Koronakevään epävarmuudesta syntyi tietokirja

Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona ‑kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.

Keväällä 2020 pan­de­miak­si yltynyt koro­na­vi­rus teki monen arkeen poik­keuk­sel­li­sen katkon, ja toi mukanaan epä­var­muu­den tulevasta. Alkuvuonna koro­na­vi­rus alkoi hallita myös oikeus­ant­ro­po­lo­gi Miia Halme-Tuomisaaren uutis­vir­taa. Hänelle, kuten monelle muullekin suo­ma­lai­sel­le, koro­na­pan­de­mia tuli aidosti yllä­tyk­se­nä. Samaan aikaan hän havaitsi, että koro­na­ti­lan­teen herät­tä­mis­sä reak­tiois­sa oli jotain tuttua.

Halme-Tuomisaaren uunituore teos Kaikki kotona — Kun korona mullisti maa­il­mam­me kokoaa yhteen näitä havain­to­ja. Kirja osoittaa, että monet tapamme reagoida epä­var­maan koro­na­ti­lan­tee­seen ovat pai­kan­net­ta­vis­sa kult­tuu­riim­me. Kirjassa pohditaan esi­mer­kik­si mikseivät iso­van­hem­mat kuulu Suomessa siihen per­hee­seen, jonka kanssa eris­täy­dy­tään; sekä tar­kas­tel­laan, mitä erityisen suo­ma­lais­ta on kovempien koro­na­ra­joi­tus­ten vaa­ti­mi­ses­sa. Halme-Tuomisaari on Lundin yli­opis­ton ihmi­soi­keus­tut­ki­muk­sen lehtori ja sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian sekä kan­sain­vä­li­sen oikeuden dosentti, ja kirja nojaa vahvasti hänen moni­tie­tei­seen taus­taan­sa.

Merkittävän sysäyksen kirjan synnylle antoi Halme-Tuomisaaren AntroBlogiin kir­joit­ta­ma uutis­kom­ment­ti koro­na­vi­ruk­ses­ta ja ”saas­tai­sis­ta lepa­kon­syö­jis­tä”. Kommentissaan Halme-Tuomisaari tar­kas­te­li sitä, kuinka koro­na­pan­de­mian alkua leimannut kes­kus­te­lu kii­na­lais­ten ”bar­baa­ri­sis­ta” syö­mä­ta­vois­ta yhdistyi rasis­ti­seen kes­kus­te­luun siitä, kuka on sivis­ty­nyt ja kenen elä­män­ta­pa on mah­dol­li­ses­ti muille vaa­ral­li­nen.

Korona oli lähes oppi­kir­jae­si­merk­ki siitä, kuinka lähes mikä tahansa voi saada ihmiset tekemään vas­tak­kai­na­set­te­lu­ja”, Halme-Tuomisaari arvioi.

Uutiskommentti lähti pian leviämään, ja sen myötä Halme-Tuomisaarta pyy­det­tiin haas­ta­tel­ta­vak­si myös muihin medioihin. Koronakeväänä hän koki, että toi­mit­ta­jis­ta huokui aito halu ymmärtää maailmaa koro­na­krii­sis­sä – ei ainoas­taan epi­de­mio­lo­gin tai talous­tie­tei­li­jän, vaan myös ant­ro­po­lo­gin näkö­kul­mas­ta. Halme-Tuomisaaren käymät kes­kus­te­lut herät­ti­vät hänessä paljon ajatuksia, antaen sysäyksen kirjan syn­ty­pro­ses­sil­le.

Koronapandemian talon kuva

Kaikki kotona on kir­joi­tet­tu keskellä koro­na­pan­de­mi­aa, eikä kirjan ilmes­tyes­sä­kään ole vielä varmuutta siitä, milloin pandemia päättyy. Miksi reak­tioi­tam­me epä­var­muu­teen on tärkeää tar­kas­tel­la juuri nyt eikä vasta tule­vai­suu­des­sa? Halme-Tuomisaari vastaa kysy­myk­seen ker­to­mal­la tarinan ant­ro­po­lo­gian opin­nois­taan.

Antropologian eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Jukka Siikala kuvaili aikoinaan kent­tä­työn tekemistä minulle niin, että ensim­mäi­nen tehtävä, joka tut­ki­jal­la on kentälle saa­pues­saan, on piirtää kuva talosta. Tämä perustuu siihen, että aivan ensim­mäi­set havainnot liittyvät niihin asioihin, jotka ovat sil­miin­pis­tä­väs­ti erilaisia ja eksoot­ti­sia. Sillä hetkellä pystyy havait­se­maan tärkeitä asioita, joille myöhemmin tulee sokeaksi.”

Halme-Tuomisaari korostaa, ettei talon piir­rok­sen ana­lyyt­tis­ta mer­ki­tys­tä voida tunnistaa etukäteen, sillä kuva muuttuu ajan kanssa. Siksi Kaikki kotona ei vielä pyri tavoit­ta­maan laajempia joh­to­pää­tök­siä koro­na­krii­sis­tä. Sen sijaan Halme-Tuomisaari toivoo, että kirja voisi tässä hetkessä tarjota uuden­lai­sia näkö­kul­mia kaikille meille, jotka olemme kos­ke­tuk­sis­sa koro­na­ti­lan­teen kanssa.

Miia Halme-Tuomisaari. Kuva: Uzi Varon

Antropologilla paikkansa koronakommentaattorina

Halme-Tuomisaari näkee, että ant­ro­po­lo­gial­la on tie­tee­na­la­na val­ta­vas­ti annet­ta­vaa koro­na­pan­de­mi­aa kos­ke­val­le kes­kus­te­lul­le. Hänen mukaansa ant­ro­po­lo­git voivat täydentää ymmär­rys­täm­me kes­kei­sis­tä koro­na­vi­ruk­seen liit­ty­vis­tä kysy­myk­sis­tä tuomalla niihin etno­gra­fi­seen tietoon perus­tu­vaa näkö­kul­maa. Esimerkkinä hän mainitsee kas­vo­mas­kit.

Kuten AntroBlogin taan­noi­nen kas­vo­mas­ki­jut­tu osoittaa, kulttuuri voi vaikuttaa siihen, miksi emme käytä naamiota, vaikka argu­ment­ti käytön puolesta on hyvin vahva.”

Koska koro­na­pan­de­mian herättämä tie­don­tar­ve on suuri, tarvitaan tietoa ja näkö­kul­mia eri aloilta.

Epidemiologikin on oman asian­tun­ti­ja-alueensa ulko­puo­lel­la, jos häneltä kysytään, mistä syistä ihmiset eivät noudata annettuja suo­si­tuk­sia. Sellaisissa kysy­myk­sis­sä tarvitaan esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­gia”, Halme-Tuomisaari arvioi.

Hän katsoo, että tie­tee­na­lan hienous ja vaativuus löytyvät sen moni­puo­li­suu­des­ta. Antropologialle mikään ihmi­se­lä­mäs­tä nouseva kysymys ei ole vieras, vaan tie­tee­na­la tutkii oikeas­taan aivan kaikkea.

Vaatimus on yhdelle ihmiselle valtavan suuri, koska eihän kukaan meistä voi olla jokaisen eri­koi­sa­lan asian­tun­ti­ja.”

Kirjassaan Halme-Tuomisaari onkin tukeu­tu­nut paitsi omaan oikeus­ant­ro­po­lo­gi­seen asian­tun­te­muk­seen­sa ja alan kir­jal­li­suu­teen, myös ant­ro­po­lo­gian tie­tee­na­la­ra­jan ylit­tä­viin näkö­kul­miin. Kirjan sivuilla ääneen pääsevät etenkin verkossa toimivat yleis­ta­jui­set tie­de­me­diat, joiden ystäväksi Halme-Tuomisaari tun­nus­tau­tuu. Kirjaa kir­joit­taes­saan hän nautti poik­keuk­sel­li­ses­ta mah­dol­li­suu­des­ta käyttää tällaisia lähteitä, joita tutkijat harvoin pääsevät käyt­tä­mään tut­ki­mus­työs­sään.

Poikkeusajan ilmiöistä näkökulmaa vanhaan normaaliin

Kaikki kotona koostuu kuudesta kap­pa­lees­ta, joista jokainen keskittyy yhteen koro­na­pan­de­mian mukanaan tuomaan ilmiöön. Kappaleissa pohditaan esi­mer­kik­si sitä, onko kii­na­lais­ten lepa­kon­syö­jien ja uus­maa­lais­ten mök­ki­läis­ten vie­rok­su­mi­ses­sa jotain samaa, ja voiko eris­täy­ty­mi­ses­tä johtuva yksi­näi­syys olla tap­pa­vam­pi kuin itse koro­na­vi­rus­tau­ti. Kirjan sivuilla tar­kas­tel­laan myös viral­lis­ten ja epä­vi­ral­lis­ten koro­na­ra­joi­tus­ten sään­tö­vii­dak­koa ja kysytään, voisiko poik­keus­ai­ka­na pysäh­ty­nyt arki toimia porttina hitaam­paan elämään.

Halme-Tuomisaari kertoo, että kaikki kirjan luvut ank­ku­roi­tu­vat niihin teemoihin, jotka keväällä herät­ti­vät hänen mie­len­kiin­ton­sa. Ensimmäisenä hänen huomionsa vangitsi kes­kus­te­lu lepa­kon­syö­jis­tä. Halme-Tuomisaari näki kes­kus­te­luis­sa paljon samaa kuin tut­ki­muk­ses­saan ihmi­soi­keus­ken­täl­lä.

Tutkimassani ihmi­soi­keus­il­miös­sä näkyy edelleen todella vahvana saman­lai­nen ajatus siitä, että on olemassa tiettyjä ihmisiä, jotka ovat val­veu­tu­nei­ta ja tietävät, mikä on ihmis­kun­nal­le parhaaksi. Ja sitten on ihmisiä, joilla ei ole valtaa elämänsä suhteen, sillä he ovat sivis­ty­mät­tö­miä ja kyke­ne­mät­tö­miä. Tällöin val­veu­tu­neil­le ihmisille muodostuu ikään kuin vel­voit­ta­va tarve auttaa näitä heikompia.”

Kevään edetessä vas­tak­kai­na­set­te­lun tema­tiik­ka sai myös koti­mais­ta väriä.

Minusta oli kiin­nos­ta­vaa nähdä, miten ihmisiin koh­dis­tu­vat ennak­ko­luu­lot näyt­täy­tyi­vät mik­ro­ta­sol­la Suomessa. Keskustelu muulle Suomelle vaa­ral­li­sis­ta uus­maa­lai­sis­ta mök­ki­läi­sis­tä sai pontta keväällä.” Halme-Tuomisaaren mukaan korona näytti hyvin selkeästi, miten ennak­ko­luu­lo­jen taustalta voi löytyä syvempiä vas­tak­kai­na­set­te­lun asetelmia, oli kyseessä mikä skaala tai ihmis­ryh­mä tahansa.

Halme-Tuomisaari halusi kir­joit­taa myös korona-ajan yksi­näi­syy­des­tä, sillä hän pitää suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan vaa­ti­mus­ta sietää yksi­näi­syyt­tä jopa koh­tuut­to­ma­na. Kirjassaan hän muis­tut­taa, että yhtei­sös­tä eris­tä­mi­nen on monissa kult­tuu­reis­sa toiminut vakavana ran­gais­tuk­se­na väärin toi­mi­mi­ses­ta.

Lisäksi hän nostaa esiin sen, että etenkin ikäih­mis­ten eris­täy­ty­mis­tä koskenut ohjeistus paljastaa suo­ma­lai­sen per­he­kä­si­tyk­sen olevan varsin ahdas. Suomessa, toisin kuin esi­mer­kik­si Italiassa, koro­nae­ris­tys­tä vie­tet­tiin pää­asial­li­ses­ti ydin­per­heen kesken. Halme-Tuomisaari kertoo olleensa hieman yllät­ty­nyt siitä, kuinka suuren katkoksen korona aiheutti monien iso­van­hem­pien ja las­ten­las­ten suh­tee­seen. 

Nämä suhteet voivat olla hyvin kiinteät. Ei vält­tä­mät­tä asuta samassa talou­des­sa, mutta voidaan nähdä monta kertaa viikossa. Korona teki täl­lai­siin suh­tei­siin särön, mikä on mie­les­tä­ni traagista.”

Halme-Tuomisaari ihmet­te­lee, kuinka ydin­per­heen mallista on tullut niin dominoiva ja ylit­se­pää­se­mä­tön, kun vielä entisajan maatalous-Suomessa meillä oli malleja monen per­heyk­si­kön talouk­sis­ta.

Olen iloinen, jos kirja herättää lukijassa poh­din­to­ja esi­mer­kik­si per­he­mal­leis­ta ja yksi­näi­syy­des­tä.”

Kokonaisuudessaan Halme-Tuomisaari toivoo, että Kaikki kotona voisi auttaa näkemään, mitä hyvää poik­keus­ti­las­ta voi yksilön tai yhteis­kun­nan kannalta seurata. Vaikkei mikään muut­tui­si­kaan, voisiko poik­keus­ti­la antaa jotakin uutta siihen ”vanhaan” nor­maa­liin? Häntä myös ilah­dut­taa, että kirja tulee löytymään heti ilmes­ty­mi­sen­sä jälkeen monista kir­jas­tois­ta.

Minusta olisi hienoa tavoittaa sel­lai­set­kin lukijat, jotka eivät entuu­des­taan tunne ant­ro­po­lo­gi­aa tai eivät muuten päätyisi täl­lais­ten teemojen äärelle”, Halme-Tuomisaari hymyilee.

Miia Halme-Tuomisaari: Kaikki kotona — kun korona mullisti maa­il­mam­me. Kirjapaja, 2020. 

  • Podcast-lukija: Nelly Staff
  • Verkkotaitto: Taina Cooke

Kirjoittaja

Laura Kippola on sosiaali- ja kulttuuriantropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Opintojensa ohessa hän työskentelee Suomen Maantieteellisen Seuran toiminnanjohtajana ja on mukana järjestämässä etnografista elokuvafestivaalia Cultureelsia. Lauraa kiinnostaa ihmisten ja ympäristön vuorovaikutus ja erilaiset luontokäsitykset.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilman työsuhdetta työskentelevän toimittajan työ on paikoin epävarmaa, mutta usein palkitsevaa. Työkentällä-haastattelussa freelancetoimittaja ja järjestöviestijä Lea Pakkanen kertoo uusimmasta inkerinsuomalaisuutta käsittelevästä näyttely- ja tietokirjahankkeestaan, joka vei hänet matkalle sukunsa historiaan.

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.