Kappa, jokilapsi ‑dokumenttielokuva

Suomalaisesta ja japa­ni­lai­ses­ta kan­san­pe­rin­tees­tä löytyy saman­kal­tai­nen hahmo; vedessä lymyävä taruo­len­to, jota suo­ma­lai­set kutsuvat Näkiksi ja japa­ni­lai­set Kapaksi. 

Suomen ja Japanin yhtä­läi­syyk­sis­tä ja kes­ki­näi­sis­tä suhteista puhutaan paljon. Viime vuosina esillä on ollut muun muassa jaettu kiin­nos­tus sau­no­mi­seen ja hil­jai­suu­teen. Näiden kahden maan kult­tuu­rien välillä on kuitenkin myös paljon kauemmas his­to­ri­aan ulottuvia yhteyksiä. 

Kappa, jokilapsi ‑doku­ment­tie­lo­ku­vas­sa (2020) tutus­tu­taan suo­ma­lai­sil­le tutun Näkin kau­kai­seen serkkuun, Kappaan. Millainen olento on kyseessä? Millaiset ovat sen välit ihmisiin? Mistä tarinat Kapasta ovat saaneet alkunsa? Entä mitä Kappa voi kertoa japa­ni­lai­ses­ta yhteis­kun­nas­ta ja kulttuurista?

Japanissa loka­kuus­sa 2019 kuvatussa ant­ro­po­lo­gi­ses­sa doku­ment­tie­lo­ku­vas­sa etsitään vas­tauk­sia edel­lä­mai­nit­tui­hin kysy­myk­siin ja vie­rail­laan paikoissa, joilla kerrotaan olevan erityinen yhteys Kappaan.

Suvi Jaakkolan ohjaama ja käsi­kir­joit­ta­ma, ja Gennady Kurushinin kuvaama elokuva sai ensi-iltansa CULTUREELS — Ethnographic Film Festival ‑tapah­tu­mas­sa tou­ko­kuus­sa 2021. Sen pituus on 31 minuuttia ja sen japa­nin­kie­li­set osuudet on teks­ti­tet­ty suomeksi. 

Tarunhohtoisia kat­se­lu­het­kiä!

  • Ohjaus ja käsi­kir­joi­tus: Suvi Jaakkola
  • Kuvaus, editointi ja jäl­ki­tuo­tan­to: Gennady Kurushin
  • Kertoja: Petra Niskanen
  • Kääntäjä: Sakari Mesimäki
  • The Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation
  • Kurume Bureau of Tourism and International Exchange
  • Kizakura Kappa Country
  • Haastatteluissa esiin­ty­neet paikalliset

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Luomakunnan vartijat ‑elokuva keskustelee ihmisyyttä ja ympäristöä koskettavista muutoksista itäisessä Afrikassa. Tutkijoiden ja ympäristönsuojelijoiden ollessa huolissaan suurten nisäkkäiden sukupuutosta ja fossiilien suojelemisesta, paikalliset daasanach-paimentolaiset huolehtivat toimeentulostaan, sosiaalisista suhteistaan sekä maasta ja vedestä. Kohtaamisissa erilaiset luontosuhteet ravistelevat käsityksiä luonnosta mutta luovat myös vuoropuhelun mahdollisuuksia.

Tšernobylin suojavyöhyke muodostettiin toukokuussa 1986, ydinvoimalan nelosreaktorin räjähdyksen jälkeen. Nyt se on hetkessä muuttunut kehittyvästä turistikohteesta turvallisuusuhaksi. Ydinvoiman uhat ja mahdollisuudet näyttäytyvät hyvin eri tavoin sodan kuin rauhan aikana. Kulttuuriperinnöllinen tutkimus suojavyöhykkeestä valottaa turismin merkitystä ydinvoiman mielikuvien tuottajana.