Rokotekriittisyyden taustalta löytyy epäluottamusta

Päätös kiel­täy­tyä koro­na­ro­kot­tees­ta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mah­dol­li­sis­ta haitoista sekä epä­luot­ta­mus viran­omais­toi­mi­joi­ta kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syve­ne­mi­sen ja roko­te­kes­kus­te­lun pola­ri­soi­tu­mi­sen ehkäi­se­mi­sek­si on syytä pyrkiä ymmär­tä­mään, mistä huoli ja kritiikki rokot­ta­mis­ta kohtaan kumpuavat.

Keskustelu koro­na­ro­kot­teen kat­ta­vuu­des­ta ja roko­te­vas­tai­suu­des­ta käy kuumana. Epidemiatilanteen jälleen vai­keu­tues­sa huomio on kääntynyt siihen, että noin 14 % yli 12-vuo­tiais­ta suo­ma­lai­sis­ta ei ole rokotusta vielä ottanut. Mielipidekirjoituksissa on muun muassa vaadittu, että koro­na­ro­kot­tees­ta pitää tehdä vel­vol­li­suus. On myös esitetty, että rokot­ta­mat­to­mat ovat vastuussa kii­reet­tö­män hoidon vii­väs­ty­mi­ses­tä sekä muiden kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta. Koronarokotteen edel­lyt­tä­mis­tä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nal­ta val­mis­tel­laan, ja hallitus on ilmoit­ta­nut sel­vit­tä­vän­sä koro­na­pas­sin käytön laa­jen­ta­mis­ta myös esi­mer­kik­si työpaikoille.

Keskustelun kuohuissa unohtuvat helposti perus­ky­sy­myk­set siitä, miksi koro­na­ro­kot­tei­ta – tai rokot­tei­ta yleensä – epä­röi­dään ja kri­ti­soi­daan. Tutkimustiedon sijaan julkiset ulostulot vai­kut­ta­vat usein poh­jau­tu­van ole­tuk­siin ja ste­reo­ty­pioi­hin rokot­tei­den vas­tus­ta­jis­ta. Keskustelusta välittyy helposti kär­jis­tet­ty kuva rokot­tei­ta kri­ti­soi­vis­ta ihmisistä radi­kaa­lei­na sala­liit­to­teo­ree­tik­koi­na, tie­de­vas­tai­si­na tai tie­tä­mät­tö­mi­nä. Tutkimustiedon mukaan tämä ei kui­ten­kaan ole koko totuus.

Tässä kir­joi­tuk­ses­sa tuon esiin tutkittua tietoa siitä, miksi rokot­tei­ta kri­ti­soi­daan ja vas­tus­te­taan. Kirjoitus pohjautuu vuodesta 2016 alkaen toteut­ta­maa­ni haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­seen suo­ma­lais­ten van­hem­pien roko­te­kriit­ti­syy­des­tä. Haastatteluihin osal­lis­tui pääosin naisia. Kuluneena syksynä olen haas­ta­tel­lut osaa tut­ki­muk­sen osal­lis­tu­jis­ta uudelleen kes­kit­tyen eri­tyi­ses­ti koro­na­ro­kot­tei­siin. Kaikkien tekstissä esiin­ty­vien hen­ki­löi­den nimet on muutettu.

Vanhempien rokotekriittisyyden taustalla haitat, epäluottamus ja terveyskäsitykset

Ennen koro­na­pan­de­mi­aa tehdyssä tut­ki­muk­ses­sa­ni suo­ma­lai­set vanhemmat kertoivat perus­te­luis­taan jättää lapsensa kokonaan tai osittain rokot­ta­mat­ta. Tärkeimmäksi syyksi ilmeni huoli tai oma­koh­tai­nen kokemus roko­tus­ten pit­kä­ai­kai­sis­ta haitoista. Jo pelkkä epäilys tai kokemus esi­mer­kik­si oman lapsen oirei­lus­ta rokotteen ottamisen jälkeen saattoi riittää käyn­nis­tä­mään rokot­tei­den kysee­na­lais­ta­mi­sen prosessin.

Toinen tärkeä tekijä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla oli epä­luot­ta­mus ter­veys­vi­ran­omai­sia, lää­ke­teol­li­suut­ta ja ter­vey­den­huol­lon ins­ti­tuu­tioi­ta kohtaan. Tämä epä­luot­ta­mus yhdisti käy­tän­nös­sä kaikkia haas­tat­te­le­mia­ni roko­te­kriit­ti­siä vanhempia, vaikka he muuten olivatkin hyvin hete­ro­gee­ni­nen ryhmä. Epäluottamusta lisäsi osalla nega­tii­vi­set koke­muk­set ter­vey­den­huol­los­sa, mikä johti niin sanot­tu­jen hiljaisen vas­ta­rin­nan keinojen käyt­tä­mi­seen ter­vey­den­huol­lon koh­taa­mi­sis­sa. Hiljaisen vas­ta­rin­nan kautta saa­tet­tiin kiel­täy­tyä rokot­ta­mi­ses­ta epä­suo­ras­ti ja ilman avointa vas­ta­rin­taa, esi­mer­kik­si vii­väs­tyt­tä­mäl­lä roko­tuk­sia tai pyy­tä­mäl­lä miettimisaikaa.

Kolmantena syynä esiin nousivat val­ta­vir­ras­ta poik­kea­vat käsi­tyk­set ter­vey­des­tä, ja vaih­toeh­toi­set terveyden hoi­ta­mi­sen tavat, kuten pyrkimys vahvistaa luon­nol­lis­ta vas­tus­tus­ky­kyä tai tur­vau­tu­mi­nen täy­den­tä­viin ja vaih­toeh­toi­siin hoitoihin. Tätä kautta tämän päivän roko­te­kriit­ti­syys on yhtey­des­sä myös his­to­rial­li­seen roko­te­kri­tii­kin jatkumoon, jossa jo sata vuotta sitten vaikutti kes­kei­ses­ti käsitys roko­tuk­sis­ta kehon luon­nol­lis­ta vas­tus­tus­ky­kyä ja elin­voi­maa häi­rit­se­vä­nä teknologiana. 

Koronarokotteen kritiikin taustalla on tuttuja syitä

Koronarokotteiden osalta tut­ki­muk­sis­sa on todettu, että pitkälti samat syyt, eli huoli rokotteen mah­dol­li­sis­ta haitoista ja epä­luot­ta­mus suhteessa viran­omais­toi­mi­joi­hin yhdis­tä­vät ihmisiä, jotka eivät halua rokotetta.

Haastattelemani roko­te­kriit­ti­set vanhemmat suh­tau­tui­vat koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­maan tautiin eri tavoin. Moni ei ollut mah­dol­li­ses­ta sai­ras­tu­mi­ses­ta kovin huo­lis­saan: ”Mä ajattelen sitä käy­tän­nös­sä influens­sa­na”, totesi Jasmin, joka koki, että pandemiaa oli mer­kit­tä­väs­ti lii­oi­tel­tu: ”Lehdet muis­tut­taa ja pelot­te­lee joka päivä. Jos meillä olisi oikea pandemia, niin ei siitä tar­vit­si­si muis­tut­taa, sen huomaisi kyllä muutenkin. Sitten jos miettii noita tilastoja, niin yli 99 pro­sent­tia selviää. Niin ei se nyt kovin vaa­ral­li­sel­ta kyllä tunnu siinä valossa.”

Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminin tavoin enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den tur­val­li­suu­des­ta: ”Testaus oli liian nopea prosessi, koro­na­vi­rus liian muun­tu­vai­nen versus oletettu hyöty, ja uusi mRNA-prosessi liian ris­kial­tis luo­tet­ta­vak­si”, totesi viiden rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Olga. Haastatellut kertoivat eri­lai­sis­ta oireista, joita heidän lähi­pii­ris­sään tai tut­ta­vil­laan oli esiin­ty­nyt koro­na­ro­kot­teen jälkeen. He eivät luot­ta­neet siihen, että ter­vey­den­huol­to ja ter­veys­vi­ran­omai­set suh­tau­tui­si­vat hait­toi­hin ja niistä tehtyihin ilmoi­tuk­siin vakavasti. 

Usein huoli rokotteen haitoista ja viran­omai­siin koh­dis­tu­va epä­luot­ta­mus kul­ki­vat­kin käsi kädessä. Esimerkiksi Pandemrix-rokot­tees­ta diag­no­soi­dun hait­ta­vai­ku­tuk­sen saanut Ida ei pelännyt koro­na­tau­tia, mutta oli erittäin huo­lis­saan lasten rokot­ta­mi­ses­ta koronaa vastaan. Hän kertoi koke­neen­sa korona-ajan erittäin ahdis­ta­va­na. Suomi on Idan mukaan muuttunut maaksi, josta ”moni­ää­ni­syys on hävinnyt” ja jossa ”on vain yksi totuus.” Julkinen kes­kus­te­lu turhautti Idaa eri­tyi­ses­ti, koska hän ei yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta ollut saanut kor­vauk­sia koke­mas­taan roko­te­hai­tas­ta: ”kun tämä lää­kin­tö­neu­vos Pälve rupesi esit­tä­mään, että [rokot­ta­mat­to­mien] pitää maksaa sitten oma sai­raa­la­las­ku (…) niin mä ajattelin että mä otan jokaiseen lehteen yhteyttä että kerron tästä, että mitä sitten mak­sel­laan itse kun roko­te­hait­ta tulee.

Muiden roko­te­kriit­tis­ten tapaan Ida koki yhteis­kun­nan pai­nos­ta­van voi­mak­kaas­ti roko­tuk­sen otta­mi­seen ja kaven­ta­van itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta esi­mer­kik­si koro­na­pas­sin kautta. Koettu painostus horjutti voi­mak­kaas­ti Idan luot­ta­mus­ta poliit­ti­seen pää­tök­sen­te­koon: ”ei voi muuta kuin ihmetellä näitä vii­mei­sim­piä edus­kun­nan päätöksiä (…) Tuli myös semmoinen olo tässä, että mä en enää ikinä äänestä. Mä en usko nyt koko tähän meidän jär­jes­tel­mään.” 

Epäluottamukseen liittyi monella myös kokemus rokot­ta­mis­ta kysee­na­lais­ta­vien mie­li­pi­tei­den sen­su­roin­nis­ta, esi­mer­kik­si rokot­tei­ta kri­ti­soi­vien tilien pois­ta­mi­ses­ta sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Esimerkiksi Madga totesi, että roko­te­kriit­tis­ten mie­li­pi­tei­den sen­su­roin­ti kääntyy helposti tar­koi­tus­taan vastaan: ”kun asioista ei saa kes­kus­tel­la, niin se provosoi lisää. Että sillon kun kysyy kysy­myk­siä ja tulee dum­pa­tuk­si niiden takia, niin herää epäilys, mihin paikkaan tämä kysymys osui, kun se pitää niin kovasti vaientaa.”

Rokotetta kritisoivissa kaksi eri leiriä

Hoivatyötä tekevä Erika koki jo ennen pandemiaa, että roko­te­kriit­ti­set jakau­tui­vat ”sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­hin” ja ”mal­til­li­siin” roko­te­kriit­ti­siin. Salaliittoteoreetikoiden ryhmä on hänen mukaansa kasvanut korona-aikana. Juuri tämä ryhmä hänen mukaansa vähät­te­lee koronaa tai kieltää koko viruksen ole­mas­sao­lon. Tilanne on Erikan mielestä täysin klik­kiy­ty­nyt, eivätkä roko­te­kriit­tis­ten eri leirit pysty kes­kus­te­le­maan keskenään. Erika kertoi, että valtaosa hänen aiemmasta roko­te­kriit­ti­ses­tä vii­te­ryh­mäs­tään oli kääntynyt sala­liit­to­teo­rioi­den puoleen: ”Koen olevani hyvin yksin. Ei ole enää sellaista ryhmää, jossa voisin puhua roko­tuk­sis­ta kriit­ti­ses­ti.” 

Erika kertoikin siir­ty­neen­sä seu­raa­maan sosi­aa­li­ses­sa mediassa uusimpia koronaan ja roko­tuk­siin liittyviä tut­ki­mus­tu­lok­sia, ja kes­kus­te­le­maan niistä ihmisten kanssa, joista suurin osa Erikan mukaan kannattaa roko­tuk­sia, mutta ”heidän kanssa pystyy kes­kus­te­le­maan”. 

Kolmen lapsen äiti Jasmin puo­les­taan esitti haas­tat­te­lus­saan joitakin yleisesti sala­liit­to­teo­rioi­na pidettyjä näke­myk­siä. Hän näki pandemian pitkälti kek­sit­ty­nä uhkana, jonka varjolla ihmisiltä viedään vähi­tel­len itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta. Salaliittoteoreetikon leimaa hän piti vas­ta­puo­len keinona jättää roko­te­kriit­ti­set mie­li­pi­teet huo­mioi­mat­ta: ”Sehän on tosi helppo sivuuttaa toisen ajatukset ja mie­li­pi­teet ja muut olan kohau­tuk­sel­la ja sanoa, että se nyt vaan on sala­liit­to­teo­ri­aa. Mutta harmi vaan, että näistä sala­liit­to­teo­riois­ta aika moni on toteu­tu­nut. (…) Me puhuttiin jo vuosi sitten koro­na­pas­sis­ta, ja silloin nau­res­kel­tiin että eihän meille nyt semmoista tule. Niin miten kävi? Kohta ei pääse enää töihin ilman sitä passia.”

Salaliittoteorioista ja disin­for­maa­tios­ta on koro­na­vi­ruk­sen ja ‑rokot­tei­den yhtey­des­sä puhuttu paljon jul­ki­suu­des­sa, minkä vuoksi rokotetta kri­ti­soi­vat joutuvat entistä enemmän mää­rit­te­le­mään omaa suh­det­taan sala­liit­to­teo­rioi­hin. Magda esi­mer­kik­si totesi, että hänen valin­noil­laan ei ole mitään tekemistä sala­liit­to­teo­rioi­hin uskomisen kanssa: ”mä olen ollut tällä tiellä 20 vuotta, kukaan ei voi syyttää sala­liit­to­teo­ree­ti­kok­si tai että netistä leviää kai­ken­lais­ta disin­for­maa­tio­ta (…) kysymys on vain luon­non­mu­kai­ses­ta elä­män­ta­vas­ta, kemi­kaa­li­va­paas­ta elä­män­ta­vas­ta (…) tämä liittyy mulla vain täl­läi­seen kuvaan, ei mihinkään älyt­tö­miin teorioihin.”

Ida taas har­mit­te­li sitä, että kaikki ”viral­li­ses­ta totuu­des­ta” vähänkin poik­kea­vat ajatukset, kuten rajoi­tus­toi­mien tai rokot­ta­mi­sen kri­ti­soi­mi­nen, leimataan turhan helposti sala­liit­to­teo­rioik­si. Idan mukaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kaikki rokot­ta­mat­to­mat tuomitaan ja nipu­te­taan yhteen, vaikka osalla voi olla päteviä syitä olla ottamatta rokotetta. Useampi haas­ta­tel­ta­va valitteli tuo­mit­se­vaa ilma­pii­riä, joka aiheutti koke­muk­sen vää­ri­nym­mär­re­tyk­si tule­mi­ses­ta. Narkolepsiaan sai­ras­tu­neen lapsen isä Leo puhui yleisen tason ”pai­nos­tuk­sen ja pelot­te­lun kult­tuu­ris­ta”, vaikka kertoikin omien tut­tu­jen­sa ymmär­tä­vän, miksi hän ei halua koro­na­ro­ko­tet­ta ottaa. Myös kahden rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Jessica koki julkisen kes­kus­te­lun olevan pola­ri­soi­tu­nut­ta ja syyl­lis­tä­vää: ”Nyt uhaksi nostetaan viruksen sijaan rokot­ta­mat­to­mat, vaikka [pandemian] alussa viral­li­nen nar­ra­tii­vi oli ris­ki­ryh­mien suo­jaa­mi­nen ja rokote antaa väi­te­tys­ti lähes varman suojan vakavilta tau­ti­muo­doil­ta.” 

Kahden lapsen äiti Isabel puo­les­taan koki olevansa roko­te­myön­teis­ten ja roko­te­vas­tais­ten leirien välissä. Hänellä oli ystäviä, jotka ovat ottaneet ”kaikki mah­dol­li­set roko­tuk­set” ja toisaalta ystäviä, jotka ”puhuu hyvin roko­te­kriit­tis­tä tai jopa roko­te­vas­tais­ta pro­pa­gan­daa.” Isabel seurasi julkista kes­kus­te­lua ja ystä­vien­sä mie­li­pi­tei­tä kiin­nos­tu­nee­na ja osittain kum­mas­tel­len: ”välillä ihmet­te­len mediaa ja välillä ihmet­te­len poli­tiik­kaa ja välillä ihmet­te­len sitten taas toisaalta sitä sala­liit­to­teo­ree­tik­ko­jen, että miten lujaa niilläkin voi mennä.” Isabel koki, että asenteet ovat koven­tu­neet molemmin puolin. Hän kertoi myös koke­neen­sa pai­nos­tus­ta. Rokotevastaiset tuttavat toi­voi­si­vat hänen käyvän rokot­tei­ta ja rajoi­tuk­sia vas­tus­ta­vis­sa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa, joihin Isabel ei halunnut, koska ”siellä on todella voi­mak­kai­ta ääria­jat­te­li­joi­ta, joiden aja­tuk­siin mä en voi samaistua.” Toisaalta hän oli kokenut pai­nos­tus­ta rokot­tei­siin myön­tei­ses­ti suh­tau­tu­vien taholta, joiden mielestä hänen pitäisi ottaa rokote.

Asenteet ja päätökset prosessina

Toisin kuin monet roko­te­kriit­ti­set, Erika piti koro­na­tau­tia huo­mat­ta­va­na riskinä. Hän ajatteli, että epidemia olisi pitänyt alusta asti pyrkiä tukah­dut­ta­maan. Kun rajoi­tuk­sia syksyllä 2021 alettiin purkaa, Erika päätti tut­ki­mus­tie­toon pereh­dyt­ty­ään ottaa yhden annoksen koro­na­ro­ko­tet­ta: ”minusta se nyt vaikuttaa riittävän tehok­kaal­ta ja tur­val­li­sel­ta, että sen uskalsi ottaa. Ei me voida [muuten] enää suojata itseämme, kun nyt tosissaan rajoi­tuk­set pois ja lapset tuo sen jonain päivänä koulusta kotiin.” 

Erikan mielestä rajoi­tuk­sia olisi syksyllä 2021 rokot­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta pitänyt jatkaa, ja hän kannatti myös mas­ki­pak­koa. Toista roko­tean­nos­ta Erika ei kui­ten­kaan aikonut ottaa, vaikka päätös mah­dol­li­ses­ti vaa­ran­tai­si hänen työnsä, sillä toisen annoksen kohdalla hait­ta­vai­ku­tuk­set hänen tie­to­jen­sa mukaan lisääntyisivät.

Erikan esimerkki osoittaa roko­tea­sen­tei­den ja ‑päätösten pro­ses­si­luon­tei­suu­den ja jatkuvan muok­kau­tu­mi­sen. Ihmisten roko­tea­sen­teet eivät ole muut­tu­mat­to­mia, vaan elävät tilan­tei­den, koke­mus­ten, uuden tiedon ja sen tulkinnan mukana. Korona-aikana tämä näkyy esi­mer­kik­si siinä, että koro­na­ro­ko­tet­ta epä­röi­vien joukossa on myös ihmisiä, jotka suh­tau­tu­vat myön­tei­ses­ti muihin rokot­tei­siin. Tämä liittynee osittain siihen, että koro­na­ro­kot­teet ovat uusia rokot­tei­ta, joista ei ole pitkää käyt­tö­ko­ke­mus­ta. Uusien rokot­tei­den taustalla vai­kut­ta­vat kymmenen vuoden takaiset tapah­tu­mat, jolloin sikainfluens­saa vastaan kehi­te­tys­tä Pandemrix-rokot­tees­ta seurasi nar­ko­lep­sia­ta­pauk­sia. Pandemrix-rokotteen haitat ovat säilyneet ihmisten muistissa esi­merk­ki­nä uuden rokotteen yllät­tä­vis­tä haittavaikutuksista.

Koronarokotteiden kehit­te­lyä on myös seurattu mediassa tarkasti. Virukseen ja rokot­tei­siin liittyvän tiedon jatkuva päi­vit­ty­mi­nen on tuonut uudella tavalla näkyväksi tie­teel­li­sen tie­don­tuo­tan­non epä­var­muuk­sia ja sitä, että viran­omai­set tekevät päätöksiä ja suo­si­tuk­sia heillä sillä hetkellä olevan, usein epä­täy­del­li­sen tiedon varassa. 

Vastakkainasettelua tulisi välttää

Filosofi Maya Goldenberg on kir­joit­ta­nut kär­jis­tyk­siin perus­tu­van roko­te­kes­kus­te­lun riskeistä. Goldenbergin mukaan esi­mer­kik­si lää­ke­tie­teen ja ter­vey­den­huol­lon edustajat pitävät usein roko­te­kriit­ti­syyt­tä sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­den hyök­käyk­se­nä tiedettä vastaan. Tällaisten käsi­tys­ten kautta pola­ri­soi­tu­nut asetelma kärjistyy enti­ses­tään, dia­lo­gis­ta tulee yhä han­ka­lam­paa, ja pak­ko­kei­no­jen käyt­tä­mi­nen rokot­tees­ta kiel­täy­ty­vien ”ruotuun palaut­ta­mi­sek­si” alkaa näyt­täy­tyä yhä hou­kut­te­le­vam­mal­ta. Ikävä kyllä pak­ko­kei­not kuitenkin uhkaavat tut­ki­mus­ten mukaan lisätä epä­luot­ta­mus­ta ja rokot­tei­den vas­tus­ta­mis­ta, vaikka niillä het­kel­li­ses­ti saa­tai­siin­kin roko­te­kat­ta­vuut­ta nostettua. 

Tutkimukseni perus­teel­la roko­te­kri­tii­kis­sä on eri­tyi­ses­ti kyse luot­ta­muk­sen menet­tä­mi­ses­tä suhteessa ter­veys­vi­ran­omai­siin ja rokot­tei­siin liit­ty­viin tie­don­tuo­tan­non pro­ses­sei­hin. Luottamusta horjuttaa eri­tyi­ses­ti kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den eli lää­ke­teol­li­suu­den keskeinen rooli rokot­tei­den tehok­kuu­den ja tur­val­li­suu­den tes­taa­mi­ses­sa. Suomessa rokot­ta­mi­nen on perus­tu­nut 1950-luvulta asti vapaa­eh­toi­suu­teen ja kan­sa­lais­ten viran­omais­luot­ta­muk­seen, joten havainto epä­luot­ta­muk­sen kes­kei­syy­des­tä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla on syytä ottaa vakavasti. Rokotetta kysee­na­lais­ta­via tulisi kuunnella ja pyrkiä ymmär­tä­mään, mistä huoli ja kritiikki kumpuavat. Tutkimuksen perus­teel­la epä­luot­ta­muk­sen syn­ty­mis­tä voidaan ehkäistä esi­mer­kik­si avoimen ja mal­til­li­sen dialogin sekä läpi­nä­ky­vän tieteen, pää­tök­sen­teon ja viran­omais­toi­min­nan kautta. Olisi toi­vot­ta­vaa, että Suomessa onnis­tut­tai­siin vält­tä­mään roko­te­kes­kus­te­lun pola­ri­soi­tu­mi­seen, epä­luot­ta­muk­sen syve­ne­mi­seen ja pak­ko­kei­noi­hin perustuva kierre, jossa osa ihmisistä mar­gi­na­li­soi­tuu ter­vey­teen liit­ty­vien näke­myk­sien­sä ja valin­to­jen­sa vuoksi.

  • Podcast-lukija: Nelly Staff
  • Verkkotaitto: Sonja Verkasalo
  • Kuvitus: Unsplash

9.12.2021

Alkuperäinen muotoilu: “Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminia enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den turvallisuudesta”

Korjattu muotoon: “Monet haas­ta­tel­lut olivat Jasminin tavoin enemmän huo­lis­saan koro­na­ro­kot­tei­den turvallisuudesta”

Kirjoittaja

Johanna Nurmi on terveyssosiologi ja sosiaalitieteiden yliopisto-opettaja Turun yliopistossa. Väitöstutkimuksessaan (2014) hän tarkasteli koulusurmia kokeneiden yhteisöjen toipumista. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti terveyteen liittyvän asiantuntijatiedon haastamista, kuten rokotekriittisyyttä ja vaihtoehtohoitojen käyttöä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Paul 21.12.2021 klo 21:20

    Hyvin kir­joi­tet­tu, mielenkiintoita.

    Vastaa
  • M 10.1.2022 klo 14:34

    Maya Goldenbergin tekstiin viittaava linkki ei toimi.

    Vastaa
    • Suvi Jaakkola 10.1.2022 klo 21:00

      Hyvä huomio, kiitos! Linkki on korjattu.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.