Kun pomon huono joululahja ei ilahduta

Helsinkiläiset opettajat saivat työ­nan­ta­jal­ta lahjaksi jou­lu­pus­sin. Lapsuuden lämpimiin jou­lu­muis­toi­hin joh­dat­te­le­vaan pussiin oli pakattu vihreää teetä, kaksi suklaa­kon­veh­tia, kaksi tuik­ku­kynt­ti­lää sekä hyvän joulun toivotus.

Taloussanomien mukaan kaikki opettajat eivät lahjasta ilah­tu­neet. Pussi veti mielen matalaksi ja herätti jopa epäilyjä maut­to­mas­ta vitsistä. Uutisen kom­men­teis­sa opettajia sätitään kiit­tä­mät­tö­myy­des­tä: lahja on kenties vaa­ti­ma­ton, mutta kii­tol­li­nen pitäisi silti ymmärtää olla. Työnantajan lahja nähdään yli­mää­räi­se­nä etuna, jota kohtaan ainoa oikea reaktio on kii­tol­li­suus. 

Lahja on ant­ro­po­lo­gi­ses­ti keskeinen käsite. Lahjojen antaminen on ennen kaikkea suhteiden luomista, yllä­pi­tä­mis­tä ja uusin­ta­mis­ta. Sanotaan ettei ole olemassa lahjaa ilman vas­ta­lah­jaa, sillä lahja sitoo antajan ja vas­taa­not­ta­jan vas­ta­vuo­roi­suu­den kier­tee­seen. Lahjan tyyppi ja arvo määräävät, mil­lai­seen vas­ta­lah­jaan se vel­voit­taa. Asetelmaan vai­kut­ta­vat muun muassa antajan ja vas­taa­not­ta­jan kes­ki­näi­nen suhde, kummankin sosi­aa­li­set statukset sekä varal­li­suus. 

Millainen lahja jou­lu­pus­si sosi­aa­li­se­na ja vas­ta­vuo­roi­se­na tekona on? 

Työnantajataho kertoo halun­neen­sa pussilla välittää “pienen lämpimän muis­ta­mi­sen”, “kiitokset” ja “huo­mio­no­soi­tuk­sen”. Tämä antaa ymmärtää, että lahjan tarkoitus on ilmentää työn­te­ki­jäl­le niitä tunteita, joita työ­nan­ta­ja­ta­hol­la häntä kohtaan on. Lahja on aineel­lis­tu­nut muoto sen­ti­men­taa­li­sia sävyjä, joita työ­nan­ta­ja haluaa vaikean vuoden päät­teek­si työn­te­ki­jäl­le välittää. “Muistamisella” työ­nan­ta­ja luul­ta­vas­ti tar­koit­taa, että opettajan työ stres­saa­vis­sa poik­keus­o­lois­sa on “huomattu” ja sitä arvos­te­taan. 

Näillä saa­te­sa­noil­la jou­lu­pus­si on palk­ka­suh­teen hen­ki­lö­koh­tai­sen ja emo­tio­naa­li­sen sisällön kommentti. Se ei korosta esi­mer­kik­si amma­til­li­sen suhteen osa­puol­ten molem­min­puo­lis­ta päte­vyyt­tä, opet­ta­ja­kun­nan jakamia arvoja, työn onnis­tu­mi­sia tai haasteita. 

Lahjan sosi­aa­li­ses­ti vel­voit­ta­van luonteen vuoksi ei ole lainkaan yhden­te­ke­vää, millaisen lahjan antaa. Liian arvokas lahja voi olla mahdoton “maksaa takaisin” ja saattaa kääntyä siksi vas­ten­mie­li­sek­si. Liian vaa­ti­ma­ton lahja taas saattaa vihjata että antaja ei pidä ennen pitkää saapuvaa vas­ta­lah­jaa, eikä siten myöskään siihen liittyvää suhdetta, eri­tyi­ses­sä arvossa. 

Joulupussin tapauk­ses­sa työ­nan­ta­jan aie viestiä alai­sil­leen lämpimiä tunteita näyttää ajaneen kinokseen. Joulupussi ei päädykään voi­mis­ta­maan amma­til­lis­ta suhdetta. Työnantajataho kertoo, että lahja viittaa enti­sai­ko­jen jouluina lapsille annet­tui­hin jou­lu­pus­sei­hin. Joulupussi asemoi työ­nan­ta­jan aikui­sek­si ja työn­te­ki­jän lapseksi, kertoen hyvin eri suhteesta kuin siitä, jonka työn­te­ki­jä kenties tunnistaa. 

Vaatimattomaankin lahjaan pitäisi kuitenkin vastata ilmai­se­mal­la kii­tol­li­suut­ta: hei­jas­ta­mal­la työ­nan­ta­jan lämpimiä tunteita takaisin. Joulupussin odotus on työ­nan­ta­jaan koh­dis­tu­va lojaa­liu­den tunne. Siitä kiel­täy­ty­mi­nen olisi lahjan kier­tees­tä irti­sa­nou­tu­mis­ta ja sitä myötä koko suhteen kiel­tä­mis­tä, mikä on työ­nan­ta­jas­ta puhuessa usein haastavaa. Rahallinen jou­lu­bo­nus olisi monelle jou­lu­pus­sia mie­lui­sam­pi. Raha on kuitenkin alun perin ollut tärkeässä roolissa juuri sel­lai­sis­sa yhteyk­sis­sä, josta suhteiden jatkuva vas­ta­vuo­roi­suus on haluttu rajata pois. 

Lahjan ant­ro­po­lo­gi­ses­sa tar­kas­te­lus­sa jou­lu­pus­si asemoi työn­te­ki­jän puun ja kuoren väliin, ja sopiii siten varsin oivasti monien alojen vuoden 2020 pää­tös­tun­nel­miin. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Jorma Mikkonen 19.12.2020 klo 14:52

    Entisenä opena olisin kyllä mieleni pahoit­ta­nut (ja joskus sen tehnytkin) työ­nan­ta­jan tyy­lit­tö­mäs­tä “jou­lu­lah­jas­ta”. Tämä “jouupussi” kuuluu ehdot­to­mas­ti em. joukkoon.

    Vastaa
  • Carolina Silvola 22.12.2020 klo 23:13

    Minua ei haitannut (rahal­li­ses­ti) vaa­ti­ma­ton sisältö, koska en mitään muis­ta­mis­ta Kasvatuksen ja kou­lu­tuk­sen toi­mia­lal­ta odot­ta­nut­kaan. Varsinaiset lähi­po­mo­ni muistavat joka joulu ja kevät; he näkevät työn, jota me opettajat teemme ja heidän arvos­tuk­sen­sa tuntuu hyvältä ja vil­pit­tö­mäl­tä. Kaskon jou­lu­pus­si taas on nime­no­maan ylhäältä alas annettu jou­lu­pus­si. En ole kii­tol­li­nen pal­kas­ta­kaan, jonka työstäni saan. Minä ansaitsen sen ihan itse. Miksi olisin siis kii­tol­li­nen tästäkään jou­lu­pus­sis­ta­kaan. Opettajat ovat pääosin yli­opis­to­kou­lu­tet­tu­ja, oman alansa sitkeitä osaajia, kuulema maailman parhaita. Kaskon pomojen mielestä olemme heihin nähden alis­tei­ses­sa lapsen asemassa. Mutta samapa tuo. Teen työni lasten ja nuorten, en kaupungin vir­ka­mies­ten/-naisten vuoksi.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.

Antropologia on yhteiskuntatiede, jolle on ominaista etnografisen tutkimusmenetelmän hyödyntäminen. Uraansa aloitteleville antropologeille oman erityisosaamisen sanoittaminen saattaa kuitenkin olla hankalaa. Toimituksemme laati opiskelijoille ja vastavalmistuneille suunnatun työelämäpaketin helpottamaan työnhakua.