Rokotekriittisyyden taustalta löytyy epäluottamusta

Päätös kiel­täy­tyä koro­na­ro­kot­tees­ta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mah­dol­li­sis­ta haitoista sekä epä­luot­ta­mus viran­omais­toi­mi­joi­ta kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syve­ne­mi­sen ja roko­te­kes­kus­te­lun pola­ri­soi­tu­mi­sen ehkäi­se­mi­sek­si on syytä pyrkiä ymmär­tä­mään, mistä huoli ja kritiikki rokot­ta­mis­ta kohtaan kumpuavat.

Keskustelu koro­na­ro­kot­teen kat­ta­vuu­des­ta ja roko­te­vas­tai­suu­des­ta käy kuumana. Epidemiatilanteen jälleen vai­keu­tues­sa huomio on kääntynyt siihen, että noin 14 % yli 12-vuo­tiais­ta suo­ma­lai­sis­ta ei ole rokotusta vielä ottanut. Mielipidekirjoituksissa on muun muassa vaadittu, että koro­na­ro­kot­tees­ta pitää tehdä vel­vol­li­suus. On myös esitetty, että rokot­ta­mat­to­mat ovat vastuussa kii­reet­tö­män hoidon vii­väs­ty­mi­ses­tä sekä muiden kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta. Koronarokotteen edel­lyt­tä­mis­tä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nal­ta val­mis­tel­laan, ja hallitus on ilmoit­ta­nut sel­vit­tä­vän­sä koro­na­pas­sin käytön laa­jen­ta­mis­ta myös esi­mer­kik­si työpaikoille.

Keskustelun kuohuissa unohtuvat helposti perus­ky­sy­myk­set siitä, miksi koro­na­ro­kot­tei­ta – tai rokot­tei­ta yleensä – epä­röi­dään ja kri­ti­soi­daan. Tutkimustiedon sijaan julkiset ulostulot vai­kut­ta­vat usein poh­jau­tu­van ole­tuk­siin ja ste­reo­ty­pioi­hin rokot­tei­den vas­tus­ta­jis­ta. Keskustelusta välittyy helposti kär­jis­tet­ty kuva rokot­tei­ta kri­ti­soi­vis­ta ihmisistä radi­kaa­lei­na sala­liit­to­teo­ree­tik­koi­na, tie­de­vas­tai­si­na tai tie­tä­mät­tö­mi­nä. Tutkimustiedon mukaan tämä ei kui­ten­kaan ole koko totuus.

Tässä kir­joi­tuk­ses­sa tuon esiin tutkittua tietoa siitä, miksi rokot­tei­ta kri­ti­soi­daan ja vas­tus­te­taan. Kirjoitus pohjautuu vuodesta 2016 alkaen toteut­ta­maa­ni haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­seen suo­ma­lais­ten van­hem­pien roko­te­kriit­ti­syy­des­tä. Haastatteluihin osal­lis­tui pääosin naisia. Kuluneena syksynä olen haas­ta­tel­lut osaa tut­ki­muk­sen osal­lis­tu­jis­ta uudelleen kes­kit­tyen eri­tyi­ses­ti koro­na­ro­kot­tei­siin. Kaikkien tekstissä esiin­ty­vien hen­ki­löi­den nimet on muutettu.

Vanhempien rokotekriittisyyden taustalla haitat, epäluottamus ja terveyskäsitykset

Ennen koro­na­pan­de­mi­aa tehdyssä tut­ki­muk­ses­sa­ni suo­ma­lai­set vanhemmat kertoivat perus­te­luis­taan jättää lapsensa kokonaan tai osittain rokot­ta­mat­ta. Tärkeimmäksi syyksi ilmeni huoli tai oma­koh­tai­nen kokemus roko­tus­ten pit­kä­ai­kai­sis­ta haitoista. Jo pelkkä epäilys tai kokemus esi­mer­kik­si oman lapsen oirei­lus­ta rokotteen ottamisen jälkeen saattoi riittää käyn­nis­tä­mään rokot­tei­den kysee­na­lais­ta­mi­sen prosessin.

Toinen tärkeä tekijä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla oli epä­luot­ta­mus ter­veys­vi­ran­omai­sia, lää­ke­teol­li­suut­ta ja ter­vey­den­huol­lon ins­ti­tuu­tioi­ta kohtaan. Tämä epä­luot­ta­mus yhdisti käy­tän­nös­sä kaikkia haas­tat­te­le­mia­ni roko­te­kriit­ti­siä vanhempia, vaikka he muuten olivatkin hyvin hete­ro­gee­ni­nen ryhmä. Epäluottamusta lisäsi osalla nega­tii­vi­set koke­muk­set ter­vey­den­huol­los­sa, mikä johti niin sanot­tu­jen hiljaisen vas­ta­rin­nan keinojen käyt­tä­mi­seen ter­vey­den­huol­lon koh­taa­mi­sis­sa. Hiljaisen vas­ta­rin­nan kautta saa­tet­tiin kiel­täy­tyä rokot­ta­mi­ses­ta epä­suo­ras­ti ja ilman avointa vas­ta­rin­taa, esi­mer­kik­si vii­väs­tyt­tä­mäl­lä roko­tuk­sia tai pyy­tä­mäl­lä miettimisaikaa.

Kolmantena syynä esiin nousivat val­ta­vir­ras­ta poik­kea­vat käsi­tyk­set ter­vey­des­tä, ja vaih­toeh­toi­set terveyden hoi­ta­mi­sen tavat, kuten pyrkimys vahvistaa luon­nol­lis­ta vas­tus­tus­ky­kyä tai tur­vau­tu­mi­nen täy­den­tä­viin ja vaih­toeh­toi­siin hoitoihin. Tätä kautta tämän päivän roko­te­kriit­ti­syys on yhtey­des­sä myös his­to­rial­li­seen roko­te­kri­tii­kin jatkumoon, jossa jo sata vuotta sitten vaikutti kes­kei­ses­ti käsitys roko­tuk­sis­ta kehon luon­nol­lis­ta vas­tus­tus­ky­kyä ja elin­voi­maa häi­rit­se­vä­nä teknologiana. 

Koronarokotteen kritiikin taustalla on tuttuja syitä

Koronarokotteiden osalta tut­ki­muk­sis­sa on todettu, että pitkälti samat syyt, eli huoli rokotteen mah­dol­li­sis­ta haitoista ja epä­luot­ta­mus suhteessa viran­omais­toi­mi­joi­hin yhdis­tä­vät ihmisiä, jotka eivät halua rokotetta.

Haastattelemani roko­te­kriit­ti­set vanhemmat suh­tau­tui­vat koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­maan tautiin eri tavoin. Moni ei ollut mah­dol­li­ses­ta sai­ras­tu­mi­ses­ta kovin huo­lis­saan: ”Mä ajattelen sitä käy­tän­nös­sä influens­sa­na”, totesi Jasmin, joka koki, että pandemiaa oli mer­kit­tä­väs­ti lii­oi­tel­tu: ”Lehdet muis­tut­taa ja pelot­te­lee joka päivä. Jos meillä olisi oikea pandemia, niin ei siitä tar­vit­si­si muis­tut­taa, sen huomaisi kyllä muutenkin. Sitten jos miettii noita tilastoja, niin yli 99 pro­sent­tia selviää. Niin ei se nyt kovin vaa­ral­li­sel­ta kyllä tunnu siinä valossa.”

Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminin tavoin enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den tur­val­li­suu­des­ta: ”Testaus oli liian nopea prosessi, koro­na­vi­rus liian muun­tu­vai­nen versus oletettu hyöty, ja uusi mRNA-prosessi liian ris­kial­tis luo­tet­ta­vak­si”, totesi viiden rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Olga. Haastatellut kertoivat eri­lai­sis­ta oireista, joita heidän lähi­pii­ris­sään tai tut­ta­vil­laan oli esiin­ty­nyt koro­na­ro­kot­teen jälkeen. He eivät luot­ta­neet siihen, että ter­vey­den­huol­to ja ter­veys­vi­ran­omai­set suh­tau­tui­si­vat hait­toi­hin ja niistä tehtyihin ilmoi­tuk­siin vakavasti. 

Usein huoli rokotteen haitoista ja viran­omai­siin koh­dis­tu­va epä­luot­ta­mus kul­ki­vat­kin käsi kädessä. Esimerkiksi Pandemrix-rokot­tees­ta diag­no­soi­dun hait­ta­vai­ku­tuk­sen saanut Ida ei pelännyt koro­na­tau­tia, mutta oli erittäin huo­lis­saan lasten rokot­ta­mi­ses­ta koronaa vastaan. Hän kertoi koke­neen­sa korona-ajan erittäin ahdis­ta­va­na. Suomi on Idan mukaan muuttunut maaksi, josta ”moni­ää­ni­syys on hävinnyt” ja jossa ”on vain yksi totuus.” Julkinen kes­kus­te­lu turhautti Idaa eri­tyi­ses­ti, koska hän ei yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta ollut saanut kor­vauk­sia koke­mas­taan roko­te­hai­tas­ta: ”kun tämä lää­kin­tö­neu­vos Pälve rupesi esit­tä­mään, että [rokot­ta­mat­to­mien] pitää maksaa sitten oma sai­raa­la­las­ku (…) niin mä ajattelin että mä otan jokaiseen lehteen yhteyttä että kerron tästä, että mitä sitten mak­sel­laan itse kun roko­te­hait­ta tulee.

Muiden roko­te­kriit­tis­ten tapaan Ida koki yhteis­kun­nan pai­nos­ta­van voi­mak­kaas­ti roko­tuk­sen otta­mi­seen ja kaven­ta­van itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta esi­mer­kik­si koro­na­pas­sin kautta. Koettu painostus horjutti voi­mak­kaas­ti Idan luot­ta­mus­ta poliit­ti­seen pää­tök­sen­te­koon: ”ei voi muuta kuin ihmetellä näitä vii­mei­sim­piä edus­kun­nan päätöksiä (…) Tuli myös semmoinen olo tässä, että mä en enää ikinä äänestä. Mä en usko nyt koko tähän meidän jär­jes­tel­mään.” 

Epäluottamukseen liittyi monella myös kokemus rokot­ta­mis­ta kysee­na­lais­ta­vien mie­li­pi­tei­den sen­su­roin­nis­ta, esi­mer­kik­si rokot­tei­ta kri­ti­soi­vien tilien pois­ta­mi­ses­ta sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Esimerkiksi Madga totesi, että roko­te­kriit­tis­ten mie­li­pi­tei­den sen­su­roin­ti kääntyy helposti tar­koi­tus­taan vastaan: ”kun asioista ei saa kes­kus­tel­la, niin se provosoi lisää. Että sillon kun kysyy kysy­myk­siä ja tulee dum­pa­tuk­si niiden takia, niin herää epäilys, mihin paikkaan tämä kysymys osui, kun se pitää niin kovasti vaientaa.”

Rokotetta kritisoivissa kaksi eri leiriä

Hoivatyötä tekevä Erika koki jo ennen pandemiaa, että roko­te­kriit­ti­set jakau­tui­vat ”sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­hin” ja ”mal­til­li­siin” roko­te­kriit­ti­siin. Salaliittoteoreetikoiden ryhmä on hänen mukaansa kasvanut korona-aikana. Juuri tämä ryhmä hänen mukaansa vähät­te­lee koronaa tai kieltää koko viruksen ole­mas­sao­lon. Tilanne on Erikan mielestä täysin klik­kiy­ty­nyt, eivätkä roko­te­kriit­tis­ten eri leirit pysty kes­kus­te­le­maan keskenään. Erika kertoi, että valtaosa hänen aiemmasta roko­te­kriit­ti­ses­tä vii­te­ryh­mäs­tään oli kääntynyt sala­liit­to­teo­rioi­den puoleen: ”Koen olevani hyvin yksin. Ei ole enää sellaista ryhmää, jossa voisin puhua roko­tuk­sis­ta kriit­ti­ses­ti.” 

Erika kertoikin siir­ty­neen­sä seu­raa­maan sosi­aa­li­ses­sa mediassa uusimpia koronaan ja roko­tuk­siin liittyviä tut­ki­mus­tu­lok­sia, ja kes­kus­te­le­maan niistä ihmisten kanssa, joista suurin osa Erikan mukaan kannattaa roko­tuk­sia, mutta ”heidän kanssa pystyy kes­kus­te­le­maan”. 

Kolmen lapsen äiti Jasmin puo­les­taan esitti haas­tat­te­lus­saan joitakin yleisesti sala­liit­to­teo­rioi­na pidettyjä näke­myk­siä. Hän näki pandemian pitkälti kek­sit­ty­nä uhkana, jonka varjolla ihmisiltä viedään vähi­tel­len itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta. Salaliittoteoreetikon leimaa hän piti vas­ta­puo­len keinona jättää roko­te­kriit­ti­set mie­li­pi­teet huo­mioi­mat­ta: ”Sehän on tosi helppo sivuuttaa toisen ajatukset ja mie­li­pi­teet ja muut olan kohau­tuk­sel­la ja sanoa, että se nyt vaan on sala­liit­to­teo­ri­aa. Mutta harmi vaan, että näistä sala­liit­to­teo­riois­ta aika moni on toteu­tu­nut. (…) Me puhuttiin jo vuosi sitten koro­na­pas­sis­ta, ja silloin nau­res­kel­tiin että eihän meille nyt semmoista tule. Niin miten kävi? Kohta ei pääse enää töihin ilman sitä passia.”

Salaliittoteorioista ja disin­for­maa­tios­ta on koro­na­vi­ruk­sen ja ‑rokot­tei­den yhtey­des­sä puhuttu paljon jul­ki­suu­des­sa, minkä vuoksi rokotetta kri­ti­soi­vat joutuvat entistä enemmän mää­rit­te­le­mään omaa suh­det­taan sala­liit­to­teo­rioi­hin. Magda esi­mer­kik­si totesi, että hänen valin­noil­laan ei ole mitään tekemistä sala­liit­to­teo­rioi­hin uskomisen kanssa: ”mä olen ollut tällä tiellä 20 vuotta, kukaan ei voi syyttää sala­liit­to­teo­ree­ti­kok­si tai että netistä leviää kai­ken­lais­ta disin­for­maa­tio­ta (…) kysymys on vain luon­non­mu­kai­ses­ta elä­män­ta­vas­ta, kemi­kaa­li­va­paas­ta elä­män­ta­vas­ta (…) tämä liittyy mulla vain täl­läi­seen kuvaan, ei mihinkään älyt­tö­miin teorioihin.”

Ida taas har­mit­te­li sitä, että kaikki ”viral­li­ses­ta totuu­des­ta” vähänkin poik­kea­vat ajatukset, kuten rajoi­tus­toi­mien tai rokot­ta­mi­sen kri­ti­soi­mi­nen, leimataan turhan helposti sala­liit­to­teo­rioik­si. Idan mukaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kaikki rokot­ta­mat­to­mat tuomitaan ja nipu­te­taan yhteen, vaikka osalla voi olla päteviä syitä olla ottamatta rokotetta. Useampi haas­ta­tel­ta­va valitteli tuo­mit­se­vaa ilma­pii­riä, joka aiheutti koke­muk­sen vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tule­mi­ses­ta. Narkolepsiaan sai­ras­tu­neen lapsen isä Leo puhui yleisen tason ”pai­nos­tuk­sen ja pelot­te­lun kult­tuu­ris­ta”, vaikka kertoikin omien tut­tu­jen­sa ymmär­tä­vän, miksi hän ei halua koro­na­ro­ko­tet­ta ottaa. Myös kahden rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Jessica koki julkisen kes­kus­te­lun olevan pola­ri­soi­tu­nut­ta ja syyl­lis­tä­vää: ”Nyt uhaksi nostetaan viruksen sijaan rokot­ta­mat­to­mat, vaikka [pandemian] alussa viral­li­nen nar­ra­tii­vi oli ris­ki­ryh­mien suo­jaa­mi­nen ja rokote antaa väi­te­tys­ti lähes varman suojan vakavilta tau­ti­muo­doil­ta.” 

Kahden lapsen äiti Isabel puo­les­taan koki olevansa roko­te­myön­teis­ten ja roko­te­vas­tais­ten leirien välissä. Hänellä oli ystäviä, jotka ovat ottaneet ”kaikki mah­dol­li­set roko­tuk­set” ja toisaalta ystäviä, jotka ”puhuu hyvin roko­te­kriit­tis­tä tai jopa roko­te­vas­tais­ta pro­pa­gan­daa.” Isabel seurasi julkista kes­kus­te­lua ja ystä­vien­sä mie­li­pi­tei­tä kiin­nos­tu­nee­na ja osittain kum­mas­tel­len: ”välillä ihmet­te­len mediaa ja välillä ihmet­te­len poli­tiik­kaa ja välillä ihmet­te­len sitten taas toisaalta sitä sala­liit­to­teo­ree­tik­ko­jen, että miten lujaa niilläkin voi mennä.” Isabel koki, että asenteet ovat koven­tu­neet molemmin puolin. Hän kertoi myös koke­neen­sa pai­nos­tus­ta. Rokotevastaiset tuttavat toi­voi­si­vat hänen käyvän rokot­tei­ta ja rajoi­tuk­sia vas­tus­ta­vis­sa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa, joihin Isabel ei halunnut, koska ”siellä on todella voi­mak­kai­ta ääria­jat­te­li­joi­ta, joiden aja­tuk­siin mä en voi samaistua.” Toisaalta hän oli kokenut pai­nos­tus­ta rokot­tei­siin myön­tei­ses­ti suh­tau­tu­vien taholta, joiden mielestä hänen pitäisi ottaa rokote.

Asenteet ja päätökset prosessina

Toisin kuin monet roko­te­kriit­ti­set, Erika piti koro­na­tau­tia huo­mat­ta­va­na riskinä. Hän ajatteli, että epidemia olisi pitänyt alusta asti pyrkiä tukah­dut­ta­maan. Kun rajoi­tuk­sia syksyllä 2021 alettiin purkaa, Erika päätti tut­ki­mus­tie­toon pereh­dyt­ty­ään ottaa yhden annoksen koro­na­ro­ko­tet­ta: ”minusta se nyt vaikuttaa riittävän tehok­kaal­ta ja tur­val­li­sel­ta, että sen uskalsi ottaa. Ei me voida [muuten] enää suojata itseämme, kun nyt tosissaan rajoi­tuk­set pois ja lapset tuo sen jonain päivänä koulusta kotiin.” 

Erikan mielestä rajoi­tuk­sia olisi syksyllä 2021 rokot­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta pitänyt jatkaa, ja hän kannatti myös mas­ki­pak­koa. Toista roko­tean­nos­ta Erika ei kui­ten­kaan aikonut ottaa, vaikka päätös mah­dol­li­ses­ti vaa­ran­tai­si hänen työnsä, sillä toisen annoksen kohdalla hait­ta­vai­ku­tuk­set hänen tie­to­jen­sa mukaan lisääntyisivät.

Erikan esimerkki osoittaa roko­tea­sen­tei­den ja ‑päätösten pro­ses­si­luon­tei­suu­den ja jatkuvan muok­kau­tu­mi­sen. Ihmisten roko­tea­sen­teet eivät ole muut­tu­mat­to­mia, vaan elävät tilan­tei­den, koke­mus­ten, uuden tiedon ja sen tulkinnan mukana. Korona-aikana tämä näkyy esi­mer­kik­si siinä, että koro­na­ro­ko­tet­ta epä­röi­vien joukossa on myös ihmisiä, jotka suh­tau­tu­vat myön­tei­ses­ti muihin rokot­tei­siin. Tämä liittynee osittain siihen, että koro­na­ro­kot­teet ovat uusia rokot­tei­ta, joista ei ole pitkää käyt­tö­ko­ke­mus­ta. Uusien rokot­tei­den taustalla vai­kut­ta­vat kymmenen vuoden takaiset tapah­tu­mat, jolloin sikainfluens­saa vastaan kehi­te­tys­tä Pandemrix-rokot­tees­ta seurasi nar­ko­lep­sia­ta­pauk­sia. Pandemrix-rokotteen haitat ovat säilyneet ihmisten muistissa esi­merk­ki­nä uuden rokotteen yllät­tä­vis­tä haittavaikutuksista.

Koronarokotteiden kehit­te­lyä on myös seurattu mediassa tarkasti. Virukseen ja rokot­tei­siin liittyvän tiedon jatkuva päi­vit­ty­mi­nen on tuonut uudella tavalla näkyväksi tie­teel­li­sen tie­don­tuo­tan­non epä­var­muuk­sia ja sitä, että viran­omai­set tekevät päätöksiä ja suo­si­tuk­sia heillä sillä hetkellä olevan, usein epä­täy­del­li­sen tiedon varassa. 

Vastakkainasettelua tulisi välttää

Filosofi Maya Goldenberg on kir­joit­ta­nut kär­jis­tyk­siin perus­tu­van roko­te­kes­kus­te­lun riskeistä. Goldenbergin mukaan esi­mer­kik­si lää­ke­tie­teen ja ter­vey­den­huol­lon edustajat pitävät usein roko­te­kriit­ti­syyt­tä sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­den hyök­käyk­se­nä tiedettä vastaan. Tällaisten käsi­tys­ten kautta pola­ri­soi­tu­nut asetelma kärjistyy enti­ses­tään, dia­lo­gis­ta tulee yhä han­ka­lam­paa, ja pak­ko­kei­no­jen käyt­tä­mi­nen rokot­tees­ta kiel­täy­ty­vien ”ruotuun palaut­ta­mi­sek­si” alkaa näyt­täy­tyä yhä hou­kut­te­le­vam­mal­ta. Ikävä kyllä pak­ko­kei­not kuitenkin uhkaavat tut­ki­mus­ten mukaan lisätä epä­luot­ta­mus­ta ja rokot­tei­den vas­tus­ta­mis­ta, vaikka niillä het­kel­li­ses­ti saa­tai­siin­kin roko­te­kat­ta­vuut­ta nostettua. 

Tutkimukseni perus­teel­la roko­te­kri­tii­kis­sä on eri­tyi­ses­ti kyse luot­ta­muk­sen menet­tä­mi­ses­tä suhteessa ter­veys­vi­ran­omai­siin ja rokot­tei­siin liit­ty­viin tie­don­tuo­tan­non pro­ses­sei­hin. Luottamusta horjuttaa eri­tyi­ses­ti kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den eli lää­ke­teol­li­suu­den keskeinen rooli rokot­tei­den tehok­kuu­den ja tur­val­li­suu­den tes­taa­mi­ses­sa. Suomessa rokot­ta­mi­nen on perus­tu­nut 1950-luvulta asti vapaa­eh­toi­suu­teen ja kan­sa­lais­ten viran­omais­luot­ta­muk­seen, joten havainto epä­luot­ta­muk­sen kes­kei­syy­des­tä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla on syytä ottaa vakavasti. Rokotetta kysee­na­lais­ta­via tulisi kuunnella ja pyrkiä ymmär­tä­mään, mistä huoli ja kritiikki kumpuavat. Tutkimuksen perus­teel­la epä­luot­ta­muk­sen syn­ty­mis­tä voidaan ehkäistä esi­mer­kik­si avoimen ja mal­til­li­sen dialogin sekä läpi­nä­ky­vän tieteen, pää­tök­sen­teon ja viran­omais­toi­min­nan kautta. Olisi toi­vot­ta­vaa, että Suomessa onnis­tut­tai­siin vält­tä­mään roko­te­kes­kus­te­lun pola­ri­soi­tu­mi­seen, epä­luot­ta­muk­sen syve­ne­mi­seen ja pak­ko­kei­noi­hin perustuva kierre, jossa osa ihmisistä mar­gi­na­li­soi­tuu ter­vey­teen liit­ty­vien näke­myk­sien­sä ja valin­to­jen­sa vuoksi.

  • Podcast-lukija: Nelly Staff
  • Verkkotaitto: Sonja Verkasalo
  • Kuvitus: Unsplash

9.12.2021

Alkuperäinen muotoilu: “Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminia enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den turvallisuudesta”

Korjattu muotoon: “Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminin tavoin enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den turvallisuudesta”

Kirjoittaja

Johanna Nurmi on terveyssosiologi ja sosiaalitieteiden yliopisto-opettaja Turun yliopistossa. Väitöstutkimuksessaan (2014) hän tarkasteli koulusurmia kokeneiden yhteisöjen toipumista. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti terveyteen liittyvän asiantuntijatiedon haastamista, kuten rokotekriittisyyttä ja vaihtoehtohoitojen käyttöä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Paul 21.12.2021 klo 21:20

    Hyvin kir­joi­tet­tu, mielenkiintoita.

    Vastaa
  • M 10.1.2022 klo 14:34

    Maya Goldenbergin tekstiin viittaava linkki ei toimi.

    Vastaa
    • Suvi Jaakkola 10.1.2022 klo 21:00

      Hyvä huomio, kiitos! Linkki on korjattu.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.