Asteekkien juomakulttuuri ja varoittavat tarinat

Asteekkien imperiumi tunnetaan eri­tyi­ses­ti ihmi­suh­re­ja vaa­ti­neis­ta uskon­nol­lis-poliit­ti­sis­ta menois­taan. Verenhimoisen maineen alle peittyy monia asteek­ki­kult­tuu­rin muita piirteitä, kuten suhde alko­ho­li­juo­miin. 

Säilyneiden lähteiden mukaan asteekit suh­tau­tui­vat juomiseen ankarasti. Juopuneisuus vaaransi arvossa pidetyn tasa­pai­noi­sen elämän, ja mah­dol­li­ses­ti jopa koko impe­riu­min. Agave-kasvista val­mis­te­tun pulque-juoman naut­ti­mi­nen oli tiukasti rajattu tiet­tyi­hin tilan­tei­siin ja tapah­tu­miin. Kohtuukäyttöä mitattiin annos­mää­räl­lä: pulqueta oli sopivaa nauttia neljä kupil­lis­ta, ei yhtään enempää. Viides kuppi johti ongelmiin. 

Pulquen lii­ka­käy­tös­tä ker­rot­tiin mora­li­soi­via tarinoita. Niissä liikaa hörppyä ottanut juoppo sammui kadulle, paljasti alas­to­muu­ten­sa keskellä toria tai riettaili aivan väärien ihmisten kanssa. Toilailut tuottivat tari­noi­den hen­ki­löil­le niin suurta häpeää, että niistä ker­rot­tiin seu­ran­neen pahempaa kuin krapula: jopa maas­ta­kar­koi­tus tai teloitus. 

Kuninkaallisilla pulquen vapaampi käyttö oli sallittua, mutta myös heillä kuppi saattoi tyhjentyä turhan monta kertaa. Asteekkien impe­riu­mia edel­tä­nei­den tol­teek­kien myyttinen kuningas Quetzalcoatl häpesi erään ker­to­muk­sen mukaan juo­pu­nei­ta kom­mel­luk­si­aan niin paljon, että jätti val­ta­kun­tan­sa ja teki polt­toit­se­mur­han. 

Myös papisto nautti eri­va­pauk­sia alkoholin suhteen. Pulque oli arvos­tet­tu ritu­aa­li­juo­ma, joka toimi porttina muun­tui­nei­siin tie­toi­suu­den­ti­loi­hin ja toisiin maa­il­moi­hin, ja sitä nau­tit­tiin eri­lai­sis­sa sere­mo­niois­sa. Asteekkien tär­keim­män jumalan Huitzilopochtlin syn­ty­mä­juh­lan aikaan pulquen juonti oli sallittua kaikille. Vuoden kiertoon kuului ritu­aa­le­ja, joissa jopa 9 – 10 ‑vuotiaat lapset nauttivat pulqueta — sere­mo­nial­li­ses­ti, pik­ku­rui­sis­ta kupeista.

Ikäihmiset olivat eri­tyis­ryh­mä, jota nuo­rem­pien rajoit­teet eivät koskeneet. Yli 70-vuo­tiail­la oli vapaus käyttää omaa har­kin­taan­sa pulquen käytön suhteen, nuo­rem­pien suku­pol­vien kes­kit­tyes­sä var­je­le­maan isoäitejä ja ‑isiä telomasta itseään juo­vus­päis­sään. 

  1. Catherine R. DiCesare, 2018. Dangers of the ‘fifth cup’: the Aztec approach to alcohol. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.