Bi vai pan, mitä väliä?

Biseksuaalisuus on käsit­tee­nä vakiin­tu­nut, mutta pan­sek­su­aa­li­suus on monille vieras ilmiö. Millaisia koke­muk­sia nämä toisiinsa limit­ty­neet käsitteet kuvaavat? Yksi keskeinen erottava tekijä on se, miten pan- ja bisek­su­aa­lit pai­not­ta­vat suku­puo­len mer­ki­tys­tä itselleen.

Viimeisen viiden vuoden aikana jul­ki­suu­des­sa on puhuttu uudeksi miel­le­tys­tä sek­su­aa­li­suu­den muodosta. “Tällaista on kiehtova, yhä yleistyvä pan­sek­su­aa­li­suus – tiedätkö, mistä on kyse?” kysytään Iltalehden otsikossa 11.1.2019. “Tiedätkö, millainen on pan­sek­su­aa­li ihminen? Näin tunnistat” lupailee Seiska 26.5.2017.

Panseksuaalisuudesta kertovat otsikot vai­kut­ta­vat yllät­tä­vän tutuilta. Olen tutkinut suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta 1990-luvun lopulta asti ja ant­ro­po­lo­gi­sen näp­pi­tun­tu­ma­ni perus­teel­la vaikuttaa siltä, että pan­sek­su­aa­li­suu­des­ta puhutaan jul­ki­suu­des­sa varsin samalla tavalla kuin bisek­su­aa­li­suu­des­ta aiemmin. 

Siirrytäänpä siis kym­men­kun­ta vuotta ajassa taak­se­päin ja etsitään ver­tai­luai­neis­toa. Tuolloin Metropoli-kau­pun­ki­leh­des­sä 1/​2008 kysyttiin: “Biseksuaalisuus: välivaihe, trendi-ilmiö vai aito iden­ti­teet­ti?” Tai mikseipä saman tien tehtäisi vaikka parin­kym­me­nen vuoden aikahyppy: “Trendistä toiseen. Wanna be bi?” hou­kut­te­li Turun yli­op­pi­las­leh­ti 13/​1999. 

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­den käsitteet limit­ty­vät: pan­sek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään lähes samoin sanoin kuin bisek­su­aa­li­suut­ta. Sanatasolla kreikan sana pan tar­koit­taa kaikkea — kuten esi­mer­kik­si sanassa “pandemia”. Latinan sanat bi ja sexualis puo­les­taan tar­koit­ta­vat kahta ja suku­puo­leen liittyvää. Näitä eri kielten sanoja yhdis­te­le­mäl­lä on saatu sanat bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus. Sanat eivät kui­ten­kaan ole yhtey­des­sä ety­mo­lo­gi­seen juureensa, vaan niiden merkitys rakentuu yhtei­söis­sä, yksi­löi­den iden­ti­tee­teis­sä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Iltalehti väittää otsi­kos­saan osaavansa kertoa, millaista on “kiehtova” pan­sek­su­aa­li­suus ja kysyy tiedänkö, mistä on kyse. En tiedä, mutta aletaanpa ottaa asiasta selvää etno­gra­fian keinoin!

Etnografista aineistoa etsimässä

Kun väi­tös­kir­ja­ni ilmestyi vuonna 2014, mainitsin pan­sek­su­aa­li­suu­den siinä vain ohimennen: lähinnä osoi­tuk­se­na siitä, että tunnistin ilmiön ole­mas­sao­lon ja sen yhteyden biseksuaalisuuteen. 

Keväällä 2020 aloin suun­ni­tel­la väi­tös­kir­jaa­ni perus­tu­vaa yleis­ta­juis­ta tie­to­kir­jaa ja jat­ko­tut­ki­mus­ta. Väitöskirjani oli käsi­tel­lyt suo­ma­lais­ta bisek­su­aa­li­suut­ta, mutta hyvin nopeasti tajusin, etten voi jättää jat­ko­tut­ki­muk­ses­sa pan­sek­su­aa­li­suut­ta huomiotta. Panseksuaalisuudella ei ole suo­ma­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ollut kovin suurta näky­vyyt­tä ennen 2010-lukua. Sitä on tutkittu kan­sain­vä­li­ses­ti­kin varsin vähän.

Niinpä talvella 2020 – 2021 haas­tat­te­lin 26 suo­ma­lais­ta, vuosien 1980 – 2002 välillä syn­ty­nyt­tä bi- ja/​tai pan­sek­su­aa­lia. Heistä kahdeksan on miehiä, 13 naisia ja viisi muun­su­ku­puo­li­sia. Lisäksi yksi haas­ta­tel­ta­vis­ta on käynyt läpi trans­pro­ses­sin. Hänet olen laskenut kuu­lu­vak­si oman suku­puo­len­sa ryhmään, haas­ta­tel­ta­van toiveen mukaan. 13 mää­rit­te­lee itsensä bisek­su­aa­lik­si ja yhdeksän pan­sek­su­aa­lik­si tai pan­ro­mant­ti­sek­si. Neljä käyttää molempia termejä.

Väikkäriaineistossani pan­sek­su­aa­li­suus ei tullut esiin juuri lainkaan. Haastattelin vuosina 1955 – 1981 syn­ty­nei­tä, itsensä bisek­su­aa­li­sik­si mää­rit­tä­viä ihmisiä, jotka nykyisin ovat vähintään keski-ikäisiä tai jopa lähellä eläkeikää. Haastattelin samoja ihmisiä kahteen eri kertaan viiden ja kymmenen vuoden välein vuosina 1999, 2005 ja 2009 – 2010. Jatkotutkimuksessa selvitän, miten ensim­mäi­sen haas­tat­te­lu­kier­rok­se­ni jälkeen aikuis­tu­nut sukupolvi mää­rit­te­lee bisek­su­aa­li­suut­ta, ja miten pan­sek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään 2020-luvun alussa.

Haastattelujen ana­ly­soin­ti on kesken, mutta joitakin alustavia tuloksia voi jo esitellä. Aineisto on puhtaasti laa­dul­li­nen, eikä siitä voida tehdä var­sin­kaan koko väestöä koskevia yleis­tyk­siä. Aineiston sisällä voi kuitenkin yleistää, että 1980-luvulla syn­ty­neis­tä useampi mää­rit­te­li itsensä bi- kuin pan­sek­su­aa­lik­si, kun taas vuoden 1990 jälkeen syn­ty­neis­tä noin puolet mää­rit­te­li itsensä pan­sek­su­aa­lik­si. Miehille oli tyy­pil­li­sem­pää mää­ri­tel­lä itsensä bi- kuin pan­sek­su­aa­lik­si, ja naiset käyttivät useammin molempia käsit­tei­tä. Muunsukupuolisten kohdalla oli painotus pan­sek­su­aa­li­suu­den suuntaan.

Käytän seu­raa­vas­sa haas­ta­tel­ta­vis­ta peitenimiä.

Tiedätkö, mistä on kyse?”

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus limit­ty­vät käsit­tei­nä yhteen. Tämä ilmenee siinä, kuinka haastavaa käsit­tei­den mää­rit­te­ly haas­ta­tel­ta­vil­le on. Muutamilla heistä on käsit­teil­le tarkat mää­ri­tel­mät, mutta useimmat pohtivat käsit­tei­den pääl­lek­käi­syyt­tä monesta eri näkökulmasta.

Koska bisek­su­aa­li­suu­den käsite on itselleni tuttu oman tut­ki­muk­sen ja koke­muk­sen kautta, se on helppo mää­ri­tel­lä. Bitutkimuksessa — ja myös biak­ti­vis­mis­sa — bisek­su­aa­li­suus on vuo­si­kym­me­niä mää­ri­tel­ty sek­su­aa­lis-romant­ti­sek­si kiin­nos­tuk­sek­si sekä samaa että eri suku­puol­ta kohtaan, ja/​tai kiin­nos­tuk­sek­si ihmiseen suku­puo­les­ta riippumatta. 

38-vuotias pan­sek­su­aa­li Elina kertoo, mitä pan­sek­su­aa­li­suus hänelle merkitsee: “Ihmisen suku­puo­lel­la tai sillä, mil­lai­sek­si hän kokee itsensä, ei ole mulle mitään mer­ki­tys­tä. Eikä mulla ole mitään väliä onko syntynyt cis-mieheksi tai mitä siinä on tapah­tu­nut. Se on yhden­te­ke­vää. Se on se ihminen siellä takana. Panseksuaali ei näe sukupuolia.”

26-vuotias, bisek­su­aa­li Iiris puo­les­taan kertoo bisek­su­aa­li­suu­den mer­ki­tyk­ses­tä itselleen: “Mä en ole kiin­nos­tu­nut mun kumppanin suku­puo­les­ta, oli se sitten mies, nainen, jotain siltä väliltä, trans. Se ei ole asia, jota mä harkitsen romant­ti­sen tai sek­su­aa­li­sen halun kohdalla. Se on mulle hyvin tois­si­jai­nen asia. Mä rakastun ihmiseen johon mä rakastun, ja mua ei kiinnosta sen peli­veh­keet tai miten se mieltää ne”, Iiris sanoo nauraen.

Molemmat haas­ta­tel­ta­vat puhuvat siitä, kuinka kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­lel­la tai suku­puo­li­ko­ke­muk­sel­la ei ole väliä. Kummankin itse­mää­rit­te­lys­sä olen­nais­ta on sek­su­aa­lis-romant­ti­sen kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­len ohi kat­so­mi­nen ja ihmisen löy­tä­mi­nen suku­puo­len takaa. Heidän itse­mää­rit­te­lyn­sä kuitenkin poik­kea­vat toi­sis­taan: toinen on pan, toinen bi.

Iiriksen mukaan varsinkin net­ti­kes­kus­te­luis­sa bisek­su­aa­li­suus on “rajatumpi konsepti” kuin pan­sek­su­aa­li­suus, mutta hän itse ei koe käsit­tei­den välillä olevan kate­go­ris­ta eroa. 

Aiemman bisek­su­aa­li­suut­ta koskevan tut­ki­muk­se­ni pohjalta huomautan, että bisek­su­aa­li­suut­ta ei ole mää­ri­tel­ty “rajatuksi kon­sep­tik­si” kovin kauaa. Luultavasti pan­sek­su­aa­li­suu­den näky­vyy­den lisään­ty­mi­nen on aiheut­ta­nut sen, että joissain yhteyk­sis­sä bisek­su­aa­li­suut­ta mää­ri­tel­lään toisin kuin aiemmin.

Sukupuolen mer­ki­tyk­sen erilaiset pai­no­tuk­set vai­kut­ta­vat olevan keskeisin tekijä siinä, miten bi- ja pan­sek­su­aa­li­suus erotetaan toi­sis­taan. Olennaista ei olekaan se, miten nämä käsitteet mää­ri­tel­lään, vaan millaisia koke­muk­sia ne kuvaavat. Pan- ja bisek­su­aa­li­suu­den käsit­teil­lä ei vaikuta haas­tat­te­luai­neis­to­ni perus­teel­la olevan suurta eroa, mutta niiden kuvaa­mil­la koke­muk­sil­la on.

Jotkut bisek­su­aa­leik­si itsensä mää­rit­te­le­vis­tä haas­ta­tel­ta­vis­ta ovat pereh­ty­nei­tä kan­sain­vä­lis­ten biak­ti­vis­tien aja­tuk­siin. Esimerkiksi ame­rik­ka­lai­sen biak­ti­vis­ti Robyn Ochsin tekstit bisek­su­aa­li­suu­des­ta mainitaan. 39-vuotias Juha toistaa Ochsin ajatukset siitä, mihin kahteen asiaan bisek­su­aa­li­suus viittaa: samaan ja eri suku­puo­leen. “En hahmota sitä siis mies- tai nais­kä­sit­teis­tön kautta itse.”

Panseksuaalisuuden käsitettä lähdin jäl­jit­tä­mään ensi­si­jai­ses­ti pan­sek­su­aa­lis­ten haas­ta­tel­ta­vie­ni avulla ja vasta tois­si­jai­ses­ti pan­sek­su­aa­liak­ti­vis­min kautta. Käsitteen mää­rit­te­lyä moni­mut­kais­taa se, että monet haas­ta­tel­ta­vat mää­rit­te­le­vät pan- ja bisek­su­aa­li­suut­ta ajoittain täysin ident­ti­sin sanamuodoin.

Entä, jos kumppanin sukupuolella onkin väliä?

Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta kokee bisek­su­aa­li­suus-termin ilmai­se­van heidän sek­su­aa­li­ses­sa ja romant­ti­ses­sa kiin­nos­tuk­ses­saan olevaa suku­puo­lie­roa. Usea mies­puo­li­nen haas­ta­tel­ta­va tuntee romant­ti­sia tunteita vain naisia kohtaan, ja miehiä kohtaan lähinnä sek­su­aa­lis­ta halua. Suhteet miehiin ovat yleensä sek­si­suh­tei­ta, kun taas nais­suh­tei­ta luon­neh­tii kiintymys ja kumppanuus.

Tällöin kiin­nos­tuk­sen kohteen suku­puo­lel­la todel­la­kin on väliä ja suhteet eri suku­puo­liin ovat selkeästi erilaisia. 38-vuotias Hannu kertoo: “Tietyt omi­nai­suu­det ihmisissä on sellaisia, että ne kiin­nit­tää mun huomiota, ja ne on varsin voi­mak­kaas­ti suku­puo­lis­pekt­rin ääri­päis­sä. Mitä lähemmäs andro­gyy­niä tullaan, sitä vaikeampi mun on olla kiin­nos­tu­nut.” Hannu viehättyy sek­su­aa­li­ses­ti nime­no­maan selkeästä mas­ku­lii­ni­suu­des­ta ja selkeästä femi­nii­ni­syy­des­tä. Biseksuaalisuus ilmaisee siksi sek­su­aa­li­sen kiin­nos­tuk­sen luonnetta paremmin kuin panseksuaalisuus.

Myös 22-vuotias Nella kertoo mää­rit­te­le­vän­sä itsensä bisek­su­aa­lik­si sen takia, että suku­puo­lel­la on hänelle mer­ki­tys­tä. “Mä oon huomannut, että mä viehätyn paljon helpommin mas­ku­lii­ni­sia piirteitä ilmai­se­viin ihmisiin. Olen seu­rus­tel­lut sekä nai­so­le­tet­tu­jen että mie­so­le­tet­tu­jen kanssa, ja myös ihmisten, jotka ovat olleet jotain sieltä väliltä. Olen kokenut vie­hä­tys­tä ihan koko skaalalta.” Hänelle ihmisen persoona on tärkein tekijä siinä, mil­lai­sis­ta ihmisistä hän viehättyy. Sukupuolella ja sen ilmai­sul­la on silti väliä, oli sukupuoli sitten cis‑, trans‑, mies, nainen tai muu.

Bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­den välistä rajaa vaikuttaa mää­rit­te­le­vän myös se, miten niihin oletetaan suh­tau­dut­ta­van. Panseksuaalisuuden koetaan olevan suku­puo­len suhteen neut­raa­lim­pi käsite, kun taas bisek­su­aa­li­suu­den käsit­tee­seen liittyy myös kiusaan­tu­nei­suut­ta. Moni haas­ta­tel­ta­va sanoo ympä­ri­pyö­reäs­ti, että “netissä” tai “somessa” bisek­su­aa­li­suu­teen liitetään trans­vas­tai­suus ja binää­ri­nen suku­puo­li­ja­ko, jolloin itsen bisek­su­aa­lik­si mää­rit­te­ly voidaan kokea läh­tö­koh­tai­ses­ti hankalaksi.

Nella pohtii tätä han­ka­luut­ta: “Mä en tiedä miksi, mutta tuntuu pahalta sanoa, että sillä suku­puo­lel­la on väliä, ihan kuin sillä ei saisi olla. Välillä tulee semmoinen fiilis että apua, olenko mä kuitenkin non-inclusive? Mitä mä saan itse tuntea? Välillä tulee semmoinen pelko, että onko epä­sen­si­tii­vis­tä että mä kiinnitän huomiota suku­puo­leen varsinkin hen­ki­lös­sä, johon olen vie­hät­ty­nyt? Mulla on vähän semmonen paine, että eikö sillä suku­puo­lel­la saisi olla mullekaan mitään väliä?”

Nella pelkää, että häntä syytetään trans­fo­bi­sek­si sillä perus­teel­la, että kumppanin tai ihas­tuk­sen suku­puo­lel­la on hänelle väliä. Näin siitä huo­li­mat­ta, että hän on sek­su­aa­lis-romant­ti­ses­ti kiin­nos­tu­nut myös trans-iden­ti­fioi­tu­vis­ta ihmisistä ja muun­su­ku­puo­li­sis­ta. “Mä en halua että luullaan, että mä olisin trans­fo­bi­nen tai en arvos­tai­si non-binää­riyt­tä tai muuta, koska se on väärin.” 

Nella kokee, että on vaikeaa puhua jul­ki­ses­ti siitä, että kumppanin tai ihas­tuk­sen sukupuoli on hänelle tärkeä. Sukupuolesta vie­hät­ty­mi­ses­tä puhu­mi­sel­le ei ole juurikaan tilaa. “Mä oon vähän ehkä sulkenut sen: se on oma salaisuus tavallaan, että tästä ei puhuta.”

Tässä kohtaa on huo­mau­tet­ta­va, että vanhan aineis­to­ni haas­ta­tel­ta­vis­ta monilla oli tai oli ollut trans-iden­ti­foi­tu­via kump­pa­nei­ta, joillain jo 1980-luvulla. Ajatus bisek­su­aa­li­suu­den trans­fo­bi­suu­des­ta ei tullut ker­taa­kaan esiin vanhassa aineis­tos­sa­ni. Pikemminkin bisek­su­aa­lit miel­let­tiin luon­te­vi­na trans­su­ku­puo­lis­ten liit­to­lai­si­na suhteessa sekä hete­ro­nor­miin että vähemmistöpolitiikkaan. 

Kahtiajakoisen sukupuolinormin ulkopuolella

Vanhan aineis­to­ni haas­ta­tel­ta­vat kokivat bisek­su­aa­li­suu­den vapaut­ta­van siitä aja­tuk­ses­ta, että oman suku­puo­len tulisi mahtua tiettyyn normiin. Biseksuaalisuus tarjosi mah­dol­li­suu­den toteuttaa omaa suku­puol­ta kah­tia­ja­koi­sen suku­puo­li­nor­min ulkopuolella.

Biseksuaalisuus oli varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa käsite, joka monien haas­ta­tel­ta­vien näkö­kul­mas­ta viittasi sekä sek­su­aa­li­seen haluun että koke­muk­seen suku­puo­len kah­tia­ja­koi­suu­den rik­ko­mi­ses­ta. Binäärisessä suku­puo­li­jär­jes­tel­mäs­sä, jossa muun­su­ku­puo­li­suut­ta ei ilmiönä ollut, bisek­su­aa­li­suus tarjosi mah­dol­li­suu­den asettua sekä sek­su­aa­li­suu­den että suku­puo­len kah­tia­ja­ko­jen ulkopuolelle.

Siten ajatus siitä, että bisek­su­aa­li­suus vah­vis­tai­si ole­muk­sel­li­ses­ti binää­ris­tä suku­puo­li­ja­koa on oman tut­ki­muk­se­ni pohjalta väärä. Nellan huoli siitä, onko hänen halunsa insen­si­tii­vis­tä tai trans­fo­bis­ta, ei kui­ten­kaan tule tyhjästä. Olen itsekin törmännyt täl­lai­siin aja­tuk­siin sosi­aa­li­sen median ja netin kes­kus­te­lu­pals­to­jen syö­ve­reis­sä. Omasta bitut­ki­ja­po­si­tios­ta­ni käsin näen niiden olevan yhtey­des­sä bisek­su­aa­li­suu­teen koh­dis­tu­viin ennak­ko­luu­loi­hin ja bisek­su­aa­li­suu­den ole­mas­sa­lon kysee­na­lais­ta­mi­seen. Englanniksi ilmiö tunnetaan nimellä bisexual erasure, mutta sille ei ole vakiin­tu­nut­ta suo­men­kie­lis­tä käännöstä.

Muunsukupuolisuus ja ei-binää­ri­nen suku­puo­li­suus ovat tulleet Suomessa laa­jem­paan kes­kus­te­luun vasta 2010-luvun aikana. Vanhassa tut­ki­musai­neis­tos­sa­ni on haas­ta­tel­ta­via, jotka kuvasivat suku­puo­li­ko­ke­mus­taan hyvin samalla tavoin kuin muun­su­ku­puo­li­set nykyisin, vaikka he mää­rit­te­li­vät­kin itsensä miehiksi tai naisiksi. Uudessa aineis­tos­sa puo­les­taan miehet, naiset ja muun­su­ku­puo­li­set kuvaavat suku­puo­li­ko­ke­mus­taan selvästi eri tavoin.

Useat muun­su­ku­puo­li­set haas­ta­tel­ta­vat kokevat pan­sek­su­aa­li­suu­den tekevän näkyväksi sen, että he asettuvat kak­si­ja­koi­sen suku­puo­li­jaon ulko­puo­lel­le. 35-vuotias Naava selittää: “Panseksuaalisuus ei mää­rit­te­le mun omaa suku­puol­ta niin tarkasti.” Naava kuvaa itseään queeriksi, ja queeriys liittyy sekä suku­puo­leen että sek­su­aa­li­suu­teen. Panseksuaalisuuden termiä lukuu­not­ta­mat­ta Naava kokee kaikkien sek­su­aa­li­suut­ta kuvaavien termien olevan jotenkin sidok­sis­sa suku­puo­leen, joten ne eivät sovi kuvaamaan hänen seksuaalisuuttaan.

29-vuotias Mira puo­les­taan kokee, että hänen itse­mää­rit­te­lyyn käyt­tä­män­sä termi ei mää­rit­te­le pel­käs­tään häntä, vaan myös hänen kump­pa­nei­taan. “Kun itsellä on kuitenkin ollut selkeästi ei-binää­ri­ses­ti iden­ti­fioi­tu­via kump­pa­nei­ta niin ajattelen, että se on heitä kun­nioit­ta­vaa [mää­ri­tel­lä itsensä pan­sek­su­aa­lik­si]”, hän sanoo. Mira kokee, että bisek­su­aa­li­nen itse­mää­rit­te­ly kysee­na­lais­tai­si kump­pa­nei­den sukupuolikokemuksen.

Panseksuaalisuuden tuoreus ja vieraus

Suurin osa haas­ta­tel­ta­vis­ta on kohdannut pan­sek­su­aa­li­suu­den käsitteen 2010-luvun aikana, useim­mi­ten vuo­si­kym­me­nen jäl­kim­mäi­sel­lä puo­lis­kol­la ja inter­ne­tin kautta. Samoihin aikoihin usea yhdys­val­ta­lai­nen poptähti kertoi jul­ki­ses­ti pan­sek­su­aa­li­suu­des­taan, mikä on saattanut Suomessakin lisätä aiheen näkyvyyttä.

Kun Iiris teini-ikäisenä pohti omaa sek­su­aa­li­suut­taan, oli tarjolla vain yksi termi kuvaamaan ihmisen halua useampaan kuin yhteen suku­puo­leen: bisek­su­aa­li­suus. “En mä tiedä, se oli vaan se sana, jota mä rupesin käyt­tä­mään kun mä asian tiedostin, enkä ole päi­vit­tä­nyt sitä sen jälkeen”, hän sanoo.

Jotkut haas­ta­tel­ta­vat ovat kuitenkin kokeneet tar­peel­li­sek­si päivittää itse­mää­rit­te­ly­ään. Elina kertoo mää­ri­tel­leen­sä itsensä bisek­su­aa­lik­si pitkälti yli vuo­si­kym­me­nen, kunnes 2010-luvun lop­pu­puo­lis­kol­la pan­sek­su­aa­li­suu­des­ta alettiin puhua enemmän. “Se puhkaisi myös minun kuplani — että on laa­jem­paa­kin kuin heteroita, homoja ja sitten bisek­su­aa­le­ja. Mä rupesin miet­ti­mään, että olenko mä oikeasti bi? Olenko mä valeh­del­lut itselleni kaikki nämä vuodet!”, Elina sanoo ja nauraa remp­seäs­ti. “Ehkä viimeiset neljä, viisi vuotta olen ruvennut iden­ti­fioi­maan, että mä olen enemmän pan ku bi.”

Panseksuaaleiksi itsensä mää­rit­te­le­vät haas­ta­tel­ta­vat käyttävät kuitenkin myös termiä bisek­su­aa­li­suus varsinkin silloin, kun he eivät koe pan­sek­su­aa­li­suu­den voivan tulla ymmär­re­tyk­si. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten bisek­su­aa­li­suut­ta käsi­tel­tiin Suomessa uutena ja outona ilmiönä, nykyisin se on helpommin ymmär­ret­tä­vää kuin panseksuaalisuus.

Elinalla käytetyn termin valinta riippuu kes­kus­te­lu­kump­pa­nis­ta. Hän sanoo olevansa pan­sek­su­aa­li seurassa, jossa sek­su­aa­li­suu­den ja suku­puo­len moni­nai­suut­ta ymmär­re­tään. Seurassa, jossa jo homo­sek­su­aa­li­suus­kin on vieras ilmiö, hän sanoo olevansa bi. “Se on monelle tutumpi kuin pan. Siitä panista joutuu yleensä selit­tä­mään, että en pane eläimiä… Siitä joutuu selit­tä­mään tyhmiä asioita.”

Myös pan­sek­su­aa­lik­si itsensä mää­rit­tä­vä muun­su­ku­puo­li­nen, 40-vuotias Lieko kertoo kuul­leen­sa luke­mat­to­mia kertoja vitsin “Ootko sä siis kiin­nos­tu­nut jostain pannuista?” Valtaväestöllä on tir­kis­te­le­väl­lä tavalla utelias suh­tau­tu­mi­nen bisek­su­aa­li­suu­teen, mutta pan­sek­su­aa­li­suus on joko täysin vierasta tai naurettavaa.

Mira mää­rit­te­lee itsensä pan­sek­su­aa­lik­si, mutta sanoo joskus olevansa bisek­su­aa­li, koska se on helpompaa. “Toisaalta mä haluan myös viljellä sitä pan­sek­su­aa­li­suus-termiä, että se olisi myös laajemmin tunnettu.” Termien käyt­tö­ta­pa riippuu tilan­tees­ta ja omasta jaksamisesta. 

Identiteetillä on väliä!

Yksinkertaisimmillaan haas­ta­tel­ta­vie­ni itse­mää­rit­te­ly kiteytyy siihen, että jompi kumpi termeistä tuntuu “enemmän omalta”. Iiris pohtii: “Mun mielestä rajanveto on välillä hyvin teen­näi­nen bi- ja pan­sek­su­aa­lin välillä. Se tuntuu tosi veteen piir­re­tyl­tä viivalta. Voisin hyvin kuvailla itseäni myös pan­sek­su­aa­lik­si, mutta koen bisek­su­aa­li-sanan enemmän omakseni, niin käytän sitä.”

Myös 18-vuotias Sofia kertoo miet­ti­neen­sä, mitä eroa bi- ja pan­sek­su­aa­li­suu­del­la lopulta on. “Mä en ole kunnolla tajunnut vielä, että mikä tämä raja on. Silti se pan­sek­su­aa­li­suus on tuntunut omalta, tai olen kokenut että mä olen se. Mut en mä sitten tiedä että eroaako se bisek­su­aa­li­suus kuinka paljon. Mä en kunnolla tiedä sitä mää­ri­tel­mää edes.”

Joukossa on myös niitä, jotka vaih­te­le­vat tilanteen mukaan erilaisia termejä ja suh­tau­tu­vat jäykkään kate­go­ri­soin­tiin läh­tö­koh­tai­sen kiel­tei­ses­ti. 26-vuotias Henna ei vält­tä­mät­tä haluaisi mää­ri­tel­lä itseään ollenkaan. “Toki siinä mun sek­su­aa­li­ses­sa ja romant­ti­ses­sa orien­taa­tios­sa on selkeesti se pan­sek­su­aa­li­suus, mut sitten välillä en jaksa näitä lokeroita ja määritelmiä!”

Biaktivistiksi itsensä mieltävä 36-vuotias Ville puo­les­taan haluaa korostaa bisek­su­aa­li­suu­den kirjoa. Hän toivoo, että bisek­su­aa­li­suu­den käsite olisi mah­dol­li­sim­man monen saa­vu­tet­ta­vis­sa. “Jotta ihmiset eivät joutuisi miet­ti­mään maailman loppuun asti sitä, että voinko kutsua itseäni biseksuaaliksi.”

Vaikka suku­puo­lel­la ei olisikaan väliä, itse­mää­rit­te­lyyn käy­te­tyil­lä termeillä on. Siksi termeistä kannattaa kes­kus­tel­la ja siksi niistä halutaan myös pitää kiinni.

Nyrkissä olevat kädet, joiden sormiin on maalattu sateenkaaren väreillä LGBTQIA+. Panseksuaalisuus sisältyy tähän määrittelyyn.

LGBTQIA+ ‑lyhen­tees­sä B‑kirjain kuvaa bisek­su­aa­li­suut­ta. Panseksuaalisuuden voi katsoa sisäl­ty­vän plus­merk­kiin, joka kuvaa muuta sek­su­aa­li­suu­den kirjoa.

  • Podcast-lukija: Miia Martikainen
  • Verkkotaitto: Sara Kettunen
  • Artikkelikuva: Deon Black (CC BY 2.0)
  1. Nikki Hayfield 2021: Bisexual and Pansexual Identities — Exploring and Challenging Invisibility and Invalidation. Routledge.
  2. Tuula Juvonen 2019: Nimeämisen mahti — Sukupuolta ja sek­su­aa­li­suut­ta kuvaavien termien suh­tei­suu­des­ta. Suomen Queer-tut­ki­muk­sen Seuran lehti, vol 13 Nro 1 – 2 (2019): Pervot pai­kan­tu­mi­set – Queer Situatedness.
  3. Jenny Kangasvuo 2014: Suomalainen bisek­su­aa­li­suus. Käsitteen ja koke­muk­sen kult­tuu­ri­set ehdot. Oulun yliopisto, Humanistinen tie­de­kun­ta, kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiaine.
  4. Emiel Maliepaard & Renate Baumgartner (Toim.) 2020: Bisexuality in Europe Sexual Citizenship, Romantic Relationships, and Bi+ Identities. Routledge. 

Kirjoittaja

FT Jenny Kangasvuo on tutkija ja kirjailija, joka työstää tällä hetkellä tietokirjaa bi- ja panseksuaalisuudesta sekä esseesarjaa saksanjuutalaisen kirjallisuudentutkija Victor Klempererin päiväkirjoista. Kangasvuo on myös kirjoittanut kahden kollegansa kanssa prokrastinaatiota käsittelevän tietokirjan Kotvimisen vallankumous. Tieto- ja tutkimustekstien lisäksi hän kirjoittaa spekulatiiviseen fiktioon luokittuvia tarinoita.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suurin osa maailman väestöstä on kaksi- tai monikielisiä. Miten hyvin kieliä pitää osata, jotta voi sanoa olevansa kaksikielinen? Miten kahden kielen puhuminen pienestä pitäen voi olla identiteetin kannalta niin merkittävää?