Kadonneiden lasten jäljet vievät nimettömiin hautoihin

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löy­ty­neis­tä 215 lapsen jään­teis­tä on jär­kyt­tä­nyt ympäri maailmaa. Lasten hen­ki­löl­li­syy­des­tä, kuo­lin­syis­tä tai ‑ajan­koh­dis­ta ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan meneh­ty­neen vuonna 1969 sul­keu­tu­nees­sa koulussa. 

1880-luvulla perus­tet­tu asun­to­la­kou­lu­jär­jes­tel­mä on surul­li­nen esimerkki alku­pe­räis­kan­soi­hin koh­dis­te­tus­ta sulaut­ta­mis­po­li­tii­kas­ta Kanadassa. Lapset ero­tet­tiin per­heis­tään valtion rahoit­ta­miin ja kirkkojen pyö­rit­tä­miin kouluihin, joista viimeinen sulkeutui vasta vuonna 1996. Koulujen olot olivat usein karut, ja monet oppi­lais­ta koh­ta­si­vat niissä rasismia, väki­val­taa ja hyväksikäyttöä.

Tieto kuo­le­mis­ta asun­to­la­kou­luis­sa ei ole uusi. Koulujen toimintaa tutkineen Totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion (TRC) sel­vi­tyk­sen mukaan 3200 lasta menehtyi niissä sai­rauk­sien, onnet­to­muuk­sien ja joissain tapauk­sis­sa väki­val­lan seurauksena. 

Todellisen luvun TRC arvioi olevan suurempi: kaikkia kuolemia ei ole doku­men­toi­tu, ja alku­pe­räi­siä asia­kir­jo­ja on myös tuhottu. Lapsia tiedetään haudatun koulujen omille hau­taus­mail­le sekä mer­kit­se­mät­tö­mil­le paikoille koulujen alueilla. 

Kamloopsin hau­ta­löy­tö on suu­ruu­des­saan poik­keuk­sel­li­nen, ja asian­tun­ti­jat ja alku­pe­räis­kan­sayh­tei­sö­jen johtajat ovat arvioi­neet sen tuskin jäävän vii­mei­sek­si. Löytö vahvistaa aiemmat oletukset aukoista kuolemien rapor­toin­nis­sa: Kamloopsin asia­kir­jois­ta on löytynyt tietoa vain 51:n oppilaan kuo­le­mis­ta. Entisten oppi­lai­den kes­kuu­des­sa on kuitenkin kiertänyt huhuja koulussa kadon­neis­ta lapsista

Antropologi Michel-Rolph Trouillot on kuvannut, kuinka historian hil­jai­suu­det syntyvät sen kir­joi­tuk­sen eri vaiheissa. Historiallisten lähteiden muo­dos­tu­mis­ta mää­rit­tä­vät aikansa val­ta­suh­teet: mitkä tapah­tu­mat ja kenen tulkinnat niistä tulevat tal­len­ne­tuik­si, ja mitkä mate­ri­aa­li­set jäljet säi­ly­te­tyik­si. Kanadan asun­to­la­kou­luis­ta säilynyt kir­jal­li­nen aineisto on puut­teel­lis­ta eikä oppi­lai­den koke­muk­sia ole koulujen toiminnan aikana juuri tal­len­net­tu. Kaikista kuo­le­mis­ta­kaan ei ole jäänyt kon­kreet­ti­sia todis­tei­ta: usein kuolemia ei ole doku­men­toi­tu tai todisteet on tuhottu, eikä hautoja ole merkitty.

Koulujen rooli kolo­ni­saa­tion ja sulaut­ta­mis­po­li­tii­kan välineenä sekä niiden vahin­gol­li­set vai­ku­tuk­set alku­pe­räis­kan­so­jen yhtei­söi­hin, per­hei­siin sekä kielten ja kult­tuu­rin välit­ty­mi­seen suku­pol­vel­ta toiselle on sittemmin tun­nus­tet­tu. Silti näiden vai­ku­tus­ten laajuutta ja entisten oppi­lai­den koke­muk­sia on paikoin kysee­na­lais­tet­tu ja vähätelty

Kamloopsin hau­ta­löy­töön johtaneen tut­ki­muk­sen tilanneen Tk’emlúps te Secwépemc ‑yhteisön johtaja Rosanne Casimir kuvasi löydön vah­vis­ta­van entisten oppi­lai­den ker­to­muk­set, joille ei ole aikai­sem­min pystytty esit­tä­mään todis­tei­ta. Löydöllä on tärkeä merkitys sekä historian aukkojen täyt­tä­mi­sel­le että mar­gi­na­li­soi­tu­jen äänten ja näkö­kul­mien tunnustamiselle.

Kanadan poli­tiik­ka asun­to­la­kou­lu­his­to­ri­aa kohtaan on koros­ta­nut sovintoa ja uutta alkua valtion ja alku­pe­räis­kan­so­jen suhteille. Sitä on kri­ti­soi­tu kolo­nia­lis­min rajaa­mi­ses­ta men­nei­syy­teen ja sen jat­ku­moi­den sivuut­ta­mi­ses­ta nyky­het­kes­sä. Kamloopsin hau­ta­löy­tö muis­tut­taa, että koulujen tapah­tu­mien sel­vit­tä­mi­nen ja siten myös sovin­non­te­ko on yhä kesken. Kummankin tavoit­teen saa­vut­ta­mi­nen edel­lyt­tää valtiolta ja kirkoilta vaietun historian koh­taa­mis­ta ja vastuun ottoa. 

  1. CBC News, 27.5.2021. Remains of 215 children found buried at former B.C. resi­den­tial school, First Nation says.
  2. Jukka Huusko, Helsingin Sanomat, 29.5.2021. Kanadasta löytyi 215 lasten ruumista alkuperäis­kansoille tar­koi­te­tus­ta koulusta.
  3. YLE Uutiset, 29.5.2021. Alkuperäiskansoille tar­koi­te­tun koulun alueelta löy­det­tiin satojen lapsien jäänteet Kanadassa.
  4. Jennifer Henderson & Pauline Wakeham (eds; 2013). Reconciling Canada: Critical Perspectives on the Culture of Redress
  5. Michel-Rolph Trouillot (1995). Silencing the Past: Power and the Production of History.
  6. Truth and Reconciliation Commission of Canada (2015). Canada’s Residential Schools: Missing Children and Unmarked Burials. The Final Report of the Truth and Reconciliation Commission of Canada, Volume 4.

Kirjoittaja

Hanna Rask on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, ja hänen pro gradunsa käsitteli Kanadan alkuperäiskansojen lasten asuntolakouluihin liittyvää sosiaalista muistia. Tällä hetkellä hän aloittelee Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkimustaan alkuperäiskansoihin kohdistuneen sulauttamispolitiikan perinnöstä Kanadan lastensuojelujärjestelmissä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.