Toimituksemme suuntaa kohti kesälomaa epätavallisissa tunnelmissa. Koronapandemia on muiden lieveilmiöiden ohella tuottanut muuntuneen kokemuksen ajan kulumisesta. Antropologinen toteamus, jonka mukaan aika on sosiaalinen konstruktio ja altis muutoksille, tuntuu todemmalta kuin koskaan.
Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöihin kuuluvan lakota-kansan historia kirjattiin kankaalle tai nahalle piirrettyihin piktogrammeihin. Nämä “talvikalenterit” ovat jopa sata vuotta yhdelle kankaalle kerääviä kokonaisuuksia. Jokaista vuotta edustaa yksittäinen kuva, joka esittää sen vuoden tärkeimmäksi katsottua tapahtumaa: yhteisöä kohdannutta katastrofia tai onnea, tärkeän päällikön kuolemaa, sotaa tai rauhaa. Vuosi 2020 ei ole vielä ehtinyt edes puoleen väliin, ja jo nyt näyttäviä ehdokkaita vuoden piktogrammiksi piisaa. Vahva ennakkosuosikki niiden joukossa on koronavirus, joka on vaikuttanut muun muassa kokemuksiimme ajasta monin tavoin.
Ajan kuluminen vaikuttaa olevan kiistaton tosiasia. Samalla aika on erittäin subjektiivista, muokkautuvaa ja sosiaalisesti säänneltyä. Niin ajan mittaaminen, jakaminen kuin merkitseminen ovat vahvasti sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, jotka muodostuvat vuorovaikutussuhteissa.
Yhteisesti määritelty ja mitattava aika on merkittävä vallan muoto, joka ohjaa jaettua todellisuutta ja elämän järjestäytymistä. Eräs koronapandemian mukanaan tuoma muutos on liittynyt työajan, ja sitä kautta vapaa-ajan, erilaiseen rakentumiseen.
Kuva: ThioJoe
Työaika määrittää vapaa-aikaa
Kaikki ei ollut ennen vanhaan paremmin, mutta nykytietämyksen mukaan metsästäjä-keräilijöillä näyttää olleen runsaasti vapaa-aikaa. Viimeisen sadan vuoden aikana jäljellä olleiden metsästäjä-keräilijöiden yhteisöjä tarkkailemalla on päätelty, että tällä tavoin elävät ihmiset tekivät hyvin vähän mitään tämän päivän mittareilla työksi tulkittavaa, mutta eivät silti kärsineet puutetta. Muutaman tunnin päivittäinen työskentely henkeä kohden riitti tyydyttämään yhteisön kaikki tarpeet – ja loppuaika oli vapaa-aikaa.
Vapaa-aika määrittyy suhteessa työhön ja merkitsee ensisijaisesti sellaista aikaa, joka ei ole työaikaa. Työllä ei tarkoiteta tässä yhteydessä ainoastaan palkkatyötä: vaikka kotityöt jäävät monissa yhteyksissä palkkatyölle annetun arvostuksen ulkopuolelle, ei niitä yleensä varsinaisesti vapaa-aikanakaan pidetä. Vapaa-aika on jotain muuta: se on omaa aikaa, hauskanpidon aikaa, vapaasti valittavan tekemisen aikaa.
Olipa vapaa-aikaa paljon tai vähän, ihminen tavallisesti tietää, minne se omassa kalenterissa sijoittuu. Tänä keväänä asiaan tuli monien kohdalla nopea ja yllättävä muutos. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta vain merkittävimmät toiminnot pyörivät entisellään tai tehostetusti, monien muiden jäädessä hitaammalle vaihteelle. Tämän seurauksena tiettyjen ammattikuntien ja yhteiskuntaluokkien luppoaika kasvoi, toisten katosi. Lomautukset ja irtisanomiset yhdessä ääripäässä, ja töiden kasautuminen toisessa, järjestivät työajan ja vapaa-ajan piirejä monen elämässä uuteen uskoon.
Joku huomasi työskentelevänsä enemmän kuin koskaan, sillä työntekoa kotitoimistolla on vaikea lopettaa. Toinen ei päässyt duuneihin kiinni lainkaan, sillä keskittyminen ja pitkäjänteisyys katosivat kotiympäristössä tyystin. Osalta vapaa-aika katosi kun lapset, työt ja kotityöt täyttivät kodin nyt suljetun piirin ympäri vuorokauden. Näiden kokemusten myötä yhä useampi voi eläytyä siihen, miltä pitkäaikaistyöttömän tai lukuisia projektejaan kotoa käsin hallinnoivan freelancerin suhde vapaa-aikaan voi tuntua.
Kriisi sulki suuren osan palveluista, rajoittaen vapaa-ajan vieton tapoja ulkoilusta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä on huomattavasti voimistanut teknologian roolia vapaa-ajan viihteenä. Vapaa-aikaa tutkinut antropologi Vujačić Lidija huomauttaa vapaa-ajan olevan voimakkaasti mediassa leviävän kulutuskulttuurin vaikutuksen alaista. Se on myös suurelta osin median tuottama käsite, ainakin Euroopan valtakulttuurien kontekstissa.
Korona uudelleenjärjesti suhdetta vapaa-aikaan ajallisesti, tilallisesti ja sosiaalisesti. Arkipäiväiset, vapaa-aikaan kuuluviksi mielletyt kuluttamisen muodot kuten shoppailu, elokuvissa käynti tai ravintoloissa vietetty aika, eivät yllättäen olleetkaan mahdollisia. Kuluttamiselle löytyi nopeasti uusia, teknologiavälitteisiä keinoja. Silti osa kotiin suljettua väkeä tylsistyi, ja joutui käyttämään uudenlaista luovuutta ajanvietteen löytämiseksi.
Luppoaikaa jokaiselle
Yllä kuvailtu, varsin keskiluokkainen kokemus sulkee ulkopuolelleen monet ammattikunnat, kuten hoitajat ja kaupan alan työläiset. Korona alleviivaa maailmassa vallitsevaa eriarvoisuutta ja matalapalkkaisten alojen yhteiskunnallista merkittävyyttä. Se on myös osoittanut, kuinka paljon hauraammassa asemassa vähemmistöt ja työväenluokka ovat suuren mittaluokan kriisin iskiessä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin ja eristäytyä murehtimaan tylsistymistä.
Filosofi Bertrand Russell kirjoitti teollistumisen kontekstissa modernin teknologian mahdollistavan vapaa-ajan yleistymisen kaikkien yhteiskuntaluokkien jaetuksi oikeudeksi, kun se ennen oli ollut pienen eliitin etuoikeus.
“The morality of work is the morality of slaves, and the modern world has no need of slavery”, Russell summasi. Toisin kävi: vapaa-ajasta ei tullutkaan kaikille tasapuolisesti saatavilla olevaa ‘oikeutta’.
Vauraassa yhteiskunnassa luppoajan tulisi olla aivan jokaisen perusoikeus – erityisesti niiden, jotka tekevät kirjaimellisesti elintärkeää työtä meidän kaikkien hyväksi. Kriisissä on aina mahdollisuus yhteiskunnalliselle muutokselle.
AntroBlogi jää kesätauolle
Tämän tekstin myötä jäämme kesän julkaisutauolle, jolta palaamme syyskuun alussa. Sosiaalisen median kanavamme pysyvät aktiivisina läpi kesän, ja luettavaa on eri kanavissa tarjolla neljänä päivänä viikossa – kannattaa siis pistää meidät seurantaan niin Instagramissa, Twitterissä kuin Facebookissa.
Syksyllä viisi vuotta täyttävä julkaisumme kaipaa lukijoiden tukea toiminnan jatkumisen takaamiseksi. Helpoin tapa tukea meitä on liittyä kannatusjäseneksi.
Toivotamme kaikille lukijoille iloista ja turvallista kesää!
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen