Muxet — kolmas sukupuoli

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapo­teek­kien seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö. Muxeista on alettu puhua vasta hil­jat­tain laajemmin ja heidän asut­ta­mi­aan zapo­teek­kia­luei­ta on mediassa kuvattu jopa muxejen para­tii­sik­si. Sukupuoli, sek­su­aa­li­suus ja muxejen rooli yhteis­kun­nas­sa ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.

El Istmo de Tehuantepec eli El Istmo on Meksikonlahden ja Tyynenmeren välinen kapeahko kannas ete­läi­ses­sä Meksikossa, ja zapo­tee­kit ovat yksi alueen alku­pe­räis­kan­sois­ta. Tein pro graduni kent­tä­työ­tä zapo­teek­kien muxejen kanssa El Istmolla keväällä 2018. 

Syyskuussa 2017 aluetta ravis­tel­leen Chiapasin maan­jä­ris­tyk­sen jäljiltä kau­pun­gis­sa oli käynnissä valtava jäl­leen­ra­ken­nus­pro­jek­ti, ja tavan­omai­sen tomun ja pölyn lisäksi ilma oli täynnä rakennuspölyä. Alueen äärim­mäi­nen ilmasto tuli kent­tä­työn aikana tutuksi, kun sää vaihteli rajuista ukkos­myrs­kyis­tä ja tul­vi­vis­ta kaduista pai­nos­ta­vaan, yli 40 asteen hel­tee­seen. El Istmolla tutustuin useisiin muxeihin ja haas­tat­te­lin heitä, osal­lis­tuin kult­tuu­ri­ta­pah­tu­miin, vierailin muxejen ja heidän per­hei­den­sä luona sekä osal­lis­tuin lukuisiin juhliin, joita El Istmolla vietetään usein ja isosti.

Juhlat kadulla Juchitán de Zaragosassa, El Istmolla.

Kuva: Annika Lepistö

Tämä artikkeli pohjautuu kolmen kuukauden etno­gra­fi­seen kent­tä­työ­hö­ni El Istmolla ja pro gradu ‑tut­kiel­maa­ni, jossa tar­kas­te­len muxejen yhteis­kun­nal­lis­ta asemaa inter­sek­tio­naa­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Pro gra­dus­sa­ni analysoin eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten sijain­tien kuten suku­puo­len, sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen, luokka-aseman, zapo­teek­kiu­den ja perheen sisäisen roolin vai­ku­tuk­sia muxejen yhteis­kun­nal­li­sen aseman muotoutumiseen.

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapo­teek­kien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Muxe-sanan alkuperä on epävarma, mutta sen on arveltu johtuvan joko espanjan kielen naista tar­koit­ta­vas­ta sanasta mujer tai zapotecan kie­li­ses­tä sanasta namuxe’ joka tar­koit­taa pelokasta ja jolla viitataan siihen, että muxet ovat joutuneet pel­kää­mään väki­val­taa ja syrjintää. 

Muxeudesta on lukuisia eri mää­ri­tel­miä, ja lähes jokainen koh­taa­ma­ni muxe antoi siitä oman versionsa. El Istmolla muxeiksi kutsutaan useim­mi­ten syn­ty­mäs­sä mieheksi mää­ri­tel­ty­jä zapo­teek­ke­ja, jotka eivät asetu binää­ri­seen suku­puo­li­kä­si­tyk­seen tai ste­reo­tyyp­pi­seen hete­ro­mie­hen rooliin. Erään nuoren muxen Luisin mukaan ”kaikki me, ketkä synnymme El Istmolla, olemme yleissääntöisesti muxeja. Kaikki, jotka syntyvät homo­sek­su­aa­lei­na, kaikki me olemme muxeja.” 

Muxeilla viitataan yleensä ainoas­taan naiseksi pukeu­tu­viin muxeihin, muxe muje­rei­hin. Monesti muxet itse tekevät jaon muxe hombrei­hin ja muxe muje­rei­hin, espanjan miestä ja naista tar­koit­ta­vien sanojen mukaan. Sanat viit­taa­vat useim­mi­ten siihen, miten kyseinen muxe pukeutuu. 

Muxe mujerit voivat olla trans­nai­sia tai pukeutua naisten vaat­tei­siin silloin tällöin. Muxe hombret taas pukeu­tu­vat mas­ku­lii­ni­sem­min. Osa muxe hombreis­ta kuvaa itseään termillä ’gay’, jolla viitataan useim­mi­ten mas­ku­lii­ni­seen pukeutumiseen. 

Muxeus ja zapoteekkius El Istmolla

Zapoteekkien tarussa pyhimys San Vicente Ferrer lenteli alueen yllä etsien sopivaa asuin­si­jaa zapo­tee­keil­le. Hän ei halunnut, että hedel­mäl­li­nen ja idyllinen ympäristö tekisivät zapo­tee­keis­ta laiskoja, joten hän päätti sijoittaa heidät kuumalle ja karulle El Istmon alueelle. Tarun mukaan pyhi­myk­sel­lä oli säkissä mukanaan joukko muxeja, jotka oli tarkoitus ripotella alueelle tasai­ses­ti. El Istmon ylä­puo­lel­la säkki repesi ja koko joukko muxeja putosi niille sijoilleen. 

Muxeus ja zapo­teek­kius ovat sidok­sis­sa sekä toisiinsa että El Istmon alueeseen. Esikolumbiaanisena aikana zapo­tee­kit olivat laajalle levit­ty­nyt alku­pe­räis­kan­sa nykyisen Oaxacan osa­val­tion alueella. Nykyään El Istmon zapo­teek­kien ja esi­mer­kik­si Oaxacan laakson zapo­teek­kien kult­tuu­rit ja perinteet ovat osin eriytyneet. 

Muxet nähdään perin­tei­se­nä osana nime­no­maan El Istmon zapo­teek­ki­kult­tuu­ria, mutta on epäselvää, miten vanhasta perin­tees­tä on kyse. Sukupuoli- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä voidaan luottaa olleen aina. Muxeus jossain määrin hyväk­syt­ty­nä ja yhteis­kun­nas­sa näkyvänä iden­ti­teet­ti­nä ei vält­tä­mät­tä ole niinkään uusi ilmiö. 

Moni haas­tat­te­le­mis­ta­ni muxeista kertoo, että esi­mer­kik­si muxe mujerien pukeu­tu­mi­nen naisten vaat­tei­siin alkoi yleistyä vasta 1980 – 1990 ‑luvuilla, kun iden­ti­tee­tin ilmaisu alkoi olla vapaampaa. Aiemmin muxeus oli pii­lo­tel­lum­paa ja yksi­tyi­sem­pää, samaan tapaan kuin homo­sek­su­aa­li­suus esi­mer­kik­si Euroopassa. 

Muxeista alettiin kir­joit­taa laajemmin mediassa ja aka­te­mias­sa vasta 1990-luvun lop­pu­puo­lel­la. Teksteissä on kes­ki­tyt­ty useim­mi­ten muxe muje­rei­hin. Muxe hombret jätetään usein huomiotta muxeja kos­ke­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa ja jour­na­lis­ti­sis­sa artik­ke­leis­sa. On toden­nä­köis­tä, että muxe muje­rei­den saama huomio selittyy näyt­tä­väl­lä pukeu­tu­mi­sel­la: monet muxe mujerit pukeu­tu­vat zapo­teek­kien perin­tei­siin vaat­tei­siin, huipiliin (kirjailtu paita) ja enaguaan (hame).

Kuva: Annika Lepistö

Muxe mujereita on tar­kas­tel­tu osin kolo­nia­lis­ti­sen ja ekso­ti­soi­van kat­son­ta­ta­van kautta, jossa tiettyä kult­tuu­ria tar­kas­tel­laan jonakin hyvin perin­tei­se­nä ja muiden kult­tuu­rien vai­ku­tuk­sil­ta kos­ke­mat­to­ma­na. Kuitenkin esi­mer­kik­si globaali LGBTIQ+ ‑liike on vai­kut­ta­nut ja vaikuttaa edelleen suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den raken­tu­mi­seen myös El Istmolla. 

Sukupuolen ja seksuaalisuuden hybridisyys El Istmolla

Latinalaisen Amerikan suku­puo­li­jär­jes­tel­mää on kuvattu activo ja pasivo -roolien kautta. Sukupuolisuhteissa pasivoksi eli pas­sii­vi­sek­si kutsutaan osapuolta, joka on activon eli aktii­vi­sen osapuolen penet­raa­tion kohteena. Usein homo­sek­su­aa­li­suus mää­ri­tel­lään juuri halun kohteena ole­mi­sel­la — pasivot ovat halun kohteita ja siksi homo­sek­su­aa­le­ja. Activon roolissa olevan miehen hete­rout­ta tai mas­ku­lii­ni­suut­ta taas ei vähennä seksin har­ras­ta­mi­nen toisen miehen kanssa. Homoseksuaalit ja muxet ottavat usein pasivo-roolin sek­su­aa­li­sis­sa suh­teis­saan, jolloin heidän femi­nii­ni­sek­si mielletty roolinsa omak­su­taan juuri sek­su­aa­li­ses­sa kanssakäymisessä. 

Osa nuo­rem­mis­ta nuo­rem­mis­ta muxeista kritisoi suku­puo­li­suh­tei­ta yksin­ker­tais­ta­vaa activo-pasivo jaottelua kohtaan. Sitä pidetään myös tut­ki­mus­maa­il­mas­sa van­hen­tu­nee­na ja binää­ri­se­nä näke­myk­se­nä suku­puo­li­suh­teis­ta. Moni El Istmolla koki jaottelun kuitenkin kuvaavan hyvin osaa muxejen sek­su­aa­li­sis­ta suhteista. . 

Kaksisieluisuuden (two-spirit) käsite kehi­tet­tiin sosiologi Kylan Mattias de Vriesin mukaan Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen homo‑, trans- ja inter­sek­su­aa­li­suut­ta tar­koit­ta­van, louk­kaa­van berdache-termin tilalle 1990-luvulla tut­ki­mus­maa­il­mas­sa. Kaksisieluisuudella viitataan “kol­man­siin suku­puo­liin”: hen­ki­löi­hin, jotka eivät iden­ti­fioi­du suku­puol­ten kak­si­na­pai­suu­den kautta. Kenttätyössäni muxet eivät kuvanneet itseään kak­si­sie­lui­sik­si. Monet kuitenkin toivat esiin, että muxeilla on monia niin naisten kuin mies­ten­kin hyviä omi­nai­suuk­sia ja siksi he voivat tehdä esi­mer­kik­si sekä miesten että naisten töitä. 

Kaksisieluisuutta on pidetty kat­to­ter­mi­nä, joka käsittää useita erilaisia alkuperäiskansojen suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den iden­ti­teet­te­jä. De Vriesin mukaan käsite ei ole ongel­ma­ton. Sen on kri­ti­soi­tu mm. koros­ta­van länsimaisia binäärisiä käsityksiä suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta ja jättävän huomiotta alkuperäiskansojen käsitysten moninaisuuden. 

Antropologi Alfredo Mirandé on kuvaillut muxejen suku­puol­ta hybri­di­sek­si: sukupuoli-iden­ti­teet­ti muodostuu monen pai­kal­li­sen ja globaalin suku­puo­li­kä­si­tyk­sen ris­teyk­ses­sä. Hybridisyys muodostuu activo/​pasivo ‑mallista, kak­si­sie­lui­suu­den mallista ja moder­nis­ta län­si­mai­ses­ta gay-mallista. 

Muxejen tapauk­ses­sa maan­tie­teel­li­seen paikkaan sidok­sis­sa oleva iden­ti­teet­ti, zapo­teek­ki-iden­ti­teet­ti sekä suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den iden­ti­tee­tit ovat vahvasti lii­tok­sis­sa toisiinsa. Ne muo­dos­tu­vat suhteessa his­to­rial­li­siin, kult­tuu­ri­siin ja toisiinsa vai­kut­ta­viin käsityksiin. Monella tapaa myös luokka, koulutus, ammatti ja ikä vai­kut­ta­vat vahvasti siihen, miten muxejen asema ja rooli yhteis­kun­nas­sa näyt­täy­tyy. Esimerkiksi heille sopiviksi amma­teik­si nähdään “femi­nii­ni­set” ammatit juh­la­ko­ris­tei­den tai perin­teis­ten asujen tekijöinä. 

Jotkut haas­tat­te­le­ma­ni muxet yhdis­tä­vät muxeuden vahvasti sosi­aa­li­seen luokkaan, naiseksi pukeu­tu­mi­seen ja zapo­teek­kiu­teen. Heidän mukaansa homo­sek­su­aa­le­ja zapo­teek­ke­ja, jotka eivät työs­ken­te­le käsi­työ­am­ma­tis­sa tai eivät pukeudu naisten vaat­tei­siin, ei voida kutsua muxeiksi, vaan he ovat gay. Valkokaulustyöt ja ylempi luok­kas­ta­tus yhdistyy län­si­mai­seen gay-iden­ti­teet­tiin ja käsi­työ­am­ma­tit, naiseksi pukeu­tu­mi­nen ja zapo­teek­kius muxe-identiteettiin. 

El Istmolla on viime vuo­si­kym­me­ni­nä alettu käydä kes­kus­te­lua suku­puo­len moni­nai­suu­des­ta ja sukupuoli- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töis­tä. Vahvasti hete­ro­nor­ma­tii­vi­set val­ta­ra­ken­teet ovat edelleen näkyvillä, ja muxejen yhteis­kun­nal­li­nen rooli asettuu vahvasti tämän rakenteen sisään. 

Kenttätyöni aikana oli kuitenkin näh­tä­vis­sä vahvaa lii­keh­din­tää ja näke­mys­ten muutosta etenkin nuorten muxejen kes­kuu­des­sa. Zapoteekkikulttuurin uudestaan omaksi ottaminen vaikuttaa heränneen vahvasti henkiin – zapotecan kielisiä tapah­tu­mia, runoja, kirjoja ja työpajoja jär­jes­te­tään ja zapo­teek­ki­kult­tuu­rin elvy­tyk­ses­tä puhutaan paljon. 

Myös muxe muje­rei­den pukeu­tu­mi­nen zapo­teek­ki­nais­ten juhla-asuun voidaan nähdä olevan osa alku­pe­räis­kan­sa­kult­tuu­rin ottamista omaksi ja oman iden­ti­tee­tin eri ris­teys­koh­tien tuomista yhteen. Muxe hombrejen tapa viitata itseensä yhä useammin muxena eikä gayna on tapa korostaa aiemmin peiteltyä alkuperäiskansaidentiteettiä. 

Muxea esittävä patsas.

Kuva: Annika Lepistö

Muxet valtarakenteiden vankina

Alkuperäiskansaan ja sen perin­tei­siin samais­tu­mi­nen liittyy myös Meksikossa monesti val­ta­vir­ta­kult­tuu­rin pai­nee­seen. Alkuperäiskansoja ja vähem­mis­tö­jä kohtaan esiintyy paljon syrjintää ja jopa väki­val­taa, eivätkä yhteis­kun­nan rakenteet kannusta yllä­pi­tä­mään omaa kieltä tai kulttuuria. 

El Istmoa on leh­ti­ju­tuis­sa kuvailtu muxejen tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen para­tii­sik­si, mutta moni muxe on tästä vahvasti eri mieltä. Homofobiaa koetaan paljon ja muxeille tarjolla olevat yhteis­kun­nal­li­set roolit ovat kapeita, hete­ro­nor­ma­tii­vi­sia ja binää­ri­siä. Muxejen seu­rus­te­lua tai perheen muo­dos­ta­mis­ta ei katsota hyvällä, heille mah­dol­li­set ammatit ovat rajoi­tet­tu­ja ja heidän vas­tuul­leen jää usein huo­len­pi­to omista van­hem­mis­ta. Myös muxeja kohtaan koh­dis­tet­tu väkivalta ja äärim­mäi­set viha­ri­kok­set ovat El Istmolla surul­li­sen usein keskustelunaiheina. 

Nuoren muxe-aktivisti Danielin mukaan muxejen vähem­mis­tö­ase­ma tekee heistä val­ta­ra­ken­tei­den vankeja. Daniel puhuu muxeihin koh­dis­tu­vas­ta väkivallan uhasta, homo­fo­bias­ta ja muxejen omista käsityksistä, joissa hän näkee paljon sisäis­tet­tyä homo­fo­bi­aa. Hänen mukaansa esi­mer­kik­si näkemys siitä, että muxet voivat seu­rus­tel­la vain hete­ro­mies­ten kanssa, on homo­fo­bian ja machismin ilmentymä.

Monesti El Istmolla nähdään, että activo-pasivo ‑jaottelun mukaan muxeilla voi olla suku­puo­li­suh­tei­ta vain activojen (eli usein hete­ro­mies­ten) kanssa. Heteromiesten seu­rus­te­lu muxen kanssa olisi kuitenkin mas­ku­lii­ni­suut­ta ja siten hete­rout­ta “vähen­tä­vää”, eikä se ole tyy­pil­lis­tä. Myöskään muxejen kes­ki­näis­tä seu­rus­te­lua ei useinkaan pidetä hyväk­syt­tä­vä­nä. Nämä käsi­tyk­set ovat myös monen muxen näke­myk­siä, ja siten Danielin mukaan sisäis­tet­tyä homofobiaa.

Sana muxe on vahva ja jopa loukkaava zapotecan kielinen sana. Jos joku mies sanoo toista miestä muxeksi, hän voi vaikka tappaa. Mutta niille muxeille, joille se [nimitys] ei ole ongelma, on tavallaan vas­ta­rin­taa yrittää ottaa sana omakseen. Länsimaisesti aja­tel­tu­na olen gay, mutta El Istmolla iden­ti­fioi­dun muxeksi, koska olemme osa vähemmistöä, joka kohtaa väkivaltaa ja murhia, eli emme elä vapaina.” 

Vähemmistöaseman ja kapean yhteis­kun­nal­li­sen roolin lisäksi muxejen rooli perheessä on usein rajattu, etenkin vanhemman suku­pol­ven silmissä. Muxen rooli on usein jäädä huo­leh­ti­maan syn­nyin­per­hees­tään ja auttamaan äitiään kodin ja talouden yllä­pi­dos­sa samalla, kun sisa­ruk­set perus­ta­vat omat perheensä. Naimisiinmeno ja oman perheen perus­ta­mi­nen eivät ole usein muxeille mah­dol­li­sia ja edelleen tabu El Istmolla. Omista van­hem­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen taas on sosi­aa­li­nen vel­vol­li­suus, joka nähdään myös kunnian ja arvos­tuk­sen eleenä. 

Tarkat suku­puo­li­roo­lit ovat tapa järjestää yhteis­kun­nan huo­len­pi­toa ja sosi­aa­li­jär­jes­tel­män puut­tei­den vuoksi varmistaa ikään­ty­vien hoiva. Muxen kapea rooli perheessä ylläpitää yhteis­kun­nal­lis­ta jat­ku­vuut­ta yksi­löl­li­sen valin­nan­va­pau­den kustannuksella. 

Monet nuoremmat muxet ovat alkaneet taistella tätä kapeaa roolia vastaan. Silti moni heistä tuntee vastuutta huolehtia per­hees­tään. He näkevät sen sopivana roolina muxelle, joka voi tehdä niin miesten kuin nais­ten­kin töitä vahvasti suku­puo­li­te­tun työn yhteiskunnassa. 

Yhteiskunnassa joka opettaa meitä häpeämään, ylpeys (pride) on poliit­ti­nen vastaus (tai vastaisku)”.

Kuva: Annika Lepistö


Modernin ja perinteisen, paikallisen ja globaalin risteyskohdassa

Menneisyys vaikuttaa aina siihen, miten nykyhetki ja tuleva nähdään. Muxejenkaan tapauk­ses­sa glo­ba­li­saa­tio ja moder­nis­mi eivät ole jyränneet alleen perin­tei­tä ja pai­kal­li­suut­ta, vaan ne sulau­tu­vat yhteen muo­dos­taen uuden­lai­sia järjestelmiä ja käsi­tyk­siä. Monet muxet ovat omak­su­neet käsi­tyk­siä suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta län­si­mais­ta ja yhdis­tä­vät niitä pai­kal­li­siin perin­tei­siin. Myös tätä voidaan kutsua suku­puo­len hybridisyydeksi.

Modernistuminen ja glo­ba­li­soi­tu­mi­nen eivät kohtele kaikkia sama­nar­voi­ses­ti. Nuorten, glo­ba­li­soi­tu­nei­den ja kos­mo­po­liit­tis­ten muxejen on helpompi saada tietoa ja sopeutua uusiin käsityksiin suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta kuin van­hem­pien tai vähäosaisempien. 

Pääsy kos­mo­po­liit­ti­sen sosi­aa­li­sen pääoman pariin on myös luok­ka­ky­sy­mys. Muun kuin zapotecan kielen taito tai mat­kus­ta­mi­nen El Istmon ulko­puo­lel­le eivät ole olleet kaikille zapo­tee­keil­le mah­dol­li­sia tai rea­lis­ti­sia vielä kovin pitkään. Pääsy moder­ni­suu­den ja glo­baa­li­suu­den pariin voi korostaa sosi­aa­li­sia eroja, mikäli ne nähdään parempina ja saa­vu­tel­ta­vim­pi­na tavoit­tei­na kuin perin­tei­syys tai paikallisuus. 

Monien nuorten muxejen käsitys van­hem­mis­ta muxeista on ris­ti­rii­tai­nen. Yhtäältä van­hem­pien muxejen pioneerityön muxejen oikeuk­sien puolesta nähdään mah­dol­lis­ta­neen sen, että El Istmon nuoret saavat nyt olla omia itsejään. Toisaalta monen nuoren mielestä glo­baa­liin ja län­si­mai­seen homouteen iden­ti­fioi­tu­mi­nen on myös irtau­tu­mis­ta pölyi­sik­si ja tunk­kai­sik­si koetuista alku­pe­räis­kan­sa­pe­rin­teis­tä ja kapeista yhteis­kun­ta­roo­leis­ta, joita vanhemmat muxet heidän mie­les­tään puolustavat. 

Groteskina näyt­täy­ty­vä muxeus, jossa mas­ku­lii­ni­set piirteet ja femi­nii­ni­nen pukeu­tu­mi­nen ja käytös yhdis­ty­vät, ei ole nuorille yhtä ihail­ta­vaa kuin valkoisen, menes­ty­neen ja mas­ku­lii­ni­sen länsimaisen homon ihanne. Alkuperäiskansaan kuu­lu­mat­to­muus, valkoinen iho sekä länsimaisuus ovat ihanteita, jotka monet nuoret muxet näkevät omaa alkuperäänsä parempina. 

Muxeus ei nuo­rem­pien silmissä vaikuta sopivan glo­baa­liin mas­ku­lii­ni­seen ihan­tee­seen. Nuoret muxet pyrkivät etään­nyt­tä­mään itseään suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den pai­kal­li­sis­ta perin­teis­tä ja koros­ta­vat kos­mo­po­liit­tia gay-iden­ti­teet­tiä. Vanhemmat muxet edustavat heille pai­kal­li­sia perin­tei­tä, joihin liittyy moni­mut­kai­sia ja usein ali­ta­jui­sia tai auto­maat­ti­sia käsityksiä luokasta. Gay-iden­ti­tee­til­lä pyritään samais­tu­maan kor­keam­paan sosi­aa­li­seen luokkaan ja koros­ta­maan kos­mo­po­liit­tis­ta pääomaa. 

El Istmolla on kuitenkin näh­tä­vis­sä alku­pe­räis­kan­sai­den­ti­tee­tin ja sen perin­tei­den uudelleen ottaminen omaksi. Muxe-aktivisti Daniel kertoo, että kun homo­sek­su­aa­li zapo­teek­ki­nuo­ri päättää olla iden­ti­fioi­tu­mat­ta muxeuteen, hän yleensä pitää länsimaisuuteen (gayness) iden­ti­fioi­tu­mis­ta parempana kuin alkuperäiskansaan (muxeus). Danielin mukaan tämä on kolo­nia­lis­min hyväksymistä ja sen val­ta­ra­ken­tei­siin mukautumista.

”Minusta se on homo­fo­bi­aan mukaan menemistä [että ei halua iden­ti­fioi­tua muxeksi]. Se on niin kuin oksi­den­ta­lis­min kan­nat­ta­mis­ta, että ehkä haluat jättää sen alkuperäiskansakysymyksen. Eli siis jos ajattelet, että gay on parempi kuin muxe.” 

Antropologi Thomas Hylland Eriksen kir­joit­taa glo­ba­li­saa­tion para­dok­sis­ta, jossa maailma on samaan aikaan pie­nen­ty­nyt ja suu­ren­tu­nut. Muxejen zapo­teek­kiu­den omaksi ottamisen tapauk­ses­sa glo­ba­li­saa­tion para­dok­sia voi tar­kas­tel­la globaalin vas­tus­ta­mi­se­na, muxeuden koros­ta­mi­se­na ja zapo­teek­ki­kult­tuu­rin ilmentymänä. 

Globaalien gay-idolien ihan­noin­tia ja pai­kal­li­sen muxeuden hylkäämistä voi tar­kas­tel­la glo­baa­lien ihan­tei­den omak­su­mi­se­na. Keskusteluissa muxeu­des­ta on näkyvissä jatkuva pai­kal­li­sen ja globaalin vaikutus toisiinsa, niiden vas­tus­tuk­sen ja niihin mukau­tu­mi­sen tasa­pai­not­te­lu. Käsitykset muxeu­des­ta ovat moni­nai­sia ja jat­ku­vas­sa muutoksessa. 

Muxeudesta ja suku­puol­ten ei-binää­ri­syy­des­tä on alettu kes­kus­tel­la ympäri maailmaa, mutta suku­puol­ten moni­nai­suus ei ole län­si­mai­nen trendi eikä uusi ilmiö. Ei-binäärisiä suku­puo­li­ka­te­go­rioi­ta on ympäri maailmaa — muxejen lisäksi muutamia mai­ni­tak­se­ni esi­mer­kik­si Intian hijrat, Havaijin māhū, Samoan fa ́afafine ja Indonesian wariat (myös banci tai béncong). 

Monessa maailman kolkassa — kuten myös Suomessa — kol­man­sien suku­puol­ten ja suku­puol­ten binääriin kuu­lu­mat­to­mien ihmisten on kauan ollut pysyttävä hiljaa omasta iden­ti­tee­tis­tään, jotta he eivät olisi yhtä alttiita väki­val­lal­le ja syrjinnälle. 

Pride, Mexico City, 2018.

Kuva: Annika Lepistö

  1. Eriksen, Thomas Hylland. 2014. Globalization: The Key Concepts
  2. Mirandé, Alfredo. 2017. Behind the Mask: Gender Hybridity in a Zapotec Community.
  3. Lepistö, Annika. 2020. Pro gradu ‑tutkielma. Muxe hombrejen sosi­aa­li­nen sijainti: suku­lai­suus ja kuu­lu­mi­nen El Istmolla, Meksikossa.

Kirjoittaja

Annika Lepistö on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineesta Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee antropologina yrityssektorilla ja tuottaa etnografista elokuvafestivaali Cultureelsia. Gradussaan Annika käsitteli queer-sukulaisuutta, intersektionaalisuutta ja sosiaalista sijaintia Meksikossa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: