Muodin Oscareiksikin kutsuttu The Met Gala järjestettiin koronatauon jälkeen New Yorkissa. Tänä vuonna keskustelua herätti aktivismin rooli punaisella matolla. Metropolitan-taidemuseon hyväntekeväisyysgaala on Yhdysvalloissa vuoden tärkeimpiä seurapiiritapahtumia, jonka osallistumismaksu lähtee 35000:sta dollarista. Pääosassa ovat avantgardistiset asut, jotka mukailevat vuosittain vaihtuvaa teemaa. Tänä vuonna ”In America: A Lexicon of Fashion” kutsui vieraansa tulkitsemaan yhdysvaltalaista muotia.
Isoin reaktio syntyi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenen Alexandria Ocasio-Cortezin (AOC) valkoisesta mekosta, jonka selkäpuolta koristi punaisella kirjoitettu “Tax the Rich”. Vaikka mekko oli lainattu suunnittelija Aurora Jamesilta ja kutsu ilmainen, moni paheksui vasemmistopoliitikon läsnäoloa eliitin keskuudessa. AOC:n asun viesti näyttäytyi kriitikoille laiskana aktivismina erityisesti, kun tapahtuman ulkopuolella järjestetty rauhanomainen mielenosoitus joutui samanaikaisesti poliisin voiman kohteeksi.
Muoti ja aktivismi ovat kulkeneet pitkään käsi kädessä. Aktivismin muuttuessa yksilökeskeisemmäksi ja linkittyessä yhä enemmän sosiaalisen median kanssa, on luonnollista, että myös vaatteet mukautuvat aktivismin nykyaikaan. Somejulkaisuiksi sopivat tiivistetyt lausahdukset ovat siirtyneet meemimäisesti kankaan pintaan, josta ne jatkavat kiertokulkuaan takaisin digitaaliseen kuvavirtaan.
Antropologi Terence Turner kirjoittaa sosiaalisesta ihosta: kehon pinnasta, joka toimii sosiaalisen minän ja yhteiskunnan välisenä näyttämönä. Ihmiset ovat kautta aikojen viestittäneet kaunistautumisrituaalien ja vaatetuksen avulla sosiaalisesta identiteetistään. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kuluttamisen luvataan tuovan hyvää oloa ja vapautta toteuttaa itseään, vaikka tosiasiassa yhteiskunta asettaa tiukat raamit soveliaalle pukeutumiselle ja hyväksyttävälle ulkonäölle. AOC:n rikkaiden verottamiseen kehottava mekko saattaa viestillään rikkoa elitistisen gaalan status quon, mutta tekee sen illan sosiaalisia normeja kunnioittaen.
Antropologi Susanne Küchler ehdottaa, että modernit tekstiilimateriaalit ja -innovaatiot eivät pelkästään edusta käyttäjäänsä vaan myös toimivat henkilökohtaisten ominaisuuksien jatkeena. Näin ajateltuna AOC:n mekko toimi materiaalisena jatkeena hänen ideologisille päämäärilleen. Mekon meemiytyessä AOC:n sanoma saa uuden digitaalisen elämän.
Vaatimukset vastuullisuudesta ovat saavuttaneet myös punaisen maton: julkisuuden henkilöiden odotetaan toimivan kunnioittavasti ympäristöä ja kanssaeläjiä kohtaan. Muodissa vastuullisuus on usein silmämääräisesti vaikeasti tunnistettavaa, sillä se perustuu vaatteen tuotanto-olosuhteisiin, elinkaareen ja raaka-aineisiin. Kankaaseen maalattu iskulause voi toimia keinona viestiä sekä vaatteen että kantajansa vastuullisuudesta.
AOC on myöhemmin vastannut kritiikkiin muistuttaen, että hänen kehoaan on aina kritisoitu, ja hän odottikin osallistumisensa aiheuttavan polemiikkia. Sanaakaan sanomatta hänen peräänkuuluttamansa viesti sai palstatilaa sekä valtamedioissa että somessa. AOC:n voidaan nähdä toimineen yleisön odotusten mukaisesti, sillä asuvalinnallaan hän todensi omaa maailmankuvaansa. Mekko toimi yksilöllisen someaktivismin näyttämönä, jossa ideologiset viestit seilaavat meemimäisesti reaalimailman ja somen välillä.
