Rajat ylittävää demokratiayhteistyötä

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.

Eduskuntapuolueiden yhteis­työ­jär­jes­tö Demon toi­min­nan­joh­ta­ja Anu Juvonen vastaa video­pu­he­luun kotonaan, ja nau­res­ke­lee hieman valit­se­mal­leen työ­pis­teel­le lapsensa huoneessa. Olimme alun perin sopineet tapaa­mi­sen Juvosen työ­pai­kal­le, mutta koronan myötä val­lit­se­vien poik­keus­o­lo­jen takia päädyimme tapaamaan ruudun väli­tyk­sel­lä.


Juvosen työuralle on mahtunut moni­puo­li­ses­ti töitä eri kan­sa­lais­jär­jes­töis­sä. Nykyisessä työssään toi­min­nan­joh­ta­ja­na hän on toiminut vuodesta 2016 lähtien. Demo on maa­il­man­laa­jui­ses­ti nähtynä ainut­laa­tui­nen järjestö, sillä sen toi­min­nas­sa ovat mukana kaikki suo­ma­lai­set edus­kun­ta­puo­lu­eet. Järjestön toiminnan voi tiivistää heidän net­ti­si­vuil­ta löytyvään lausee­seen: “Demokratian tukemista puo­lueil­ta puo­lueil­le”.


Demo on siis kaikkien suo­ma­lais­ten edus­kun­ta­puo­luei­den yhteinen järjestö, jonka tavoit­tee­na on vahvistaa ja tukea puo­lue­ra­jat ylittävää yhteis­työ­tä. Järjestön toi­min­nas­sa mukana olevat, taus­toil­taan erilaiset ihmiset tuovat toi­min­taan oman asian­tun­te­muk­sen­sa. Yhdessä Demon ja kump­pa­ni­jär­jes­tö­jen kanssa he osal­lis­tu­vat yhteis­työ­hank­kei­siin kehit­ty­vis­sä maissa.

Demon Tunisian poli­tiik­ka­kou­lus­ta val­mis­tu­nei­ta polii­tik­ko­ja Suomessa opin­to­käyn­nil­lä. Anu Juvonen kuvassa keskellä. Kuva: Anu Juvonen ©

Erilaisuuden ymmärtäminen kiinnostuksen kohteena

Mutta min­kä­lai­nen on reitti jär­jes­tö­ken­tän ja demo­kra­tian edis­tä­mi­sen ytimeen? Juvonen valmistui 2000-luvun alussa englan­ti­lai­ses­ta Sussexin yli­opis­tos­ta pää­ai­nee­naan kehi­tys­tut­ki­mus. Hän aloitti samai­ses­sa yli­opis­tos­sa opis­ke­le­mal­la ensin kan­di­tut­kin­non sosi­aa­liant­ro­po­lo­gias­ta.


Bongasin yli­opis­ton valin­taop­paas­ta esittelyn eri opin­toai­heis­ta. Kulttuurintutkimus ja etenkin eri­lai­suu­den ymmär­tä­mi­nen kiin­nos­ti­vat.”


Juvosella oli lisäksi alusta saakka kova halu lähteä opis­ke­le­maan pois Suomesta, sillä mieli veti maa­il­mal­le aiemman ulko­mail­la oleskelun takia. Niinpä hän haki ja pääsi opis­ke­le­maan Sussexin yli­opis­toon Brightoniin.


Juvonen sanoo pitä­neen­sä paljon brit­ti­läi­ses­tä ope­tus­jär­jes­tel­mäs­tä, jossa pai­no­tet­tiin pien­ryh­mä­työs­ken­te­lyä mas­sa­luen­to­jen sijaan ja panos­tet­tiin alusta alkaen aka­tee­mi­sen kir­joit­ta­mi­sen oppi­mi­seen. Osittain tämän takia kynnys opin­näy­te­töi­den kir­joit­ta­mi­seen myöhemmin ei noussut liian korkeaksi, kun oli jo tottunut tuot­ta­maan tie­teel­lis­tä tekstiä.


Lisäksi opis­ke­lu­kau­pun­ki­na Brighton oli hieno, meininki yli­opis­tol­la kan­sain­vä­lis­tä ja opetus laa­du­kas­ta. Pidin todella paljon opis­ke­lua­jas­ta­ni Englannissa.”

Katunäkymä Brightonissa. Kuva: Sylvan Kalviac/​Unsplash (CC0)

Keskiössä ihmisoikeustyö

Antropologian kan­di­tut­kin­ton­sa jälkeen Juvonen oli hetken töissä valtiolla ja kehi­ty­syh­teis­työn kat­to­jär­jes­tö Kepan (nykyisin Fingo) kautta mukana vapaa­eh­tois­työs­sä Nepalissa, kunnes sai syksyllä 2000 opinto-oikeuden Helsingin yli­opis­toon tekemään maisterin tutkintoa sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gias­ta. Loppujen lopuksi Juvonen päätti kuitenkin palata takaisin Sussexiin ja ottaa pää­ai­neek­seen kehi­tys­tut­ki­muk­sen, sillä häntä kiin­nos­ti­vat maailman poliit­ti­set prosessit ja val­ta­jär­jes­tel­mät.


Valmis­tu­mi­sen jälkeen Juvonen on työs­ken­nel­lyt niin kan­sa­lais­jär­jes­töis­sä kuin yksi­tyi­sel­lä puolella sekä Suomessa että ulko­mail­la. Avointa ohjel­ma­suun­nit­te­li­jan paikkaa hän haki Demosta vuonna 2014, asuessaan perheensä kanssa Sri Lankassa kan­sain­vä­li­sen Pelastakaa lapset ‑järjestön töiden takia.


Juvonen kertoo, että Demon toiminta ja moni­puo­lue­dia­lo­gin tukeminen kiin­nos­ti­vat häntä valtavan paljon. Demon tavoit­tee­na on vahvistaa tasa-arvoisia osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia, puo­lue­ra­jat ylittävää yhteis­työ­tä ja moni­puo­lis­ta poliit­tis­ta kes­kus­te­lua. Ihmisoikeusperustaisuus ja holis­ti­suus ovat olleet Juvosen työuralla kantavia teemoja, kuten myös tasa-arvo­ky­sy­myk­set.


Pelastakaa lapset ‑järjestön työ oli ihmi­soi­keus­työ­tä lasten oikeuk­sien vink­ke­lis­tä. Nykyinen työni taas on kan­sa­lai­soi­keuk­sien tukemista.”

Vuoropuhelua Suomen ja kehittyvien maiden välillä

Demo tukee toi­min­nal­laan demo­kra­tia­ke­hi­tys­tä Suomessa ja muualla maa­il­mas­sa. Toiminnassa ovat mukana kaikki edus­kun­ta­puo­lu­eet. Tämä on Juvosen mukaan osoitus vahvasta suo­ma­lai­ses­ta puo­luei­den välisestä vuo­ro­pu­he­lus­ta ja yhteis­työs­tä.


Tällä hetkellä Demossa on fokuksena inklusii­vi­suus eli poli­tii­kas­sa alie­dus­tet­tu­jen ryhmien, kuten nuorten ja naisten, tukeminen. Demossa on vahva näkemys siitä, ettei maiden kehi­tyk­ses­sä saisi unohtaa puo­luei­den ja poli­tii­kan roolia.


Kehitysyhteistyöpuolella tämä helposti unoh­de­taan, vaikka todel­li­suu­des­sa puolueet voivat kiih­dyt­tää tai hidastaa maan kehitystä. On kaikkien etu, että puolueet sitou­tu­vat demo­kra­tian peri­aat­tei­siin.”


Demon kautta jaetaan suo­ma­lai­sia hyviä käy­tän­tö­jä maa­il­mal­le, mutta myös meillä on opittavaa muualta maa­il­mas­ta. “Kyse ei ole pel­käs­tään siitä, että me jaamme osaamista, vaan kyse on vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta ja demo­kra­tian tuke­mi­ses­ta.”


Juvonen aloitti Demossa ohjel­ma­suun­nit­te­li­ja­na. Nykyisessä toi­min­nan­joh­ta­jan pestissä hänen keskeisiä työ­teh­tä­vi­ään ovat muun muassa järjestön stra­te­gian toi­meen­pa­no, esi­hen­ki­lö­teh­tä­vät, rahoitus- ja hal­lin­to­asiat sekä yhtey­den­pi­to sidos­ryh­miin. Tavallisesti päivät kuluvat tapaa­mi­sis­sa, rahoi­tus­ha­ke­muk­sia tehdessä, artik­ke­lei­ta kir­joit­taes­sa ja kol­le­goi­den kanssa suun­ni­tel­les­sa.

Demokratiayhteistyö vaatii kaikkien panosta. Kädet limittyvät yhteen muodostaen pinnan, jolle on maalattu punainen sydän.
Kuva: Tim Marshall/​Unsplash (CC0)

Tällä hetkellä Demolla on toimintaa Suomen ohella kuudessa eri maassa: Mosambikissa, Myanmarissa, Tunisiassa, Sambiassa, Etiopiassa ja Sri Lankassa. Järjestöllä on pienestä koostaan huo­li­mat­ta laajat kan­sain­vä­li­set verkostot. Demo tekee paljon yhteis­työ­tä muun muassa ulko­mi­nis­te­riön ja suur­lä­he­tys­tö­jen kanssa.


Demo on toiminut yli 15 vuotta moni­puo­lue- ja inklusii­vi­suus­tee­mo­jen parissa. Juvonen pohtii, että jär­jes­töl­lä onkin maailman mit­ta­kaa­vas­sa ainut­laa­tui­nen mark­ki­na­ra­ko.


Euroopassa on meidän lisäk­sem­me yksi ainoa moni­puo­lueyh­teis­työ­hön kes­kit­ty­vä järjestö, hol­lan­ti­lai­nen Netherlands Institute for Multiparty Democracy (NIMD), mutta heil­lä­kään ei ole mukana kaikkia puolueita. Teemme luon­nol­li­ses­ti yhteis­työ­tä NIMD:n kanssa, ja tällä hetkellä meneil­lään on kolme yhteis­han­ket­ta, muun muassa poli­tiik­ka­kou­lu Myanmarissa.”


Demokratian vah­vis­ta­mi­sen lisäksi Demon työn keskiössä on etenkin kan­sain­vä­li­sis­sä hank­keis­sa naisten poliit­tis­ten ja kan­sa­lai­soi­keuk­sien tukeminen. Esimerkiksi Etiopiassa järjestön toiminta on kes­kit­ty­nyt maan demo­kra­tia­ke­hi­tyk­seen, tasa-arvo­työ­hön ja naisten poliit­ti­sen osal­lis­tu­mi­sen edis­tä­mi­seen. Juvonen kokee, että suo­ma­lai­nen osaaminen otetaan maa­il­mal­la hyvin vastaan:


Kansainvälisesti kat­sot­tu­na Suomen kokemus kiin­nos­taa monia. Etenkin ottaen huomioon kuinka olimme vain sata vuotta sitten Euroopan peri­fe­ri­aa ja hyvin köyhä maa, ja kuinka olemme siitä nousseet. Mielestäni kehi­tyk­ses­sä olen­nais­ta on ollut etenkin naisten mer­kit­tä­vä rooli yhteis­kun­nas­sa.”

Koronapandemia vaikuttaa myös demokratiatyöhön

Kysyessäni Juvoselta, mitä omi­nai­suuk­sia hän työssään tarvitsee, hän mainitsee aidon kiin­nos­tuk­sen ja kyvyn tulla toimeen eri­lais­ten ihmisten kanssa sekä rat­kai­su­kes­kei­syy­den. Näitä kaikkia tarvitaan hänen mukaansa lähes kaikessa työ­elä­mäs­sä.


Innovatiivisuus ja ute­liai­suus maailmaa kohtaan ovat olleet minun luon­tees­sa­ni hyö­dyl­li­siä piirteitä, kuten myös kär­si­väl­li­syys. Antoisinta työssä on erin­omai­nen, tiivis työ­po­ruk­ka, asian­tun­te­vat kollegat, verkostot Suomessa ja maa­il­mal­la sekä heidän kanssaan käydyt kes­kus­te­lut.”


Juvonen sanoo olevansa tyy­ty­väi­nen Demon tuloksiin viime vuosina: järjestö on kasvanut ja sen mer­kit­tä­vyys on lisään­ty­nyt. Tämä näkyy kon­kreet­ti­ses­ti esi­mer­kik­si Tunisiassa ja Myanmarissa Demon jär­jes­tä­mis­sä poli­tiik­ka­kou­luis­sa, joihin osal­lis­tuu paljon puo­lue­po­li­tii­kas­sa aktii­vi­sia ihmisiä.


Poli­tiik­ka­kou­lut kes­kit­ty­vät poliit­tis­ten puo­luei­den osaamisen vah­vis­ta­mi­seen ja puo­luei­den välisen yhteis­työn edis­tä­mi­seen. Kouluissa opis­kel­laan esi­mer­kik­si poli­tii­kan teoriaa ja tasa-arvo­ky­sy­myk­siä, sekä tutus­tu­taan kan­sain­vä­li­siin esi­merk­kei­hin puo­lue­työs­tä. Koulun jälkeen osal­lis­tu­jat jakavat oppi­maan­sa eteenpäin omien puo­luei­den­sa sisällä.


Kouluissa on mukana yhteensä useita satoja niissä opis­kel­lei­ta alumneja, jotka ovat oppineet yhteis­työ­tai­to­ja ja tekevät nyt erilaisia poliit­ti­sia aloit­tei­ta demo­kra­tian tuke­mi­sek­si koti­maas­saan. Useat alumnit ovat yhteis­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­väs­sä asemassa muun muassa minis­te­riöis­sä ja par­la­men­teis­sa. He ovat kokeneet poli­tiik­ka­kou­lun olleen uralleen hyö­dyl­li­nen, mikä Juvosen mukaan on hieno osoitus Demon työn onnis­tu­mi­ses­ta.

Tyhjiä penkkirivejä parlamentin äänestyssalissa.
Kuva: Joakim Honkasalo/​Unsplash (CC0)

Sambiassa järjestö on vuo­ros­taan tehnyt yhteis­työ­tä pai­kal­li­sen nais­jär­jes­tön kanssa. Tämä on saanut aikaan sen, että suuri osa sam­bia­lai­sis­ta puo­lueis­ta on laatinut tasa-arvo­suun­ni­tel­man, jonka toi­meen­pa­noa nyt seurataan. “Tällaiset onnis­tu­mi­set ovat aina hyvin antoisia ja perus­tu­vat pit­kä­kes­toi­seen tukeen”, Juvonen sanoo.


Tasa-arvo- ja demo­kra­tia­työs­sä on myös omat haas­teen­sa, kuten pro­ses­sien hitaus ja globaalit poik­keus­ti­lan­teet. Työ ottaa välillä taka­pak­kia, esi­mer­kik­si nyt koro­na­pan­de­mian ja sitä seu­ran­neen auto­ri­tää­ri­syy­den nousun takia. Juvonen pohtii hetken demo­kra­tian tilaa ja laatua maa­il­mas­sa.


Riippuu miltä taholta kysyy, että onko demo­kra­tia maa­il­mal­la kasvussa vai ei. Osa sanoo että on, mutta sen laatu heikkenee. Haasteena on se, että muis­tet­tai­siin puolustaa demo­kra­ti­aa eri­tyi­ses­ti poik­keus­ti­lan­teis­sa, eikä pitää sitä itses­tään­sel­vyy­te­nä. Demokratia ei ole koskaan täysin valmis edes Suomessa, mutta meillä on silti paljon annet­ta­vaa maailman mit­ta­kaa­vas­sa. Minusta meidän olisi tärkeää ottaa demo­kra­tian edis­tä­mi­ses­sä entistä isompaa roolia.”

Antropologian opit käytössä

Juvonen erottelee työuransa ajalta muutamia kantavia teemoja, ikään kuin punaisia lankoja. Tasa-arvo, inklusii­vi­suus ja holis­ti­suus ovat olleet hänen moni­puo­li­sel­la työ­ural­laan aina keskiössä. Hän uskoo kiin­nos­tuk­sen ja tiedon näistä teemoista lähteneen jo yli­opis­toa­joil­ta.


Etenkin kan­sain­vä­li­sis­sä hank­keis­sa on tärkeää ymmärtää pai­kal­lis­ten ihmisten osaamista ja pai­kal­lis­ta kon­teks­tia. Olennaista on myös antaa sen ymmär­ryk­sen muo­dos­tu­mi­sel­le aikaa. Näitä asioita olen oppinut ant­ro­po­lo­gian myötä, samoin kuin olen oppinut paremmin tun­nis­ta­maan omia etuoi­keuk­sia­ni ja näkemään asioita laa­jem­mas­ta pers­pek­tii­vis­tä.”


Lisäksi hän mainitsee ant­ro­po­lo­gian anteina ana­lyyt­ti­sen työ- ja ajat­te­lu­ta­van sekä kyvyn pilkkoa palasiksi ja kysee­na­lais­taa tiettyjä itses­tään­sel­vyyk­siä: tasa-arvo­työs­sä esi­mer­kik­si suku­puo­len mää­ri­tel­mää.


Kysyn lopuksi vielä vinkkejä jär­jes­tö­uras­ta haa­vei­le­vil­le yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jöil­le. Juvonen korostaa etenkin aihe­pii­riin liittyvän työ­ko­ke­muk­sen hank­ki­mi­sen tärkeyttä, vaikka kaikki työ­ko­ke­mus on plussaa ja lähes kaikesta voi löytää olen­nai­sia yhty­mä­koh­tia unel­mau­ral­leen.


Hyväksi osoit­tau­tu­nei­ta reittejä jär­jes­tö­ural­le ovat myös työ­har­joit­te­lut, sivii­li­pal­ve­lus ja yhteis­työs­sä jär­jes­tö­jen kanssa tehdyt opin­näy­te­työt. Jos kan­sain­vä­li­set työ­teh­tä­vät kiin­nos­ta­vat, kannattaa lisäksi hankkia kan­sain­vä­lis­tä kokemusta jollain tapaa – vaikka vapaa­eh­tois­töis­sä, kuten Juvonen itse aikanaan teki.


Todella tärkeää on myös oma, aito kiin­nos­tus poli­tiik­kaa ja poliit­ti­sia pro­ses­se­ja kohtaan sekä into jaksaa seurata niitä. Minusta on aina yhtä mahtavaa päästä tapaamaan työhönsä into­hi­moi­ses­ti suh­tau­tu­via ihmisiä.”

Kaksi henkilöä seisoo maahan painetun tekstin edessä, jossa lukee: "Passion led us here".
Kuva: Ian Schneider/​Unsplash (CC0)

Kirjoittaja

Bea Bergholm on tuore valtiotieteiden maisteri joka työskentelee AntroBlogin digitaalisessa sisällöntuotannossa. Bean kiinnostuksen kohteita (antropologisesti ja muutenkin) ovat muun muassa globaalit ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos, kuoleman rituaalit ja lähimatkailu.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

George Floydin murha nosti Yhdysvalloissa esille afroamerikkalaiseen väestöön kohdistuvan poliisiväkivallan ja rakenteellisen rasismin. Kun Floydin murhavideota ja livelähetyksiä sen kirvoittamista mielenosoituksista tarkastellaan rinnakkain, ne avaavat näkymän amerikkalaista yhteiskuntaa läpäiseviin ristiriitoihin. Vastakkain asettuvat valkoisen ylivallan perinne ja rodullistettujen amerikkalaisten vastarinnan jatkumo.

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.

Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona -kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.