Yhteiskunta vähättelee naisiin kohdistuvaa parisuhteen jälkeistä vainoa

Noin puolet väki­val­tai­sen pari­suh­teen päät­tä­neis­tä naisista joutuu entisen kumppanin vai­noa­mak­si. Lähestymiskielto on keino saada vai­noa­mi­nen loppumaan, mutta sitä rikotaan usein. Suomi on saanut kan­sain­vä­lis­tä kri­tiik­kiä vai­not­tu­jen suo­je­le­mi­sen toi­mi­mat­to­muu­des­ta ja suun­nit­te­lee nyt kovempien keinojen käyttöönottoa.

(Teksti käsit­te­lee väki­val­taa, mikä saattaa aiheuttaa ahdis­tus­ta joissain luki­jois­sa.)


Ennen yleinen käsitys oli, että parisuhde- ja per­he­vä­ki­val­ta loppuvat, kun nainen irrot­tau­tuu väki­val­tai­ses­ta suhteesta. Vainoaminen on kuitenkin suhteen jälkeinen jatke väki­val­lal­le, ja noin puolet väki­val­tai­sen suhteen päät­tä­neis­tä naisista joutuu entisen kumppanin vainon kohteeksi.


Koro­na­pan­de­mia on lisännyt lähi­suh­de­vä­ki­val­taan apua hakevien määrää, mikä näkyy lähi­suh­de­vä­ki­val­taan liit­ty­vien riko­sil­moi­tus­ten ja avun­pyyn­tö­jen kas­va­mi­se­na. Kun ollaan pitkään yhdessä neljän seinän sisällä, jo valmiiksi jän­nit­ty­nyt tunnelma saattaa kiristyä enti­ses­tään ja purkautua väki­val­ta­na. YK:n tasa-arvo­jär­jes­tö UN Women on kutsunut koro­na­pan­de­mian aikana etenkin tyttöjä ja naisia kohtaan lisään­ty­nyt­tä lähi­suh­de­vä­ki­val­taa var­jo­pan­de­miak­si.


Olen toiminut Naisten Linjan vapaa­eh­tois­työn­te­ki­jä­nä vuodesta 2019. Järjestön tehtävänä on tukea väki­val­taa kokeneita ja sitä pelkääviä naisia ja vastustaa naisiin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa yllä­pi­tä­viä asenteita ja raken­tei­ta yhteis­kun­nas­sa. Asiakaskohtaamiset ja aiheen seu­raa­mi­nen mediassa ovat altis­ta­neet minut näkemään ilmiön moni­nai­set puolet tunteiden mer­ki­tyk­ses­tä väki­val­las­ta irrot­tau­tu­mi­ses­sa aina oikeus­jär­jes­tel­mään asti.


Katsoin vuonna 2020 jul­kais­tun MOT-doku­men­tin Lähestymiskielto – Lupa rikkoa ja kiin­nos­tuin naisten suojelun vai­keu­des­ta vai­noa­mis­ti­lan­tees­sa Suomessa ja siitä, miten lähes­ty­mis­kiel­to ei läheskään aina toimi suojelun keinona. Väkivaltaisen suhteen päät­ty­mi­sen tulisi olla juhlinnan aihe sekä väki­val­lan kokijalle että tämän lähei­sil­le. Mutta mitä jos väkivalta ei lopukaan, vaan jatkuu eron jälkeen vai­noa­mi­sen muodossa?

Kun pelko ei päätykään eroon

Vaino on väki­val­lan muoto, jonka Naisten Linja mää­rit­te­lee koti­si­vuil­laan seuraavasti:


Vainoaminen on ei-toivottua, tar­koi­tuk­sel­lis­ta ja toistuvaa häirintää, joka aiheuttaa koh­tees­saan pelkoa ja ahdis­tus­ta. Vainoaja pyrkii kont­rol­loi­maan ja rajoit­ta­maan kohteensa arkea, elin­pii­riä ja sosi­aa­li­sia suhteita, mikä vaikuttaa tur­val­li­suu­den tun­tee­seen ja hyvin­voin­tiin.”


Naisten Linjan mukaan pari­suh­tee­seen liittyvä vaino on yleisin vai­noa­mi­sen muoto. Parisuhteeseen liittyvän vainon tekee erityisen vaa­ral­li­sek­si se, että entisellä puo­li­sol­la on usein hal­lus­saan arka­luon­teis­ta tietoa vainon kohteesta. Tällaista tietoa voivat olla lähi­pii­rin some­ti­lien osoitteet, puhe­lin­nu­me­rot, osoitteet tai vainon kohteen verk­ko­ti­lien salasanat.


Nykypäivän digi­taa­li­suus helpottaa vai­noa­mis­ta, ja vainoaja voi käyttää vai­noa­mis­tar­koi­tuk­seen myös GPS-pai­kan­nin­ta tai val­von­ta­ka­me­roi­ta. Naisten Linjan mukaan entisen kumppanin vai­noa­mi­nen voi olla psy­ko­lo­gi­ses­ti haa­voit­ta­vam­paa kuin tun­te­mat­to­man ihmisen tekemä vaino. Vaino voi kehittyä jat­kues­saan myös fyy­si­sek­si väki­val­lak­si ja myös Suomessa kuolee vuo­sit­tain naisia vainon seurauksena.

Vainoaminen saa katsomaan olan yli. Henkilö pitää kädessään peilin sirpaletta, jonka avulla katsoo jotain takanaan olevaa.

Anna Nikupeteri toteaa sosi­aa­li­työn väi­tös­kir­jas­saan Vainottuna: eron jälkeisen vainon tun­nis­ta­mi­nen ja uhrien koh­taa­mi­nen, miten kult­tuu­ri­tuot­teet kuten elokuvat, laulujen sanoi­tuk­set ja romaanit ovat osaltaan luoneet käsi­tyk­sen vainosta romant­ti­se­na ja sitkeänä rakkauden kaipuuna ja tavoit­te­lu­na. Rakkaus on jotain, minkä vuoksi taistella loppuun asti.


Asiaa voisi mie­les­tä­ni verrata leh­tiar­tik­ke­lien otsi­koi­hin, joissa hete­ro­suh­tees­sa miehen naiseen koh­dis­ta­ma vaino tai surma seli­te­tään ”mus­ta­suk­kai­suu­te­na”. Teon taustalla ei kui­ten­kaan ole roman­tiik­ka tai mus­ta­suk­kai­suus, vaan kont­rol­lin tarve toiseen ihmiseen. Tällöin nainen nähdään jonain omis­tet­ta­va­na, jota kukaan muukaan ei voi saada, jos mies ei häntä saa.


Eron jäl­kei­seen väki­val­taan on alettu kiin­nit­tää enemmän huomiota 1990-luvulta lähtien. 2000-luvulta alkaen se on saanut tut­ki­muk­ses­sa­kin enemmän tilaa, eri­tyi­ses­ti väki­val­ta­per­heen lasten roolin kannalta. Kaikkien suku­puol­ten edustajat kai­ken­lai­sis­sa ihmis­suh­teis­sa voivat olla vainoajia, mutta tut­ki­mus­ten mukaan naiset ovat hete­ro­sek­su­aa­li­sis­sa suhteissa miehiä useammin vainon kohteena ja miehet sen tekijöinä. Tutkimusten mukaan naiset myös kokevat vainon usein pelot­ta­vam­pa­na ja vahin­goit­ta­vam­pa­na kuin miehet.


Vaino kri­mi­na­li­soi­tiin Suomessa vuonna 2014. Vainoaminen tar­koit­taa rikos­lais­sa sitä, että joku tois­tu­vas­ti uhkaa, seuraa, tark­kai­lee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rin­nas­tet­ta­val­la tavalla oikeu­det­to­mas­ti vainoaa toista. Lisäksi edel­ly­te­tään, että edellä mainittu menettely on omiaan aiheut­ta­maan vai­no­tus­sa pelkoa tai ahdis­tus­ta. Rangaistuksena vai­noa­mi­ses­ta toimivat sakot tai vankeus enintään kahdeksi vuodeksi.

Uhrautuva nainen, toksinen maskuliinisuus ja vähättelevä yhteiskunta

Väkivallan lopet­ta­mi­ses­sa aut­ta­mi­nen tuntuu välillä tur­haut­ta­val­ta: tuntuu kuin väki­val­lan kohteen sisäiset voimat ja ulkoiset voimat kaikki tais­te­li­si­vat sen lop­pu­mis­ta vastaan. Suomalaista kos­ke­tus­kult­tuu­ria tutkinut kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi Taina Kinnunen mainitsee, miten naiset ovat suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa perin­tei­ses­ti ”uhrau­tu­neet” väki­val­lal­le.


Hänen mukaansa maa­lai­syh­tei­söis­sä arvos­te­tun naisen piir­tei­siin kuuluivat kestävyys ja vaa­ti­mat­to­muus. Väkivalta oli ja on jotain mitä pitää kestää, jotta perhe ja avio­liit­to pysyi­si­vät yhdessä. Uhraudutaan lasten tai avio­mie­hen hyvin­voin­nin vuoksi etenkin äidin roolin perus­teel­la, sillä äidin tehtävä on pitää muista huolta, ei itsestään.


Väkivallan kokijaa usein syytetään väki­val­lan jat­ku­mi­ses­ta: miksi tämä ei lähde ja vie lapsiaan mukanaan? Avun hakeminen ja väki­val­las­ta puhuminen on väki­val­lan kokijalle haastava päätös. Pitkään jatkunut väkivalta heikentää voi­ma­va­ro­ja ja kykyä hakea apua, ja pari­suh­de­vä­ki­val­taa koke­neel­le avun hakeminen on pikem­min­kin prosessi kuin yksit­täi­nen tapahtuma.


Kokija usein syyttää itseään koke­mas­taan väki­val­las­ta ja kokee tapah­tu­nees­ta häpeää. Vainoamistilanteessa nainen myös usein pelkää oman tur­val­li­suu­ten­sa puolesta ja pelkää mitä vainoaja tekee, jos vainosta ja väki­val­las­ta kertoo eteenpäin. Vainoaja saattaa myös uhkailla vainon kohdetta.


Sen sijaan, että väki­val­lan kokijaa syy­tet­täi­siin väki­val­lan jat­ku­mi­ses­ta, tulisi kysyä, miksi väki­val­lan tekijä ei jätä väki­val­lan kohdetta tai per­het­tään rauhaan. Miestutkija Arto Jokinen toteaa, että väkivalta liitetään yleensä mas­ku­lii­ni­suu­teen. Miesten väki­val­tais­ta käyt­täy­ty­mis­tä on selitetty niin vallan, biologian, sosi­aa­li­sen oppimisen ja evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gian teo­rioi­den kautta, ja näiden seli­tys­ten voi ajatella myös täy­den­tä­vän toisiaan.


Masku­lii­ni­suu­den ihan­tee­seen kuuluu fyysinen vahvuus ja perik­sian­ta­mat­to­muus. Oikeanlaiseksi koetun hete­ro­mas­ku­lii­ni­suu­den vas­ta­koh­tia ovat heikkous, pelkuruus, femi­nii­ni­syys ja homo­sek­su­aa­li­suus. Tällaista tok­si­sek­si mas­ku­lii­ni­suu­dek­si kutsuttua ilmiötä nyky­kult­tuu­rin tut­ki­muk­sen dosentti Tuija Saresma kuvaa miehille luoduiksi rajoiksi, odo­tuk­sik­si ja vastuuksi, jotka miesten hal­lit­se­ma yhteis­kun­ta eli pat­riar­kaat­ti asettaa.

Toksinen maskuliinisuus aiheuttaa vainoamista. Lihaskimppu nyrkkeilijä iskee säkkiä tummaa taustaa vasten.

Saresman mukaan nämä vaa­ti­muk­set ovat hai­tal­li­sia myös miehille itselleen. Osa miehistä oppii jo nuorena, että väkivalta on tehokas keino ratkaista ongelmia, ja sen avulla voi saavuttaa asioita ilman, että joutuu neu­vot­te­le­maan toisen kanssa tai tekemään kom­pro­mis­se­ja. Psykologi ja kri­mi­no­lo­gi Anna Campbellin mukaan tällainen instru­men­taa­li­nen väkivalta on keino saada tilanne haltuun, toiset tot­te­le­maan ja oma tahto läpi.


Monet naiset ovat varmasti kokeneet ilmiön, missä tun­te­ma­ton mies lähettää viestin sosi­aa­li­ses­sa mediassa ja jatkaa vies­tit­tä­mis­tä, vaikka nainen ei vastaa vies­tei­hin. Kuukausia jatkuvan vies­ti­put­ken tavoit­tee­na vaikuttaa olevan miehen tahdon läpi­saa­mi­nen ja naisen huomion voit­ta­mi­nen, mikä puo­les­taan tukee miehen egoa: pakkien saaminen olisi liian kova kolaus. Aito mies ei anna periksi, eikä var­sin­kaan alistu toisen itse­mää­rää­mi­soi­keu­den alle.


Jos nainen päätyy vas­taa­maan kiel­tä­väs­ti vies­tei­hin, voi miehen vastaus olla aggres­sii­vis­ta huo­rit­te­lua tai muuta hauk­ku­mis­ta. Aggressiivisten vas­taus­ten pelko johtaa puo­les­taan siihen, etteivät monet naiset yli­pää­tään vastaa tun­te­mat­to­mien miesten vies­tei­hin. Nykyään tilien blok­kaa­mi­sen mah­dol­li­suus ja vakavissa tilan­teis­sa laki vies­tin­tä­rau­has­ta onneksi suo­je­le­vat vies­tin­tä­pom­mi­tuk­sen kohdetta.


MOT-doku­men­tis­sa Lähestymiskielto – Lupa rikkoa todetaan, että vainon kohteet ovat eri tut­ki­muk­sis­sa vuosien varrella ilmais­seet, ettei heitä oteta vakavasti edes silloin kun ongelmat kasvavat. Tästä Suomi on saanut myös kan­sain­vä­lis­tä kri­tiik­kiä asian­tun­ti­jayh­tei­sö GREVIO:lta, jonka tehtävänä on valvoa naisiin koh­dis­tu­van väki­val­lan vas­tus­ta­mis­ta.


Poliisi on saanut osansa kri­tii­kis­tä muun muassa tilan­tei­den vuoksi, joissa partio ei ole tehnyt riko­sil­moi­tus­ta lähi­suh­de­vä­ki­val­ta­ta­pauk­ses­sa, toisin kuin on määrätty. Poliisin tulkinta on ollut toisinaan, että lähi­suh­de­vä­ki­val­ta­ti­lan­teet ovat parin kes­ki­näi­siä riitoja, joille ei voi tehdä mitään niin kauan kuin pari on yhdessä.


Lähi­suh­de­vä­ki­val­ta­ti­lan­tei­den vähättely onkin erityisen vaa­ral­lis­ta sekä väki­val­lan kohdetta että yleistä ilma­pii­riä kohtaan. Vähättely antaa väki­val­lan kokijalle viestin siitä, ettei jat­kos­sa­kaan kannata hakea apua. Vainon kokijat ovat usein koh­dan­neet vähät­te­lyä jo hen­ki­ses­ti väki­val­tai­ses­sa suh­tees­saan, mikä on vai­kut­ta­nut heidän itsear­vos­tuk­seen­sa kiel­tei­ses­ti. Yleistä on myös vähätellä väki­val­taa, josta ei jää fyysisiä jälkiä, kuten vai­noa­mi­nen tai henkinen väkivalta.

Säännöt on tehty rikottaviksi?

Rangaistusuhilla on aina välil­li­nen vaikutus ihmisten moraa­li­kä­si­tys­ten luomiseen, vah­vis­ta­mi­seen ja yllä­pi­tä­mi­seen. Lähestymiskielto on yksi keino yrittää saada vai­noa­mi­nen loppumaan. Lähestymiskieltoa voi pyytää kuka tahansa, joka perus­tel­lus­ti tuntee itsensä toisen uhkaa­mak­si tai häi­rit­se­mäk­si.


Riko­sil­moi­tuk­sen tekeminen tukee lähes­ty­mis­kiel­lon lan­get­ta­mis­ta, ja sitä haetaan kärä­jä­oi­keu­des­ta eril­li­sel­lä lomak­keel­la. Vainoaminen poikkeaa muista väki­val­ta­ri­kok­sis­ta siinä, että vain harvoissa rikok­sis­sa rikoksen tutkinta on niin riip­pu­vai­nen rikoksen kohteen todis­teis­ta kuin vainossa on. Vainon aikana kokijan tur­val­li­suus on myös usein pitkään uhattuna, ja todis­tei­ta on kerättävä pitkällä aika­vä­lil­lä.


Poliisi ohjeistaa, että todis­teik­si kelpaavat esi­mer­kik­si kir­jal­li­set todisteet kuten säh­kö­pos­ti- tai teks­ti­vies­tit, lää­kä­rin­to­dis­tuk­set, kirjeet tai tur­va­ko­din kir­jauk­set. Vainon kohdetta suo­si­tel­laan­kin säi­lyt­tä­mään kaikki saamansa häi­rin­tä­ma­te­ri­aa­li ja kir­jaa­maan muistiin vainoon liittyvät tapah­tu­mat, ajan­koh­dat ja määrät.

Vainoaminen voi olla digitaalista. Katuun iskeytynyt älypuhelin, jonka näyttö on sirpaleina. Ruudussa romanttisia WhatsApp-viestejä, jotka eivät ole saaneet vastakaikua vastaanottajassa.

Todisteiden keruu siis sysätään vainon kokijan vastuulle, mikä on hänelle kuor­mit­ta­vaa kaiken muun vahin­goit­tu­mi­sen lisäksi, mitä vainon kohteena oleminen aiheuttaa. Todistusaineiston kautta hän joutuu myös jat­ku­vas­ti koh­taa­maan kokemansa vääryyden uudelleen. Naisiin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa tutkinut oikeus­tie­teen pro­fes­so­ri Johanna Niemi tuo esille, että tällainen kokijan vas­tuut­ta­mi­nen lisäksi palvelee rikok­sen­te­ki­jää. Kun vastuu sysätään pari­suh­de­vä­ki­val­lan kokijalle, rikok­sen­te­ki­jä oppii, että kont­rol­loi­mal­la väki­val­lan kohdetta hän voi kont­rol­loi­da myös riko­soi­keus­jär­jes­tel­mää.


Aiemmin maksuton lähes­ty­mis­kiel­lon hakeminen muuttui mak­sul­li­sek­si vuonna 2016 siinä tilan­tees­sa kun hakemus hylätään tai asia raukeaa. Hylkypäätöksen tultua 260 euron hin­tai­sek­si, hake­mus­mää­rät ovat laskeneet jat­ku­vas­ti. Vuoden 2020 tilas­to­jen perus­teel­la hake­mus­ten määrä oli jäämässä vain noin puoleen aiemmasta.


Lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­ses­ta voidaan rangaista sakolla tai enintään yhdellä vuodella vankeutta. MOT-doku­men­tis­sa kerrotaan, että viimeisen kymmenen vuoden ajan lähes­ty­mis­kiel­to­ja on määrätty Suomessa yli 11 000:lle hen­ki­löl­le, ja että heistä 30 pro­sent­tia oli rikkonut kieltoa vähintään kerran. Ahkerimmat vainoajat olivat rikkoneet kieltoa yli 20 kertaa, yksi peräti 49 kertaa. Toistuvat rik­ko­mi­set kertovat jo paljon siitä, miten huonosti vainon kohdetta suo­jel­laan ja miten heikosti rikok­ses­ta ran­gais­taan.


Doku­men­tis­sa todetaan myös, että lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­nen on monesti vain yksi rikos­ni­mi­ke muiden joukossa. Monessa tapauk­ses­sa sen lisäksi esiintyy rikos­ni­mik­keel­lä koti­rau­han rik­ko­mi­sia, vai­noa­mi­sia, laittomia uhkauksia ja pahoin­pi­te­ly­jä. Vainon kokija joutuu useim­mi­ten myös yksin keräämään todis­tusai­neis­toa siitä, että lähes­ty­mis­kiel­toa rikotaan.

Tiukemmat keinot käyttöön

Anna Nikupeteri toteaa, että vainoon puut­tu­mi­nen ja sen koki­joi­den aut­ta­mi­nen on julkinen ja poliit­ti­nen sekä ihmi­soi­keu­del­li­nen kysymys. Oikeusministeriön vuosille 2020 – 2023 asettaman naisiin koh­dis­tu­van väki­val­lan tor­jun­taoh­jel­man tavoit­tee­na on kouluttaa viran­omai­sia, lisätä tie­toi­suut­ta naisiin koh­dis­tu­vas­ta väki­val­las­ta, tehdä tut­ki­mus­ta, parantaa lähi­suh­de­vä­ki­val­lan teki­jöil­le suun­nat­tu­ja ohjelmia ja muokata palveluja väki­val­lan ehkäi­se­mi­sen edis­tä­mi­sek­si.


Ohjelma sisältää myös lähes­ty­mis­kiel­to­lain­sää­dän­nön tar­kas­te­lun, jota varten ase­tet­tiin työryhmä. Työryhmän tehtävänä oli arvioida eri keinoja, joilla voidaan parantaa lähes­ty­mis­kiel­lon tehok­kuut­ta, vähentää lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mis­ta ja lisätä eri­tyi­ses­ti lähi­suh­de­vä­ki­val­lan kokijan tur­val­li­suut­ta.


Syyskuussa 2021 työryhmä ehdottaa, että jatkossa poliisi voisi määrätä väliai­kai­sen lähes­ty­mis­kiel­lon omasta aloit­tees­taan ja varmistaa, että täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa kokija ohjat­tai­siin aina tuki­pal­ve­lui­hin. Työryhmä ehdottaa myös oikeu­den­käyn­tia­vus­ta­jan tar­joa­mis­ta vakavan rikoksen kokijalle lähes­ty­mis­kiel­toa koskevaan asiaan. Lisäksi työryhmä muuttaisi lähes­ty­mis­kiel­lon hakemisen mak­sut­to­mak­si myös silloin, jos hakemus hylätään tai asia raukeaa.


Myös lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­nen olisi jatkossa käsi­tel­tä­vä aina kii­reel­li­se­nä asiana. Virkavallan nopea reagointi vai­noa­mis­ti­lan­tee­seen antaisi sekä rikoksen tekijälle että sen kohteelle viestin asian vaka­vuu­des­ta, ja vainon kokijan tukeminen hel­pot­tai­si tämän oikeus­pro­ses­sia ja henkisen hyvin­voin­nin ylläpitoa. Nopea reagointi antaisi myös paremman suojan vainotulle.

Vainoaminen aiheuttaa pelkoa. Nainen seisoo pimeässä huoneessa ikkunan edessä katsoen sälekaihdinten läpi ulos painostavan tunnelman vallitessa.

Lisäksi työryhmä ehdottaa lähes­ty­mis­kiel­lon sähköistä valvontaa, joka on käytössä ainakin Norjassa ja Ruotsissa. Molemmissa maissa lähes­ty­mis­kiel­toa rik­ko­neel­le voidaan asentaa sähköinen seu­ran­ta­lai­te, joka ei ole irro­tet­ta­vis­sa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa: ”Jos koro­na­vi­ruk­sen tar­tun­ta­ket­ju­ja ja ihmisten liikkeitä epidemian hil­lit­se­mi­sek­si on mah­dol­lis­ta seurata mobii­li­so­vel­luk­sen avulla, tekniikka mah­dol­lis­taa varmasti sähköisen valvonnan myös lähes­ty­mis­kiel­lois­sa”. Laite antaa häly­tyk­sen polii­sil­le, jos henkilö lähestyy kiel­toa­luet­ta.


Ehdotetut muutokset antavat tunteen siitä, että yleinen ilmapiiri naisiin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa ja vainoa kohtaan on muut­tu­mas­sa, ja että niihin suh­tau­du­taan vaka­vam­min. Enää naisiin koh­dis­tu­vaa pari­suh­de­vä­ki­val­taa ei nähdä suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa yhtä vahvasti yksi­tyi­se­nä ja vaiettuna, pari­suh­tee­seen kuuluvana ongelmana. Sen sijaan naisiin koh­dis­tu­va pari­suh­de­vä­ki­val­ta nähdään sys­te­maat­ti­se­na rikoksena tiettyä ihmis­ryh­mää kohtaan.


Edelleen on muis­tet­ta­va, ettei vainon kokija ole itse vastuussa koke­mas­taan väki­val­las­ta tai siltä suo­jau­tu­mi­sel­ta. Vainon kohteiden vas­tuut­ta­mi­sen sijaan nyt onkin kes­ki­tyt­tä­vä entistä vahvemmin väki­val­lan tekijän toiminnan kontrollointiin.


Mikäli koet jou­tu­nee­si vai­noa­mi­sen kohteeksi ja kaipaat kes­kus­te­lua­pua, suo­sit­te­lem­me ottamaan yhteyttä Naisten Linjaan tai Tukikeskus Varjoon.

Kirjoittaja

Linnea Jämsä, FM, on kansatieteilijä ja Naisten Linjan vapaaehtoistyöntekijä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Nimi Merkki 24.11.2021 klo 19:47

    Kiitos. Suomi on naisia kohtaan todella väki­val­tai­nen maa, ehkä Euroopan väki­val­tai­sin, tai ainakin yksi väki­val­tai­sim­mis­ta. Se liittyy myös osaksi siihen, että Suomessa katsotaan olevan tilaa enemmän kuin muualla, ja toisten häirintä on siten ok, koskta häirityn pitää mennä korpeen. 

    Parisuhteen päät­ty­mi­sen jälkeinen naisiin miesten koh­dis­ta­ma vaino on vakavaa. Naisiin kohdistuu myös muun­lais­ta vainoa ja viha­ri­kok­sia ja maa­lit­ta­mis­ta Suomessa ja maa­il­mal­la todella paljon. Esimerkkinä koko­nai­sen perheen tuhoa­mi­nen, uuvut­ta­mi­nen, jouk­ko­vi­haa­mi­sel­la, mikä seurasi Ilkka Kanervan vies­teis­tä ja päättyi Tukiaisen perheen uupu­mi­seen, mikä johti heille epäe­dul­li­seen ja itse­tu­hoi­seen käytökseen.

    Rikosprosesseja ja jopa lähes­ty­mis­kiel­toa voidaan käyttää yhtenä tekijänä maa­lit­ta­mi­ses­sa, jouk­ko­vai­nos­sa. Itse pyysin vuonna 2009 vas­ta­pää­tä, tien/​kadun toisella puolella asuvia perheitä, voivatko he kerääntyä, kokoontua muualle kuin pihani kulmaan, jossa kokous­ti­vat vuodesta 2007 alkaen päi­vit­täin isolla porukalla, ilmei­ses­ti näin vas­ta­päi­sen perheen mies sai olla rauhassa kotonaan, heillä taka­pi­hal­la oli tuolloin hiljainen metsä. 

    Heidän reak­tion­sa sai minut jälkeen päin ajat­te­le­maan, että he olivat toivoneet minun reagoivan jotenkin, sillä he aloit­ti­vat välit­tö­mäs­ti olemaan uhrejani, muiden silmissä, empatian saa­mi­sek­si itselleen, ja minulle jouk­ko­vi­han, kun pyysin koh­te­li­aas­ti heiltä koti­rau­haa. Sitä en saanut, vaan nämä perheet alkoivat maalittaa minua ja lähei­siä­ni vihalle. viharikos on saanut jär­kyt­tä­vät mit­ta­suh­teet, jatkunut kaikki nämä vuodet. Olin täysin lamaan­tu­nut, epä­us­koi­nen, shokissa, että kukaan ei toivo jengiä notkumaan oman kotinsa kupeeseen, silti alueen perheet alkoivat kerääntyä kadulle huutamaan, ikku­nois­ta­ni tui­jo­tet­tiin, ja kadulla oli lähes aina iso jengi kokoon­tu­nee­na huutamaan ja karjumaan ja kaukaa tuotiin tähän ihmisiä urhei­le­maan, aikuiset toivat jäl­ke­läi­si­ään, mitä eivät tehneet omille naa­pu­reil­leen, jos asuivat kuu­lo­mat­kan ulottumattomissa. 

    Ihmiset yllyt­ti­vät jäl­ke­läi­si­ään ilki­val­taan ja kiusaa­mi­seen, vai­noa­mi­seen ‚ja jopa hyvin nuoret tiesivät missä pitää karjua ja miksi.
    Toiveena heillä on, että otan yhteyttä tai menee hermot huu­ta­mi­seen, jolloin he ovatkin uhrejani ja tekevät minusta riko­sil­moi­tuk­sia. NÄin on käynyt, eli kun itse olen huutanut, tämä perhe, joka väkisin on notkunut kotini kulmasa ja kadulla, ja yllyt­tä­nyt alueen tähän, teki minusta lähes­ty­mi­se­kiel­lon ja riko­sil­moi­tuk­sen pahoin­pi­te­lys­tä huu­ta­mal­la (minä olen pahoin­pi­del­lyt huu­ta­mal­la. Mutta sadat tai tuhannet kau­pun­ki­lai­set häi­rit­se­vät tai ovat häi­rin­neet tahal­li­ses­ti koti­rau­haa­ni ja saavat jon­kin­lais­ta nautintoa tästä yhtei­söl­li­syy­des­tä, vai­noa­mi­ses­ta). Ketään muuta meteli ei aluksi häirinnyt, koska kaikki kadun toiselta puolelta osal­lis­tui­vat meteliin ja sitä koh­den­ne­taan meille, eli uudetkin muutajat näyttävät jäl­ke­läi­sil­leen kädellä, mene tuonne ja ala karjua, heidän käsketään karjua pihani rajalla ja jaksavat tehdä tätä aamusta iltaan. Naapurusto on ulkona pitääk­seen meteliä.
    Missään muualla oma­ko­ti­ta­loon ei kuulu tauoton meteli, jos ei muuta niin auton perä­kont­tia, ovea, jäte­ka­tos­ta, voi useampi henkilö sulkea saman illan aikana jopa satoja kertoja kovaäänisesti
    alle 10 metrin säteellä. taval­li­sel­la oma­ko­tia­lu­eel­la. aop­pu­pe­leis­sä tällä miehellä vai­moi­neen on ollut tarkoitus lopettaa elämä.
    Yksittäin nänmä asiat ovat vähäisiä,mutta huo­mioi­den ihmisten määrän, joka saa iloa ja energiaa tästä, sekä jouk­ko­vai­noa­mi­sen keston että
    kaiken tauot­toa­man mete­lin­pi­don yhteis­vai­ku­tuk­set, on ihme, että olemme elossa.t

    Maalittaminen
    Joukkovaino
    Mobbing

    Vastaa

Lue myös nämä:

Tehokas tapa hidastaa uusien koronavarianttien syntyä olisi lisätä rokotuskattavuutta koko maailmassa. Asiantuntijat ovatkin jo vuoden ajan rummuttaneet koronarokotteiden patenttien vapauttamisen puolesta, jotta rokotteiden hinta laskisi ja tuotanto kasvaisi. Patenttien purku edellyttäisi Maailman kauppajärjestön (WTO) päätöstä, jonka Euroopan komissio on yhdellä äänellään pysäyttänyt. Suomi ja muut pienet EU-maat voisivat halutessaan kerätä voimansa ajaakseen patenttien purkua.

Nykyisessä ”maahanmuuttokriittisessä” keskustelussa pyritään irrottautumaan rasismin käsitteestä nostamalla keskusteluun uskonto- ja kulttuurieroja “rodun” sijaan. Poliittinen oikeisto on kehittänyt uusrasistisen retoriikan, jossa turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat koetaan uhkaksi niin sanotulle kansalliselle yhtenäisyydelle. Ilmiöstä voidaan käyttää nimitystä ‘kulttuurifundamentalismi’, ja sen keskeisenä elementtinä näyttäytyy ksenofobia eli vieraan pelko.