Jaavalainen loitsu ruoan muodossa

Legendan mukaan ruton saapuessa Jaavan saaren Yogyakartan kau­pun­kiin, sulttaani määräsi ala­mai­sen­sa kok­kaa­maan sayur lodeh ‑nimistä currya ja pysymään kotona 49 päivää. Rutto päättyi.

Yogyakartan eri­tyis­hal­lin­toa­lue sijaitsee Jaavan saaren ete­lä­puo­lel­la, ja on Indonesian ainoa sult­taa­nin hal­lit­se­ma provinssi. Nykyisin isla­mi­nus­koi­sen Jaavan kult­tuu­ria värittää hin­du­lai­suu­den, budd­ha­lai­suu­den ja ani­mis­tis­ten pai­kal­li­sus­kon­to­jen perintö. Jaavalaisen maa­il­man­kat­so­muk­sen tärkeä osa on epäonnen vält­tä­mi­nen se on tär­keäm­pää kuin yksi­löl­li­set saa­vu­tuk­set.

Moniin jaa­va­lai­siin ruokiin kuuluu rikas sym­bo­liik­ka ruoka-annoksen muodon tai nimen kautta. Sayur lodeh ‑curryn symbolit ovat kie­lel­li­siä ja nume­ro­lo­gi­sia. Ruokalajiin kuuluu seitsemän kas­vi­sai­nes­ta maus­tei­sel­la koo­kos­mai­to­poh­jal­la. Numero seitsemän on isla­mi­nus­kos­sa täy­del­li­syy­den luku, ja jaa­va­lai­ses­sa kos­mo­lo­gias­sa se toistuu monissa yhteyk­sis­sä. Perinteisissä puh­dis­tus­se­re­mo­niois­sa kuuluu käyttää seitsemän kaivon vettä, jossa on kukkia seit­se­mäs­tä puu­tar­has­ta.

Reseptiin kuuluvaa muna­koi­soa mer­kit­se­vä sana kuvaa myös herää­mi­sen kaltaista toimintaa, vihreiden papujen nimi taas on “siu­nauk­sia”. Aineksista syntyy erään­lai­nen kuli­na­ris­ti­nen loitsu.

Ruokalajin val­mis­ta­mi­nen on tyy­pil­li­nen esimerkki jaa­va­lai­ses­ta yhtei­sö­rii­tis­tä. Riiteille on ominaista fatalismi: näkemys siitä, etteivät ne var­si­nai­ses­ti auta tilan­tee­seen. Sayur lodehin val­mis­ta­mi­nen on yritys lieventää ja välttää epäonnea, joka tulee luul­ta­vas­ti koh­taa­maan kaikkia.

Sayur lodehia on kokattu vuo­si­sa­to­jen ajan vas­tauk­se­na tuli­vuo­ren­pur­kauk­siin, tsu­na­miuh­kiin ja rut­toe­pi­de­mioi­hin. Viime aikoina koro­na­vi­ruk­sen uhkan alla Yogyakartan kau­pun­gis­sa on sosi­aa­li­ses­sa mediassa kiertänyt kehotus valmistaa ruo­ka­la­jia. Huhun mukaan alku­pe­räi­nen viesti on peräisin itse sult­taa­nil­ta, vaikka palatsin tie­dot­ta­jat ovat kiis­tä­neet tiedon. Sayur lodehin suo­sit­te­le­mi­nen ei näytä poliit­ti­ses­ti hyvältä ramadanin lopun mat­kus­tusai­ka­na, jolloin tar­tun­to­jen määrä tulee luul­ta­vas­ti kasvamaan.

  1. BBC Travel 2020. A Javanese Dish to Banish the Plague (Sisältää reseptin!)
  2. Clifford Geertz, 1960. The Religion of Java
  3. Kozok, 2015. 14th Century Malay Code of Laws
  4. Ricklefs, 2012. Islamisation and Its Opponents in Java: A Political, Social, Cultural and Religious History: Older cultural styles on the defensive

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.

Pohjoiseurooppalaiset ovat maailman vastahankaisimpia käyttämään kasvosuojuksia silloinkin, kun syytä maskin pitämiselle olisi. Monissa Aasian maissa tilanne on päinvastainen. Ihmiset haluavat pitää kasvosuojusta, ja ilman suojusta julkisesti näyttäytymistä pidetään moraalittomana. Mistä tämä ero johtuu?