Maailma tarvitsee julkisesti rahoitettua tiedejournalismia

Yle kirjoitti The Guardianin entisen pää­toi­mit­ta­jan Alan Rusbridgerin näke­myk­sis­tä jour­na­lis­min tilasta. Rusbridger painottaa, että jour­na­lis­min tulisi disin­for­maa­tion aika­kau­del­la astua lähemmäs tiedettä ja tehdä sel­vem­mäk­si, mihin esitetty tieto perustuu. 

Suomessa täl­lai­ses­ta sisäl­lös­tä ei ole pulaa. Viime vuosina on syntynyt kymmeniä AntroBlogin kaltaisia, tieteen ja jour­na­lis­min väli­maas­toon sijoit­tu­via tie­tee­na­la­koh­tai­sia verk­ko­jul­kai­su­ja. Julkaisujen toi­min­ta­ta­vat ja taus­taor­ga­ni­saa­tiot vaih­te­le­vat: useat sisaremme ovat tie­teel­lis­ten seurojen jul­kai­su­ja siinä, missä AntroBlogi on itse­näi­nen toimija. Meitä yhdistää aktii­vi­nen pyrkimys tuoda tut­ki­muk­seen pohjaavia sisältöjä laajojen yleisöjen, jour­na­lis­tis­ten medioiden ja päät­tä­jien saataville. 

Meihin viitataan usein “tie­de­blo­gei­na”. Olemme parem­min­kin tut­ki­mus­maa­il­maa, vies­tin­tää ja jour­na­lis­mia yhdis­tä­viä, ammat­ti­mai­ses­ti tuo­tet­tu­ja verk­ko­jul­kai­su­ja. Tuotamme sisältöä sivus­to­jem­me ohella someen, podcas­tei­hin ja videoille. Teemme julkaisu- ja tapah­tu­mayh­teis­työ­tä, vie­rai­lem­me radiossa ja tele­vi­sios­sa, annamme haas­tat­te­lu­ja ja välitämme asian­tun­ti­joi­ta. Käytämme huumoria ja visu­aa­li­suut­ta, haasteita ja kil­pai­lui­ta. Osa meistä vierailee kouluissa tar­joa­mas­sa opetusta, osa tuottaa omia oppi­ma­te­ri­aa­le­ja

Journalistiset mediat hyö­dyn­tä­vät jo nyt tätä tie­de­vies­ti­jöi­den tekemää työtä toi­min­nas­saan. Toiveenamme on jat­kos­sa­kin toimia siltana hitaasti toimivan tut­ki­mus­maa­il­man ja asioita nopeassa tahdissa kom­men­toi­van jour­na­lis­ti­sen kentän välillä, osana kumpaakin. 

Tämän toteu­tu­mi­sek­si on ensiar­voi­sen tärkeää, että puhe tieteen ja tut­ki­muk­sen arvosta, tut­kit­tuun tietoon poh­jaa­vas­ta jour­na­lis­mis­ta ja tieteen kan­san­ta­juis­ta­mi­sen tär­key­des­tä mate­ria­li­soi­tuu myös sen eteen tehtävän työn rahoi­tuk­se­na. Tässä kohden meillä on ongelma. 

AntroBlogi on ollut rahoi­tus­ten suhteen ver­rat­tain onnekas. Silti ehdoton valtaosa toi­min­taam­me pyörii pian kuudetta vuotta ilmais­työ­nä. Tämä ei missään nimessä ole kestävää. Tieteenalojen kan­san­ta­juis­ta­jat tekevät laa­du­kas­ta, moni­puo­lis­ta ja tin­ki­mät­tö­män tut­ki­mus­poh­jais­ta tie­de­jour­na­lis­mia. Sille on löy­dyt­tä­vä sää­tiö­apu­ra­ho­ja vakaampia rahoi­tus­muo­to­ja

Rusbridger sanoo, että “jour­na­lis­min on lii­kut­ta­va entistä selvemmin kohti julkista palvelua”. Myös tieteen yleis­ta­juis­ta­jat voisivat olla voi­mak­kaam­min julkisen palvelun asemassa — esi­mer­kik­si jul­ki­sel­la rahoituspohjalla. 

Kuten Ylen jutussa todetaan, tiede tuottaa usein ris­ti­rii­tais­ta tietoa. Todellisuus ei useinkaan taivu help­poi­hin seli­tyk­siin ilman, että mutkat vedetään suoriksi. Tämä on erittäin totta ihmis­tie­teis­sä. Antropologia harvemmin antaa yksi­se­lit­tei­siä vas­tauk­sia siihen, miten asiat ovat. Paremminkin se toimii pal­jas­ta­ja­na niille suurelta osin näky­mät­tö­mil­le syy-yhteyk­sil­le, jotka jär­jes­tä­vät sosi­aa­lis­ta todel­li­suut­ta. Ei tarvitse kuin vilkaista tämän päivän yhteis­kun­nal­li­sia kipu­koh­tia näh­däk­seen, miksi tällainen tieto ja tiedon tuot­ta­mi­sen mene­tel­mien kysee­na­lais­ta­va pur­ka­mi­nen ovat oleellisia. 

Tutkimukseen poh­jaa­vien näke­mys­ten elin­voi­mai­nen juur­tu­mi­nen laa­jem­paan sosi­aa­li­seen ympä­ris­töön vaatii niiden huo­lel­lis­ta avaamista ja kii­kut­ta­mis­ta lähelle ihmisiä. Teemme tämän eteen töitä siksi, että se on tärkeää. 

Yhtä lailla on tärkeää, että tällainen työ ei jatkossa nojaisi pelkkään idea­lis­miin ja into­hi­moon, vaan sille löytyisi julkista rahal­lis­ta tukea — kaikkien hyödyksi.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Verotus on valtion asettama mittausjärjestelmä, jonka avulla punnitaan asioiden arvoa. Miksi maksamme veroja juuri rahassa? Voisiko verotuksen perusyksikkö olla euron sijasta kerta-annos ruokaa? Muun muassa näitä kysymyksiä voi tarkastella uppoutumalla arvon mittaamisen ideologisiin ulottuvuuksiin suomalaisessa ja fidžiläisessä valtionverotuksessa.

Rahaa ei keksitty vaihtokaupan helpottamiseksi. Antropologit, historiantutkijat ja taloustieteilijät ovat tienneet tämän jo ainakin sadan vuoden ajan. Silti monelle on yhä itsestäänselvyys, että raha täytyi keksiä, koska tavaroiden vaihtokauppa kävi liian vaivalloiseksi. Miksi virheellinen käsitys rahan alkuperästä elää niin sitkeästi?

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.