Pelko on koronaskeptikolle virusta vaarallisempaa

Koronapandemian vii­mei­sim­piä käänteitä on koro­nas­kep­ti­syy­den näky­vyy­den kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den kri­ti­soin­nis­ta viruksen ole­mas­sao­lon kysee­na­lais­ta­mi­seen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kir­joi­tet­tu useita juttuja hyvin­voin­tia­lan piirissä ilme­ne­väs­tä koro­nas­kep­ti­syy­des­tä.

Näissä koro­na­toi­men­pi­tei­tä ja maskien käyttöä kri­ti­soi­vis­sa kes­kus­te­luis­sa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko. Se näkyy kom­men­teis­sa, joissa hal­li­tuk­sia ja medioita moititaan aiheet­to­ma­na ja suh­teet­to­ma­na pidetyn pelon liet­so­mi­ses­ta koronan leviä­mi­sen, taudin vaka­vuu­den, kuol­lei­suu­den tai koko pandemian ole­mas­sao­lon osalta. Samoissa yhteyk­sis­sä maskin käyttö voidaan nähdä merkkinä siitä, että ihminen on antau­tu­nut pelon valtaan ja levittää — tahal­li­ses­ti tai tie­dos­ta­mat­taan — käy­tök­sel­lään pelkoa eteenpäin. 

Antropologisesti ymmär­ret­ty­nä pelko ei ole ainoas­taan yksilön tun­ne­ko­ke­mus. Pelon taustalla on sosi­aa­li­ses­ti mää­räy­ty­vä tulkinta siitä, mikä on ris­kial­tis­ta ja vaa­ral­lis­ta. Koronaskeptiset mas­ki­kes­kus­te­lut osoit­ta­vat pandemiaa koskevien ris­ki­tul­kin­to­jen eroavan tällä hetkellä toi­sis­taan voi­mak­kaas­ti. Joillekin ryhmille pelko näyt­täy­tyy koro­na­vi­rus­ta suu­rem­pa­na riskinä ja siten asiana, johon on puu­tut­ta­va.

Hyvinvointialan ja new age ‑piirien ris­teys­koh­das­sa ihmiset kokoon­tu­vat itsensä kehit­tä­mi­sen tek­nii­koi­den ja trans­sen­den­taa­lien koke­mus­ten etsimisen pariin. Tällaisia ovat esi­mer­kik­si jotkin joogasta tai hen­ki­pa­ran­ta­mi­ses­ta kiin­nos­tu­neet ryhmät. Niiden new age ‑tyyp­pi­sil­le usko­mus­jär­jes­tel­mil­le on ominaista kos­mo­lo­gi­nen malli, jonka kes­kei­se­nä teesinä kaikki ole­mas­sao­le­va on väräh­te­lyä tai energiaa. 

Henkilön väräh­te­ly­taa­juus kertoo hänen tie­toi­suu­den tasostaan, joka asettuu ver­ti­kaa­li­sel­le astei­kol­le. Tietoisuuden taso on suorassa yhtey­des­sä henkilön koke­mus­ten laatuun ja jopa elämän tapah­tu­miin. Mitä korkeampi värähtely, sitä tie­dos­ta­vam­pi ihminen, ja sitä enemmän hänen elä­mäs­sään on iloa, rakkautta, terveyttä ja niin edelleen. Matalat väräh­te­lyt taas vastaavat kaikkea itsek­kyy­des­tä, vihasta ja ahneu­des­ta aina sai­rau­teen ja mie­li­sai­rau­teen — sekä pelkoon.

Näkemystä, jonka mukaan yksilön aja­tuk­sil­la tai tunteilla on suora vaikutus fyysiseen maailman tapah­tu­miin, kutsutaan maa­gi­sek­si ajat­te­luk­si. Antropologi Bronislaw Malinowski totesi jo 1940-luvulla, että ihmisillä on taipumus kääntyä maagisen ajattelun puoleen silloin, kun tunnemme itsemme voi­mat­to­mik­si ja haa­voit­tu­vai­sik­si. Kun ratkaisu pan­de­mi­aan uupuu, maaginen ajattelu tarjoaa avuksi kor­keam­man väräh­te­lyn valit­se­mis­ta. Välttämällä pelkoon asso­sioi­tu­via asioita tie­toi­suus pysyy kirk­kaam­pa­na, ja ihminen kenties ter­veem­pä­nä.

Kun pelko tulkitaan osoi­tuk­se­na mata­lam­mis­ta tie­toi­suu­den tiloista, siitä tulee epä­on­nis­tu­mi­sen merkki trans­sen­den­taa­lin itsen kehit­tä­mi­sen tiellä. Tämä voi johtaa nega­tii­vi­sek­si ymmär­ret­ty­jen tunteiden kät­ke­mi­seen ja kiel­tä­mi­seen. Ilmiö, jossa hen­ki­syyt­tä käytetään ohit­ta­maan vaikeita koke­muk­sia, tunnetaan nimellä spiritual bypassing

Kun pelko itsessään — sitä aiheut­ta­van uhan sijaan — määrittyy sosi­aa­li­ses­ti riskiksi, kas­vo­mas­ki voi nousta tun­ne­la­tau­tu­nee­seen asemaan. Kangaspala kans­sa­kul­ki­jan kasvoilla ei anna tietoa tämän sisäi­ses­tä maa­il­mas­ta tai maskin käytön syistä. Maagisen ajattelun ja tunteiden pola­ri­soi­tu­neen tulkinnan kautta se voi kuitenkin muuttua väkeväksi sym­bo­lik­si pii­le­väl­le, uhkaa­val­le pelolle ja sen edus­ta­mal­le kos­mo­lo­gi­sel­le vaaralle.

  1. Bronislaw Malinowski, 1948. Magic, Science and Religion and Other Essays.
  2. The Anthropology of Fear. Cultures beyond Emotions. 2014. Toim. Andrea Boscoboinik ja Hana Horakova.
  3. Sapiens: COVID-19 and the Turn to Magical Thinking

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Vera 25.10.2020 klo 23:31

    Pyörin jonkin verran tässä vaih­toeh­toi­sen hyvin­voin­nin piirissä, ja minua itseäni on kovasti häirinnyt, miten pelko on nostettu jon­kin­lai­sek­si vallan väli­neek­si hen­ki­syy­des­tä kiin­nos­tu­nei­den ihmisten kes­kuu­des­sa. Toisten toi­min­nas­sa, puheissa ja kom­men­teis­sa “nähdään pelkoa” ja sen perus­teel­la ne tuomitaan epä­pä­te­vik­si. Ikään kuin pelko olisi tosiaan merkki epä­on­nis­tu­mi­ses­ta. Toisaalta kes­kus­te­lu pelosta on myös hirveän epä­joh­don­mu­kais­ta. Koronadenialismin levit­tä­jät syyttävät mediaa pelon liet­son­nas­ta, samalla kun heidän itsen­sä­kin levittämä nar­ra­tii­vi on todella “pelottava” ja pelkoon vetoava.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona -kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

Pohjoiseurooppalaiset ovat maailman vastahankaisimpia käyttämään kasvosuojuksia silloinkin, kun syytä maskin pitämiselle olisi. Monissa Aasian maissa tilanne on päinvastainen. Ihmiset haluavat pitää kasvosuojusta, ja ilman suojusta julkisesti näyttäytymistä pidetään moraalittomana. Mistä tämä ero johtuu?