Siirry suoraan sisältöön

Kadonneiden lasten jäljet vievät nimettömiin hautoihin

Tieto Kamloops Indian Residential Schoolin alueelta Brittiläisessä Kolumbiassa löytyneistä 215 lapsen jäänteistä on järkyttänyt ympäri maailmaa. Lasten henkilöllisyydestä, kuolinsyistä tai -ajankohdista ei ole vielä tietoa, mutta heidän oletetaan menehtyneen vuonna 1969 sulkeutuneessa koulussa.   

1880-luvulla perustettu asuntolakoulujärjestelmä on surullinen esimerkki alkuperäiskansoihin kohdistetusta sulauttamispolitiikasta Kanadassa. Lapset erotettiin perheistään valtion rahoittamiin ja kirkkojen pyörittämiin kouluihin, joista viimeinen sulkeutui vasta vuonna 1996. Koulujen olot olivat usein karut, ja monet oppilaista kohtasivat niissä rasismia, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Tieto kuolemista asuntolakouluissa ei ole uusi. Koulujen toimintaa tutkineen Totuus- ja sovintokomission (TRC) selvityksen mukaan 3200 lasta menehtyi niissä sairauksien, onnettomuuksien ja joissain tapauksissa väkivallan seurauksena. 

Todellisen luvun TRC arvioi olevan suurempi: kaikkia kuolemia ei ole dokumentoitu, ja alkuperäisiä asiakirjoja on myös tuhottu. Lapsia tiedetään haudatun koulujen omille hautausmaille sekä merkitsemättömille paikoille koulujen alueilla. 

Kamloopsin hautalöytö on suuruudessaan poikkeuksellinen, ja asiantuntijat ja alkuperäiskansayhteisöjen johtajat ovat arvioineet sen tuskin jäävän viimeiseksi. Löytö vahvistaa aiemmat oletukset aukoista kuolemien raportoinnissa: Kamloopsin asiakirjoista on löytynyt tietoa vain 51:n oppilaan kuolemista. Entisten oppilaiden keskuudessa on kuitenkin kiertänyt huhuja koulussa kadonneista lapsista

Antropologi Michel-Rolph Trouillot on kuvannut, kuinka historian hiljaisuudet syntyvät sen kirjoituksen eri vaiheissa. Historiallisten lähteiden muodostumista määrittävät aikansa valtasuhteet: mitkä tapahtumat ja kenen tulkinnat niistä tulevat tallennetuiksi, ja mitkä materiaaliset jäljet säilytetyiksi. Kanadan asuntolakouluista säilynyt kirjallinen aineisto on puutteellista eikä oppilaiden kokemuksia ole koulujen toiminnan aikana juuri tallennettu. Kaikista kuolemistakaan ei ole jäänyt konkreettisia todisteita: usein kuolemia ei ole dokumentoitu tai todisteet on tuhottu, eikä hautoja ole merkitty.

 

Koulujen rooli kolonisaation ja sulauttamispolitiikan välineenä sekä niiden vahingolliset vaikutukset alkuperäiskansojen yhteisöihin, perheisiin sekä kielten ja kulttuurin välittymiseen sukupolvelta toiselle on sittemmin tunnustettu. Silti näiden vaikutusten laajuutta ja entisten oppilaiden kokemuksia on paikoin kyseenalaistettu ja vähätelty

 

Kamloopsin hautalöytöön johtaneen tutkimuksen tilanneen Tk’emlúps te Secwépemc -yhteisön johtaja Rosanne Casimir kuvasi löydön vahvistavan entisten oppilaiden kertomukset, joille ei ole aikaisemmin pystytty esittämään todisteita. Löydöllä on tärkeä merkitys sekä historian aukkojen täyttämiselle että marginalisoitujen äänten ja näkökulmien tunnustamiselle.

 

Kanadan politiikka asuntolakouluhistoriaa kohtaan on korostanut sovintoa ja uutta alkua valtion ja alkuperäiskansojen suhteille. Sitä on kritisoitu kolonialismin rajaamisesta menneisyyteen ja sen jatkumoiden sivuuttamisesta nykyhetkessä. Kamloopsin hautalöytö muistuttaa, että koulujen tapahtumien selvittäminen ja siten myös sovinnonteko on yhä kesken. Kummankin tavoitteen saavuttaminen edellyttää valtiolta ja kirkoilta vaietun historian kohtaamista ja vastuun ottoa.

Lukemista

  1. CBC News, 27.5.2021. Remains of 215 children found buried at former B.C. residential school, First Nation says.
  2. Jukka Huusko, Helsingin Sanomat, 29.5.2021. Kanadasta löytyi 215 lasten ruumista alkuperäis­kansoille tarkoitetusta koulusta.
  3. YLE Uutiset, 29.5.2021. Alkuperäiskansoille tarkoitetun koulun alueelta löydettiin satojen lapsien jäänteet Kanadassa.
  4. Jennifer Henderson & Pauline Wakeham (eds; 2013). Reconciling Canada: Critical Perspectives on the Culture of Redress
  5. Michel-Rolph Trouillot (1995). Silencing the Past: Power and the Production of History.
  6. Truth and Reconciliation Commission of Canada (2015). Canada’s Residential Schools: Missing Children and Unmarked Burials. The Final Report of the Truth and Reconciliation Commission of Canada, Volume 4.
Jaa tämä artikkeli:
Hanna Rask

Hanna Rask

Hanna Rask on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee ajankohtaisia rakenteellisia muutoksia Kanadan alkuperäiskansojen lastensuojelupalveluissa sekä niiden kytkeytymistä valtion 'sovinnon politiikkaan' suhteessa alkuperäiskansoihin ja aikaisemman assimilaatiopolitiikan perinnön hyvittämiseen.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *