Eurooppalaisen rantaloman synty

Rantaloma on vapaa-ajan ikoninen symboli, mutta ilmiönä varsin nuori. Merenrannan nykyinen imago alkoi muodostua, kun euroop­pa­lai­nen eliitti kiin­nos­tui omasta ter­vey­des­tään. 

Rantaviiva oli pitkään vaa­ral­lis­ta aluetta. Meri antoi antimiaan, mutta siihen liittyi uhkia myrs­kyis­tä meri­hir­viöi­hin. Merenkäynnin kehit­tyes­sä rannat alkoivat edustaa kalas­tuk­sen ohella kau­pan­käyn­tiä, mat­kus­ta­mis­ta sekä sotaa, ja vaarojen listalle lisättiin haak­si­ri­kot, työ­ta­pa­tur­mat, meri­ros­vot ja val­loit­ta­jat.

1700-luvun puo­li­vä­lis­sä rannan asema muuttui. Teollistuvat kaupungit olivat saas­tai­sia ja ahtaita, ja sairaudet levisivät niissä kuhisten. Työväestön aja­tel­tiin väke­vöi­ty­vän raskaan aher­ruk­sen­sa seu­rauk­se­na, mutta toimeton yläluokka alkoi nähdä itsensä yhä hau­raam­pa­na ja sai­raal­loi­sem­pa­na. Porttia ter­vey­teen läh­det­tiin etsimään kau­pun­kien ulko­puo­lel­ta. 

Englannissa syntyneen trendin myötä meren­ran­nas­ta tuli terveyden tyyssija. Rannoille nousi paran­to­loi­ta, joissa vie­tet­tiin viikkoja tai kuukausia raik­kaas­ta ilmasta nauttien ja hori­sont­tia tähyillen. Kylmät meri­ve­si­kyl­vyt ja meriveden juominen olivat aikansa hit­ti­hoi­to­ja moniin vaivoihin, aina hys­te­rias­ta impo­tens­siin ja tuber­ku­loo­siin. Romantiikan ajan kir­jal­li­suu­den meren­ran­ta­ku­vauk­set, jotka koros­ti­vat luonnon herät­tä­mää ihmetystä, olivat tärkeässä roolissa rannan uudel­leenbrän­däyk­ses­sä. 

1800-luvun puo­li­vä­liin mennessä rannasta oli tullut paikka, jonne kasvava kes­ki­luok­ka pakeni kau­pun­kie­lä­män ankeutta. 1920-luvulle saakka aurin­gol­ta suo­jau­dut­tiin ran­nal­la­kin vaattein ja päi­vän­var­join, sillä vaalea hipiä viesti ylä­luok­kai­suu­des­ta. Ensimmäisen maa­il­man­so­dan jälkeen sak­sa­lai­nen natu­ris­mi­lii­ke lan­see­ra­si nudis­ti­ran­nat, ja rusketus, joka oli ollut ulkotöitä tekevän rahvaan tun­nus­merk­ki, alkoi kertoa sätei­le­väs­tä elin­voi­mas­ta ja ter­vey­des­tä. Auringonpalvonnasta tuli terveyttä edistävän ran­tae­lä­myk­sen keskeinen osa. Ihosyöpien yleis­ty­mi­nen muutti suhdetta aurin­gon­ot­toon, mutta rannan ter­veys­vai­ku­tuk­set jatkuvat vesi- ja ran­taur­hei­lun muodossa. 

  1. Lena Lencek ja Gideon Bosker, 1999. The Beach: The History of Paradise on Earth.
  2. Michael Pye, 2014. The Edge of the World. How the North Sea Made Us Who We Are. 
  3. Daniela Blei, 2016. Inventing the Beach: The Unnatural History of a Natural Place. Smithsonian Magazine. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.

Oikea-aikaisen ja luotettavan viestinnän merkitys korostuu nopeaa reagointia vaativissa kriisitilanteissa, joita Punaisen Ristin viestintäpäällikkö, antropologi Siru Aura kohtaa työssään. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, millaista on työskennellä viestinnän parissa globaalia auttamistyötä tekevässä järjestössä.