Koronapandemian myötä etätyöstä on tullut osa yhä useampien arkea. Monilla meistä on kokemusta turhauttavista tilanteista, joissa aiemmin sujuvaa yhteistyötä tehneessä tiimissä syntyy mitä oudoimpia väärinkäsityksiä. Jotakin työn alla olevaa asiaa on voitu edistää jo pitkään siinä käsityksessä, että kaikki ovat samaa mieltä ja lähtökohdat ovat selvät, kun yhtäkkiä huomataan että on puhuttu aivan eri asioista.
Kehojen läsnäolo samassa fyysisessä tilassa ei ole ainoastaan sosiaalisesti tärkeää, vaan myös tiedonkulun kannalta oleellista. Jokainen meistä havainnoi toisten eleiden ja kehonkielen perusteella alitajuisesti sitä miten toiset ihmiset kokevat meidät, ja miten he ”reagoivat meidän reaktioihimme”.
Sosiologi Erving Goffmanin mukaan näköaistilla on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tärkeä rooli. Vuorovaikutustilanteissa ihmiset pyrkivät säilyttämään näköyhteyden toisiinsa. Sen perusteella mitä näemme, päätämme miten reagoida ja mitä tehdä seuraavaksi.
Pienet eleet ja kehon asennot viestittävät siitä, miten keskustelun sisältö otetaan vastaan. Jatkuva keskustelun havainnoiminen muodostaa eräänlaisen (reaktioiden) jatkumon, jossa voimme nähdä, että toiset näkevät minut – ja sen miten reagoin siihen, että he näkevät minut näkemässä sen että he näkevät minut!
Kehojen vastavuoroinen havainnointi muodostaa viitekehyksen tiimityön monille tärkeille osatekijöille. Se helpottaa luottamuksen rakentamista ja tehtäviin sitoutumista, sekä auttaa ymmärtämään toisten tunnetiloja. Yhteistä päämäärää kohti pyrkivässä tiimissä kehollinen viestintä tekee mahdolliseksi myös sen, että tiimin jäsenillä on ajankohtaista tietoa siitä kuka tietää mitäkin yhteisen projektin tilanteesta.
Ilman fyysisiä kohtaamisia tällainen tilannetieto vanhenee nopeasti, sillä emme tietokoneen näytön välityksellä saa vahvistusta sille, mitä muiden kehot viestittävät kun he näkevät meidät vastaanottamassa viestin.
Elämme tilanteessa, jossa uudenlainen etätyökulttuuri on vasta syntymässä. Virtuaalisia keinoja etäkommunikaation tueksi on kehitetty ennen pandemiaa tiimeissä, joihin kuuluu jäseniä eri puolilta maailmaa. On muun muassa havaittu, että elehtivien avatarien käyttö parantaa kommunikaatiota ja ihmisten sitoutumista projektiin, jopa silloin kun eleitä on käytetty vahingossa.
Etäkommunikaation helpottamiseksi on kehitteillä erilaisia virtuaalisia tiloja ja esimerkiksi paineherkkien, asentoa tulkitsevien tuolien käyttöä on tutkittu. Olemme kuitenkin vielä kaukana sujuvasta kehojen välisestä viestinnästä etätyöskentelyssä.
Lukemista
- Sapiens 2022. Why Do Virtual Meetings Feel So Weird?
- Erwing Goffman, 1963. Behavior in Public Places; Notes on the Social Organization of Gatherings
- Jean Lave & Etienne Wenger, 1991. Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation