin­käyt­töön erosivat toi­sis­taan. Vanhempi ikäryhmä näki äidille sopivan alko­ho­lin­käy­tön liittyvän hil­lit­tyi­hin tilan­tei­siin, kuten juhliin ja ruo­kai­lui­hin. Nuoret mää­rit­te­li­vät sopi­vuu­den väljemmin, jolloin nautitun alkoholin määrä vaihteli enemmän. 

Lapsen ikä ja tur­val­li­suus sekä lapsen fyysiset ja psyyk­ki­set tarpeet olivat kaikkien haas­ta­tel­ta­vien mukaan suuri äidin alko­ho­lin­käyt­töön vai­kut­ta­va tekijä. Molemmissa ikä­ryh­mis­sä äitien odo­tet­tiin tie­dos­ta­van vastuunsa ja vel­vol­li­suu­ten­sa lastaan kohtaan alko­ho­lin­käy­tön suhteen, sekä lasten seurassa että vapaa­il­toi­na. 

Muutamat haas­ta­tel­ta­vat toivat esiin, että illan­vie­tois­sa alko­ho­lin­käyt­tö tulisi suh­teut­taa siten, että olisi tavoi­tet­ta­vis­sa tar­vit­taes­sa. Nuoremmassa ikä­ryh­mäs­sä kat­sot­tiin myös, että ulkona käymistä ei tulisi tapahtua liian usein. Kotona vas­tuul­li­suus merkitsi alko­ho­liin liittyvää tapa­kas­va­tus­ta, lapsen huo­mioi­mis­ta alko­ho­lin­käyt­tö­ti­lan­teis­sa sekä avoi­muut­ta. ”Sitten kun lapset kasvavat ja lähes­ty­vät murk­kui­kää, olisi varmaan hyvä kes­kus­tel­la lasten kanssa alkoholin käytöstä. Missään nimessä ei kannata salassa nauk­kail­la”, poh­dis­ke­li eräs vanhempi haas­ta­tel­ta­va. Vanhemmassa ikä­ryh­mäs­sä tuli muutaman haas­ta­tel­ta­van osalta myös esiin, ettei alko­ho­lin­käyt­töä lasten seurassa pidetty yleisenä tai sove­li­aa­na tapana. 

Molemmille suku­pol­vil­le oli yhteistä näkemys äidin eri­tyis­a­se­mas­ta isään nähden alko­ho­lin­käy­tön ollessa kyseessä. Haastateltavien mukaan miehillä on yhä enemmän liik­ku­ma­va­raa alkoholin suhteen kuin naisilla, ja he kohtaavat isän roolissa vähemmän arvos­te­lua vapaa­il­lois­taan. Sanonta “pojat on poikia” toistui kummankin ikäryhmän vas­tauk­sis­sa. Haastatteluissa äiti yhdis­tet­tiin vahvasti kotiin ja lapsiin. ”Äidin kuuluu tilan­tees­sa kuin tilan­tees­sa huolehtia ja olla vastuussa lapsista, kuin emo pennuista!” kuvasi vanhempi haas­ta­tel­ta­va. 

Näin perin­tei­set näke­myk­set äitiy­des­tä pitävät tukevasti jalan­si­jaa, tehden eri­tyi­ses­ti pienten lasten äideistä eri­tyis­ryh­män alko­ho­lin­käy­tön suhteen. Äidin ja lapsen vahva side oli vanhemman suku­pol­ven kesken tosiasia. Nuoremmassa ikä­ryh­mäs­sä se nähtiin enemmän yhteis­kun­nan yleisenä suh­tau­tu­mis­ta­pa­na. 

Äitien ”ykkös­van­hem­muut­ta” kri­ti­soi­tiin kummankin ikäryhmän osalta, mutta nuorten puolelta tämä oli vahvempaa ja yhte­näi­sem­pää. Samalla, kun nuoret haas­ta­tel­ta­vat tun­nis­ti­vat käsi­tyk­sen äidin ja lapsen vahvasta siteestä, he antoivat äitiyden ja alkoholin suhteelle vanhempaa ikäryhmää enemmän yksi­löl­li­syyt­tä koros­ta­via mer­ki­tyk­siä. 

Äitiyden alko­ho­li­nor­mit ovat siis muut­tu­neet ja muuttuvat edelleen. Onkin mie­len­kiin­tois­ta, miten nuoremmat suku­pol­vet tulevat ajat­te­le­maan sekä van­hem­muu­den rooleista että alko­ho­lin­käy­tös­tä yli­pää­tän­sä. Tällä hetkellä alai­käis­ten nuorten juomisen on arveltu vähen­ty­neen muun muassa ikä­ra­jo­jen valvonnan sekä digi­ta­li­soi­tu­mi­sen myötä. Lisäksi nuorten arvo­maa­il­ma on muuttunut. Etenkin kovat humalat ovat pois­tu­neet muodista nuo­ri­so­kult­tuu­ris­sa. Myös esi­mer­kik­si yhteis­kun­ta­luok­ka, asuin­paik­ka tai uskonto voivat vaikuttaa tulevien nuorten aikuisten näkö­kan­toi­hin alko­ho­lis­ta ja suku­puo­li­roo­leis­ta.

  1. Dimitra Gefou-Madianou (toim.) Alcohol, gender and culture (2002) Routledge, London.
  2. Dwight B. Heath, Drinking Occasions. Comparative pers­pec­ti­ves on alcohol and culture. (2000) Taylor & Francis, USA.
  3. Dwight B. Heath (toim.) International handbook on alcohol and culture (1995) Greenwood Press, USA.

Kirjoittaja

Anna Greus valmistuu keväällä 2020 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta, pääaineenaan kulttuuriantropologia. Hän on kiinnostunut erilaisista hyvinvointiin liittyvistä teemoista.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Täydentäviä hoitomuotoja koskeva julkinen keskustelu on kamppailua tiedosta ja vallasta. Kenellä on oikeus hoitaa ihmisiä? Millaisten kriteerien pohjalta esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaus tai muu perinnehoito voidaan hyväksyä osaksi terveydenhuoltoa? Mitä vaikutusta on sillä, millaisin käsittein aiheesta keskustellaan?

Keskustelu vegaaniudesta muuttuu usein väittelyksi oikeasta tavasta valita ruoka. Mikä vegaanisessa ruokavaliossa ärsyttää? Millaisia rooleja ja arvoja vegaaneille, kasvissyöjille ja lihansyöjille annetaan ruokaa koskevissa keskusteluissa?