Alkoholi toimii sukupuoliroolien peilinä. Se heijastaa naisia ja miehiä koskevia erilaisia odotuksia, ja osoittaa äidin ja isän roolien erilaisen asemoitumisen vanhemmuudessa. Kahden eri sukupolven edustajat näkevät äitiyden ja alkoholin suhteen eri tavoin.
Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta keskioluen vapautumisesta Suomessa. Kuluneiden vuosikymmenten aikana suomalaisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt, ja erityisesti naisten alkoholinkulutuksen kasvu on ollut huomattavaa. Naisten juomatapoja ovat muokanneet työssäkäynnin aikaansaama taloudellinen itsenäisyys sekä aiempaa sallivammiksi muuttuneet yhteiskunnalliset asenteet. Esimerkiksi ilman miesseuralaista olevat naiset ja naisseurueet hyväksyttiin sisälle ravintolaan vasta 1970-luvun alkupuolelta eteenpäin.
Naisten alkoholinkäyttötapoihin ovat vaikuttaneet käsitykset äitiydestä, seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä. Jo Rooman valtakunnassa rajoitettiin aviovaimon viinin juontia, koska sen pelättiin johdattavan hänet uskottomuuteen. Humalatilan on myös ajateltu tekevän naiset alttiiksi hyväksikäytölle, tai hylkäämään vastuunsa lapsista ja kodista. Miehiin ja isiin kohdistetut odotukset alkoholinkäytön suhteen ovat taas olleet väljemmät.
Pro gradu -tutkielmassani keskityin selvittämään, miten asia nähdään tässä ajassa, jossa äitiyttä voi toteuttaa monin eri tavoin ja suhtautuminen naisten alkoholinkäyttöön on yleisesti ottaen hyvin sallivaa. Myös tapamme käyttää alkoholia ovat nykyisin monimuotoisia. Nämä hetket pitävät sisällään niin rauhalliset illalliset ruokaviineineen kuin runsaammat alkoholinkäyttötilanteet, esimerkiksi ruotsinlaivoilla tai kesäfestareilla. Haastattelin tutkielmaani varten kahta ikäryhmää, vanhempaa ja nuorempaa, joista kerron tarkemmin myöhemmin.
Alkoholiantropologiaa sukupuolen näkökulmasta
Alkoholiantropologia on eri alkoholikulttuurien vertailevaa tutkimusta, joka keskittyy tarkastelemaan eri yhteisöjen juomatapojen yhdistäviä ja erottavia piirteitä. Alkoholinkäyttöön liittyy erilaisia sääntöjä eli normeja, jotka vaihtelevat kulttuureittain. Nämä säännöt määrittelevät, millä tavoin yksilön on suotavaa käyttää alkoholia. Alkoholinormit muuttuvat ajan ja yhteiskunnallisten muutosten myötä. Nykyisin muun muassa terveysarvojen, hyvinvointitrendien, kauneusihanteiden sekä vanhemmuuden voidaan nähdä asettavan sääntöjä alkoholinkäytölle.
Historiallisesti miehet ovat aina kuluttaneet naisia enemmän alkoholia. Esimerkiksi suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa miesten runsas alkoholinkäyttö oli juhlien yhteydessä hyvin tavallista ja ihannoitua. Naiset taas on miehiä kiinteämmin liitetty moraalisuuteen, lisääntymiseen sekä huolehtijan rooliin, ja siten heidän juomatapansa ovat muotoutuneet näiden suuntaviivojen sisällä.
Antropologi Dwight B. Heathin mukaan naiset ovat usein miehiä haavoittuvimmassa asemassa vanhemmuuteen, arvokkuuteen ja häpeään liittyvissä asioissa. Monissa kulttuureissa naisilta onkin odotettu harkintaa sen suhteen, millaisissa tilanteissa, kenen kanssa ja kuinka paljon he juovat. Esimerkiksi ainoana naisena miesseurueessa juova nainen on nähty moraalisesti arveluttavana.
Joissakin yhteisöissä naisilla on ollut kontrolloijan rooli, ja he ovat valvoneet ja rajoittaneet miesten juomista. Naiset olivat esimerkiksi hyvin aktiivisia raittiusliikkeessä 1800-luvun lopun Suomessa. Antropologi Dimitra Gefou-Madianoun mukaan erityisesti kovaa humalaa tavoittelevat naiset leimautuvat helposti. Heidän juomakäyttäytymisensä liitetään itsehillinnän ja itsekunnioituksen puutteeseen sekä kontrolloimattomaan seksuaalisuuteen.
Kuva: Elevate / Unsplash (CC BY 2.0)
Kohtuukäytön määrittelyä
Kuva: Louis Hansel @shotsoflouis / Unsplash (CC BY 2.0)
Molemmissa tutkielmani ikäryhmissä enemmistön muodostivat naiset. Vanhemman ikäryhmän haastateltavat olivat nuoria keskioluen vapautuessa vuonna 1969, ja nähneet ja kokeneet suomalaisen yhteiskunnan, alkoholiin liittyvän moraali-ilmaston sekä juomatapojen muutosta. Nuorempi ikäryhmä koostui pääasiassa 1980-luvulla syntyneistä. Tämä sukupolvi varttui ajassa, joissa alkoholinkäyttö sekä siihen liittyvä tapakulttuuri olivat jo yleisempiä.
Äitiyttä ja alkoholinkäyttöä koskeva tutkimus on hyvin pitkälti ongelmakeskeisesti tehtyä, joten otin tutkielmani näkökulmaksi niin sanotun kohtuukäytön. Halusin selvittää, millaisena haastateltavat näkivät kohtuukäytön ylipäätänsä, sekä erityisesti äideillä. Kahta ikäryhmää oli luontevaa vertailla, ja etsiä niille yhteisiä ja erottavia näkemyksiä.
Kohtuukäyttö osoittautui kummankin ikäryhmän kohdalla moninaiseksi asiaksi. Osa haastateltavista näki kohtuuden annosmäärinä. Tällöin yleisin vastaus oli 1-2 annosta kerralla, käytön tiheyden vaihdellessa viikkoa kohti. Toiset kokivat kohtuuden liittyvän miellyttävään käyttäytymiseen, arjen hallintaan ja ihmissuhteiden toimivuuteen. Kohtuus ilmeni siten ymmärryksenä omien rajojen ja vastuiden suhteen. Pari haastateltavaa taas koki, että kohtuukäytöllä ei haeta humalakokemusta.
Nuorten haastateltavien osalta tuli myös esille alkoholin nauttimisen aikajänteen merkitys. Kostea loma kerran vuodessa nähtiin kohtuutena, koska sitä tapahtuu harvoin. Molemmissa ikäryhmissä tuli esiin myös ajatus, että kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole jokaviikkoista, vaan sen tulisi tapahtua harvemmin. Kohtuukäyttö määrittyi siten eri tavoin itsekontrollin alaiseksi ilmiöksi.
Alkoholi tunteiden vahvistajana
Vastauksissa tuli esiin alkoholin potentiaali tehdä hyvää tai pahaa naisten elämässä. Koska kysyin äitiyteen liittyviä kysymyksiä, myös käsitykset lapsen edusta olivat vahvasti läsnä. Kohtuullisen alkoholinkäytön katsottiin olevan yksi osa yhdessäoloa, virkistäytymistä ja elämästä nauttimista, ja siten se oli jaksamista edistävä asia. Alkoholinkäytön nähtiin myötävaikuttavan tunnelman ja suhteiden luontiin, sekä auttamaan ryhmän yhteenkuuluvuuden ylläpitämisessä monenlaisissa tilanteissa. ”Kun heittää arkihuolet hukkaan, ja lähtee pitämään hauskaa, niin alkoholi on yksi osa sitä kokemusta” kuvasi eräs nuori haastateltava.
Kohtuullinen alkoholin nauttiminen liitettiin rentoutumiseen ja juhliin. Näin se voidaan nähdä siirtymäriittinä vapaa-aikaan. ”Pitkän päivän jälkeen on mukava nostaa jalat ylös ja juoda viiniä” kuvasi nuoren sukupolven haastateltava. Nuorten osalta tuli esiin myös hienoinen viite siitä, kuinka alkoholin juonti saattaa juhlien kaltaisissa erityistilanteissa olla niin vahva odotus, että tavasta poikkeaminen on normirikkomus. Nuorten haastateltavien parissa mietittiin, kuinka raskausaika voi tuoda naiselle henkistä välimatkaa alkoholinkäyttöön.
Molemmat ikäryhmät liittivät alkoholin juomiseen vapauden, mutta se merkitsi sukupolville hieman eri asioita. Vanhempien haastateltavien mielikuvissa alkoholinkäytöllä voitiin ilmaista tasa-arvoa, ja naisten oikeutta juoda kuin miehet. Naisten juominen siis peilautui heidän näkemyksissään miesten alkoholinkäytön kautta. ”Voisiko nykyään ajatella, että naiset ovat tasa-arvon nimissä valmiita enemmän humputteluun kuin ennen? Kun kerta mies rilluttelee, miksen minäkin?” pohti vanhempi haastateltava. Nuoret taas toivat mielikuvissaan esiin itsestä huolehtimista ja arjen pehmentymistä. Heidän mielikuvissaan alkoholi oli ”portti vapauteen”, oman ajan ja tilan ottoa velvollisuuksien keskellä.
Haastateltavien mukaan alkoholilla oli välinearvoa läheisyyden löytämisessä. Alkoholilla onkin jo antiikin Kreikan ajoista lähtien ollut maine lemmenjuomana. Kiinnostavaa ihmistä on helpompi lähestyä rentoutuneessa mielentilassa ja yhteiset, hyviksi hetkeksi koetut juomistilanteet rakentavat ja vahvistavat keskinäistä yhteyttä ja kiintymystä. Molempien ikäryhmien mielestä kumppanilta saattoi myös oppia uusia juomatapoja, tai tavat sulautuvat hiljalleen yhteen. Nuoremman polven keskuudessa juomatapojen yhteensovittamisen nähtiin kuitenkin vaativan mahdollisesti keskustelua ja joustoja parisuhteessa. Alkoholinkäytöllä ei tulisi pahoittaa kumppanin mieltä.
Kuva: Guillermo Nolasco / Unsplash (CC BY 2.0)
Alkoholinkäytön riskit
Kolikolla on toinenkin puoli. Haastateltavat liittivät kohtuulliseen alkoholin käyttöön erilaisia riskitekijöitä. Alkoholinkäytöllä voidaan peittää negatiivisia tunteita, jolloin juomista ohjaavat vääränlaiset motiivit. Tällöin alkoholia käytetään esimerkiksi epävarmuuden, murheiden tai työstressin hoitoon. Haastateltavat katsoivat, että alkoholinkäyttö on hyvä liittää iloisiin tunteisiin ja tilanteisiin.
Nuoremmassa ikäryhmässä nähtiin, että kumppanin alkoholinkäyttö voi myös heijastua omaan käyttöön, jolloin määrät kasvavat huomaamatta. Vanhemmat haastateltavat heijastivat pariskunnan alkoholinkäyttöön riitelyn ja parisuhdepulmat. Heidän näkemyksissään alkoholin kautta voi ilmaista näyttämisenhalua ja kostoa. ”Kun sinä menet, menen minäkin” kuvaili eräs vanhempi haastateltava mielikuvaansa pariskunnan konfliktista. Vanhemmassa ikäryhmässä näkyi myös sukupuolimoraalin vaikutus. ”Juhlinnalla” oli yhteys suunnittelemattomaan raskauteen ja puolison myöhäinen kotiintuloaika liittyi syrjähyppyyn. Nuoremmassa ikäryhmässä tätä seikkaa ei tullut esille.
Nuoremmat haastateltavat liittivät alkoholinkäyttöön leimautumisen. Alkoholinkäyttö, etenkin kova humala tai jollain muulla tavalla kyseenalaiseksi tulkittu käytös, merkitsi riskiä tulla leimatuksi huonoksi äidiksi. Leimatuksi tulemisen sekä maineen menettämisen pelon katsottiin herättävän äideillä epävarmuuden tunteita alkoholinkäytön suhteen. Erityisesti pienten lasten äitien nähtiin olevan alttiita arvostelulle. Eräs nuori haastateltava kertoi näin: ”Pienten lasten äidit ehkä vähän katsoo myös sitä, mitä ne muut ajattelee, tai miettii sitä aika paljon”.
Naisen, erityisesti äidin, kova juominen yhdistyy edelleen itsekontrollin puutteeseen. Näin “huono nainen” oli muuntunut nuorempien haastateltavien keskuudessa “huonoksi äidiksi”.
Äidille sopivat tavat käyttää alkoholia?
Ikäryhmien asenteet äitien alkoholinkäyttöön erosivat toisistaan. Vanhempi ikäryhmä näki äidille sopivan alkoholinkäytön liittyvän hillittyihin tilanteisiin, kuten juhliin ja ruokailuihin. Nuoret määrittelivät sopivuuden väljemmin, jolloin nautitun alkoholin määrä vaihteli enemmän.
Lapsen ikä ja turvallisuus sekä lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet olivat kaikkien haastateltavien mukaan suuri äidin alkoholinkäyttöön vaikuttava tekijä. Molemmissa ikäryhmissä äitien odotettiin tiedostavan vastuunsa ja velvollisuutensa lastaan kohtaan alkoholinkäytön suhteen, sekä lasten seurassa että vapaailtoina.
Muutamat haastateltavat toivat esiin, että illanvietoissa alkoholinkäyttö tulisi suhteuttaa siten, että olisi tavoitettavissa tarvittaessa. Nuoremmassa ikäryhmässä katsottiin myös, että ulkona käymistä ei tulisi tapahtua liian usein. Kotona vastuullisuus merkitsi alkoholiin liittyvää tapakasvatusta, lapsen huomioimista alkoholinkäyttötilanteissa sekä avoimuutta. ”Sitten kun lapset kasvavat ja lähestyvät murkkuikää, olisi varmaan hyvä keskustella lasten kanssa alkoholin käytöstä. Missään nimessä ei kannata salassa naukkailla”, pohdiskeli eräs vanhempi haastateltava. Vanhemmassa ikäryhmässä tuli muutaman haastateltavan osalta myös esiin, ettei alkoholinkäyttöä lasten seurassa pidetty yleisenä tai soveliaana tapana.
Molemmille sukupolville oli yhteistä näkemys äidin erityisasemasta isään nähden alkoholinkäytön ollessa kyseessä. Haastateltavien mukaan miehillä on yhä enemmän liikkumavaraa alkoholin suhteen kuin naisilla, ja he kohtaavat isän roolissa vähemmän arvostelua vapaailloistaan. Sanonta “pojat on poikia” toistui kummankin ikäryhmän vastauksissa. Haastatteluissa äiti yhdistettiin vahvasti kotiin ja lapsiin. ”Äidin kuuluu tilanteessa kuin tilanteessa huolehtia ja olla vastuussa lapsista, kuin emo pennuista!” kuvasi vanhempi haastateltava.
Näin perinteiset näkemykset äitiydestä pitävät tukevasti jalansijaa, tehden erityisesti pienten lasten äideistä erityisryhmän alkoholinkäytön suhteen. Äidin ja lapsen vahva side oli vanhemman sukupolven kesken tosiasia. Nuoremmassa ikäryhmässä se nähtiin enemmän yhteiskunnan yleisenä suhtautumistapana.
Äitien ”ykkösvanhemmuutta” kritisoitiin kummankin ikäryhmän osalta, mutta nuorten puolelta tämä oli vahvempaa ja yhtenäisempää. Samalla, kun nuoret haastateltavat tunnistivat käsityksen äidin ja lapsen vahvasta siteestä, he antoivat äitiyden ja alkoholin suhteelle vanhempaa ikäryhmää enemmän yksilöllisyyttä korostavia merkityksiä.
Äitiyden alkoholinormit ovat siis muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Onkin mielenkiintoista, miten nuoremmat sukupolvet tulevat ajattelemaan sekä vanhemmuuden rooleista että alkoholinkäytöstä ylipäätänsä. Tällä hetkellä alaikäisten nuorten juomisen on arveltu vähentyneen muun muassa ikärajojen valvonnan sekä digitalisoitumisen myötä. Lisäksi nuorten arvomaailma on muuttunut. Etenkin kovat humalat ovat poistuneet muodista nuorisokulttuurissa. Myös esimerkiksi yhteiskuntaluokka, asuinpaikka tai uskonto voivat vaikuttaa tulevien nuorten aikuisten näkökantoihin alkoholista ja sukupuolirooleista.
Kuva: Kelsey Chance / Unsplash (CC BY 2.0)
Toimitus
- Podcast-lukija: Suvi Lensu
- Verkkotaitto: Niina Paasovaara
- Artikkelikuva: Helena Lopes / Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Dimitra Gefou-Madianou (toim.) Alcohol, gender and culture (2002) Routledge, London.
- Dwight B. Heath, Drinking Occasions. Comparative perspectives on alcohol and culture. (2000) Taylor & Francis, USA.
- Dwight B. Heath (toim.) International handbook on alcohol and culture (1995) Greenwood Press, USA.
