Lisääntymisen antropologia

Lisääntyminen on erot­ta­ma­ton osa ihmi­syyt­tä ja vält­tä­mä­tön­tä yhteis­kun­nan uusin­ta­mi­sen kannalta. Siitä huo­li­mat­ta lisään­ty­mi­nen nähdään usein lähinnä bio­lo­gi­se­na tapah­tu­ma­na, joka on saman­lai­nen kaik­kial­la. Sikiön kehi­ty­sas­teet ja synnytys fysio­lo­gi­se­na pro­ses­si­na ovatkin uni­ver­saa­le­ja, mutta jos alamme tar­kas­tel­la lisään­ty­mi­seen liittyviä käy­tän­tö­jä ja usko­muk­sia, niin kuva näyttää hyvin toi­sen­lai­sel­ta. 

Miksi Suomessa lähes kaikki syn­nyt­tä­vät sai­raa­las­sa ja koti­syn­ny­tys­tä vas­tus­te­taan, kun taas Alankomaissa koti­syn­ny­tyk­seen kan­nus­te­taan? Miksi Somaliassa lasta imetetään huo­mat­ta­vas­ti pidempään kuin Suomessa? Onko syn­ny­tyk­ses­sä mukana lääkäri vai kylän perin­tei­nen kätilö, syn­nyt­tä­jän puoliso vai kenties joku nais­puo­li­nen suku­lai­nen? Raskauteen, syn­ny­tyk­seen ja lap­si­vuo­de­ai­kaan liittyy paljon käy­tän­tö­jä, tapoja ja mer­ki­tyk­siä, jotka poik­kea­vat suuresti toi­sis­taan eri yhtei­söis­sä ja ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti kult­tuu­rin muovaamia. Ne myös muuttuvat ja kehit­ty­vät jat­ku­vas­ti.

Lisääntyminen on samaan aikaan syvästi hen­ki­lö­koh­tai­nen ja koko yhteis­kun­taa kos­ket­ta­va aihe. Valtio on esi­mer­kik­si pyrkinyt vai­kut­ta­maan väestönsä lisään­ty­mi­seen eri tavoin eri aikoina. Sotien jäl­kei­ses­sä Suomessa kan­nus­tet­tiin kansaa lisään­ty­mään, jotta väkiluku saatiin taas kasvuun. Samalla kuitenkin pyrittiin kont­rol­loi­maan tietyn väes­tön­osan kuten mie­len­ter­vey­son­gel­mais­ten tai kodit­to­mien lisään­ty­mis­tä. Nykypäivän Suomessa ministeri kehottaa tele­vi­sion kes­kus­te­luoh­jel­mas­sa naisia syn­ny­tys­tal­koi­siin, mutta suku­puo­len juridisen vah­vis­ta­mi­sen ehtona trans­su­ku­puo­li­sil­le on lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myys. Yhteiskunta aset­taa­kin lisään­ty­mi­sel­le monen­lai­sia raameja ja odotuksia, jotka hei­jas­ta­vat val­lit­se­vaa arvo­maa­il­maa ja sosi­aa­li­sia hie­rar­kioi­ta. 

Syntymä on yksi lisään­ty­mi­sen keskeinen osa-alue, mutta ei suinkaan ainoa. Lisääntyminen kattaa esi­mer­kik­si lap­set­to­muu­den, eri­lais­ten lisään­ty­mis­tek­no­lo­gioi­den ja meno­paus­sin teemat. Sukupuoli ja sek­su­aa­li­suus ovat myös tärkeitä linssejä, joiden kautta lisään­ty­mis­tä tar­kas­tel­laan. 

Lisääntymiseen liittyy monen­lai­sia valintoja, joihin suh­tau­du­taan eri tavoin eri yhteis­kun­nis­sa. Tällainen valinta on esi­mer­kik­si abortti, josta puhutaan Suomessa yleisesti äidin kehol­li­sen itse­mää­rää­mi­soi­keu­den kautta. Tietyt tahot Yhdysvalloissa ja kato­li­sis­sa maissa taas vas­tus­ta­vat sitä kiivaasti pai­not­taen sikiön oikeutta elää. Nämä reto­rii­kat luovat hyvin erilaisen kuvan esi­mer­kik­si sikiön toi­mi­juu­des­ta suhteessa sitä kantavan henkilön toi­mi­juu­teen. Lisääntymisestä käytävä yhteis­kun­nal­li­nen kes­kus­te­lu onkin monissa maissa voi­mak­kaan poli­ti­soi­tu­nut­ta ja arvo­la­tau­tu­nut­ta. 

Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gia tutkii kaikkia sosi­aa­li­sia ja kult­tuu­ri­sia ulot­tu­vuuk­sia, joita lisään­ty­mi­seen liittyy. Usein se vie hyvin kes­keis­ten ant­ro­po­lo­gian kysy­mys­ten äärelle kuten kysy­myk­siin perheestä, suku­lai­suu­des­ta ja kult­tuu­ri­ses­ta jat­ku­vuu­des­ta. Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gia herättää pohtimaan mitä ihmisyys on, mistä elämä muodostuu, miten haluamme elää elämäämme ja millainen elämä on yhteis­kun­nal­li­ses­ti arvos­tet­ta­vaa. 

tai-s-captures-y4cV-gQqmVI-unsplash

Tutkimusalan alkuvaiheet

Tutkimusalana lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gia on suh­teel­li­sen nuori. Ennen 1960-lukua lisään­ty­mi­nen ei juurikaan ollut ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kohteena. Tämä saattoi johtua osittain siitä, että suurin osa ant­ro­po­lo­gian alkuai­ko­jen tut­ki­jois­ta oli miehiä, eikä heillä vält­tä­mät­tä ollut pääsyä tutus­tu­maan tut­ki­mien­sa kult­tuu­rien syn­ny­ty­stra­di­tioi­hin tai edes kiin­nos­tus­ta tätä useim­mi­ten vahvasti naisten elin­pii­riin kuu­lu­nut­ta aihetta kohtaan. 

Toisekseen lisään­ty­mi­nen nähtiin pää­asias­sa bio­lo­gi­se­na tapah­tu­ma­na kult­tuu­ri­sen sijaan. Vaikka bio­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gia on nykyään tun­nis­tet­tu suuntaus tie­tee­na­lan sisällä, kes­kit­tyi­vät ant­ro­po­lo­git aiemmin vahvasti yhtei­sö­jen sosi­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen todel­li­suu­den tar­kas­te­luun. 

Yksi ant­ro­po­lo­gien keskeinen tut­ki­mus­koh­de oli suku­lai­suus, johon lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus lähei­ses­ti linkittyy. Esimerkiksi Bronislaw Malinowskin 1920-luvulla julkaistu kuuluisa tutkimus Trobriand-saarilla Tyynellä val­ta­me­rel­lä keskittyi suku­lai­suu­teen, mutta sivusi myös lisään­ty­mi­seen liittyviä usko­muk­sia. Trobriandien asukkaat uskoivat, että hedel­möit­ty­mi­nen tapahtui esi-isien hengen asetuttua naisen kehoon. Siksi syntyvä lapsi oli samalla joku van­hem­pien kuol­leis­ta suku­lai­sis­ta ja linkki heihin. Itse yhdynnän ja siihen osal­lis­tu­neen miehen rooli taas oli lisään­ty­mi­sen kannalta olematon. 

Sukulaisuuden ja lisään­ty­mi­seen liit­ty­vien usko­mus­ten ohella tuolloin oltiin kiin­nos­tu­nei­ta ritu­aa­leis­ta ja esi­mer­kik­si syn­ny­tyk­seen liit­ty­vis­tä ruo­ka­ta­buis­ta. Tutkimus ei kui­ten­kaan koskenut lisään­ty­mis­tä itsessään tai siihen liittyviä tapah­tu­mia, kuten itse syn­ny­tys­tä. 

Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus otti kunnolla tuulta alleen vasta 1970-luvulla, kun useat nai­sant­ro­po­lo­git alkoivat tutkia eri alku­pe­räis­väes­tö­jen syn­ny­tys­ta­po­ja, jotka he näkivät kult­tuu­riin poh­jau­tu­vi­na tiedon ja käy­tän­tö­jen sys­tee­mei­nä. 

Tieteenalan synnyn kannalta kään­ne­koh­ta­na pidetään yhdys­val­ta­lai­sen ant­ro­po­lo­gi Brigitte Jordanin vuonna 1978 jul­kais­tua Birth in Four Cultures ‑teosta, jossa Jordan vertaili Yhdysvaltojen, Meksikon, Hollannin ja Ruotsin syn­ny­tys­käy­tän­tö­jä. Vertailevan otteen ja eri maiden syn­ny­tys­käy­tän­tö­jen etno­gra­fi­sen tar­kas­te­lun avulla hän toi esiin syn­ny­tys­ta­pah­tu­mien kult­tuu­ri­set eri­tyis­piir­teet. Hän oli myös ensim­mäi­nen ant­ro­po­lo­gi, joka tar­kas­te­li lää­ke­tie­teel­lis­tä sai­raa­la­syn­ny­tys­tä yhtenä sosio­kult­tuu­ri­se­na syn­ny­tys­mal­li­na muiden joukossa. 

Jordanin esimerkin innoit­ta­ma­na myös monet muut ant­ro­po­lo­git alkoivat kiin­nos­tua sai­raa­la­syn­ny­tyk­sen tut­ki­mi­ses­ta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gia ris­te­ää­kin monin paikoin lää­ke­tie­teel­li­sen ant­ro­po­lo­gian kanssa.

Aktivismia ja antropologiaa

Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus kehittyi aikana, jolloin myös erilaiset femi­nis­ti­set liikkeet Yhdysvalloissa ajoivat syn­ny­tys­kult­tuu­rin muutosta 1970- ja 80-luvuilla. Aktivismi ja tie­teel­li­nen tutkimus vai­kut­ti­vat toinen toisiinsa. Feministinen tut­ki­mus­pe­rin­ne toi esiin lisään­ty­mi­sen, val­lan­käy­tön ja poli­tii­kan kytkökset. Faye Ginsburg ja Rayna Rapp ovat kutsuneet tätä tut­ki­musa­lan suuntaan vahvasti vai­kut­ta­nut­ta näkö­kul­man muutosta lisään­ty­mi­sen poli­tii­kak­si, koska lisään­ty­mi­sen kentällä käytävät kamp­pai­lut ovat aina samaan aikaan myös kamp­pai­lu­ja yhteis­kun­tien ja yhtei­sö­jen uusin­ta­mi­ses­ta ja tule­vai­suu­des­ta.

Tutkijoiden alkaessa kas­va­vas­sa määrin keskittyä lisään­ty­mi­seen liit­ty­viin valta-ase­tel­miin, käyttivät akti­vis­tit tut­ki­mus­tu­lok­sia hyödyksi asiansa edis­tä­mi­ses­sä. Samalla ant­ro­po­lo­gi­set ajatukset lisään­ty­mi­ses­tä tulivat tutuiksi myös laa­jem­mal­le yleisölle. Antropologi, syn­ny­tys­val­men­ta­ja ja luon­nol­lis­ta syn­ny­tys­tä ajanut aktivisti Sheila Kitzinger esi­mer­kik­si oli tunnettu hahmo, jonka ajatukset vai­kut­ti­vat laajasti syn­ny­tys­käy­tän­töi­hin Isossa-Britanniassa.

Yksi syy akti­vis­min ja ant­ro­po­lo­gian yllät­tä­väl­le sym­bioo­sil­le saattaa olla, että ant­ro­po­lo­gia pystyi tuomaan esiin lisään­ty­mi­sen kult­tuu­ri­set käytännöt ja näky­mät­tö­mis­sä olleet valta-rakenteet. Tämä mah­dol­lis­ti laajasti vallalla olleen bio­lää­ke­tie­teel­li­sen syn­ny­tyk­sen hoidon kriit­ti­sen tar­kas­te­lun. Erityisesti kritiikki koski lisään­ty­mi­sen ja syn­ny­tyk­sen medi­ka­li­soi­tu­mis­ta eli käsit­tä­mis­tä lää­ke­tie­teel­lis­tä inter­ven­tio­ta ja ohjausta vaativina pro­ses­sei­na. 

Raskaana olevan naisen siluetti keltaista taustaa vasten.

Kovaäänisintä kritiikki oli Yhdysvalloissa. Emily Martin esi­mer­kik­si tar­kas­te­li, kuinka naisten lisään­ty­mi­nen ymmär­re­tään Yhdysvalloissa ja totesi naisen kehon näyt­täy­ty­vän lää­ke­tie­teel­lis­tä korjausta vaativana koneena. Robbie Davis-Floyd ja muut hänen aja­tuk­si­aan seu­ran­neet ant­ro­po­lo­git taas kuvasivat syn­ny­tys­tä eri­lais­ten syn­ny­tys­mal­lien kautta, jotka kamp­pai­le­vat toistensa kanssa. Synnyttäjät navi­goi­vat medi­ka­li­soi­tu­neen, ‘luon­nol­li­sen’ ja näiden väli­maas­toon sijoit­tu­van holis­ti­sen syn­ny­tys­mal­lin ja näihin malleihin sisäl­ty­vien ritu­aa­lien välillä. 

Kriittisten tut­ki­joi­den mukaan medi­ka­li­saa­tio vahvistaa ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lö­kun­nan roolia syn­ny­tys­tä hoitavina asian­tun­ti­joi­na, samalla kun syn­nyt­tä­jäs­tä ja tämän kehosta tulee lää­ke­tie­teel­lis­ten toi­men­pi­tei­den ja val­lan­käy­tön objekti. Lisääntymisen medi­ka­li­saa­tio euroa­me­rik­ka­lai­sen lää­ke­tie­teen leviä­mi­sen myötä nousikin nopeasti yhdeksi tie­tee­na­lan kes­kei­sek­si tut­ki­mus­ky­sy­myk­sek­si, ja se on sitä yhä. 

Tieteenalan alku­vai­hees­sa ant­ro­po­lo­gien huomio keskittyi lähinnä syntymän ja siihen liit­ty­vien sosi­aa­lis­ten mallien ja mer­ki­tys­ten tut­ki­mi­seen. 1990-luvulle tultaessa tutkimus laajeni kuitenkin nopeasti koskemaan myös muita lisään­ty­mi­sen osa-alueita, kuten kes­ken­me­no­ja, meno­paus­sia ja erilaisia lisään­ty­mi­sen tapoja. Signe Howell on esi­mer­kik­si tutkinut suku­lai­suu­den luomista Norjassa tar­kas­te­le­mal­la adoption kautta, miten bio­lo­gi­nen lisään­ty­mi­nen eroaa muista lapsen saannin tavoista.

Paljon on tutkittu myös, miten lää­ke­tie­teel­li­sen syn­ny­tys­mal­lin vieminen euroa­me­rik­ka­lai­sen kult­tuu­ri­pii­rin ulko­puo­lel­le kehi­tyk­sen nimissä on vai­kut­ta­nut pai­kal­lis­ten yhtei­sö­jen lisään­ty­mi­seen liit­ty­viin usko­muk­siin ja käy­tän­töi­hin. Toisaalta myös uni­ver­saa­li­na pidettyyn tie­tee­seen poh­jau­tu­va lää­ke­tie­teel­li­nen syn­ny­tys­mal­li muovautuu ja saa erilaisia ilme­ne­mis­muo­to­ja pai­kal­li­sis­sa kon­teks­teis­sa. 

Teknologia mullistaa lisääntymisen, mutta eriarvoisuus säilyy

Yksi lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­musai­hei­siin vahvasti vai­kut­ta­nut tekijä on ollut lää­ke­tie­teel­li­sen tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen ja sen aiheut­ta­ma murros. Erityisesti avustetun lisään­ty­mi­sen tek­no­lo­giat, kuten koe­put­ki­he­del­möi­tys, lah­joi­te­tut sukusolut ja koh­dun­vuo­kraus, sekä niiden vai­ku­tuk­set ihmisten sosi­aa­li­seen todel­li­suu­teen, ovat kiin­nos­ta­neet ant­ro­po­lo­ge­ja. Esimerkiksi Marilyn Strathern on tar­kas­tel­lut, miten nämä tek­no­lo­giat vai­kut­ta­vat suku­lai­suus­kä­si­tyk­siin. 

Teknologian kehit­ty­mi­nen on laa­jen­ta­nut lasten saannin mah­dol­li­suuk­sia esi­mer­kik­si sinkkujen, samaa suku­puol­ta olevien ja trans­pa­rien kes­kuu­des­sa. Samalla tek­no­lo­gian kehitys on herät­tä­nyt paljon moraaliin ja etiikkaan liittyviä kes­kus­te­lu­ja. Keskustelut liittyvät ensin­nä­kin siihen, keiden on yhteis­kun­nan moraa­li­kä­si­tys­ten mukaan hyväk­syt­tä­vää lisääntyä. Toisaalta tek­no­lo­gia mah­dol­lis­taa myös esi­mer­kik­si sikiöiden seulonnan tiettyjen piir­tei­den mukaan. Esimerkiksi Intiassa tämän on epäilty johtaneen poi­ka­si­kiöi­den suo­si­mi­seen hedel­möi­tys­hoi­to­jen tai sijais­syn­nyt­tä­jän käytön yhtey­des­sä, vaikka sikiön suku­puo­len valinta on lailla kielletty.

Avustetun lisään­ty­mi­sen tek­no­lo­gioi­ta on myös tar­kas­tel­tu varsin kriit­ti­ses­ti eri­tyi­ses­ti femi­nis­ti­sen ja foucault’laisen perinteen tut­ki­joi­den toimesta. Filosofi Michel Foucault tar­kas­te­li muun muassa val­lan­käyt­töä sairaalan kal­tai­sis­sa ins­ti­tuu­tiois­sa, ja hänen aja­tuk­si­aan on hyö­dyn­net­ty paljon lisään­ty­mi­sen tut­ki­muk­ses­sa. Kriittisen tut­ki­muk­sen mukaan avustetun lisään­ty­mi­sen tek­no­lo­giat ovat luon­teel­taan holhoavia, medi­ka­li­soi­via ja jopa pakot­ta­via. Tämä kritiikki on osaltaan vai­kut­ta­nut siihen, että ter­vey­den­huol­los­sa on 2000-luvulla alettu kiin­nit­tää enemmän huomiota potilaan pää­tök­sen­te­ko­val­taan ja siirrytty osin kohti poti­las­kes­keis­tä hoitoa myös lap­set­to­muus­hoi­to­jen saralla.

Teknologia on muovannut käsitystä lap­set­to­muu­des­ta. Siinä missä ennen lap­set­to­muu­del­le esi­tet­tiin erilaisia kult­tuu­ri­si­don­nai­sia seli­tyk­siä, näyt­täy­tyy se nyt monissa kult­tuu­ri­sis­sa kon­teks­teis­sa lää­ke­tie­teen avulla rat­kais­ta­vis­sa olevana ongelmana. Toisaalta ant­ro­po­lo­gian avulla voidaan myös purkaa tätä asetelmaa, ja tuoda esiin vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mien koke­muk­sia ei-lää­ke­tie­teel­li­ses­tä näkö­kul­mas­ta. Lisääntymistä tut­kit­taes­sa on tärkeää tar­kas­tel­la myös toi­sen­lai­sia valintoja ja niiden sosi­aa­li­sia mer­ki­tyk­siä.

deon-black-5pM1M_ryMrg-unsplash

Kuva: Deon Black.

Teknologian kehitys ei ole kui­ten­kaan tuonut saman­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia kaikille. Avustetun lisään­ty­mi­sen tek­no­lo­gioi­ta käytetään eniten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, vaikka lap­set­to­muus on esi­mer­kik­si heikomman lisään­ty­mis­ter­vey­den­huol­lon takia todella yleistä myös muualla maa­il­mas­sa. Teknologiat ovat myös kalliita, minkä vuoksi ne eivät ole vält­tä­mät­tä vaih­toeh­to pie­ni­tu­loi­sil­le. Sosiaalinen eriar­voi­suus onkin medi­ka­li­saa­tio­kes­kus­te­lun lisäksi toinen tärkeä tut­ki­mus­suun­ta lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen sisällä. 

Eriarvoisuutta on käsi­tel­lyt muun muassa lää­ke­tie­teel­li­nen ant­ro­po­lo­gi Nancy Scheper-Hughes, joka tar­kas­te­li ime­väis­kuol­lei­suut­ta ja äitiyttä Brasilian slum­meis­sa. Lisääntymisen ant­ro­po­lo­gia risteää monin paikoin myös van­hem­muu­den ja lapsuuden ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kanssa.

Erityisesti mustan femi­nis­min teoria on kiin­nit­tä­nyt huomiota lisään­ty­mi­soi­keuk­siin ja oikeu­den­mu­kai­suu­teen. Keskiöön nousevat lisään­ty­mi­sen olo­suh­teet – kuka saa lisääntyä, millaisia syn­ny­tys­vaih­toeh­to­ja hänellä on, ja kuka ottaa riskin. Lisääntymisen olo­suh­tei­siin vai­kut­ta­vat suoraan henkilön sosio­eko­no­mi­nen asema ja etninen tausta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa afroa­me­rik­ka­lai­sil­la ja alku­pe­räis­kan­soi­hin kuu­lu­vil­la naisilla oli kol­min­ker­tai­nen riski kuolla raskauden ja syn­ny­tyk­sen aiheut­ta­miin kompli­kaa­tioi­hin ver­rat­tu­na val­koi­siin ame­rik­ka­lai­siin vuonna 2019

Myös kor­keam­mas­sa sosio­eko­no­mi­ses­sa asemassa olevat afroa­me­rik­ka­lai­set kärsivät hei­kom­mis­ta lisään­ty­mi­sen olo­suh­teis­ta, joten ero ei selity ainoas­taan sosi­aa­li­luo­kal­la. Dána-Ain Davisin etno­gra­fi­nen tutkimus paljasti, että ame­rik­ka­lai­nen ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä sisältää paljon syrjiviä raken­tei­ta, jotka kas­vat­ta­vat ennen­ai­kai­sen syn­ny­tyk­sen riskiä afroa­me­rik­ka­lais­ten syn­nyt­tä­jien kes­kuu­des­sa. Teknologian kehitys voi tuoda erot lisään­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­sa entistä sel­keäm­min esiin.

Tulevaisuudennäkymiä maailmalla ja Suomessa

Tutkimusalan aihepiiri on ajan saatossa laa­jen­tu­nut ja muuttanut muotoaan. Tutkimus oli pitkään varsin naisiin kes­kit­ty­nyt­tä. Lisääntyminen koskee kuitenkin yhtä lailla miehiä ja suku­puo­li­bi­nää­rin ulko­puo­li­sia hen­ki­löi­tä. Miesten hedel­mät­tö­myyt­tä Egyptissä ja muualla Lähi-idässä tutkinut Marcia Inhorn on todennut, että lisään­ty­mis­ter­vey­den ongelmat vai­kut­ta­vat muun muassa miesten käsi­tyk­siin mas­ku­lii­ni­suu­des­ta. Miehuus ja isyyden monet mallit ansait­se­vat enemmän huomiota lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa.

Lääketieteellisen ant­ro­po­lo­gian tavoin myös lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gian poten­ti­aa­li piilee sen sovel­let­ta­vuu­des­sa. Tutkimusalan sisällä tehdään paljon sovel­ta­vaa ant­ro­po­lo­gi­aa, jossa ant­ro­po­lo­gian avulla pyritään ratkomaan yhteis­kun­nal­li­sia ongelmia yhteis­työs­sä eri tie­tee­na­lo­jen kanssa esi­mer­kik­si syn­ny­tys­sai­raa­lois­sa. Näin voidaan esi­mer­kik­si kehittää sai­raa­loi­den pal­ve­lui­ta.

Antropologisella lähes­ty­mis­ta­val­la on nähty olevan hyötyä myös lisään­ty­mis­ter­vey­den edis­tä­mi­ses­sä. Lääketieteellisestä näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na lisään­ty­mis­ter­veyt­tä uhkaavat erilaiset suku­puo­li­teit­se tarttuvat taudit, puut­teel­li­sen ehkäisyn aiheut­ta­mat ei-toivotut raskaudet sekä erilaiset häi­riö­ti­lat, kuten impo­tens­si. Lisääntymisterveyden paran­ta­mi­nen maa­il­man­laa­jui­ses­ti on yksi WHO:n pää­ta­voit­tei­ta, mutta sen toteut­ta­mi­nen on ollut odotettua vai­keam­paa eri­tyi­ses­ti glo­baa­lis­sa etelässä. Antropologi Pamela I. Erickson on esittänyt, että tämä johtuu siitä, etteivät ter­veys­tie­teen läh­tö­koh­dis­ta tehdyt inter­ven­tiot ja kampanjat ole osanneet ottaa huomioon yksilön valin­to­jen taustalla vai­kut­ta­via kult­tuu­ri­sia usko­muk­sia ja käy­tän­tö­jä, jotka liittyvät lisään­ty­mi­seen ja sek­su­aa­li­suu­teen. 

Lapsi miehen sylissä. Miesten roolia lisääntymisessä on tutkittu vähän.

Vaikka maa­il­mal­la lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus on kasvanut varsin vilk­kaak­si tut­ki­musa­lak­si, niin koti­maas­sa sen tutkimus on vielä muutamia yksit­täi­siä ant­ro­po­lo­ge­ja lukuun ottamatta vähäistä. Suomessa lisään­ty­mis­tä tutkitaan yhä pää­asias­sa ter­veys­tie­tei­den tai väes­tö­tie­teen näkö­kul­mas­ta, jolloin kult­tuu­ri­set mer­ki­tyk­set ja käytännöt saattavat jäädä huo­maa­mat­ta. Antropologia voi kuitenkin tarjota erilaisia näkö­kul­mia esi­mer­kik­si syn­ny­tys­pel­koon tai siihen, miksi niin moni suo­ma­lai­nen äiti kärsii syn­ny­tyk­sen jäl­kei­ses­tä masen­nuk­ses­ta. On onneksi merkkejä siitä, että lisään­ty­mi­sen yhteis­kun­nal­li­nen tutkimus on vil­kas­tu­mas­sa myös Suomessa.

Tarvetta lisään­ty­mi­sen yhteis­kun­nal­li­sel­le tut­ki­muk­sel­le on myös koti­maas­sa. Esimerkiksi syn­nyt­tä­jien koke­muk­set ovat nousseet julkiseen kes­kus­te­luun. Maailmaa ravis­tel­leen #MeToo-liikkeen jäl­ki­mai­nin­geis­sa Suomessa syntyi Minä myös syn­nyt­tä­jä­nä ‑kampanja, joka nosti esiin syn­nyt­tä­jien kokeman väki­val­lan suo­ma­lai­ses­sa syn­ny­tys­ter­vey­den­huol­los­sa. Lisäksi tek­no­lo­gia kehittyy ja sosiaali- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta muokataan uuteen uskoon. Toivottavasti näitä muutoksia tar­kas­tel­laan kas­va­vas­sa määrin myös ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta.

Tässä tekstissä lisään­ty­mi­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­musa­laa on esitelty eri­tyi­ses­ti euroa­me­rik­ka­lai­sen syn­ny­tys­kult­tuu­rin kautta. Tutkimusta tehdään kuitenkin hyvin laajalti ympäri maailman. Alla olevassa kir­jal­li­suus­luet­te­los­sa on mukana luku­vink­ke­jä, joiden avulla lukija voi laajentaa näkö­kul­maan­sa lisään­ty­mi­ses­tä sosi­aa­li­se­na ja kult­tuu­ri­se­na ilmiönä.

Korjaus 26.01.2021 klo: 12:40: nykyinen translaki edel­lyt­tää lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myyt­tä suku­puo­len juridisen vah­vis­ta­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä. Tekstissä puhuttiin alunperin vir­heel­li­ses­ti pak­kos­te­ri­li­saa­tios­ta osana suku­puo­len­kor­jaus­leik­kaus­ta.

  • Davis, Dána-Ain. 2019. Reproductive Injustice: Racism, pregnancy, and premature birth. New York: New York University Press.
  • Davis-Floyd, Robbie E. 1992. Birth as an American Rite of Passage. Berkeley: University of California Press
  • Davis-Floyd, Robbie E. & Carolyn F. Sargent (toim.) 1997. Childbirth and Authoritative Knowledge: Cross-cultural pers­pec­ti­ves. Berkeley: University of California Press
  • Ginsburg, Faye & Rayna Rapp (toim.) 1995. Conceiving the new world order: The global politics of repro­duc­tion. Berkeley: University of California Press.
  • Howell, Signe. 2006. The Kinning of Foreigners: Transnational adoption in a global pers­pec­ti­ve. New York: Berghahn.
  • Inhorn, Marcia (toim.) 2007. Reproductive Disruptions: Gender, tech­no­lo­gy and bio­po­li­tics in the new millenium. Oxford: Berghahn.
  • Jordan, Brigitte. 1978. Birth in Four Cultures: A Crosscultural inves­ti­ga­tion of child­birth in Yucatan, Holland, Sweden and the United States. Montreal: Eden Press.
  • Martin, Emily 1987. The Woman in the Body: A Cultural Analysis of Reproduction. Buckingham: Open University Press.
  • Ragoné, Helena & Frances Winddance Twine (toim.) 2000. Ideologies and Technologies of Motherhood: Race, class, sexuality, natio­na­lism. New York: Routledge.
  • Scheper-Hughes, Nancy. 1992. Death Without Weeping: The violence of everyday life in Brazil. Berkeley: University of California Press.
  • Strathern, Marilyn. 1992. Reproducing the Future: Anthropology, Kinship and the New Reproductive Technologies. Manchester: Manchester University Press.

Aiheesta lisää AntroBlogissa

Kirjoittaja

Sara Kettunen on hiljattain maisteriksi valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Saraa kiinnostavat erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin teemat, soveltava antropologia ja palveluiden ihmislähtöinen kehittäminen. Gradussaan hän tarkasteli doulailmiötä Suomessa, keskittyen erityisesti doulan eli koulutetun tukihenkilön kanssa synnyttäneiden naisten kokemuksiin.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.

Rahaa ei keksitty vaihtokaupan helpottamiseksi. Antropologit, historiantutkijat ja taloustieteilijät ovat tienneet tämän jo ainakin sadan vuoden ajan. Silti monelle on yhä itsestäänselvyys, että raha täytyi keksiä, koska tavaroiden vaihtokauppa kävi liian vaivalloiseksi. Miksi virheellinen käsitys rahan alkuperästä elää niin sitkeästi?

Suomessa on runsaasti kyliä, joita kuvaillaan kuoleviksi. Niistä näyttävät kadonneet sekä asukkaat että perinteiset maaseutuelinkeinot. Moni lomamatkalainen painaa näiden kylien kohdalla mieluusti kaasua, sillä niiden ei oleteta tarjoavan kauniita maisemia saati muita elämyksiä. Kylään pysähtyvä ja sitä läheltä tarkasteleva etnografi tietää kuitenkin paremmin! Hänelle juttelevat kylän savupiiputkin.