Tyttöjen seksuaalisuuden kontrollointia Gambiassa

Gambiassa joitain vuosia sitten voimaan tullut lap­sia­vio­lii­tot ja tyttöjen ympä­ri­leik­kauk­sen kieltävä lain­sää­dän­tö on otettu vaih­te­le­vas­ti vastaan. Perinteet elävät vahvana ja lap­sia­vio­lii­tot ovat yhä eri­tyi­ses­ti köyhien perheiden tapa ehkäistä aviot­to­mien lasten aiheut­ta­maa häpeää ja talou­del­lis­ta taakkaa. Tyttöjen sukue­lin­ten sil­po­mi­nen taas on sek­su­aa­li­sen kont­rol­loi­mi­sen väline. Monet järjestöt tekevät parhaansa muut­taak­seen käy­tän­tö­jä vetoa­mal­la ter­vey­teen ja äitiyden ihan­tee­seen, ei niinkään tasa-arvoon.


(Teksti käsit­te­lee suku­puo­lis­tu­nut­ta väki­val­taa, mikä saattaa aiheuttaa ahdis­tus­ta joissain lukijoissa.)

Matkustin vuonna 2017 erään tut­ki­mus­hank­keen puit­teis­sa kahdeksi viikoksi erääseen kau­pun­kiin itäisessä Gambiassa, joka on pinta-alaltaan Afrikan mantereen pienin maa, ja suh­teel­li­sen pieni myös väes­töl­tään (n. 2,2 miljoonaa). Pienestä koostaan huo­li­mat­ta Gambiassa on kym­men­kun­ta etnistä ryhmää kielineen, suu­rim­pi­na mandinkat, fulat ja wolofit, mutta myös viral­lis­ta kieltä, englantia, puhutaan laajalti.


Haas­tat­te­lin matkani aikana yhteensä 30 miestä ja naista eri ikä­ryh­mis­tä, taus­tois­ta ja etnisistä ryhmistä ja kävin monia epä­muo­dol­li­sia kes­kus­te­lu­ja pai­kal­lis­ten ihmisten kanssa. Suomen Akatemian tut­ki­mus­han­ke käsitteli naisia ja nuoria Afrikassa ja laajeni myös Gambiaan, jossa minun tehtäväni oli perehtyä kahteen yleiseen käy­tän­töön, tyt­tö­las­ten sukue­lin­ten sil­po­mi­seen ja lap­sia­vio­liit­toon eli käy­tän­nös­sä alai­käi­sen tytön nait­ta­mi­seen van­hem­mal­le miehelle.


Kumpikin käytäntö, monien mielestä tärkeä perinne, oli vastikään kielletty lailla (sil­po­mi­nen v. 2015, lap­sia­vio­liit­to v. 2016). Lapsiavioliitto oli aiem­min­kin ollut kielletty, mutta sal­lit­tiin, ”jos se sol­mit­tiin tapa­syis­tä”, eli käy­tän­nös­sä aina. Naisten sukue­lin­ten sil­po­mis­ta laki ei kieltänyt ennen vuotta 2015. Nyt ran­gais­tus alle 18-vuotiaan lapsen nait­ta­mi­ses­ta on enim­mil­lään 20 vuotta vankeutta lapsen van­hem­mil­le ja lapsen täysi-ikäiselle puo­li­sol­le. Sukuelinten sil­po­mi­ses­ta tai siinä avus­ta­mi­ses­ta selviää mak­si­mis­saan kolmen vuoden van­keu­del­la ja sakoilla tai pel­käs­tään sakoilla.


Ennen haas­tat­te­lu­ja oletin, että ihmiset perus­te­li­si­vat niin sil­po­mis­ta kuin lap­sia­vio­liit­toa­kin vetoa­mal­la uskontoon. Tiesin lukemieni kyse­ly­tut­ki­mus­ten perus­teel­la, että moni ilmoitti uskonnon vaativan sukue­lin­ten leik­kaa­mis­ta, mutta ainakin kent­tä­työ­koh­tees­sa­ni Gambia-joen ylä­juok­sul­la maal­li­sem­mat perus­te­lut olivat huo­mat­ta­vas­ti ylei­sem­piä. Vain muutama vetosi uskontoon ja hieman useampi ajatteli, että kyse oli arvok­kais­ta perin­teis­tä, joiden hyl­kää­mi­nen olisi epä­kun­nioit­ta­vaa esi­van­hem­pia kohtaan. Useimmat haas­ta­tel­ta­va­ni kuitenkin kes­kit­tyi­vät ”kult­tuu­ri­sen kuor­ru­tuk­sen” sijaan käy­tän­nöl­li­sem­pään perus­te­luun, naisten sek­su­aa­li­suu­den kont­rol­loin­tiin.


Uuden lain­sää­dän­nön ja vanhojen käy­tän­tö­jen välillä ei oikeas­taan ollut ris­ti­rii­taa. Moni alueen asuk­kais­ta ei ollut tietoinen lain­sää­dän­nös­tä tai ajatteli, että valtion ei tule puuttua – eikä käy­tän­nös­sä oikeasti puutukaan – perhe-elämään. Vaikka käy­tän­tö­jen takana oli koettu tarve kont­rol­loi­da naisen sek­su­aa­li­suut­ta, lap­sia­vio­liit­to­jen takana pil­kot­ti­vat myös talou­del­li­set syyt.

Lapsiavioliiton taloudellinen tausta

Kautta aikojen naisten sek­su­aa­li­suut­ta on kont­rol­loi­tu vahvemmin kuin miesten eri­tyi­ses­ti siksi, että seksin seu­rauk­set ovat useim­mi­ten mate­ri­aa­li­ses­ti mer­kit­tä­väm­mät naiselle ja hänen taus­tayh­tei­söl­leen kuin miehelle. Miehen panos saattaa olla vain hetken hekuma ja hänen voi myös olla helppo paeta vas­tuu­taan, varsinkin, jos raskaus on esia­viol­li­sen seksin tulosta. Naiselle seu­rauk­set voivat olla yhdeksän vaativaa ras­kaus­kuu­kaut­ta, synnytys, lapsen ravin­nos­ta ja muusta hoidosta huo­leh­ti­mi­nen sekä mah­dol­li­nen työtehon alen­tu­mi­nen lapsen ollessa nuori.


Erityi­ses­ti niukassa ympä­ris­tös­sä tämä on tar­koit­ta­nut sitä, että koti­ta­lou­den nai­mat­to­miin, suku­kyp­siin tyttöihin koh­dis­tu­vat talou­del­li­set laskelmat on otettu perin vakavasti. Näiden las­kel­mien ympärille on myös kehit­ty­nyt kult­tuu­ri­sia kerroksia, uskon­nol­li­sia ja myto­lo­gi­sia ihmis­ku­via, häpeän ja kunnian kysy­myk­siä ja pat­riar­kaa­li­sia tul­kin­to­ja, jotka voivat jäädä elämään, vaikka talou­del­li­sia syitä ei enää olisi.

Itäisessä Gambiassa monet perheet kokevat painetta naittaa alai­käi­nen tytär hyvissä ajoin sopivalle sul­ha­sel­le, varsinkin, jos tyttö on sukukypsä, sek­su­aa­li­ses­ti aktii­vi­nen ja/​tai seu­rus­te­lee. Jos perhe on niin köyhä, ettei sillä ole varaa tai halua kustantaa tytön kou­lun­käyn­tiä ja jos tyttökään ei välitä opis­ke­lus­ta, saattaa hän jäädä kotiin. Tällöin hänet voidaan nähdä taakkana ja naittaa van­hem­mal­le miehelle. Samalla toivotaan, että tyttö toisi avio­mie­hen­sä kautta perheelle rahaa, pal­ve­luk­sia tai muuta hyö­dyl­lis­tä.


Tällaisen talou­del­li­sen kysy­myk­sen ympärille on muo­dos­tu­nut myös häpeä­kult­tuu­ri, joka esi­mer­kik­si stig­ma­ti­soi raskaana olevan nai­mat­to­man tytön siinä määrin, että hän yleensä lopettaa kou­lun­käyn­nin. Tällöin lap­sia­vio­liit­to on tärkeä työkalu perheen kunnian yllä­pi­tä­mi­sek­si tai mai­ne­hai­tan mini­moi­mi­sek­si. Tässä mielessä Gambia ei ole mitenkään uniikki tapaus, sillä aviot­to­miin tei­ni­ras­kauk­siin ei suh­tau­du­ta ter­ve­tul­lei­na tapauk­si­na juuri missään päin maailmaa. Erityisen vakavasti niihin suh­tau­du­taan silti ver­rat­tain köyhissä yhteis­kun­nis­sa, joissa yleensä on myös vahvat sukupuoliroolit.

Raskaana oleva nainen

Sukuelinten silpominen: jotta miehet eivät uupuisi seksistä ja muita selityksiä

Tyttöjen sukue­lin­ten sil­po­mi­nen on sekin, vielä ekspli­siit­ti­sem­min, naisen sek­su­aa­li­suu­den kont­rol­loin­tia. Gambia-joen ylä­juok­sul­la se sanotaan myös suoraan. Naisten sek­su­aa­li­sia haluja halutaan rajoittaa leik­kaa­mal­la yleensä 0 – 5‑vuotiaan tytön klitoris ja sisemmät häpy­huu­let, sekä toisinaan ompe­le­mal­la vagina melkein umpeen.


Näin siksi, etteivät tytöt van­hem­pa­na har­joit­tai­si haureutta ja pros­ti­tuu­tio­ta tai – kenties yllättäen – himoit­si­si avio­mie­hi­ään liikaa, jolloin miehet uupui­si­vat vai­mo­jen­sa tyy­dyt­tä­mi­ses­tä. Jälkimmäinen ajatus on yhtey­des­sä Gambiassa yleisesti har­joi­tet­tuun poly­gy­ni­aan eli moni­vai­moi­suu­teen. Silpomisesta huo­li­mat­ta nainen voi olla sek­su­aa­li­ses­ti aktii­vi­nen, jolloin varhainen avio­liit­to toimii toisena tärkeänä kont­rol­li­me­ka­nis­mi­na.


Moni vetoaa myös ter­vey­del­li­siin käsi­tyk­siin, joiden mukaan tytön leik­kaa­mat­to­mat sukue­li­met voivat kasvaa liian suuriksi ja aiheuttaa siten hankaumia tai haju­hait­to­ja. Yksi gam­bia­lai­nen etninen ryhmä, wolofit, ei juuri harjoita tyttöjen ympä­ri­leik­kaus­ta. Yleinen myytti wolo­fi­nai­sis­ta onkin, että heidän leik­kaa­mat­to­mat sukue­li­men­sä haisevat niin paljon, että he joutuvat käyt­tä­mään voi­mak­kai­ta par­fyy­me­jä ja puu­te­rei­ta peit­tääk­seen hajun.

Sukuelinten silpominen on haitallinen perinne. Vanhempi henkilö teroittaa veitsen terää hiomapyörää vasten..

Gambian lain­sää­tä­jien lisäksi muutamat pai­kal­li­set ja kan­sain­vä­li­set järjestöt yrittävät vähentää niin ympä­ri­leik­kauk­sia kuin lap­sia­vio­liit­to­ja­kin valis­tus­pro­jek­teil­la. Jossain määrin työ on ollut hedel­mäl­lis­tä, ja jotkut vanhemmat ovat päätyneet jättämään lapsensa leik­kaa­mat­ta tai nait­ta­mat­ta.


Osa gam­bia­lai­sis­ta näkee jär­jes­tö­jen tavoit­teet ”län­si­mai­se­na” ideo­lo­gia­na, joka ei sovi gam­bia­lai­seen kon­teks­tiin. Ei kui­ten­kaan siksi, että län­si­mai­nen sek­su­aa­li­suus olisi jotenkin moraa­li­ton­ta, vaan pikem­min­kin päin­vas­toin: “län­si­mai­nen” seksi nähdään vapaa­mie­li­syy­des­tään huo­li­mat­ta kont­rol­loi­tu­na toi­min­ta­na, eikä se gam­bia­lais­ten mukaan aiheuta saman­kal­tai­sia lie­veil­miöi­tä kuin seksi Gambiassa. Siinä gam­bia­lai­set ovatkin oikeilla jäljillä, sillä monissa vau­raam­mis­sa maissa ehkäisy on paremmin saa­ta­vil­la ja sosi­aa­li­tur­va takaa paremmat olot nai­mat­to­mil­le tei­niäi­deil­le.


Sen sijaan ajatukset naisen oikeu­des­ta omaan kehoonsa, sek­su­aa­li­seen nau­tin­toon tai yli­pää­tään omaeh­toi­seen elämään eivät Gambiassa vetoa kovin moniin, ainakaan yhtä vahvasti kuin monissa libe­raa­lim­mis­sa maissa. Naisen vel­vol­li­suu­det miestä, perhettä ja yhteisöä kohtaan mene­vät­kin tässä ja monissa muissa tapauk­sis­sa yksi­lön­va­pauk­sien ohi.

Valistuksessa vedotaan terveyteen, ei oikeuksiin

Valistustyötä Gambiassa tekevät järjestöt vetoavat naisten ympä­ri­leik­kaus­ta kri­ti­soi­des­saan mie­luum­min ter­veys­ris­kei­hin kuin naisten oikeuk­siin: lapsen leik­kaus­haa­va voi tulehtua vakavasti, ja ympä­ri­lei­kat­tu syn­nyt­tä­jä voi saada kuo­le­man­vaa­ral­li­sia kompli­kaa­tioi­ta. Jälkimmäinen perustelu on näyttänyt edistävän sil­po­mis­kriit­ti­syyt­tä eniten, koska se vetoaa naisen pää­roo­liin äitinä.


Hyvään äitiyteen ja vai­mou­teen järjestöt vetoavat myös yrit­täes­sään vähentää lap­sia­vio­liit­to­jen määrää. Monet haas­ta­tel­ta­va­ni kertoivat kuul­leen­sa jär­jes­tö­jen edus­ta­jil­ta, että teiniäiti voi vanhentua ennen­ai­kai­ses­ti, eikä hän yli­pää­tään olisi niin hyvä vaimo kuin vanhempi nainen, koska hän ei ole oppinut pitämään huolta koti­ta­lou­des­ta tai käyt­täy­ty­mään sove­li­aas­ti avio­mie­hen­sä tai tämän lähisuvun edessä.

Vauvan kädet aikuisen käsien päällä. Aikuisen vasemmassa nimettömässä on sormus.

Myös nuorten äitien fysio­lo­gia saa­tet­tiin nähdä ongelmana, koska tällaista tietoa saatiin jär­jes­töil­tä. Ajateltiin, että nuori ja siksi heikko nainen saattaisi kärsiä syn­ny­tyk­ses­sä enemmän kuin vanhempi. Tämä puo­les­taan voisi johtaa siihen, että fyy­si­ses­ti hei­ken­ty­nyt nainen ei kykenisi pitämään tarpeeksi hyvin huolta koti­ta­lou­des­ta.


Tällaiset stra­te­giat eivät vält­tä­mät­tä lisää suku­puol­ten välistä tasa-arvoa, mutta Gambiassa toimivat järjestöt ovat valinneet mie­luum­min pai­kal­li­seen kult­tuu­ri­seen kon­teks­tiin sopivat, prag­maat­ti­sem­mat keinot kuin perus­te­lut, joiden mukaan naisia pitäisi kohdella tasa­ver­tai­si­na miesten kanssa.

Koulutus ja vaurastuminen: tutut kulttuurisen muutoksen tekijät?

Tilastojen mukaan sekä sil­po­mi­nen että lap­sia­vio­lii­tot ovat hieman vähe­ne­mään päin, ja vajaa puolet naisista ja melkein yhtä moni mies ajattelee, että sil­po­mis­pe­rin­net­tä ei tulisi jatkaa. Toisaalta sil­vot­ta­vien tyttöjen keski-ikä on alentunut viime vuo­si­kym­me­ni­nä, sillä pienet lapset eivät protestoi niin herkästi kuin vanhemmat.


Valis­tus­pro­jek­tien jakaman tiedon lisäksi nuorilla on kuitenkin nykyään yksin­ker­tai­ses­ti enemmän kou­lu­tus­ta, tietoa tai uskal­lus­ta vastustaa perin­tei­tä. Eräs haas­tat­te­le­ma­ni nuori nainen kertoi vakuut­ta­neen­sa van­hem­pan­sa siitä, että hänet kannattaa ensin kouluttaa kunnolla ja vasta sitten etsiä hänelle aviomies. Nuorempi polvi osaakin esittää oman kou­lu­tuk­sen­sa sijoi­tuk­se­na tule­vai­suu­teen. Vanhemmatkin sen toisinaan hyväk­sy­vät, vaikkakin nurkuen, kuten eräs yli 60-vuotias rouva:


Ennen vanhaan tytöt oppivat pitämään huolta kodista, lait­ta­maan ruokaa ja sii­voa­maan, joten he olivat valmiita avio­liit­toon jo nuorella iällä. Nykyään monet tytöt käyvät koulua ja heillä on omat ajatuksensa.”

Tyhjä luokkahuone.

Lapsiavioliitto pysynee mer­kit­tä­vä­nä ins­ti­tuu­tio­na niin pitkään kuin nai­mat­to­mat, suku­kyp­sät tytöt ovat talou­del­li­nen riski, koulutus on kallis tai epävarma inves­toin­ti ja koti­ta­lou­det kamp­pai­le­vat toi­meen­tu­lon­sa kanssa. Itse asiassa lähes kaikki haas­tat­te­le­ma­ni ihmiset toivoivat, että tytöt voisivat kasvaa ja käydä ensin koulunsa loppuun, kenties hankkia ammatin, ja mennä vasta sitten naimisiin aikui­siäl­lä. Kukaan ei pitänyt lap­sia­vio­liit­toa sinänsä arvok­kaa­na perin­tee­nä.


Onkin toden­nä­köis­tä, että lap­sia­vio­lii­tot vähenevät, kun Gambia jatkaa vau­ras­tu­mis­taan ja vauraus rea­li­soi­tuu vaikkapa gam­bia­lais­ten mah­dol­li­suu­te­na käydä koulua ilman kir­pai­se­via kuluja. Koulumaksut eivät vält­tä­mät­tä ole suuria, mutta jos maksajan päi­vä­palk­ka on alle euron, voi siitä olla vaikea säästää koulun kuluihin. Toki kyse on myös nuorten moti­vaa­tios­ta käydä koulua.

Vanhemmat perinteiden ja valistuksen ristipaineessa

Naisten sukue­lin­ten sil­po­mi­nen puo­les­taan näyttää olevan kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­väm­pi perinne kuin lap­sia­vio­liit­to. Silpominen on suo­ra­vii­vai­sem­pi vastaus huoleen naisen sek­su­aa­li­suu­des­ta (ja miehisen kont­rol­lin vajeesta) kuin lap­sia­vio­liit­to talou­del­li­si­ne las­kel­mi­neen. Silpomisessa talou­del­li­nen tilanne tai kou­lu­tus­taus­ta eivät näytä vai­kut­ta­van käytännön har­joit­ta­mi­seen niin selkeästi kuin ne vai­kut­ta­vat lap­sia­vio­liit­toi­hin.


Mielen­kiin­tois­ta on, että jostain syystä sil­vot­tu­ja naisia on vähiten sekä köy­him­pien että vau­raim­pien gam­bia­lais­ten kes­kuu­des­sa, mikä painottaa kes­ki­luo­kan roolia perin­tei­den jatkajana. Mutta vaikka Gambiaa voi hyvällä syyllä kutsua pat­riar­kaa­li­sek­si yhteis­kun­nak­si, nime­no­maan äitien varal­li­suus ja kou­lu­tus­taus­ta vai­kut­ta­vat eniten sil­po­mis­pää­tök­siin. Naiset myös suh­tau­tu­vat naisiin koh­dis­tu­vaan väki­val­taan mer­kit­tä­väs­ti myön­tei­sem­min kuin miehet.


On syytä olettaa, että naisten koulutus- ja työl­li­syys­ta­son nousu voi johtaa naisten itse­mää­rää­mi­soi­keu­den kasvuun ja lopulta myös ympä­ri­leik­kaa­mi­sen vähe­ne­mi­seen. Esimerkiksi työl­li­syy­den tiedetään vai­kut­ta­van mer­kit­tä­väs­ti gam­bia­lais­nais­ten käsi­tyk­seen omasta kos­ke­mat­to­muu­des­taan. Perinteen voima on kuitenkin vahva, ja tuoreet vanhemmat kamp­pai­le­vat ris­ti­pai­nees­sa pelot­ta­van uusilta mutta usein jär­keen­käy­vil­tä vai­kut­ta­vien näke­mys­ten ja tur­val­lis­ten perin­tei­den välillä. Haasteena on, että naisiin koh­dis­tu­via käy­tän­tö­jä ei juuri nähdä tasa-arvo­ky­sy­myk­si­nä.


Kenties yllättäen tyt­tö­vau­van ympä­ri­leik­kaa­mi­nen ei ole kon­ser­va­tii­vi­sil­le­kaan gam­bia­lai­sil­le helppoa. Useampi haas­ta­tel­ta­va­ni kertoi, kuinka isät ja äidit surevat lei­kat­ta­vien lastensa kär­si­mys­tä ja empivät perin­tei­sen toi­mi­tuk­sen suo­rit­ta­mis­ta. Erityisesti isien ker­rot­tiin surevan tyt­tö­las­ten­sa kokemaa tuskaa jopa siinä määrin, että äidit joutuivat toisinaan viemään vauvansa salaa lei­kat­ta­vak­si. Kokemus toi­mi­mi­ses­ta lapsen parhaaksi on vahva niin perin­tei­den kan­nat­ta­jil­la kuin niiden vastustajilla.


Kirjoittajan kommentti: Naisten sukue­lin­ten leik­kaa­mi­sel­le ei ole suomessa vakiin­tu­nut­ta täs­mäl­lis­tä termiä, vaan yleensä puhutaan joko ympä­ri­leik­kaa­mi­ses­ta, joka on monien mielestä liian mal­til­li­nen termi tai sil­po­mi­ses­ta, joka taas voi vaikuttaa lii­oit­te­le­val­ta. Käytän tässä suomessa ylei­sem­pää termiä sil­po­mi­nen. Lapsiavioliiton sijasta puhutaan usein myös var­hai­ses­ta avio­lii­tos­ta, jos halutaan välttää kult­tuu­ri­si­don­nai­sia käsi­tyk­siä ala- ja täysi-ikäi­syy­des­tä. Käytän tässä termiä lap­sia­vio­liit­to, koska sekä Suomessa että Gambiassa täysi-ikäi­syy­den raja on 18 vuotta, ja tätä nuorempia on mie­le­käs­tä kutsua lapsiksi.

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on Suomen Antropologisen Seuran puheenjohtaja, etnologian dosentti ja yliopistonopettaja Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksessa. Jouhki on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia Intiassa, uusia teknologioita ja nationalismia Etelä-Koreassa, rahapelaamista internetissä ja Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Suurin Jouhkin tutkima heimo on länsimaiset ihmiset, mihin liittyen hän vetää The West Network -tutkijaverkostoa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Niko Seppälä 29.9.2021 klo 09:43

    Mikä mahtaa olla tämän ilmiön suhde siihen, että Gambia taidetaan tuntea eri­tyi­ses­ti län­si­mais­ten naisten seksilomakohteena ?

    Vastaa
    • Jukka Jouhki 30.9.2021 klo 07:48

      Länsimaisten naisten sek­si­tu­ris­mi sekä yli­pää­tään gam­bia­lais­ten ja ulko­mail­ta tulevien turistien intiimit suhteet ovat sinänsä kiin­nos­ta­via ilmiöitä, joita on jonkin verran tut­kit­tu­kin gam­bia­lais­ten näkö­kul­mas­ta (esim. Mariama Jaitehin “Seeking Friends With Benefits”, Milou Niënsin “Before White Were Devils, Now We Are Marrying Them” tai Naomi Brownin “Beachboys as Culture Brokers”), mutta en näe niillä olevan suo­ra­nais­ta yhteyttä lap­sia­vio­liit­toi­hin ja tyttöjen sukue­lin­ten sil­po­mi­seen. Toki talou­del­li­set tekijät liittyvät niin lap­sia­vio­lii­toi­hin kuin sek­si­tu­ris­miin­kin. Voi myös olla, että Gambiassa har­joi­tet­tu moni­vai­moi­suus vaikuttaa hiukan siihen, että nai­mat­to­mat gam­bia­lais­mie­het päätyvät sek­si­työ­hön, mutta en osaa enempää sanoa, koska en ole tutkinut aihetta.

      Vastaa

Lue myös nämä: