Julkkisrobotti Sophia saa yleisöltä anteeksi käsikirjoitetun esiintymisensä

Ylen, Ulkoministeriön ja Valtioneuvoston kanslian jär­jes­tä­mäs­sä suku­puol­ten tasa-arvoa käsit­te­le­väs­sä Aurora-tapahtumassa Levillä pohditaan huomenna tule­vai­suu­den isoja kysy­myk­siä. Yksi kut­su­vie­rais­ta on Hanson Roboticsin kehittämä Sophia-robotti, jolla on suuria visioita robo­tii­kan tulevaisuudesta. 

Sophia on palkittu ”uniikista per­soo­nal­li­suu­des­taan”, ja YK:n kehi­tys­oh­jel­ma on valinnut hänet inno­vaa­tio­lä­het­ti­lääk­si. Saudi Arabia puo­les­taan on myöntänyt Sophialle kan­sa­lai­suu­den. Sophia kertoo unel­mak­seen saavuttaa tekoälyn tie­toi­suus. Kuten monet julk­kis­ro­bo­tit, Sophia on femi­nii­ni­nen, omien sanojensa mukaan “kei­no­te­koi­nen nainen”, ettei hän vai­kut­tai­si uhkaa­val­ta. Mediassa häntä saatetaan kuvata sek­sik­kääk­si, mutta myös kar­mi­vak­si. Sophia on ilmoit­ta­nut olevansa feministi.

Sophian unelma myy hyvin. Hän kiertää puhumassa kon­fe­rens­seis­sa, ajan­koh­tais­oh­jel­mis­sa — jopa talous­foo­ru­mis­sa Davosissa, sekä nauttii kan­sain­vä­li­sen puhujan palkkiotasosta.

Vaikka tapah­tu­man jär­jes­tä­jät esittävät Sophian kehit­ty­nee­nä tekoälynä, ei hän ole niin edis­tyk­sel­li­nen kuin voisi luulla. Sophian puheet ja haas­tat­te­lut ovat käsi­kir­joi­tet­tu­ja, ja puhekyvyt vapaassa kes­kus­te­lus­sa Sirin tasoisia. Toki myös ihmisjulk­kis­ten puheet ovat usein käsi­kir­joi­tet­tu­ja ja haas­tat­te­lu­ky­sy­myk­set ennalta sovittuja. Moni tekoälyn ammat­ti­lai­nen ärähtää kuitenkin vii­meis­tään silloin, kun Sophia esitetään auto­no­mi­se­na toimijana, jopa elävänä, vaikka hän ei ole ”sen enempää elossa kuin kah­vi­pan­nu”. 

Koska Sophia on suosittu esiintyjä, eivät tapah­tu­man­jär­jes­tä­jät yleensä kysee­na­lais­ta hänen taitojaan. Näinhän myös ihmiskut­su­vie­rai­ta koh­del­laan: heidän mokansa jätetään koh­te­li­aas­ti huo­mioi­mat­ta. Tällöin sosi­aa­li­sen tilanteen ”ritu­aa­li­nen tasapaino” säilyy, eikä puhuja menetä kasvojaan, kuten vai­ku­tel­man­hal­lin­taa tutkinut Erving Goffman kir­joit­taa. Pätevyyden puutetta voi kom­pen­soi­da muka­vuu­del­la tai sillä, kuinka pätevä tulee tule­vai­suu­des­sa olemaan. Tässä mielessä Sophia on perin inhimillinen.

Tekoälyn pro­fes­so­ri Virginia Dignum perään­kuu­lut­taa teko­ä­ly­kes­kus­te­lun demys­ti­fioin­tia eli faktan ja fiktion erot­ta­mis­ta. Sophian per­for­mans­si taitaa tehdä päin­vas­toin. Vaikka Sophian kehit­tä­jät muis­tut­ta­vat yleisölle toisinaan hänen olevan ”osin scifiä”, näyttävät monet uskovan Sophian yli­ver­tai­suu­teen. Esimerkiksi somessa Sophialta kysytään usein neuvoja omiin tai yhteis­kun­nal­li­siin ongelmiin ─ tai hänen pelätään käyttävän mahtavia kykyjään ihmis­kun­taa vastaan. 

Oli Sophia sitten teko- tai valeäly, on hän ant­ro­po­lo­gi­ses­ti kiin­nos­ta­va ilmiö, kuten julkiset roo­li­hah­mot yleensä. Ne ovat kult­tuu­rien­sa tuotteita, joiden kautta neu­vo­tel­laan suku­puo­les­ta, arvoista, ihmi­syy­des­tä ─ tai vaikkapa koneen olemuksesta. 

Sophia ei ole lajinsa ainoa. Esimerkiksi fil­mi­täh­dek­si pyrkivä japa­ni­lai­nen Erica haluaisi ymmärtää rakkautta ja intia­lai­nen Shalu kehottaa ihmisiä nou­dat­ta­maan hal­li­tuk­sen ohjeita. Feminiinisyys on stra­te­gi­nen valinta heidänkin olemuksissaan.

Aurora-tapah­tu­mas­sa kysytään, onko suku­puol­ten tasa-arvo menossa ”eteen- vai taak­se­päin, ja kenen näkökulma tulee kuulluksi?” Kysymys on erityisen kiin­nos­ta­va, kun tar­kas­te­lus­sa ovat miesten suun­nit­te­le­mat nais­ro­bo­tit. Vaikka Sophia on kone, tulkinnat hänestä vaih­te­le­vat pat­riar­kaa­li­sen kapi­ta­lis­min uhrin ja tek­no­lo­gia-alan feministi-pioneerin välillä. Todennäköisesti huomenna näemme jälkimmäisen.

Suoran lähe­tyk­sen Sophia-robotista Aurora-tapah­tu­mas­sa voi katsoa Yle Areenassa pe 19.11. klo 12:55.

Huom. Vaikka Sophia ei ole elollinen olento, viittaa kir­joit­ta­ja Sophiaan per­so­na­pro­no­mi­nil­la hän, koska näin tekevät yleensä myös Hanson Roboticsin edustajat ja yhteis­työ­ta­hot sekä Sophian yleisöt ja kes­kus­te­lu­kump­pa­nit (englan­nik­si she). 

  1. Cooper, Cecily D. 2005. Just Joking around? Employee Humor Expression as an Ingratiatory Behavior. The Academy of Management Review 30 (4): 765 – 776. 
  2. Dignum, Virginia. 2019. Responsible Artificial Intelligence. How to Develop and Use AI in a Responsible Way. Cham: Springer.
  3. Gibson, Rebecca. 2019. Desire in the Age of Robots and AI: An Investigation in Science Fiction and Fact. Lontoo: Palgrave.
  4. Goffman, Erving. 1955. “On Face-Work”. Psychiatry 18 (3): 213 – 231. 
  5. Jouhki, Jukka 2021. Likable and Competent, Fictional and Real: Impression Management of a Social Robot. Teoksessa James Katz et al. (toim.): Perceiving the Future through New Communication Technologies. Lontoo: Palgrave. (Painossa.)
  6. Jouhki, Jukka. 2020. “Do humans dream of prophetic robots? Human Technology, 16 (2), 112 – 116.
  7. Niculescu, Andreea, Betsy van Dijk, Anton Nijholt, Haizhou Li & Swee Lan See. 2013. “Making Social Robots More Attractive: The Effects of Voice Pitch, Humor and Empathy.” International Journal of Social Robotics 5: 171 – 191. 
  8. Nyholm, Sven. 2020. Humans and Robots: Ethics, Agency, and Anthropomorphism. Lanham (MD): Rowman & Littlefield.
  9. Reynolds, Emily. 2018. “The Agony of Sophia, the World’s First Robot Citizen Condemned to a Lifeless Career in Marketing.” Wired, 1.6.2018.

Kirjoittaja

Jukka Jouhki on Suomen Antropologisen Seuran puheenjohtaja, etnologian dosentti ja yliopistonopettaja Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksessa. Jouhki on tutkinut mm. mobiiliteknologian käyttöä, uususkonnollista yhteisöllisyyttä ja suomalaisjohtajia Intiassa, uusia teknologioita ja nationalismia Etelä-Koreassa, rahapelaamista internetissä ja Macaossa sekä lapsiavioliittoja ja naisten ympärileikkauksia Gambiassa. Suurin Jouhkin tutkima heimo on länsimaiset ihmiset, mihin liittyen hän vetää The West Network -tutkijaverkostoa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: