Asteekkien juomakulttuuri ja varoittavat tarinat

Asteekkien imperiumi tunnetaan eri­tyi­ses­ti ihmi­suh­re­ja vaa­ti­neis­ta uskon­nol­lis-poliit­ti­sis­ta menois­taan. Verenhimoisen maineen alle peittyy monia asteek­ki­kult­tuu­rin muita piirteitä, kuten suhde alkoholijuomiin. 

Säilyneiden lähteiden mukaan asteekit suh­tau­tui­vat juomiseen ankarasti. Juopuneisuus vaaransi arvossa pidetyn tasa­pai­noi­sen elämän, ja mah­dol­li­ses­ti jopa koko impe­riu­min. Agave-kasvista val­mis­te­tun pulque-juoman naut­ti­mi­nen oli tiukasti rajattu tiet­tyi­hin tilan­tei­siin ja tapah­tu­miin. Kohtuukäyttöä mitattiin annos­mää­räl­lä: pulqueta oli sopivaa nauttia neljä kupil­lis­ta, ei yhtään enempää. Viides kuppi johti ongelmiin. 

Pulquen lii­ka­käy­tös­tä ker­rot­tiin mora­li­soi­via tarinoita. Niissä liikaa hörppyä ottanut juoppo sammui kadulle, paljasti alas­to­muu­ten­sa keskellä toria tai riettaili aivan väärien ihmisten kanssa. Toilailut tuottivat tari­noi­den hen­ki­löil­le niin suurta häpeää, että niistä ker­rot­tiin seu­ran­neen pahempaa kuin krapula: jopa maas­ta­kar­koi­tus tai teloitus. 

Kuninkaallisilla pulquen vapaampi käyttö oli sallittua, mutta myös heillä kuppi saattoi tyhjentyä turhan monta kertaa. Asteekkien impe­riu­mia edel­tä­nei­den tol­teek­kien myyttinen kuningas Quetzalcoatl häpesi erään ker­to­muk­sen mukaan juo­pu­nei­ta kom­mel­luk­si­aan niin paljon, että jätti val­ta­kun­tan­sa ja teki polttoitsemurhan. 

Myös papisto nautti eri­va­pauk­sia alkoholin suhteen. Pulque oli arvos­tet­tu ritu­aa­li­juo­ma, joka toimi porttina muun­tui­nei­siin tie­toi­suu­den­ti­loi­hin ja toisiin maa­il­moi­hin, ja sitä nau­tit­tiin eri­lai­sis­sa sere­mo­niois­sa. Asteekkien tär­keim­män jumalan Huitzilopochtlin syn­ty­mä­juh­lan aikaan pulquen juonti oli sallittua kaikille. Vuoden kiertoon kuului ritu­aa­le­ja, joissa jopa 9 – 10 ‑vuotiaat lapset nauttivat pulqueta — sere­mo­nial­li­ses­ti, pik­ku­rui­sis­ta kupeista.

Ikäihmiset olivat eri­tyis­ryh­mä, jota nuo­rem­pien rajoit­teet eivät koskeneet. Yli 70-vuo­tiail­la oli vapaus käyttää omaa har­kin­taan­sa pulquen käytön suhteen, nuo­rem­pien suku­pol­vien kes­kit­tyes­sä var­je­le­maan isoäitejä ja ‑isiä telomasta itseään juovuspäissään. 

  1. Catherine R. DiCesare, 2018. Dangers of the ‘fifth cup’: the Aztec approach to alcohol. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja tiedeviestijä. Ottaa mielellään vastaan kirjoittamiseen, tekstien toimittamiseen ja tutkimuspohjaisen tiedon yleistajuistamiseen liittyviä tehtäviä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kaahailu – puhekielellä tafheet – muutti ajoittain Saudi-Arabian pääkaupunki Riadin keskustan pääkadut kilparadoiksi, joiden varsilla poikien ja nuorten miesten joukot seurasivat uhkarohkeita ajoesityksiä.

Miten puut kietoutuvat osaksi arkeamme tänä päivänä? Antropologi Kaisa Vainio kertoo ihmisten ja yksittäisen puiden välisiin suhteisiin kohdistuvasta tutkimuksestaan ja Suomen Metsämuseo Luston amanuenssi Tuomas Juva valottaa suomalaisten monipuolista metsähistoriaa.