Asteekkien juomakulttuuri ja varoittavat tarinat

Asteekkien imperiumi tunnetaan eri­tyi­ses­ti ihmi­suh­re­ja vaa­ti­neis­ta uskon­nol­lis-poliit­ti­sis­ta menois­taan. Verenhimoisen maineen alle peittyy monia asteek­ki­kult­tuu­rin muita piirteitä, kuten suhde alko­ho­li­juo­miin. 

Säilyneiden lähteiden mukaan asteekit suh­tau­tui­vat juomiseen ankarasti. Juopuneisuus vaaransi arvossa pidetyn tasa­pai­noi­sen elämän, ja mah­dol­li­ses­ti jopa koko impe­riu­min. Agave-kasvista val­mis­te­tun pulque-juoman naut­ti­mi­nen oli tiukasti rajattu tiet­tyi­hin tilan­tei­siin ja tapah­tu­miin. Kohtuukäyttöä mitattiin annos­mää­räl­lä: pulqueta oli sopivaa nauttia neljä kupil­lis­ta, ei yhtään enempää. Viides kuppi johti ongelmiin. 

Pulquen lii­ka­käy­tös­tä ker­rot­tiin mora­li­soi­via tarinoita. Niissä liikaa hörppyä ottanut juoppo sammui kadulle, paljasti alas­to­muu­ten­sa keskellä toria tai riettaili aivan väärien ihmisten kanssa. Toilailut tuottivat tari­noi­den hen­ki­löil­le niin suurta häpeää, että niistä ker­rot­tiin seu­ran­neen pahempaa kuin krapula: jopa maas­ta­kar­koi­tus tai teloitus. 

Kuninkaallisilla pulquen vapaampi käyttö oli sallittua, mutta myös heillä kuppi saattoi tyhjentyä turhan monta kertaa. Asteekkien impe­riu­mia edel­tä­nei­den tol­teek­kien myyttinen kuningas Quetzalcoatl häpesi erään ker­to­muk­sen mukaan juo­pu­nei­ta kom­mel­luk­si­aan niin paljon, että jätti val­ta­kun­tan­sa ja teki polt­toit­se­mur­han. 

Myös papisto nautti eri­va­pauk­sia alkoholin suhteen. Pulque oli arvos­tet­tu ritu­aa­li­juo­ma, joka toimi porttina muun­tui­nei­siin tie­toi­suu­den­ti­loi­hin ja toisiin maa­il­moi­hin, ja sitä nau­tit­tiin eri­lai­sis­sa sere­mo­niois­sa. Asteekkien tär­keim­män jumalan Huitzilopochtlin syn­ty­mä­juh­lan aikaan pulquen juonti oli sallittua kaikille. Vuoden kiertoon kuului ritu­aa­le­ja, joissa jopa 9 – 10 ‑vuotiaat lapset nauttivat pulqueta — sere­mo­nial­li­ses­ti, pik­ku­rui­sis­ta kupeista.

Ikäihmiset olivat eri­tyis­ryh­mä, jota nuo­rem­pien rajoit­teet eivät koskeneet. Yli 70-vuo­tiail­la oli vapaus käyttää omaa har­kin­taan­sa pulquen käytön suhteen, nuo­rem­pien suku­pol­vien kes­kit­tyes­sä var­je­le­maan isoäitejä ja ‑isiä telomasta itseään juo­vus­päis­sään. 

  1. Catherine R. DiCesare, 2018. Dangers of the ‘fifth cup’: the Aztec approach to alcohol. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Alkoholi toimii sukupuoliroolien peilinä. Se heijastaa naisia ja miehiä koskevia erilaisia odotuksia, ja osoittaa äidin ja isän roolien erilaisen asemoitumisen vanhemmuudessa. Kahden eri sukupolven edustajat näkevät äitiyden ja alkoholin suhteen eri tavoin.