Korona teki Tornion ja Haaparannan välisen rajan näkyväksi

Tornion-Haaparannan kak­sois­kau­pun­ki sijaitsee Suomen ja Ruotsin välisen rajan molemmin puolin. Huolimatta kaupungin hal­kai­se­vas­ta rajasta, alueen asukkaat ovat tähän asti muo­dos­ta­neet yhte­näi­sen yhteisön. Koronapandemian aikainen rajan vah­vis­ta­mi­nen kuitenkin aiheutti kan­sal­lis­ta eriy­ty­nei­syyt­tä ja jopa vihan­pi­toa alueella. 

Jos Perämeren rannalla, Tornionlaaksossa sijait­se­va Tornion-Haaparannan kak­sois­kau­pun­ki oli aikai­sem­min tun­te­ma­ton alue, niin vii­meis­tään koro­na­pan­de­mia maa­lis­kuus­sa 2020 teki sen tun­ne­tuk­si. Silloin Suomen hallitus sulki maan ulkorajat, mukaan lukien Suomen ja Ruotsin välisen rajan. Se erottaa Ruotsin puolella sijait­se­van Haaparannan Torniosta, joka sijaitsee Suomen puolella Lapin maakunnassa. 

Kyseessä on val­ta­kun­nan rajasta huo­li­mat­ta yksi ja sama kaupunki, jossa Suomi ja Ruotsi ikään kuin sulau­tu­vat yhteen. Nyt maiden välisen rajan tekivät näkyväksi Suomen ja Ruotsin erilaiset koro­na­stra­te­giat, jotka vai­kut­ti­vat monella tavalla alueen asuk­kai­den arkeen. Näkyvimpänä muu­tok­se­na korona toi val­tioi­den väliselle rajalle suo­ma­lai­set raja­var­ti­jat ja mellakka-aidan Victoriantorille, joka sijaitsee kau­pun­kien välisellä rajalla. 

Rajan ylittävä yhteisöllisyys

Olen tehnyt 2010-luvulla etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­ta Tornion-Haaparannan kak­sois­kau­pun­gis­sa. Haastattelin silloin alueen asukkaita sekä Suomen että Ruotsin puolella. Haastateltavat olivat eri-ikäisiä ja edustivat useita eri ammattiryhmiä. 

Aiemman tut­ki­muk­se­ni perus­teel­la voin sanoa, että tunnin aikae­ros­ta ja valuut­tae­ros­ta huo­li­mat­ta alueen asuk­kai­den mielestä kyse on yhtei­ses­tä alueesta. He saat­toi­vat ylittää rajan huo­maa­mat­ta sitä ollenkaan useita kertoja päivässä työstä, koulusta ja har­ras­tuk­sis­ta sekä sosi­aa­li­sis­ta suhteista johtuen. 

Maaliskuusta 2020 lähtien olen seurannut ihmisten suh­tau­tu­mis­ta rajaan ja rajan mer­ki­tyk­siä Tornionlaaksossa pandemian aikana. Tein pandemian alku­vai­hees­sa huh­ti­kuus­sa 2020 kyselyn, jossa pyysin alueen asukkaita kertomaan, miltä rajan sul­ke­mi­nen tuntui. Sain vas­tauk­sia noin 30:lta hen­ki­löl­tä, joista osaa olin haas­ta­tel­lut jo aiempaa tut­ki­mus­ta­ni varten. Vastaukset vai­kut­ti­vat yhden­mu­kai­sil­ta. Seuraava lainaus kuvastaa monien vas­taa­jien tuntoja: 

”Onhan tämä aika erikoisen tuntosta, ko ennen sitä rajaa “ei ole ollu” ja nyt son siinä. Ei solekhaan ennää seku ajasta hakemassa karkkia tai muuta Haaparannalta, niinkö soli vielä reilu viikko sitte ihan arkipäiväistä.” 

Näin vastasi tor­nio­lai­nen per­hee­näi­ti kysyes­sä­ni häneltä koronan vai­ku­tuk­sis­ta hänen arkeensa rajalla. Samanlaisia vas­tauk­sia sain kyselyyni monilta muilta kau­pun­kien asuk­kail­ta niin Suomesta kuin Ruotsista. 

Olen käyttänyt tut­ki­muk­ses­sa­ni rajan asuk­kais­ta nimitystä regio­naut­ti, jolla tarkoitan ihmistä, joka asuu rajalla ja kehittää tietojaan ja taitojaan hyö­dyn­tääk­seen kan­sal­lis­val­tioi­den välisen rajan molempia puolia. Miten koro­na­pan­de­mia on vai­kut­ta­nut rajaih­mi­siin eli regio­naut­tei­hin Tornionlaaksossa?

Haaparannan ja Tornion välinen raja on merkitty karttaan vio­le­til­la. Kuva: Oaktree b/​Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)

Rajan ylittäminen mahdollista vain välttämättömissä tapauksissa

Ruotsin puo­lei­ses­sa Tornionlaaksossa asuu paljon Suomen kan­sa­lai­sia tai kak­sois­kan­sa­lai­sia, joilla on sekä Suomen että Ruotsin kan­sa­lai­suus. Esimerkiksi Haaparannalla heitä on noin 40 % asukkaista. 

Kaksoiskansalaisten määrä on kasvanut koro­na­pan­de­mian aikana, vaikka ihmiset pitävät sen hintaa yleisesti liian kalliina ver­rat­tu­na siitä saatavaan hyötyyn. Koronan aikana kak­sois­kan­sa­lai­suus on kuitenkin merkinnyt helpompaa rajan ylit­tä­mis­tä, mikä teki sen hank­ki­mi­ses­ta entistä houkuttelevampaa.

Koronapandemia osoitti kou­riin­tun­tu­vas­ti, miten poliit­ti­sia päätöksiä tehdään ottamatta huomioon poik­kea­via, kaukana pää­kau­pun­ki­seu­dus­ta sijait­se­via alueita. 

Koronan vai­ku­tuk­set ovat olleet huo­mat­ta­via Torniossa ja Haaparannalla. Kaupungit muo­dos­ta­vat yhte­näi­sen talous­a­lu­een. Sitä ei tunnuttu ymmär­ret­tä­vän Suomen johdon tehdessä rat­kai­su­ja maa­lis­kuus­sa 2020. 

Rajojen sul­ke­mi­nen ja val­mius­lain käyt­töön­ot­to, jonka avulla viran­omai­set saivat toi­mi­val­tuu­det pandemian aiheut­ta­mis­sa poik­keus­o­lois­sa, aiheut­ti­vat paljon ongelmia niin maiden yhtei­sel­lä talous­a­lu­eel­la kuin siellä asuvien ihmisten arjessa. 

Asukkaille kan­sal­lis­val­tioi­den välistä rajaa ei ole ollut käytännön tasolla olemassa, sillä rajan yli on käyty päi­vit­täin töissä, koulussa, ostok­sil­la tai eri­lai­sis­sa har­ras­tuk­sis­sa. Myöskään perhe- ja ystä­vyys­suh­teet eivät ole tunteneet rajaa.

Monien puhe­lin­soit­to­jen ja säh­kö­pos­tien jälkeen rajan yli pen­de­löin­ti saattoi edelleen jatkua, sillä esi­mer­kik­si Norrbottenin sairaan- ja van­hus­ten­hoi­to oli riip­pu­vai­nen suo­ma­lai­ses­ta työ­voi­mas­ta. Tästä tie­dot­ti­vat niin työn­te­ki­jät kuin Ruotsin Norrbottenin työnantajat. 

Vähitellen saatiin tieto, että työvoima ja tavarat saat­toi­vat liikkua yli rajan, mutta siihen vaa­dit­tiin työ­nan­ta­jan todistus työn­te­ki­jän tar­peel­li­suu­des­ta, hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tus sekä vii­koit­tai­set koro­na­tes­tauk­set. Rajan sai aluksi ylittää vain vält­tä­mät­tö­mis­sä työ­teh­tä­vis­sä ja tava­ran­kul­je­tuk­ses­sa olevat henkilöt, kuten EU:n sään­nöis­sä todetaan. 

Vaikka tie­toi­suus toisesta valtiosta, ja siitä johtuva alu­eel­li­nen ulot­tu­vuus, on aina ollut läsnä rajalla, Tornionlaaksossa Ruotsin ja Suomen välinen raja on ollut pai­kal­li­sil­le ja vähän kau­em­pa­na­kin siitä asuville arkinen asia. Viime vuosina siellä kulkiessa tätä rajaa ei yleensä ole huom­man­nut kuin eri­lai­sis­ta lii­ken­ne­mer­keis­tä, sillä niin yhteen­kas­va­neil­ta Tornion ja Haaparannan kaupungit näyttävät. 

Tornionlaakson maan­tie­teel­li­nen alue kartalla. Kuva: Fenn-O-maniC — Own work, edited from Tornionlaakson Neuvosto.svg, CC BY-SA 4.0

Ylirajainen arki korona-aikana

Koronan puh­je­tes­sa rajoi­tuk­sis­ta johtuneet muutokset rajan ylit­tä­mi­ses­sä vai­keut­ti­vat huo­mat­ta­vas­ti tor­nion­laak­so­lais­ten arkie­lä­mää. Maaliskuun 2020 jälkeen säännöt ovat muut­tu­neet useasti. 

Kun tou­ko­kuus­sa 2020 saatiin tietää, että Suomen kan­sa­lai­set saavat poistua maasta aina halu­tes­saan ja palata takaisin, Suomen kan­sa­lais­ten mah­dol­li­suu­det rajan yli­tyk­seen hel­pot­tui­vat. Ruotsin kan­sa­lai­sil­le se ei ollut yhtä helppoa, sillä säännöt olivat riip­pu­vai­sia rajalla päi­vys­tä­väs­tä Suomen raja­var­tios­ton vir­ka­mie­hes­tä, joka päätti, onko syy rajan ylit­tä­mi­seen riittävä vai ei. Yhden raja­var­ti­jan mukaan rajan sai ylittää, toisen mukaan ei. 

Rajasta oli tullut koronan myötä erilainen, kuten eräs haas­ta­tel­ta­va­ni, ikänsä Torniossa töissä ollut, mutta kauan Haaparannalla asunut kirjoitti: 

”Vaikka olemme kaksi eri maata ei rajaa ole huomannut joka­päi­väi­ses­sä elämässä ennen kuin nyt kun se on suljettu. Ikävältä tuntuu, kun ei voi käydä pik­kusis­kon luona tai asioida Suomen puolella. Ikävältä ja oudolta tuntuu.” 

Kävin myös läpi Tornio sanoin ja kuvin ‑Facebook-ryhmässä olleen gallup-tyyppisen kyselyn, jossa kysyttiin, mitä asioita ihmiset kaipaavat rajan toiselta puolelta, tässä tapauk­ses­sa Haaparannalta. Nämä vas­tauk­set saattoi karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: 

  1. Ensimmäinen eli tärkein oli per­heen­jä­se­net, suku­lai­set ja ystävät. 
  2. Tietyt ruuat ja nuuska, jota ei saa myydä Suomessa. 
  3. Vapaa liik­ku­mi­nen rajan yli, sillä Tornio ei ole mitään ilman Haaparantaa ja päinvastoin. 

Vastaukset osoit­ti­vat selvästi, että kyseessä on val­ta­kun­nan­ra­jas­ta huo­li­mat­ta yksi kaupunki. Se, että monet nimesivät kai­paa­van­sa nime­no­maan til­li­sip­se­jä, joita ei saa Suomesta, kertoo rajan arkipäiväisyydestä. 

Raja tuli näkyväksi vasta, kun sitä ei enää voinut ylittää. Koronan vuoksi voimaan tullut val­mius­la­ki esti kau­pas­sa­käyn­nin rajan toisella puolella.

Korona aiheutti jakautumista leireihin

Rajan sul­ke­mi­nen sai aikaan myös aggres­sioi­ta. Esimerkiksi toisen valtion rekis­te­ris­sä olevia autoja kytättiin, osoi­tel­tiin, näy­tet­tiin käsi­merk­ke­jä ja huudeltiin. 

Maiden toi­sis­taan poik­kea­vat koro­na­sään­nöt, mellakka-aidalla merkitty raja, epäselvät käytännöt rajan ylit­tä­mi­ses­sä, ja pai­kal­lis­ten mielestä epätasa-arvoinen ja ehkä hieman epä­asial­li­nen käytös rajalla, vai­kut­ti­vat natio­na­lis­min ja siihen ver­rat­ta­vien äänien kasvuun rajalla. 

Ihmiset saat­toi­vat moittia toisen valtion koro­na­stra­te­gi­aa huo­nom­mak­si kuin oman asuin­maan­sa vastaavaa, jota he puo­les­taan kehuivat. Näistä kes­kus­tel­tiin äänek­kääs­ti sosi­aa­li­ses­sa mediassa ja lehdissä. Lisäksi esi­mer­kik­si ruotsin puhuminen tor­nio­lai­sis­sa liik­keis­sä aiheutti kas­vo­mas­kien mie­le­no­soi­tuk­sel­lis­ta käyttöä – Ruotsissa kas­vo­mas­kien käyttö oli vähäistä ver­rat­tu­na Suomeen. 

Jotkut kävivät näy­tös­mie­les­sä huu­ta­mas­sa ahdis­tus­taan rajalla, jotkut sopivat tref­feis­tä tai tapaa­mi­sis­ta kau­pun­ke­ja yhdis­tä­vän Victoriantorin hal­kai­se­mal­le rajalle. Toisinaan tunnelma oli kuin Ruotsi-Suomi maa­ot­te­lus­sa, sillä kes­kus­te­lu sosi­aa­li­ses­sa mediassa oli välillä molemmin puolin kovaa. 

Suomen vir­ka­mies­ten suo­rit­ta­ma rajojen sul­ke­mi­nen ja val­mius­lain käyt­töö­not­ta­mi­nen olivat rajuja toi­men­pi­tei­tä, joiden tarkoitus oli ter­veys­tur­val­li­suu­den paran­ta­mi­nen, eli koronan leviä­mi­sen välttäminen. 

Tilannetta korosti enti­ses­tään se, että raja­var­tios­ton työn­te­ki­jät siir­ret­tiin Tornion-Haaparannan rajalle suu­rim­mak­si osaksi Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta. He olivat tottuneet aivan eri­lai­siin rajan­ylit­tä­jiin ja yli­tys­käy­tän­töi­hin kuin täällä maailman rau­hal­li­sim­mak­si rajaksi titu­lee­ra­tul­la rajalla.

Koronan aiheut­ta­mien vai­ku­tus­ten vuoksi ruvettiin jakau­tu­maan kahteen eri leiriin, niihin, jotka asuivat Suomen puolella ja niihin toisiin, jotka asuivat Ruotsin puolella. Tähän asti rajaa ei ihmisten mielissä ollut ollut olemassa, mutta korona teki sen näkyväksi ja tun­tu­vak­si ihmisten arjessa. 

Kokemus näytti, että rajojen sul­ke­mi­nen tor­nion­laak­so­lai­ses­sa kak­sois­kau­pun­gis­sa merkitsi aivan eri asiaa kuin muualla Suomessa.

Maiden eri­lai­sis­ta koro­na­stra­te­giois­ta ja koro­na­ti­lan­teis­ta sekä aiemmin yhteisenä alueena pidetyn kaupungin hal­kai­se­mi­ses­ta johtuvien haavojen para­ne­mi­nen tulee joidenkin leh­ti­tie­to­jen mukaan viemään Tornio-Haaparannalla paljon aikaa.

Tornionjoesta tulee rajajoki

Tornionlaakson erikoisen tilanteen ymmär­tä­mi­nen vaatii hieman his­to­rial­lis­ta taustaa. Suomen ja Ruotsin välinen raja syntyi, kun vuonna 1809 aina siihen asti Ruotsin yhteyteen kuulunut Suomi tuli auto­no­mi­sek­si osaksi Venäjän kei­sa­ri­kun­taa Ruotsin hävittyä ns. Suomen sodan. 

Tällöin Suomen ja Ruotsin välinen raja oli mää­ri­tel­tä­vä, ja rau­han­neu­vot­te­lu­jen jälkeen se vedettiin pitkin Muonion- ja Tornionjokia. 

Tämä 200 vuotta sitten vedetty raja tuli keskelle suo­men­kie­lis­tä aluetta. Tuolloin Ruotsin poh­joi­sim­mis­sa osissa puhuttiin myös suomea. Suomen- ja ruot­sin­kie­li­siä alueita Ruotsin puolella erotti Kainuun eli Kalixin joki, ei Tornionjoki, josta nyt tuli rajajoki. 

Kielen lisäksi alueita yhdis­ti­vät sama uskonto ja samat elin­kei­not. Uusi raja halkaisi perheet ja suvut, talot, tilat ja kylät, seu­ra­kun­nat ja maatilat. Yhä edel­leen­kään suku­lai­suus ei tunne rajaa, vaan suku­lai­sia ja ystäviä asuu rajan molem­mil­la puolilla. 

Torniota vas­ta­pää­tä perus­tet­tiin kau­pan­käyn­tiä varten Haaparanta, joka kasvoi myöhemmin pienestä kylästä nykyi­sek­si runsaan 9 000 asukkaan kau­pun­gik­si. Tornion väkiluku on nyt noin 22 000, ja kaupunki viettää tänä vuonna 400-vuotisjuhlaa.

Taloudellinen raja

Tornionlaakson raja oli ensi­si­jai­ses­ti talou­del­li­nen aikana, jolloin Ruotsilla meni talou­del­li­ses­ti Suomea paremmin. Taloudellisen rajan katsotaan vai­kut­ta­neen aina 1970 – 80-luvulle asti. 

Joppauksen eli sala­kul­je­tuk­sen sanotaan jopa nostaneen Suomen Lapin muuta maata nopeammin jaloil­leen toisen maa­il­man­so­dan tuhojen jälkeen. Ruotsista saatiin meillä niin kaivatun kahvin lisäksi muun muassa työ­vä­li­nei­tä ja raken­nus­tar­vik­kei­ta aina nauloista kirkon lat­tia­lank­kui­hin asti. 

Ruotsihan ei osal­lis­tu­nut toiseen maa­il­man­so­taan. Suurin osa Lapin asuk­kais­ta pakeni Ruotsin puolelle evakkoon, kun suo­ma­lais­ten kanssa aiemmin yhteis­työs­sä ollut natsi-Saksan armeija tuhosi Lapin käyttäen poltetun maan tak­tiik­kaa vetäy­tyes­sään Pohjois-Norjaan. 

Väyläksi alueella kutsutun, rajana toimivan Tornionjoen varressa asuneet ihmiset pääsivät tuolloin evakkoon suku­lais­ten tai tuttujen luo Ruotsin puolelle. 

On selvää, että val­tioi­den, maa­kun­tien ja kau­pun­kien toimet vai­kut­ta­vat ihmisten arkeen ja eri­tyi­ses­ti eri­lai­siin raja­käy­tän­tei­siin. Koska alueet jakavat yhteisen historian, kielen ja kult­tuu­rin, rajan ylittävä arkielämä ja yhteistyö saivat vauhtia. 

Viktoriantorilla, Suomen ja Ruotsin rajalla komeilee valokuvan ottamista varten suun­ni­tel­tu sydän­ra­ken­nel­ma. Monument på Victoriatorget vid gränsen mellan Finland och Sverige. Photo: © News Øresund — Anna Palmehag (CC BY 3.0).

Kaupunkien välinen yhteistyö

Kaupunkien yhteistyö lisääntyi 1960-luvulta lähtien, ja niille raken­net­tiin muun muassa yhteinen jäte­ve­den­puh­dis­ta­mo, kaa­to­paik­ka ja kie­li­kou­lu. Viime vuo­si­kym­me­nen alussa avattiin yhteinen linja-autoasema (vuonna 2014) ja kau­pun­ke­ja yhdistävä tori, joka sai nimekseen Victoriantori Ruotsin kruu­nunprin­ses­san vihkiessä sen vuonna 2011. 

Myös Tornion maa­kun­ta­museo muu­tet­tiin vuonna 2014 yhtei­sek­si Tornionlaakson museoksi, jonka työn­te­ki­jöi­den palk­ka­ku­lui­hin Haaparanta osal­lis­tuu. Yhteinen Tornionlaakso näkyy museo­näyt­te­lyis­sä muun muassa siten, että näyttelyt kertovat Suomen ja Ruotsin yhtei­ses­tä Tornionlaaksosta esittäen ilmiöitä ja esineitä Väylän molemmin puolin. 

Käynti museossa kuuluu myös haa­pa­ran­ta­lais­ten kou­lu­lais­ten ohjelmaan koti­seu­dun his­to­rias­ta ja kulttuurista.

Kaupunkien välinen yhteistyö on ollut mer­kit­tä­vä esimerkki kan­sal­li­sen rajan ylit­tä­väs­tä yhteis­työs­tä myös kan­sain­vä­li­ses­ti. Esimerkkinä mai­nit­ta­koot yhteiset kokoukset ja lau­ta­kun­nat. Yksi laajempi esimerkki on Tornionlaakson neuvosto, johon kuuluu Tornion ja Haaparannan lisäksi myös muita pohjoisen raja­seu­dun kuntia. 

Monien vas­taa­van­lais­ten euroop­pa­lais­ten alueiden edustajat ovat käyneet tutus­tu­mas­sa kak­sois­kau­pun­kiin ja sen koke­muk­siin. Molempien maiden liityttyä Euroopan Unionin jäseniksi vuonna 1995 yhteistyö voimistui enti­ses­tään, mutta viime vuosina yhteis­työ­ke­hi­tys on hidas­ta­nut tahtia. 

Yhteinen toiminta säästää resurs­se­ja, mutta yhteistyö ei ole aina ollut helppoa, sillä kan­sal­lis­val­tioi­den rajojen ylit­tä­mis­tä ja erilaisia lakeja ei ole aina ymmär­ret­ty maiden pää­kau­pun­geis­sa tai Brysselissä. Näin ollen ei ole vält­tä­mät­tä kysytty lupaa, saako ruot­sa­lai­sen pos­ti­laa­ti­kon sijoittaa Tornion postin eteen suo­ma­lai­sen pos­ti­laa­ti­kon rinnalle ja päin­vas­toin. Näin on kuitenkin tehty jo 1900-luvun lopulla. Nykyään yhtei­sek­si kieleksi monet yhteis­työ­tä tekevät haluavat englannin, sillä kak­si­kie­li­syys vähenee.

Koronapandemian iskiessä, pai­kal­li­set olivat tottuneet elämään aivan kuin rajaa ei olisikaan. He ovat aina ylit­tä­neet sen milloin ja mistä ovat kul­loin­kin halunneet. Esimerkiksi Tornion ja Haaparannan kau­pun­kien alueella on seitsemän siltaa ja maa­kan­nas­ta, joiden kautta rajan voi ylittää. 

Yksi tällainen on yhteinen golf-kenttä, jolla pelaa­mi­nen vaati eri­kois­jär­jes­te­ly­jä koronan puhjettua. Kun yksi lyönti voi kestää aikaeron vuoksi tunnin, on aikaeroa voitu käyttää hyväksi alueen mai­non­nas­sa. Myös uutta vuotta voidaan juhlia rajalla kaksi kertaa. 

Yhtä aikaa eksoottinen ja arkinen raja

Suomen ja Ruotsin välistä tunnin aikaeroa ja eri valuut­to­ja (Ruotsissa on edelleen käytössä kruunu) on pyritty hyö­dyn­tä­mään mark­ki­noin­nis­sa. Kaksoiskaupungin imagoa siihen liit­ty­vi­ne yhteisine toimineen ja käy­tän­tei­neen on mark­ki­noi­tu vii­meis­tään siitä lähtien, kun maat liit­tyi­vät Euroopan Unionin jäseniksi. 

Kirjoitin erääseen artik­ke­liin aiemmin, että moni­ää­ni­syys ja rajan näky­mät­tö­myys tulevat esille Tornionlaaksossa. Raja on osalle luon­nol­li­nen, osalle se on ekso­tiik­kaa ja uutta. Raja on koros­ta­nut talou­del­li­sia, sosi­aa­li­sia ja kult­tuu­ri­sia suhteita Tornionlaaksossa, mutta rajalla voidaan myös leikkiä. 

Juuri rajan ekso­tiik­ka on saanut ihmisiä muut­ta­maan Etelä-Ruotsista Haaparannalle töihin. Rajan näkyväksi tekeminen mat­kai­li­joil­le on ollut tärkeää, vaikka asuk­kail­le rajan näky­mät­tö­mäk­si tekeminen on puo­les­taan ollut merkittävää. 

Paikalliset ihmiset ovat tottuneet rajaan ja sen näky­mät­tö­myy­teen, mutta mat­kai­li­jat ovat halunneet, että rajasta tulisi näkyvämpi. Nämä ovat peri­aat­tees­sa vas­tak­kai­sia läh­tö­koh­tia, mutta mat­kai­luun halutaan panostaa. Tämän vuoksi kau­pun­ke­ja yhdis­tä­vän Viktoriantorin keskeltä jakavalle rajalle on tehty valokuvan ottamista varten paikka, jossa opasteet osoit­ta­vat Suomeen ja Ruotsiin.

Avoin rauhan raja

Tornionlaaksossa raja on ollut avoin, rajaton rauhan raja. Avoin raja on tärkeä osa tor­nion­laak­so­lais­ta iden­ti­teet­tiä molem­mil­la puolilla rajaa. Rajan merkitys niin hyvässä kuin pahassa on vaih­del­lut, ja se on ollut suljettu vain sota-aikoina. Silloinkin se avattiin nopeasti syksyllä 1944, kun Lapin asuk­kai­den piti päästä evakkoon Ruotsiin. Vertausta sota-aikaan on käytetty korona-aikana puhut­taes­sa muu­tok­sis­ta Suomen ja Ruotsin välisessä rajassa.

Kaikki toivovat, että koro­na­pan­de­mian vai­ku­tuk­set eivät jää vai­kut­ta­maan nega­tii­vi­ses­ti rajayh­teis­työ­hön, vaan että se paranisi enti­ses­tään. Jotkut miettivät olisiko rajaa voitu läh­tö­koh­tai­ses­ti­kaan sulkea, jos yhteis­työ­tä olisi tehty vieläkin enemmän maiden välillä entuudestaan. 

Koronasta johtuvat rajoi­tuk­set ovat saaneet aikaan sen, että eräs tärkeä yhteis­työ­or­ga­ni­saa­tio, Torniolaakson neuvosto, teki aloitteen eri­tyi­sa­lu­een perus­ta­mi­ses­ta Tornionlaaksoon. Silloin val­tion­ra­ja ei kat­kai­si­si aluetta kuten nyt. 

Eräs haas­ta­tel­ta­va­ni puki sanoiksi pelon, jota monet tunsivat: ”En tykkää rajan sul­ke­mi­ses­ta, mutta ymmärrän syyn ja hyväksyn. Pelkään kuitenkin sitä mah­dol­li­suut­ta, että jotkut haluavat tehdä tästä pysyvää. Ainakin joiltakin osin.”

Nyt raja kak­sois­kau­pun­gis­sa alkaa toimia samalla tavalla kuin ennen koronaa. On kuitenkin kysyttävä, miten kauan henkisten haavojen para­ne­mi­nen ihmisten arjessa ja kau­pun­kien välisessä yhteis­työs­sä tulee viemään? 

Aika näyttää miten jatkossa toimitaan, mutta edel­ly­tyk­set yli­ra­jai­sel­le asioin­nil­le ja arjelle ovat kehit­ty­neet vuosien mittaan ja ovat yhä olemassa. Kokemukset ja kuvaukset rajasta muo­dos­ta­vat kansan ja kan­sal­lis­val­tioi­den iden­ti­teet­ti­ker­to­muk­sia, jossa koronalla on ollut ainakin väliai­kai­ses­ti suuri merkitys.

  • Podcast-lukija: Nelly Staff
  • Verkkotaitto: Sara Kettunen
  • Artikkelikuva: Toivo Mikkonen. Victoriantorin Rajaleikki-patsaalle on puettu kasvomaskit.
  1. Ruotsala, Helena 2009: From crime to cultural heritage. Cross-border acti­vi­ties and rela­tions­hips in the Tornio River Valley. – AJEC, Anthropological Journal of European Cultures 18 (1): 30 – 49. 
  2. Ruotsala, Helena 2011: ”Kaksi kelloa ja kaksi lompakkoa” — Ylirajaisuutta ja moni­paik­kai­suut­ta Tornio-Haaparannan kak­sois­kau­pun­gis­sa. (Abstract: Two watches and two wallets – trans­na­tio­na­lism and mul­ti­loca­li­ty in everyday life in the twin-city of Tornio-Haparanda) – Sananajalka 2011, 196 – 217. 
  3. Ruotsala, Helena 2017: Meänkieli herättää tunteita – mistä kentän kie­li­va­lin­nat kertovat? – Outi Fingerroos et al. (toim.), Yhteiskuntaetnologiaa. Tietolipas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 
  4. Ruotsala, Helena 2017: Vardagliga gränsprak­ti­ker. Att syn­lig­gö­ra och osyn­lig­gö­ra gränser i Tornedalen. Budkavlen 96. Åbo Akademi. 

Kirjoittaja

Helena Ruotsala on etnologian professori Turun yliopistossa. Hän on tutkinut arjen ylirajaisuutta ja identiteettien konstruointia Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungissa 2010-luvulla. Tällä hetkellä hän tutkii mm. Untshon maalaiskylää Marin tasavallassa Venäjällä sekä lappilaisten evakkoaikaa Ruotsissa 1944-1945.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Toivo mikkonen 4.11.2021 klo 08:00

    Hyvin kirjoitit. Muistelin lopussa oliko mainintaa että yhdessä vaiheessa ruotsin raja­po­lii­sit pysäyt­ti­vät ja tar­kas­ti­vat suomesta tulevan auto­lii­ken­teen, kesti muis­taak­se­ni kuitenkin useita viikkoja ja Suomenpuolen osalta rajaa avattiin jalan ja pyörällä kul­ke­vil­le mutta autoi­li­jat pysäy­tet­tiin ja koro­na­tes­tiin rajalle jos ei ollu siitä vapaut­ta­vaa syytä, Eräskin mies kertoi käyneensä 50 kertaa testissä vie­des­sään lapsia ylirajan har­ras­tuk­siin. Rajaleikkipatsaan lah­joit­ta­ja ja tekijän vois mainita.Oli mie­len­kiin­toi­nen juttu.Kiitos

    Vastaa
    • Helena 4.11.2021 klo 10:24

      Kiitos Toivo sinulle hienosta kuvasta, jota sain lainata! ‚Oli pakko vetää mutkat suoriksi ja jättää noita asioita pois. Rajaleikkipatsaan on tehnyt Ensio Sepäänen ja se on Norbottenin kunnat lahja Tornion kaupungin täyt­täes­sä silloin 350 vuotta. Patsaan sym­bo­liik­ka on myös puhut­te­le­va ja sen moni­vuo­ti­nen kier­to­lai­suus ennenkuin se on nyt saatu VIktoriatorille. Mutta pakko jättää pois kun tämä oli muutenkin niin pitkä.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Päätös kieltäytyä koronarokotteesta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mahdollisista haitoista sekä epäluottamus viranomaistoimijoita kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syvenemisen ja rokotekeskustelun polarisoitumisen ehkäisemiseksi on syytä pyrkiä ymmärtämään, mistä huoli ja kritiikki rokottamista kohtaan kumpuavat.

Tehokas tapa hidastaa uusien koronavarianttien syntyä olisi lisätä rokotuskattavuutta koko maailmassa. Asiantuntijat ovatkin jo vuoden ajan rummuttaneet koronarokotteiden patenttien vapauttamisen puolesta, jotta rokotteiden hinta laskisi ja tuotanto kasvaisi. Patenttien purku edellyttäisi Maailman kauppajärjestön (WTO) päätöstä, jonka Euroopan komissio on yhdellä äänellään pysäyttänyt. Suomi ja muut pienet EU-maat voisivat halutessaan kerätä voimansa ajaakseen patenttien purkua.

Yksikielisyys ja kielten erottelu toisistaan ovat kouluissa vaikuttavan kielipolitiikan lähtökohtia. Kasvatustieteiden tohtori Tuuli From tutki etnografisessa väitöskirjassaan kysymyksiä kielipolitiikasta, tilasta ja vallasta kaksikielisissä kouluympäristöissä Suomessa ja Ruotsissa. Fromia kiinnostivat erityisesti koulujen toimintaa ohjaavan virallisen kielipolitiikan päämäärät ja miten ne heijastuvat koulujen arkisiin tiloihin.