Muxet — kolmas sukupuoli

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapo­teek­kien seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö. Muxeista on alettu puhua vasta hil­jat­tain laajemmin ja heidän asut­ta­mi­aan zapo­teek­kia­luei­ta on mediassa kuvattu jopa muxejen para­tii­sik­si. Sukupuoli, sek­su­aa­li­suus ja muxejen rooli yhteis­kun­nas­sa ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.

El Istmo de Tehuantepec eli El Istmo on Meksikonlahden ja Tyynenmeren välinen kapeahko kannas ete­läi­ses­sä Meksikossa, ja zapo­tee­kit ovat yksi alueen alku­pe­räis­kan­sois­ta. Tein pro graduni kent­tä­työ­tä zapo­teek­kien muxejen kanssa El Istmolla keväällä 2018. 

Syyskuussa 2017 aluetta ravis­tel­leen Chiapasin maan­jä­ris­tyk­sen jäljiltä kau­pun­gis­sa oli käynnissä valtava jäl­leen­ra­ken­nus­pro­jek­ti, ja tavan­omai­sen tomun ja pölyn lisäksi ilma oli täynnä rakennuspölyä. Alueen äärim­mäi­nen ilmasto tuli kent­tä­työn aikana tutuksi, kun sää vaihteli rajuista ukkos­myrs­kyis­tä ja tul­vi­vis­ta kaduista pai­nos­ta­vaan, yli 40 asteen hel­tee­seen. El Istmolla tutustuin useisiin muxeihin ja haas­tat­te­lin heitä, osal­lis­tuin kult­tuu­ri­ta­pah­tu­miin, vierailin muxejen ja heidän per­hei­den­sä luona sekä osal­lis­tuin lukuisiin juhliin, joita El Istmolla vietetään usein ja isosti.

Juhlat kadulla Juchitán de Zaragosassa, El Istmolla.

Kuva: Annika Lepistö

Tämä artikkeli pohjautuu kolmen kuukauden etno­gra­fi­seen kent­tä­työ­hö­ni El Istmolla ja pro gradu ‑tut­kiel­maa­ni, jossa tar­kas­te­len muxejen yhteis­kun­nal­lis­ta asemaa inter­sek­tio­naa­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Pro gra­dus­sa­ni analysoin eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten sijain­tien kuten suku­puo­len, sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen, luokka-aseman, zapo­teek­kiu­den ja perheen sisäisen roolin vai­ku­tuk­sia muxejen yhteis­kun­nal­li­sen aseman muotoutumiseen.

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapo­teek­kien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Muxe-sanan alkuperä on epävarma, mutta sen on arveltu johtuvan joko espanjan kielen naista tar­koit­ta­vas­ta sanasta mujer tai zapotecan kie­li­ses­tä sanasta namuxe’ joka tar­koit­taa pelokasta ja jolla viitataan siihen, että muxet ovat joutuneet pel­kää­mään väki­val­taa ja syrjintää. 

Muxeudesta on lukuisia eri mää­ri­tel­miä, ja lähes jokainen koh­taa­ma­ni muxe antoi siitä oman versionsa. El Istmolla muxeiksi kutsutaan useim­mi­ten syn­ty­mäs­sä mieheksi mää­ri­tel­ty­jä zapo­teek­ke­ja, jotka eivät asetu binää­ri­seen suku­puo­li­kä­si­tyk­seen tai ste­reo­tyyp­pi­seen hete­ro­mie­hen rooliin. Erään nuoren muxen Luisin mukaan ”kaikki me, ketkä synnymme El Istmolla, olemme yleissääntöisesti muxeja. Kaikki, jotka syntyvät homo­sek­su­aa­lei­na, kaikki me olemme muxeja.” 

Muxeilla viitataan yleensä ainoas­taan naiseksi pukeu­tu­viin muxeihin, muxe muje­rei­hin. Monesti muxet itse tekevät jaon muxe hombrei­hin ja muxe muje­rei­hin, espanjan miestä ja naista tar­koit­ta­vien sanojen mukaan. Sanat viit­taa­vat useim­mi­ten siihen, miten kyseinen muxe pukeutuu. 

Muxe mujerit voivat olla trans­nai­sia tai pukeutua naisten vaat­tei­siin silloin tällöin. Muxe hombret taas pukeu­tu­vat mas­ku­lii­ni­sem­min. Osa muxe hombreis­ta kuvaa itseään termillä ’gay’, jolla viitataan useim­mi­ten mas­ku­lii­ni­seen pukeutumiseen. 

Muxeus ja zapoteekkius El Istmolla

Zapoteekkien tarussa pyhimys San Vicente Ferrer lenteli alueen yllä etsien sopivaa asuin­si­jaa zapo­tee­keil­le. Hän ei halunnut, että hedel­mäl­li­nen ja idyllinen ympäristö tekisivät zapo­tee­keis­ta laiskoja, joten hän päätti sijoittaa heidät kuumalle ja karulle El Istmon alueelle. Tarun mukaan pyhi­myk­sel­lä oli säkissä mukanaan joukko muxeja, jotka oli tarkoitus ripotella alueelle tasai­ses­ti. El Istmon ylä­puo­lel­la säkki repesi ja koko joukko muxeja putosi niille sijoilleen. 

Muxeus ja zapo­teek­kius ovat sidok­sis­sa sekä toisiinsa että El Istmon alueeseen. Esikolumbiaanisena aikana zapo­tee­kit olivat laajalle levit­ty­nyt alku­pe­räis­kan­sa nykyisen Oaxacan osa­val­tion alueella. Nykyään El Istmon zapo­teek­kien ja esi­mer­kik­si Oaxacan laakson zapo­teek­kien kult­tuu­rit ja perinteet ovat osin eriytyneet. 

Muxet nähdään perin­tei­se­nä osana nime­no­maan El Istmon zapo­teek­ki­kult­tuu­ria, mutta on epäselvää, miten vanhasta perin­tees­tä on kyse. Sukupuoli- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä voidaan luottaa olleen aina. Muxeus jossain määrin hyväk­syt­ty­nä ja yhteis­kun­nas­sa näkyvänä iden­ti­teet­ti­nä ei vält­tä­mät­tä ole niinkään uusi ilmiö. 

Moni haas­tat­te­le­mis­ta­ni muxeista kertoo, että esi­mer­kik­si muxe mujerien pukeu­tu­mi­nen naisten vaat­tei­siin alkoi yleistyä vasta 1980 – 1990 ‑luvuilla, kun iden­ti­tee­tin ilmaisu alkoi olla vapaampaa. Aiemmin muxeus oli pii­lo­tel­lum­paa ja yksi­tyi­sem­pää, samaan tapaan kuin homo­sek­su­aa­li­suus esi­mer­kik­si Euroopassa. 

Muxeista alettiin kir­joit­taa laajemmin mediassa ja aka­te­mias­sa vasta 1990-luvun lop­pu­puo­lel­la. Teksteissä on kes­ki­tyt­ty useim­mi­ten muxe muje­rei­hin. Muxe hombret jätetään usein huomiotta muxeja kos­ke­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa ja jour­na­lis­ti­sis­sa artik­ke­leis­sa. On toden­nä­köis­tä, että muxe muje­rei­den saama huomio selittyy näyt­tä­väl­lä pukeu­tu­mi­sel­la: monet muxe mujerit pukeu­tu­vat zapo­teek­kien perin­tei­siin vaat­tei­siin, huipiliin (kirjailtu paita) ja enaguaan (hame).

Kuva: Annika Lepistö

Muxe mujereita on tar­kas­tel­tu osin kolo­nia­lis­ti­sen ja ekso­ti­soi­van kat­son­ta­ta­van kautta, jossa tiettyä kult­tuu­ria tar­kas­tel­laan jonakin hyvin perin­tei­se­nä ja muiden kult­tuu­rien vai­ku­tuk­sil­ta kos­ke­mat­to­ma­na. Kuitenkin esi­mer­kik­si globaali LGBTIQ+ ‑liike on vai­kut­ta­nut ja vaikuttaa edelleen suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den raken­tu­mi­seen myös El Istmolla. 

Sukupuolen ja seksuaalisuuden hybridisyys El Istmolla

Latinalaisen Amerikan suku­puo­li­jär­jes­tel­mää on kuvattu activo ja pasivo -roolien kautta. Sukupuolisuhteissa pasivoksi eli pas­sii­vi­sek­si kutsutaan osapuolta, joka on activon eli aktii­vi­sen osapuolen penet­raa­tion kohteena. Usein homo­sek­su­aa­li­suus mää­ri­tel­lään juuri halun kohteena ole­mi­sel­la — pasivot ovat halun kohteita ja siksi homo­sek­su­aa­le­ja. Activon roolissa olevan miehen hete­rout­ta tai mas­ku­lii­ni­suut­ta taas ei vähennä seksin har­ras­ta­mi­nen toisen miehen kanssa. Homoseksuaalit ja muxet ottavat usein pasivo-roolin sek­su­aa­li­sis­sa suh­teis­saan, jolloin heidän femi­nii­ni­sek­si mielletty roolinsa omak­su­taan juuri sek­su­aa­li­ses­sa kanssakäymisessä. 

Osa nuo­rem­mis­ta nuo­rem­mis­ta muxeista kritisoi suku­puo­li­suh­tei­ta yksin­ker­tais­ta­vaa activo-pasivo jaottelua kohtaan. Sitä pidetään myös tut­ki­mus­maa­il­mas­sa van­hen­tu­nee­na ja binää­ri­se­nä näke­myk­se­nä suku­puo­li­suh­teis­ta. Moni El Istmolla koki jaottelun kuitenkin kuvaavan hyvin osaa muxejen sek­su­aa­li­sis­ta suhteista. . 

Kaksisieluisuuden (two-spirit) käsite kehi­tet­tiin sosiologi Kylan Mattias de Vriesin mukaan Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen homo‑, trans- ja inter­sek­su­aa­li­suut­ta tar­koit­ta­van, louk­kaa­van berdache-termin tilalle 1990-luvulla tut­ki­mus­maa­il­mas­sa. Kaksisieluisuudella viitataan “kol­man­siin suku­puo­liin”: hen­ki­löi­hin, jotka eivät iden­ti­fioi­du suku­puol­ten kak­si­na­pai­suu­den kautta. Kenttätyössäni muxet eivät kuvanneet itseään kak­si­sie­lui­sik­si. Monet kuitenkin toivat esiin, että muxeilla on monia niin naisten kuin mies­ten­kin hyviä omi­nai­suuk­sia ja siksi he voivat tehdä esi­mer­kik­si sekä miesten että naisten töitä. 

Kaksisieluisuutta on pidetty kat­to­ter­mi­nä, joka käsittää useita erilaisia alkuperäiskansojen suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den iden­ti­teet­te­jä. De Vriesin mukaan käsite ei ole ongel­ma­ton. Sen on kri­ti­soi­tu mm. koros­ta­van länsimaisia binäärisiä käsityksiä suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta ja jättävän huomiotta alkuperäiskansojen käsitysten moninaisuuden. 

Antropologi Alfredo Mirandé on kuvaillut muxejen suku­puol­ta hybri­di­sek­si: sukupuoli-iden­ti­teet­ti muodostuu monen pai­kal­li­sen ja globaalin suku­puo­li­kä­si­tyk­sen ris­teyk­ses­sä. Hybridisyys muodostuu activo/​pasivo ‑mallista, kak­si­sie­lui­suu­den mallista ja moder­nis­ta län­si­mai­ses­ta gay-mallista. 

Muxejen tapauk­ses­sa maan­tie­teel­li­seen paikkaan sidok­sis­sa oleva iden­ti­teet­ti, zapo­teek­ki-iden­ti­teet­ti sekä suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den iden­ti­tee­tit ovat vahvasti lii­tok­sis­sa toisiinsa. Ne muo­dos­tu­vat suhteessa his­to­rial­li­siin, kult­tuu­ri­siin ja toisiinsa vai­kut­ta­viin käsityksiin. Monella tapaa myös luokka, koulutus, ammatti ja ikä vai­kut­ta­vat vahvasti siihen, miten muxejen asema ja rooli yhteis­kun­nas­sa näyt­täy­tyy. Esimerkiksi heille sopiviksi amma­teik­si nähdään “femi­nii­ni­set” ammatit juh­la­ko­ris­tei­den tai perin­teis­ten asujen tekijöinä. 

Jotkut haas­tat­te­le­ma­ni muxet yhdis­tä­vät muxeuden vahvasti sosi­aa­li­seen luokkaan, naiseksi pukeu­tu­mi­seen ja zapo­teek­kiu­teen. Heidän mukaansa homo­sek­su­aa­le­ja zapo­teek­ke­ja, jotka eivät työs­ken­te­le käsi­työ­am­ma­tis­sa tai eivät pukeudu naisten vaat­tei­siin, ei voida kutsua muxeiksi, vaan he ovat gay. Valkokaulustyöt ja ylempi luok­kas­ta­tus yhdistyy län­si­mai­seen gay-iden­ti­teet­tiin ja käsi­työ­am­ma­tit, naiseksi pukeu­tu­mi­nen ja zapo­teek­kius muxe-identiteettiin. 

El Istmolla on viime vuo­si­kym­me­ni­nä alettu käydä kes­kus­te­lua suku­puo­len moni­nai­suu­des­ta ja sukupuoli- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töis­tä. Vahvasti hete­ro­nor­ma­tii­vi­set val­ta­ra­ken­teet ovat edelleen näkyvillä, ja muxejen yhteis­kun­nal­li­nen rooli asettuu vahvasti tämän rakenteen sisään. 

Kenttätyöni aikana oli kuitenkin näh­tä­vis­sä vahvaa lii­keh­din­tää ja näke­mys­ten muutosta etenkin nuorten muxejen kes­kuu­des­sa. Zapoteekkikulttuurin uudestaan omaksi ottaminen vaikuttaa heränneen vahvasti henkiin – zapotecan kielisiä tapah­tu­mia, runoja, kirjoja ja työpajoja jär­jes­te­tään ja zapo­teek­ki­kult­tuu­rin elvy­tyk­ses­tä puhutaan paljon. 

Myös muxe muje­rei­den pukeu­tu­mi­nen zapo­teek­ki­nais­ten juhla-asuun voidaan nähdä olevan osa alku­pe­räis­kan­sa­kult­tuu­rin ottamista omaksi ja oman iden­ti­tee­tin eri ris­teys­koh­tien tuomista yhteen. Muxe hombrejen tapa viitata itseensä yhä useammin muxena eikä gayna on tapa korostaa aiemmin peiteltyä alkuperäiskansaidentiteettiä. 

Muxea esittävä patsas.

Kuva: Annika Lepistö

Muxet valtarakenteiden vankina

Alkuperäiskansaan ja sen perin­tei­siin samais­tu­mi­nen liittyy myös Meksikossa monesti val­ta­vir­ta­kult­tuu­rin pai­nee­seen. Alkuperäiskansoja ja vähem­mis­tö­jä kohtaan esiintyy paljon syrjintää ja jopa väki­val­taa, eivätkä yhteis­kun­nan rakenteet kannusta yllä­pi­tä­mään omaa kieltä tai kulttuuria. 

El Istmoa on leh­ti­ju­tuis­sa kuvailtu muxejen tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen para­tii­sik­si, mutta moni muxe on tästä vahvasti eri mieltä. Homofobiaa koetaan paljon ja muxeille tarjolla olevat yhteis­kun­nal­li­set roolit ovat kapeita, hete­ro­nor­ma­tii­vi­sia ja binää­ri­siä. Muxejen seu­rus­te­lua tai perheen muo­dos­ta­mis­ta ei katsota hyvällä, heille mah­dol­li­set ammatit ovat rajoi­tet­tu­ja ja heidän vas­tuul­leen jää usein huo­len­pi­to omista van­hem­mis­ta. Myös muxeja kohtaan koh­dis­tet­tu väkivalta ja äärim­mäi­set viha­ri­kok­set ovat El Istmolla surul­li­sen usein keskustelunaiheina. 

Nuoren muxe-aktivisti Danielin mukaan muxejen vähem­mis­tö­ase­ma tekee heistä val­ta­ra­ken­tei­den vankeja. Daniel puhuu muxeihin koh­dis­tu­vas­ta väkivallan uhasta, homo­fo­bias­ta ja muxejen omista käsityksistä, joissa hän näkee paljon sisäis­tet­tyä homo­fo­bi­aa. Hänen mukaansa esi­mer­kik­si näkemys siitä, että muxet voivat seu­rus­tel­la vain hete­ro­mies­ten kanssa, on homo­fo­bian ja machismin ilmentymä.

Monesti El Istmolla nähdään, että activo-pasivo ‑jaottelun mukaan muxeilla voi olla suku­puo­li­suh­tei­ta vain activojen (eli usein hete­ro­mies­ten) kanssa. Heteromiesten seu­rus­te­lu muxen kanssa olisi kuitenkin mas­ku­lii­ni­suut­ta ja siten hete­rout­ta “vähen­tä­vää”, eikä se ole tyy­pil­lis­tä. Myöskään muxejen kes­ki­näis­tä seu­rus­te­lua ei useinkaan pidetä hyväk­syt­tä­vä­nä. Nämä käsi­tyk­set ovat myös monen muxen näke­myk­siä, ja siten Danielin mukaan sisäis­tet­tyä homofobiaa.

Sana muxe on vahva ja jopa loukkaava zapotecan kielinen sana. Jos joku mies sanoo toista miestä muxeksi, hän voi vaikka tappaa. Mutta niille muxeille, joille se [nimitys] ei ole ongelma, on tavallaan vas­ta­rin­taa yrittää ottaa sana omakseen. Länsimaisesti aja­tel­tu­na olen gay, mutta El Istmolla iden­ti­fioi­dun muxeksi, koska olemme osa vähemmistöä, joka kohtaa väkivaltaa ja murhia, eli emme elä vapaina.” 

Vähemmistöaseman ja kapean yhteis­kun­nal­li­sen roolin lisäksi muxejen rooli perheessä on usein rajattu, etenkin vanhemman suku­pol­ven silmissä. Muxen rooli on usein jäädä huo­leh­ti­maan syn­nyin­per­hees­tään ja auttamaan äitiään kodin ja talouden yllä­pi­dos­sa samalla, kun sisa­ruk­set perus­ta­vat omat perheensä. Naimisiinmeno ja oman perheen perus­ta­mi­nen eivät ole usein muxeille mah­dol­li­sia ja edelleen tabu El Istmolla. Omista van­hem­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen taas on sosi­aa­li­nen vel­vol­li­suus, joka nähdään myös kunnian ja arvos­tuk­sen eleenä. 

Tarkat suku­puo­li­roo­lit ovat tapa järjestää yhteis­kun­nan huo­len­pi­toa ja sosi­aa­li­jär­jes­tel­män puut­tei­den vuoksi varmistaa ikään­ty­vien hoiva. Muxen kapea rooli perheessä ylläpitää yhteis­kun­nal­lis­ta jat­ku­vuut­ta yksi­löl­li­sen valin­nan­va­pau­den kustannuksella. 

Monet nuoremmat muxet ovat alkaneet taistella tätä kapeaa roolia vastaan. Silti moni heistä tuntee vastuutta huolehtia per­hees­tään. He näkevät sen sopivana roolina muxelle, joka voi tehdä niin miesten kuin nais­ten­kin töitä vahvasti suku­puo­li­te­tun työn yhteiskunnassa. 

Yhteiskunnassa joka opettaa meitä häpeämään, ylpeys (pride) on poliit­ti­nen vastaus (tai vastaisku)”.

Kuva: Annika Lepistö


Modernin ja perinteisen, paikallisen ja globaalin risteyskohdassa

Menneisyys vaikuttaa aina siihen, miten nykyhetki ja tuleva nähdään. Muxejenkaan tapauk­ses­sa glo­ba­li­saa­tio ja moder­nis­mi eivät ole jyränneet alleen perin­tei­tä ja pai­kal­li­suut­ta, vaan ne sulau­tu­vat yhteen muo­dos­taen uuden­lai­sia järjestelmiä ja käsi­tyk­siä. Monet muxet ovat omak­su­neet käsi­tyk­siä suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta län­si­mais­ta ja yhdis­tä­vät niitä pai­kal­li­siin perin­tei­siin. Myös tätä voidaan kutsua suku­puo­len hybridisyydeksi.

Modernistuminen ja glo­ba­li­soi­tu­mi­nen eivät kohtele kaikkia sama­nar­voi­ses­ti. Nuorten, glo­ba­li­soi­tu­nei­den ja kos­mo­po­liit­tis­ten muxejen on helpompi saada tietoa ja sopeutua uusiin käsityksiin suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta kuin van­hem­pien tai vähäosaisempien. 

Pääsy kos­mo­po­liit­ti­sen sosi­aa­li­sen pääoman pariin on myös luok­ka­ky­sy­mys. Muun kuin zapotecan kielen taito tai mat­kus­ta­mi­nen El Istmon ulko­puo­lel­le eivät ole olleet kaikille zapo­tee­keil­le mah­dol­li­sia tai rea­lis­ti­sia vielä kovin pitkään. Pääsy moder­ni­suu­den ja glo­baa­li­suu­den pariin voi korostaa sosi­aa­li­sia eroja, mikäli ne nähdään parempina ja saa­vu­tel­ta­vim­pi­na tavoit­tei­na kuin perin­tei­syys tai paikallisuus. 

Monien nuorten muxejen käsitys van­hem­mis­ta muxeista on ris­ti­rii­tai­nen. Yhtäältä van­hem­pien muxejen pioneerityön muxejen oikeuk­sien puolesta nähdään mah­dol­lis­ta­neen sen, että El Istmon nuoret saavat nyt olla omia itsejään. Toisaalta monen nuoren mielestä glo­baa­liin ja län­si­mai­seen homouteen iden­ti­fioi­tu­mi­nen on myös irtau­tu­mis­ta pölyi­sik­si ja tunk­kai­sik­si koetuista alku­pe­räis­kan­sa­pe­rin­teis­tä ja kapeista yhteis­kun­ta­roo­leis­ta, joita vanhemmat muxet heidän mie­les­tään puolustavat. 

Groteskina näyt­täy­ty­vä muxeus, jossa mas­ku­lii­ni­set piirteet ja femi­nii­ni­nen pukeu­tu­mi­nen ja käytös yhdis­ty­vät, ei ole nuorille yhtä ihail­ta­vaa kuin valkoisen, menes­ty­neen ja mas­ku­lii­ni­sen länsimaisen homon ihanne. Alkuperäiskansaan kuu­lu­mat­to­muus, valkoinen iho sekä länsimaisuus ovat ihanteita, jotka monet nuoret muxet näkevät omaa alkuperäänsä parempina. 

Muxeus ei nuo­rem­pien silmissä vaikuta sopivan glo­baa­liin mas­ku­lii­ni­seen ihan­tee­seen. Nuoret muxet pyrkivät etään­nyt­tä­mään itseään suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den pai­kal­li­sis­ta perin­teis­tä ja koros­ta­vat kos­mo­po­liit­tia gay-iden­ti­teet­tiä. Vanhemmat muxet edustavat heille pai­kal­li­sia perin­tei­tä, joihin liittyy moni­mut­kai­sia ja usein ali­ta­jui­sia tai auto­maat­ti­sia käsityksiä luokasta. Gay-iden­ti­tee­til­lä pyritään samais­tu­maan kor­keam­paan sosi­aa­li­seen luokkaan ja koros­ta­maan kos­mo­po­liit­tis­ta pääomaa. 

El Istmolla on kuitenkin näh­tä­vis­sä alku­pe­räis­kan­sai­den­ti­tee­tin ja sen perin­tei­den uudelleen ottaminen omaksi. Muxe-aktivisti Daniel kertoo, että kun homo­sek­su­aa­li zapo­teek­ki­nuo­ri päättää olla iden­ti­fioi­tu­mat­ta muxeuteen, hän yleensä pitää länsimaisuuteen (gayness) iden­ti­fioi­tu­mis­ta parempana kuin alkuperäiskansaan (muxeus). Danielin mukaan tämä on kolo­nia­lis­min hyväksymistä ja sen val­ta­ra­ken­tei­siin mukautumista.

”Minusta se on homo­fo­bi­aan mukaan menemistä [että ei halua iden­ti­fioi­tua muxeksi]. Se on niin kuin oksi­den­ta­lis­min kan­nat­ta­mis­ta, että ehkä haluat jättää sen alkuperäiskansakysymyksen. Eli siis jos ajattelet, että gay on parempi kuin muxe.” 

Antropologi Thomas Hylland Eriksen kir­joit­taa glo­ba­li­saa­tion para­dok­sis­ta, jossa maailma on samaan aikaan pie­nen­ty­nyt ja suu­ren­tu­nut. Muxejen zapo­teek­kiu­den omaksi ottamisen tapauk­ses­sa glo­ba­li­saa­tion para­dok­sia voi tar­kas­tel­la globaalin vas­tus­ta­mi­se­na, muxeuden koros­ta­mi­se­na ja zapo­teek­ki­kult­tuu­rin ilmentymänä. 

Globaalien gay-idolien ihan­noin­tia ja pai­kal­li­sen muxeuden hylkäämistä voi tar­kas­tel­la glo­baa­lien ihan­tei­den omak­su­mi­se­na. Keskusteluissa muxeu­des­ta on näkyvissä jatkuva pai­kal­li­sen ja globaalin vaikutus toisiinsa, niiden vas­tus­tuk­sen ja niihin mukau­tu­mi­sen tasa­pai­not­te­lu. Käsitykset muxeu­des­ta ovat moni­nai­sia ja jat­ku­vas­sa muutoksessa. 

Muxeudesta ja suku­puol­ten ei-binää­ri­syy­des­tä on alettu kes­kus­tel­la ympäri maailmaa, mutta suku­puol­ten moni­nai­suus ei ole län­si­mai­nen trendi eikä uusi ilmiö. Ei-binäärisiä suku­puo­li­ka­te­go­rioi­ta on ympäri maailmaa — muxejen lisäksi muutamia mai­ni­tak­se­ni esi­mer­kik­si Intian hijrat, Havaijin māhū, Samoan fa ́afafine ja Indonesian wariat (myös banci tai béncong). 

Monessa maailman kolkassa — kuten myös Suomessa — kol­man­sien suku­puol­ten ja suku­puol­ten binääriin kuu­lu­mat­to­mien ihmisten on kauan ollut pysyttävä hiljaa omasta iden­ti­tee­tis­tään, jotta he eivät olisi yhtä alttiita väki­val­lal­le ja syrjinnälle. 

Pride, Mexico City, 2018.

Kuva: Annika Lepistö

  1. Eriksen, Thomas Hylland. 2014. Globalization: The Key Concepts
  2. Mirandé, Alfredo. 2017. Behind the Mask: Gender Hybridity in a Zapotec Community.
  3. Lepistö, Annika. 2020. Pro gradu ‑tutkielma. Muxe hombrejen sosi­aa­li­nen sijainti: suku­lai­suus ja kuu­lu­mi­nen El Istmolla, Meksikossa.

Kirjoittaja

Annika Lepistö on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineesta Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee antropologina yrityssektorilla ja tuottaa etnografista elokuvafestivaali Cultureelsia. Gradussaan Annika käsitteli queer-sukulaisuutta, intersektionaalisuutta ja sosiaalista sijaintia Meksikossa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.