Raamattu raastuvassa

Kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan on nostettu kolme syytettä kii­hot­ta­mi­ses­ta kan­san­ryh­mää vastaan. Syytteet pohjaavat lausun­toi­hin, joissa Räsänen väittää homo­sek­su­aa­li­suu­den muun muassa olevan ”psy­ko­sek­su­aa­li­sen kehi­tyk­sen häiriö”, ”epä­luon­nol­lis­ta” sekä ”sopimaton malli las­ten­kas­va­tuk­seen”. Nämä ovat paitsi hai­tal­li­sia myös tie­teel­li­ses­ti vääriksi todis­tet­tu­ja väitteitä. Räsäsen näke­myk­set pohjaavat tie­tyn­lai­seen raa­ma­tun­tul­kin­taan ja van­hoil­lis­kris­til­li­seen ihmiskäsitykseen.

Oikeudenkäynnissä vas­tak­kain asettuvat kaksi libe­raa­lin demo­kra­tian perus­pe­ri­aa­tet­ta: syr­ji­mät­tö­myys ja sanan­va­paus. Tämä Raamattu-kärä­jik­si­kin titu­lee­rat­tu har­vi­nais­laa­tui­nen oikeus­ta­paus on esimerkki siitä, kuinka uskon­nol­li­sen sanan­va­pau­den rajan­ve­toa Suomessa toteutetaan.

Sananvapaus kuuluu libe­raa­lin demo­kra­tian perus­oi­keuk­siin ja sitä voidaan rajoittaa vain laissa erikseen mää­ri­tel­lyil­lä perus­teil­la. Suomen lain mukaan esi­mer­kik­si kun­nian­louk­kaus ja kan­san­ryh­mää vastaan kii­hot­ta­mi­nen kuuluvat sanan­va­pau­den piirin ulkopuolelle.

Antropologi Talal Asadin mukaan sanan­va­pau­den eri aikoina ja eri paikoissa saamat muodot hei­jas­te­le­vat paitsi ihmisten oma­koh­tai­sia tul­kin­to­ja myös val­lit­se­via val­ta­ra­ken­tei­ta. Esimerkkinä tästä ant­ro­po­lo­gi Saba Mahmood on tuonut esille, että siinä missä kii­hot­ta­mi­nen kan­san­ryh­mää vastaan kiel­let­tiin monessa Euroopan maassa toisen maa­il­man­so­dan jälkeen, Yhdysvalloissa viha­pu­het­ta ei rajoiteta vas­taa­vas­ti lainsäädännössä.

Räsäsen oikeu­den­käyn­nis­sä sukupuoli ja sek­su­aa­li­suus kie­tou­tu­vat laa­jem­piin uskon­nol­lis-moraalis-poliit­ti­siin kiis­toi­hin. Räsänen on saanut tukea eri­lai­sil­ta kon­ser­va­tii­vi­sil­ta kris­til­li­sil­tä lob­baus­jär­jes­töil­tä, jotka ovat osa Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivaa, muun muassa seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen oikeuksia vas­tus­ta­vaa anti-gender-lii­keh­din­tää. Räsästä tukee lisäksi Suomeen hil­jat­tain perus­tet­tu Sanan- ja uskon­non­va­paus ry, joka pyrkii tukemaan ja edis­tä­mään “kris­til­lis­tä sananvapautta”.

Pohjimmiltaan oikeu­den­käyn­nis­sä on kysymys ideo­lo­gi­ses­ta kamp­pai­lus­ta: kenellä tulisi olla ylin auk­to­ri­teet­ti moraa­li­sis­sa kysy­myk­sis­sä, libe­raa­lil­la valtiolla vai uskonnolla. 

Sekulaari eli uskonnon ja lain toi­sis­taan erottava oikeus­jär­jes­tel­mä pyrkii tun­nis­ta­maan ja toteut­ta­maan libe­raa­le­ja perus­oi­keuk­sia. Antropologi Hussein Agraman mukaan näin teh­des­sään valtio päätyy päin­vas­toin entistä syvemmin sot­keu­tu­maan uskonnon ja poli­tii­kan rajan­ve­don kysy­myk­siin. Agraman näkee tämän osoi­tuk­se­na modernin valtion kas­va­vas­ta asemasta ylimpänä auk­to­ri­teet­ti­na ihmisten sosi­aa­li­sen elämän kysymyksissä. 

Uskontotieteilijä Winnifred Sullivan on kir­joit­ta­nut, että seku­laa­ris­sa valtiossa uskon­non­va­paut­ta on käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta taata, sillä uskonto on aina alis­tei­nen olemassa olevalle lain­sää­dän­nöl­le. Uskonnonvapauden ideaali ei koskaan täysin toteudu, sillä sekulaari oikeus­jär­jes­tel­mä rajoittaa uskonnon har­joit­ta­mi­sen muotoja eri tavoin.

Helsingin kärä­jä­oi­keu­del­le jää pää­tet­tä­väk­si, täyt­tä­vät­kö Räsäsen lausunnot rikoksen tun­nus­mer­kit. Tehdessään ratkaisun oikeus tulee jälleen aset­ta­neek­si lain uskon­nol­li­sen moraalin ylä­puo­lel­le ja lin­jaa­maan, saako tule­vai­suu­des­sa­kin uskonnon- ja sanan­va­pau­den rajoissa kysee­na­lais­taa seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen oikeuksia. Tapauksen har­vi­nais­laa­tui­sen luonteen vuoksi voidaan arvella sen siirtyvän kor­keam­piin tuo­miois­tui­miin ja jatkavan kes­kus­te­lua sanan­va­pau­den rajoista.

  1. Agrama, H. A. (2010). Secularism, sove­reign­ty, inde­ter­mi­nacy: Is Egypt a secular or a religious state?. Comparative Studies in Society and History, 52(3), 495 – 523.
  2. Asad, T. (1993). “The Construction of Religion as an Anthropological Category.” In A Reader in the Anthropology of Religion, ed. Michael Lambek. Pp. 114 – 132.
  3. Sullivan, W. (2018). The impos­si­bi­li­ty of religious freedom. Princeton University Press.
  4. Mahmood, Saba. 2009. ”Religious reason and secular affect: An incom­men­su­rable divide?.” Critical inquiry 35.4 (2009): 836 – 862. 
  5. The Cambridge encyclo­pe­dia of Anthropology

Kirjoittaja

Julia Räisänen on valtiotieteiden kandidaatti sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Hän toimii AntroBlogin työelämäosion toimituskoordinaattorina. Juliaa kiinnostaa erityisesti ympäristön ja ihmisen suhde, aikaan liittyvät käsitykset sekä uuspakanuus.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.