Bi vai pan, mitä väliä?

Biseksuaalisuus on käsit­tee­nä vakiin­tu­nut, mutta pan­sek­su­aa­li­suus on monille vieras ilmiö. Millaisia koke­muk­sia nämä toisiinsa limit­ty­neet käsitteet kuvaavat? Yksi keskeinen erottava tekijä on se, miten pan- ja bisek­su­aa­lit pai­not­ta­vat suku­puo­len mer­ki­tys­tä itselleen.

Viimeisen viiden vuoden aikana jul­ki­suu­des­sa on puhuttu uudeksi miel­le­tys­tä sek­su­aa­li­suu­den muodosta. “Tällaista on kiehtova, yhä yleistyvä pan­sek­su­aa­li­suus – tiedätkö, mistä on kyse?” kysytään Iltalehden otsikossa 11.1.2019. “Tiedätkö, millainen on pan­sek­su­aa­li ihminen? Näin tunnistat” lupailee Seiska 26.5.2017.

Panseksuaalisuudesta kertovat otsikot vai­kut­ta­vat yllät­tä­vän tutuilta. Olen tutkinut suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta 1990-luvun lopulta asti ja ant­ro­po­lo­gi­sen näp­pi­tun­tu­ma­ni perus­teel­la vaikuttaa siltä, että pan­sek­su­aa­li­suu­des­ta puhutaan jul­ki­suu­des­sa varsin samalla tavalla kuin bisek­su­aa­li­suu­des­ta aiemmin. 

Siirrytäänpä siis kym­men­kun­ta vuotta ajassa taak­se­päin ja etsitään ver­tai­luai­neis­toa. Tuolloin Metropoli-kau­pun­ki­leh­des­sä 1/​2008 kysyttiin: “Biseksuaalisuus: välivaihe, trendi-ilmiö vai aito iden­ti­teet­ti?” Tai mikseipä saman tien tehtäisi vaikka parin­kym­me­nen vuoden aikahyppy: “Trendistä toiseen. Wanna be bi?” hou­kut­te­li Turun yli­op­pi­las­leh­ti 13/​1999. 

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­den käsitteet limit­ty­vät: pan­sek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään lähes samoin sanoin kuin bisek­su­aa­li­suut­ta. Sanatasolla kreikan sana pan tar­koit­taa kaikkea — kuten esi­mer­kik­si sanassa “pandemia”. Latinan sanat bi ja sexualis puo­les­taan tar­koit­ta­vat kahta ja suku­puo­leen liittyvää. Näitä eri kielten sanoja yhdis­te­le­mäl­lä on saatu sanat bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus. Sanat eivät kui­ten­kaan ole yhtey­des­sä ety­mo­lo­gi­seen juureensa, vaan niiden merkitys rakentuu yhtei­söis­sä, yksi­löi­den iden­ti­tee­teis­sä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Iltalehti väittää otsi­kos­saan osaavansa kertoa, millaista on “kiehtova” pan­sek­su­aa­li­suus ja kysyy tiedänkö, mistä on kyse. En tiedä, mutta aletaanpa ottaa asiasta selvää etno­gra­fian keinoin!

Etnografista aineistoa etsimässä

Kun väi­tös­kir­ja­ni ilmestyi vuonna 2014, mainitsin pan­sek­su­aa­li­suu­den siinä vain ohimennen: lähinnä osoi­tuk­se­na siitä, että tunnistin ilmiön ole­mas­sao­lon ja sen yhteyden biseksuaalisuuteen. 

Keväällä 2020 aloin suun­ni­tel­la väi­tös­kir­jaa­ni perus­tu­vaa yleis­ta­juis­ta tie­to­kir­jaa ja jat­ko­tut­ki­mus­ta. Väitöskirjani oli käsi­tel­lyt suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta, mutta hyvin nopeasti tajusin, etten voi jättää jat­ko­tut­ki­muk­ses­sa pan­sek­su­aa­li­suut­ta huomiotta. Panseksuaalisuudella ei ole suo­ma­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ollut kovin suurta näky­vyyt­tä ennen 2010-lukua. Sitä on tutkittu kan­sain­vä­li­ses­ti­kin varsin vähän.

Niinpä talvella 2020 – 2021 haas­tat­te­lin 26 suo­ma­lais­ta, vuosien 1980 – 2002 välillä syn­ty­nyt­tä bi- ja/​tai pan­sek­su­aa­lia. Heistä kahdeksan on miehiä, 13 naisia ja viisi muun­su­ku­puo­li­sia. Lisäksi yksi haas­ta­tel­ta­vis­ta on käynyt läpi trans­pro­ses­sin. Hänet olen laskenut kuu­lu­vak­si oman suku­puo­len­sa ryhmään, haas­ta­tel­ta­van toiveen mukaan. 13 mää­rit­te­lee itsensä bisek­su­aa­lik­si ja yhdeksän pan­sek­su­aa­lik­si tai pan­ro­mant­ti­sek­si. Neljä käyttää molempia termejä.

Väikkäriaineistossani pan­sek­su­aa­li­suus ei tullut esiin juuri lainkaan. Haastattelin vuosina 1955 – 1981 syn­ty­nei­tä, itsensä bisek­su­aa­li­sik­si mää­rit­tä­viä ihmisiä, jotka nykyisin ovat vähintään keski-ikäisiä tai jopa lähellä eläkeikää. Haastattelin samoja ihmisiä kahteen eri kertaan viiden ja kymmenen vuoden välein vuosina 1999, 2005 ja 2009 – 2010. Jatkotutkimuksessa selvitän, miten ensim­mäi­sen haas­tat­te­lu­kier­rok­se­ni jälkeen aikuis­tu­nut sukupolvi mää­rit­te­lee bisek­su­aa­li­suut­ta, ja miten pan­sek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään 2020-luvun alussa.

Haastattelujen ana­ly­soin­ti on kesken, mutta joitakin alustavia tuloksia voi jo esitellä. Aineisto on puhtaasti laa­dul­li­nen, eikä siitä voida tehdä var­sin­kaan koko väestöä koskevia yleis­tyk­siä. Aineiston sisällä voi kuitenkin yleistää, että 1980-luvulla syn­ty­neis­tä useampi mää­rit­te­li itsensä bi- kuin pan­sek­su­aa­lik­si, kun taas vuoden 1990 jälkeen syn­ty­neis­tä noin puolet mää­rit­te­li itsensä pan­sek­su­aa­lik­si. Miehille oli tyy­pil­li­sem­pää mää­ri­tel­lä itsensä bi- kuin pan­sek­su­aa­lik­si, ja naiset käyttivät useammin molempia käsit­tei­tä. Muunsukupuolisten kohdalla oli painotus pan­sek­su­aa­li­suu­den suuntaan.

Käytän seu­raa­vas­sa haas­ta­tel­ta­vis­ta peitenimiä.

Tiedätkö, mistä on kyse?”

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus limit­ty­vät käsit­tei­nä yhteen. Tämä ilmenee siinä, kuinka haastavaa käsit­tei­den mää­rit­te­ly haas­ta­tel­ta­vil­le on. Muutamilla heistä on käsit­teil­le tarkat mää­ri­tel­mät, mutta useimmat pohtivat käsit­tei­den pääl­lek­käi­syyt­tä monesta eri näkökulmasta.

Koska bisek­su­aa­li­suu­den käsite on itselleni tuttu oman tut­ki­muk­sen ja koke­muk­sen kautta, se on helppo mää­ri­tel­lä. Bitutkimuksessa — ja myös biak­ti­vis­mis­sa — bisek­su­aa­li­suus on vuo­si­kym­me­niä mää­ri­tel­ty sek­su­aa­lis-romant­ti­sek­si kiin­nos­tuk­sek­si sekä samaa että eri suku­puol­ta kohtaan, ja/​tai kiin­nos­tuk­sek­si ihmiseen suku­puo­les­ta riippumatta. 

38-vuotias pan­sek­su­aa­li Elina kertoo, mitä pan­sek­su­aa­li­suus hänelle merkitsee: “Ihmisen suku­puo­lel­la tai sillä, mil­lai­sek­si hän kokee itsensä, ei ole mulle mitään mer­ki­tys­tä. Eikä mulla ole mitään väliä onko syntynyt cis-mieheksi tai mitä siinä on tapah­tu­nut. Se on yhden­te­ke­vää. Se on se ihminen siellä takana. Panseksuaali ei näe sukupuolia.”

26-vuotias, bisek­su­aa­li Iiris puo­les­taan kertoo bisek­su­aa­li­suu­den mer­ki­tyk­ses­tä itselleen: “Mä en ole kiin­nos­tu­nut mun kumppanin suku­puo­les­ta, oli se sitten mies, nainen, jotain siltä väliltä, trans. Se ei ole asia, jota mä harkitsen romant­ti­sen tai sek­su­aa­li­sen halun kohdalla. Se on mulle hyvin tois­si­jai­nen asia. Mä rakastun ihmiseen johon mä rakastun, ja mua ei kiinnosta sen peli­veh­keet tai miten se mieltää ne”, Iiris sanoo nauraen.

Molemmat haas­ta­tel­ta­vat puhuvat siitä, kuinka kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­lel­la tai suku­puo­li­ko­ke­muk­sel­la ei ole väliä. Kummankin itse­mää­rit­te­lys­sä olen­nais­ta on sek­su­aa­lis-romant­ti­sen kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­len ohi kat­so­mi­nen ja ihmisen löy­tä­mi­nen suku­puo­len takaa. Heidän itse­mää­rit­te­lyn­sä kuitenkin poik­kea­vat toi­sis­taan: toinen on pan, toinen bi.

Iiriksen mukaan varsinkin net­ti­kes­kus­te­luis­sa bisek­su­aa­li­suus on “rajatumpi konsepti” kuin pan­sek­su­aa­li­suus, mutta hän itse ei koe käsit­tei­den välillä olevan kate­go­ris­ta eroa. 

Aiemman bisek­su­aa­li­suut­ta koskevan tut­ki­muk­se­ni pohjalta huomautan, että bisek­su­aa­li­suut­ta ei ole mää­ri­tel­ty “rajatuksi kon­sep­tik­si” kovin kauaa. Luultavasti pan­sek­su­aa­li­suu­den näky­vyy­den lisään­ty­mi­nen on aiheut­ta­nut sen, että joissain yhteyk­sis­sä bisek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään toisin kuin aiemmin.

Sukupuolen mer­ki­tyk­sen erilaiset pai­no­tuk­set vai­kut­ta­vat olevan keskeisin tekijä siinä, miten bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus erotetaan toi­sis­taan. Olennaista ei olekaan se, miten nämä käsitteet mää­ri­tel­lään, vaan millaisia koke­muk­sia ne kuvaavat. Pan- ja bisek­su­aa­li­suu­den käsit­teil­lä ei vaikuta haas­tat­te­luai­neis­to­ni perus­teel­la olevan suurta eroa, mutta niiden kuvaa­mil­la koke­muk­sil­la on.

Jotkut bisek­su­aa­leik­si itsensä mää­rit­te­le­vis­tä haas­ta­tel­ta­vis­ta ovat pereh­ty­nei­tä kan­sain­vä­lis­ten biak­ti­vis­tien aja­tuk­siin. Esimerkiksi ame­rik­ka­lai­sen biak­ti­vis­ti Robyn Ochsin tekstit bisek­su­aa­li­suu­des­ta mainitaan. 39-vuotias Juha toistaa Ochsin ajatukset siitä, mihin kahteen asiaan bisek­su­aa­li­suus viittaa: samaan ja eri suku­puo­leen. “En hahmota sitä siis mies- tai nais­kä­sit­teis­tön kautta itse.”

Panseksuaalisuuden käsitettä lähdin jäl­jit­tä­mään ensi­si­jai­ses­ti pan­sek­su­aa­lis­ten haas­ta­tel­ta­vie­ni avulla ja vasta tois­si­jai­ses­ti pan­sek­su­aa­liak­ti­vis­min kautta. Käsitteen mää­rit­te­lyä moni­mut­kais­taa se, että monet haas­ta­tel­ta­vat mää­rit­te­le­vät pan- ja bisek­su­aa­li­suut­ta ajoittain täysin ident­ti­sin sanamuodoin.

Entä, jos kumppanin sukupuolella onkin väliä?

Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta kokee bisek­su­aa­li­suus-termin ilmai­se­van heidän sek­su­aa­li­ses­sa ja romant­ti­ses­sa kiin­nos­tuk­ses­saan olevaa suku­puo­lie­roa. Usea mies­puo­li­nen haas­ta­tel­ta­va tuntee romant­ti­sia tunteita vain naisia kohtaan, ja miehiä kohtaan lähinnä sek­su­aa­lis­ta halua. Suhteet miehiin ovat yleensä sek­si­suh­tei­ta, kun taas nais­suh­tei­ta luon­neh­tii kiintymys ja kumppanuus.

Tällöin kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­lel­la todel­la­kin on väliä ja suhteet eri suku­puo­liin ovat selkeästi erilaisia. 38-vuotias Hannu kertoo: “Tietyt omi­nai­suu­det ihmisissä on sellaisia, että ne kiin­nit­tää mun huomiota, ja ne on varsin voi­mak­kaas­ti suku­puo­lis­pekt­rin ääri­päis­sä. Mitä lähemmäs andro­gyy­niä tullaan, sitä vaikeampi mun on olla kiin­nos­tu­nut.” Hannu viehättyy sek­su­aa­li­ses­ti nime­no­maan selkeästä mas­ku­lii­ni­suu­des­ta ja selkeästä femi­nii­ni­syy­des­tä. Biseksuaalisuus ilmaisee siksi sek­su­aa­li­sen kiin­nos­tuk­sen luonnetta paremmin kuin panseksuaalisuus.

Myös 22-vuotias Nella kertoo mää­rit­te­le­vän­sä itsensä bisek­su­aa­lik­si sen takia, että suku­puo­lel­la on hänelle mer­ki­tys­tä. “Mä oon huomannut, että mä viehätyn paljon helpommin mas­ku­lii­ni­sia piirteitä ilmai­se­viin ihmisiin. Olen seu­rus­tel­lut sekä nai­so­le­tet­tu­jen että mie­so­le­tet­tu­jen kanssa, ja myös ihmisten, jotka ovat olleet jotain sieltä väliltä. Olen kokenut vie­hä­tys­tä ihan koko skaalalta.” Hänelle ihmisen persoona on tärkein tekijä siinä, mil­lai­sis­ta ihmisistä hän viehättyy. Sukupuolella ja sen ilmai­sul­la on silti väliä, oli sukupuoli sitten cis‑, trans‑, mies, nainen tai muu.

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­den välistä rajaa vaikuttaa mää­rit­te­le­vän myös se, miten niihin oletetaan suh­tau­dut­ta­van. Panseksuaalisuuden koetaan olevan suku­puo­len suhteen neut­raa­lim­pi käsite, kun taas bisek­su­aa­li­suu­den käsit­tee­seen liittyy myös kiusaan­tu­nei­suut­ta. Moni haas­ta­tel­ta­va sanoo ympä­ri­pyö­reäs­ti, että “netissä” tai “somessa” bisek­su­aa­li­suu­teen liitetään trans­vas­tai­suus ja binää­ri­nen suku­puo­li­ja­ko, jolloin itsen bisek­su­aa­lik­si mää­rit­te­ly voidaan kokea läh­tö­koh­tai­ses­ti hankalaksi.

Nella pohtii tätä han­ka­luut­ta: “Mä en tiedä miksi, mutta tuntuu pahalta sanoa, että sillä suku­puo­lel­la on väliä, ihan kuin sillä ei saisi olla. Välillä tulee semmoinen fiilis että apua, olenko mä kuitenkin non-inclusive? Mitä mä saan itse tuntea? Välillä tulee semmoinen pelko, että onko epä­sen­si­tii­vis­tä että mä kiinnitän huomiota suku­puo­leen varsinkin hen­ki­lös­sä, johon olen vie­hät­ty­nyt? Mulla on vähän semmonen paine, että eikö sillä suku­puo­lel­la saisi olla mullekaan mitään väliä?”

Nella pelkää, että häntä syytetään trans­fo­bi­sek­si sillä perus­teel­la, että kumppanin tai ihas­tuk­sen suku­puo­lel­la on hänelle väliä. Näin siitä huo­li­mat­ta, että hän on sek­su­aa­lis-romant­ti­ses­ti kiin­nos­tu­nut myös trans-iden­ti­fioi­tu­vis­ta ihmisistä ja muun­su­ku­puo­li­sis­ta. “Mä en halua että luullaan, että mä olisin trans­fo­bi­nen tai en arvos­tai­si non-binää­riyt­tä tai muuta, koska se on väärin.” 

Nella kokee, että on vaikeaa puhua jul­ki­ses­ti siitä, että kumppanin tai ihas­tuk­sen sukupuoli on hänelle tärkeä. Sukupuolesta vie­hät­ty­mi­ses­tä puhu­mi­sel­le ei ole juurikaan tilaa. “Mä oon vähän ehkä sulkenut sen: se on oma salaisuus tavallaan, että tästä ei puhuta.”

Tässä kohtaa on huo­mau­tet­ta­va, että vanhan aineis­to­ni haas­ta­tel­ta­vis­ta monilla oli tai oli ollut trans-iden­ti­foi­tu­via kump­pa­nei­ta, joillain jo 1980-luvulla. Ajatus bisek­su­aa­li­suu­den trans­fo­bi­suu­des­ta ei tullut ker­taa­kaan esiin vanhassa aineis­tos­sa­ni. Pikemminkin bisek­su­aa­lit miel­let­tiin luon­te­vi­na trans­su­ku­puo­lis­ten liit­to­lai­si­na suhteessa sekä hete­ro­nor­miin että vähemmistöpolitiikkaan. 

Kahtiajakoisen sukupuolinormin ulkopuolella

Vanhan aineis­to­ni haas­ta­tel­ta­vat kokivat bisek­su­aa­li­suu­den vapaut­ta­van siitä aja­tuk­ses­ta, että oman suku­puo­len tulisi mahtua tiettyyn normiin. Biseksuaalisuus tarjosi mah­dol­li­suu­den toteuttaa omaa suku­puol­ta kah­tia­ja­koi­sen suku­puo­li­nor­min ulkopuolella.

Biseksuaalisuus oli varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa käsite, joka monien haas­ta­tel­ta­vien näkö­kul­mas­ta viittasi sekä sek­su­aa­li­seen haluun että koke­muk­seen suku­puo­len kah­tia­ja­koi­suu­den rik­ko­mi­ses­ta. Binäärisessä suku­puo­li­jär­jes­tel­mäs­sä, jossa muun­su­ku­puo­li­suut­ta ei ilmiönä ollut, bisek­su­aa­li­suus tarjosi mah­dol­li­suu­den asettua sekä sek­su­aa­li­suu­den että suku­puo­len kah­tia­ja­ko­jen ulkopuolelle.

Siten ajatus siitä, että bisek­su­aa­li­suus vah­vis­tai­si ole­muk­sel­li­ses­ti binää­ris­tä suku­puo­li­ja­koa on oman tut­ki­muk­se­ni pohjalta väärä. Nellan huoli siitä, onko hänen halunsa insen­si­tii­vis­tä tai trans­fo­bis­ta, ei kui­ten­kaan tule tyhjästä. Olen itsekin törmännyt täl­lai­siin aja­tuk­siin sosi­aa­li­sen median ja netin kes­kus­te­lu­pals­to­jen syö­ve­reis­sä. Omasta bitut­ki­ja­po­si­tios­ta­ni käsin näen niiden olevan yhtey­des­sä bisek­su­aa­li­suu­teen koh­dis­tu­viin ennak­ko­luu­loi­hin ja bisek­su­aa­li­suu­den ole­mas­sa­lon kysee­na­lais­ta­mi­seen. Englanniksi ilmiö tunnetaan nimellä bisexual erasure, mutta sille ei ole vakiin­tu­nut­ta suo­men­kie­lis­tä käännöstä.

Muunsukupuolisuus ja ei-binää­ri­nen suku­puo­li­suus ovat tulleet Suomessa laa­jem­paan kes­kus­te­luun vasta 2010-luvun aikana. Vanhassa tut­ki­musai­neis­tos­sa­ni on haas­ta­tel­ta­via, jotka kuvasivat suku­puo­li­ko­ke­mus­taan hyvin samalla tavoin kuin muun­su­ku­puo­li­set nykyisin, vaikka he mää­rit­te­li­vät­kin itsensä miehiksi tai naisiksi. Uudessa aineis­tos­sa puo­les­taan miehet, naiset ja muun­su­ku­puo­li­set kuvaavat suku­puo­li­ko­ke­mus­taan selvästi eri tavoin.

Useat muun­su­ku­puo­li­set haas­ta­tel­ta­vat kokevat pan­sek­su­aa­li­suu­den tekevän näkyväksi sen, että he asettuvat kak­si­ja­koi­sen suku­puo­li­jaon ulko­puo­lel­le. 35-vuotias Naava selittää: “Panseksuaalisuus ei mää­rit­te­le mun omaa suku­puol­ta niin tarkasti.” Naava kuvaa itseään queeriksi, ja queeriys liittyy sekä suku­puo­leen että sek­su­aa­li­suu­teen. Panseksuaalisuuden termiä lukuu­not­ta­mat­ta Naava kokee kaikkien sek­su­aa­li­suut­ta kuvaavien termien olevan jotenkin sidok­sis­sa suku­puo­leen, joten ne eivät sovi kuvaamaan hänen seksuaalisuuttaan.

29-vuotias Mira puo­les­taan kokee, että hänen itse­mää­rit­te­lyyn käyt­tä­män­sä termi ei mää­rit­te­le pel­käs­tään häntä, vaan myös hänen kump­pa­nei­taan. “Kun itsellä on kuitenkin ollut selkeästi ei-binää­ri­ses­ti iden­ti­fioi­tu­via kump­pa­nei­ta niin ajattelen, että se on heitä kun­nioit­ta­vaa [mää­ri­tel­lä itsensä pan­sek­su­aa­lik­si]”, hän sanoo. Mira kokee, että bisek­su­aa­li­nen itse­mää­rit­te­ly kysee­na­lais­tai­si kump­pa­nei­den sukupuolikokemuksen.

Panseksuaalisuuden tuoreus ja vieraus

Suurin osa haas­ta­tel­ta­vis­ta on kohdannut pan­sek­su­aa­li­suu­den käsitteen 2010-luvun aikana, useim­mi­ten vuo­si­kym­me­nen jäl­kim­mäi­sel­lä puo­lis­kol­la ja inter­ne­tin kautta. Samoihin aikoihin usea yhdys­val­ta­lai­nen poptähti kertoi jul­ki­ses­ti pan­sek­su­aa­li­suu­des­taan, mikä on saattanut Suomessakin lisätä aiheen näkyvyyttä.

Kun Iiris teini-ikäisenä pohti omaa sek­su­aa­li­suut­taan, oli tarjolla vain yksi termi kuvaamaan ihmisen halua useampaan kuin yhteen suku­puo­leen: bisek­su­aa­li­suus. “En mä tiedä, se oli vaan se sana, jota mä rupesin käyt­tä­mään kun mä asian tiedostin, enkä ole päi­vit­tä­nyt sitä sen jälkeen”, hän sanoo.

Jotkut haas­ta­tel­ta­vat ovat kuitenkin kokeneet tar­peel­li­sek­si päivittää itse­mää­rit­te­ly­ään. Elina kertoo mää­ri­tel­leen­sä itsensä bisek­su­aa­lik­si pitkälti yli vuo­si­kym­me­nen, kunnes 2010-luvun lop­pu­puo­lis­kol­la pan­sek­su­aa­li­suu­des­ta alettiin puhua enemmän. “Se puhkaisi myös minun kuplani — että on laa­jem­paa­kin kuin heteroita, homoja ja sitten bisek­su­aa­le­ja. Mä rupesin miet­ti­mään, että olenko mä oikeasti bi? Olenko mä valeh­del­lut itselleni kaikki nämä vuodet!”, Elina sanoo ja nauraa remp­seäs­ti. “Ehkä viimeiset neljä, viisi vuotta olen ruvennut iden­ti­fioi­maan, että mä olen enemmän pan ku bi.”

Panseksuaaleiksi itsensä mää­rit­te­le­vät haas­ta­tel­ta­vat käyttävät kuitenkin myös termiä bisek­su­aa­li­suus varsinkin silloin, kun he eivät koe pan­sek­su­aa­li­suu­den voivan tulla ymmär­re­tyk­si. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten bisek­su­aa­li­suut­ta käsi­tel­tiin Suomessa uutena ja outona ilmiönä, nykyisin se on helpommin ymmär­ret­tä­vää kuin panseksuaalisuus.

Elinalla käytetyn termin valinta riippuu kes­kus­te­lu­kump­pa­nis­ta. Hän sanoo olevansa pan­sek­su­aa­li seurassa, jossa sek­su­aa­li­suu­den ja suku­puo­len moni­nai­suut­ta ymmär­re­tään. Seurassa, jossa jo homo­sek­su­aa­li­suus­kin on vieras ilmiö, hän sanoo olevansa bi. “Se on monelle tutumpi kuin pan. Siitä panista joutuu yleensä selit­tä­mään, että en pane eläimiä… Siitä joutuu selit­tä­mään tyhmiä asioita.”

Myös pan­sek­su­aa­lik­si itsensä mää­rit­tä­vä muun­su­ku­puo­li­nen, 40-vuotias Lieko kertoo kuul­leen­sa luke­mat­to­mia kertoja vitsin “Ootko sä siis kiin­nos­tu­nut jostain pannuista?” Valtaväestöllä on tir­kis­te­le­väl­lä tavalla utelias suh­tau­tu­mi­nen bisek­su­aa­li­suu­teen, mutta pan­sek­su­aa­li­suus on joko täysin vierasta tai naurettavaa.

Mira mää­rit­te­lee itsensä pan­sek­su­aa­lik­si, mutta sanoo joskus olevansa bisek­su­aa­li, koska se on helpompaa. “Toisaalta mä haluan myös viljellä sitä pan­sek­su­aa­li­suus-termiä, että se olisi myös laajemmin tunnettu.” Termien käyt­tö­ta­pa riippuu tilan­tees­ta ja omasta jaksamisesta. 

Identiteetillä on väliä!

Yksinkertaisimmillaan haas­ta­tel­ta­vie­ni itse­mää­rit­te­ly kiteytyy siihen, että jompi kumpi termeistä tuntuu “enemmän omalta”. Iiris pohtii: “Mun mielestä rajanveto on välillä hyvin teen­näi­nen bi- ja pan­sek­su­aa­lin välillä. Se tuntuu tosi veteen piir­re­tyl­tä viivalta. Voisin hyvin kuvailla itseäni myös pan­sek­su­aa­lik­si, mutta koen bisek­su­aa­li-sanan enemmän omakseni, niin käytän sitä.”

Myös 18-vuotias Sofia kertoo miet­ti­neen­sä, mitä eroa bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­del­la lopulta on. “Mä en ole kunnolla tajunnut vielä, että mikä tämä raja on. Silti se pan­sek­su­aa­li­suus on tuntunut omalta, tai olen kokenut että mä olen se. Mut en mä sitten tiedä että eroaako se bisek­su­aa­li­suus kuinka paljon. Mä en kunnolla tiedä sitä mää­ri­tel­mää edes.”

Joukossa on myös niitä, jotka vaih­te­le­vat tilanteen mukaan erilaisia termejä ja suh­tau­tu­vat jäykkään kate­go­ri­soin­tiin läh­tö­koh­tai­sen kiel­tei­ses­ti. 26-vuotias Henna ei vält­tä­mät­tä haluaisi mää­ri­tel­lä itseään ollenkaan. “Toki siinä mun sek­su­aa­li­ses­sa ja romant­ti­ses­sa orien­taa­tios­sa on selkeesti se pan­sek­su­aa­li­suus, mut sitten välillä en jaksa näitä lokeroita ja määritelmiä!”

Biaktivistiksi itsensä mieltävä 36-vuotias Ville puo­les­taan haluaa korostaa bisek­su­aa­li­suu­den kirjoa. Hän toivoo, että bisek­su­aa­li­suu­den käsite olisi mah­dol­li­sim­man monen saa­vu­tet­ta­vis­sa. “Jotta ihmiset eivät joutuisi miet­ti­mään maailman loppuun asti sitä, että voinko kutsua itseäni biseksuaaliksi.”

Vaikka suku­puo­lel­la ei olisikaan väliä, itse­mää­rit­te­lyyn käy­te­tyil­lä termeillä on. Siksi termeistä kannattaa kes­kus­tel­la ja siksi niistä halutaan myös pitää kiinni.

Nyrkissä olevat kädet, joiden sormiin on maalattu sateenkaaren väreillä LGBTQIA+. Panseksuaalisuus sisältyy tähän määrittelyyn.

LGBTQIA+ ‑lyhen­tees­sä B‑kirjain kuvaa bisek­su­aa­li­suut­ta. Panseksuaalisuuden voi katsoa sisäl­ty­vän plus­merk­kiin, joka kuvaa muuta sek­su­aa­li­suu­den kirjoa.

  • Podcast-lukija: Miia Martikainen
  • Verkkotaitto: Sara Kettunen
  • Artikkelikuva: Deon Black (CC BY 2.0)
  1. Nikki Hayfield 2021: Bisexual and Pansexual Identities — Exploring and Challenging Invisibility and Invalidation. Routledge.
  2. Tuula Juvonen 2019: Nimeämisen mahti — Sukupuolta ja sek­su­aa­li­suut­ta kuvaavien termien suh­tei­suu­des­ta. Suomen Queer-tut­ki­muk­sen Seuran lehti, vol 13 Nro 1 – 2 (2019): Pervot pai­kan­tu­mi­set – Queer Situatedness.
  3. Jenny Kangasvuo 2014: Suomalainen bisek­su­aa­li­suus. Käsitteen ja koke­muk­sen kult­tuu­ri­set ehdot. Oulun yliopisto, Humanistinen tie­de­kun­ta, kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiaine.
  4. Emiel Maliepaard & Renate Baumgartner (Toim.) 2020: Bisexuality in Europe Sexual Citizenship, Romantic Relationships, and Bi+ Identities. Routledge. 

Kirjoittaja

FT Jenny Kangasvuo on tutkija ja kirjailija, joka työstää tällä hetkellä tietokirjaa bi- ja panseksuaalisuudesta sekä esseesarjaa saksanjuutalaisen kirjallisuudentutkija Victor Klempererin päiväkirjoista. Kangasvuo on myös kirjoittanut kahden kollegansa kanssa prokrastinaatiota käsittelevän tietokirjan Kotvimisen vallankumous. Tieto- ja tutkimustekstien lisäksi hän kirjoittaa spekulatiiviseen fiktioon luokittuvia tarinoita.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapoteekkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Muxeista on alettu puhua vasta hiljattain laajemmin ja heidän asuttamiaan zapoteekkialueita on mediassa kuvattu jopa muxejen paratiisiksi. Sukupuoli, seksuaalisuus ja muxejen rooli yhteiskunnassa ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.