Eurooppalaisten halu auttaa ukrainalaisia pakolaisia on monen tekijän summa

Venäjän hyök­käyk­sen Ukrainaan on ennus­tet­tu aiheut­ta­van suurimman pako­lais­krii­sin Euroopassa sitten toisen maa­il­man­so­dan. Tavallisten ihmisten val­ta­vas­ta halusta auttaa ukrai­na­lai­sia pako­lai­sia Suomessa ja muissa Euroopan maissa on uutisoitu paljon. 

Muuttoliiketutkijat ovat huo­maut­ta­neet ettei vastaavaa soli­daa­ri­suu­den puuskaa nähty niin kutsutun ”pako­lais­krii­sin” aikaan vuosina 2015 – 2016, vaikka tulijoita Eurooppaan oli silloin vähemmän. Siinä missä pako­lai­sia Välimerellä oma­toi­mi­ses­ti aut­ta­nei­ta ihmisiä haas­tet­tiin vielä jokin aika sitten oikeuteen esi­mer­kik­si Kreikassa, Euroopan unionin rajat on nyt nopeasti avattu ukrai­na­lai­sil­le ottamalla väliai­kai­sen suojelun direk­tii­vi käyttöön.

Osasyy tähän ris­ti­rii­taan on varmasti rasismi, kuten monet ovat esit­tä­neet. Ukrainan romaneja ja maassa oles­kel­lei­ta muiden, Euroopan Unioniin kuu­lu­mat­to­mien maiden kan­sa­lai­sia on syrjitty rajalla. Dramaattisimmin eron pako­lais­ten koh­te­lus­sa huomaa Itä-Euroopan maissa, jotka eivät hyväk­sy­neet lähes yhtäkään pako­lais­ta Lähi-idästä tai Afrikasta, mutta ottavat nyt ukrai­na­lai­set vastaan avosylin.

Rasismi tai isla­mo­fo­bia eivät kui­ten­kaan ole koko kuva. Kuten muun muassa tutkijat Dace Dzenovska ja Jessie Barton Hronešová ovat argu­men­toi­neet, halu auttaa ukrai­na­lai­sia pako­lai­sia Itä-Euroopassa perustuu monen tekijän summaan: etenkin jaettuun his­to­ri­aan, käsi­tyk­siin suku­lai­suu­des­ta ja faktaan, että Ukrainaan hyökännyt taho on juuri Venäjä. 

Jälkimmäinen seikka on varmasti olen­nai­nen motiivi aut­ta­mis­ha­lul­le myös Suomessa, jossa kol­lek­tii­vi­set muistot suur­so­das­ta sekoit­tu­vat pelkoon siitä voi­sim­me­ko me olla seuraavia.

Ukrainan tilanne on helppo ymmärtää, sillä se sopii tarinaan Venäjästä aggres­sii­vi­se­na maana joka kiusaa pienempiä naa­pu­ri­kan­so­ja. Kenties tästä syystä sotaa pakenevia evakkoja koh­del­laan nyt paremmin myös Ukrainassa, jossa maan­si­säi­siä pako­lai­sia oli jo ennestään vuonna 2014 alkaneen Itä-Ukrainan Donbassin sodan takia. 

Donbassin sotaa ympäröivä epä­mää­räi­syys ja jaettujen tul­kin­to­jen puute vaikutti ajat­te­lu­ta­paan, jossa Donbassin evakkoja joskus syy­tet­tiin sodasta ja omasta tilan­tees­taan. Etenkin Länsi-Ukrainassa heidät nähtiin toisinaan ”epä­on­nis­tu­nei­na kansalaisina”. 

Nyt sodasta on olemassa yleisesti jaettu käsitys: jopa aiemmin venä­jän­mie­li­set oppo­si­tio­puo­lu­eet Ukrainassa ovat tuo­min­neet Venäjän teot jyrkin sanoin ja julis­ta­neet isän­maal­li­suut­taan. Tällä on suoria vai­ku­tuk­sia sille, millainen poli­tiik­ka on mah­dol­lis­ta. Aiemmin kan­sa­lais­jär­jes­töt kri­ti­soi­vat Ukrainan valtiota maan­si­säis­ten pako­lais­ten syr­ji­mi­ses­tä byro­kra­tian avulla. Donbassista paen­nei­den oli erikseen todis­tet­ta­va oikeu­ten­sa sosi­aa­li­tur­vaan kuten eläk­kei­siin. Nyt eläkkeen siirto uudelle paik­ka­kun­nal­le tapahtuu yhdellä puhe­lin­soi­tol­la ilman yli­mää­räi­siä todennusvaatimuksia.

Kysymys on, miten poliit­tis­ta tahtoa auttaa Ukrainan pako­lai­sia ja evakkoja voi­tai­siin käyttää humaa­nim­man tur­va­paik­ka- ja maa­han­muut­to­po­li­tii­kan perustana kaikille sotaa pake­ne­vil­le. Avoinna on myös kysymys siitä, miten pitkään soli­daa­ri­suus kestää, etenkin kun ja jos Ukrainasta alkaa paeta aiempaa haa­voit­tu­vai­sem­mas­sa asemassa olevia ihmisiä. Vanhukset ja vammaiset tar­vit­se­vat enemmän tukea kuin ensim­mäi­si­nä lähteneet työ­ky­kyi­set ukrainalaiset.

  1. Making sense of the war in Ukraine. COMPAS 2022.
  2. Leaving Ukraine. Oxford University podcasts, 2022.
  3. Russia’s War on Ukraine. Society for Cultural Anthropology, 2022.
  4. Opinion • Why are Ukrainian Refugees Mobilizing Empathy across Eastern Europe? The Center for Slavic, Eurasian & East European Studies, 2022.
  5. Lenka Dražanován twiitti. 2022.
  6. The EuroMaidan Protests, Corruption, and War in Ukraine: Migration Trends and Ambitions. Migration policy institute, 2015.
  7. Refugees Fleeing Ukraine Now Represent Biggest Movement of People in Europe Since World War II. Wall Street Journal, 2022.
  8. Ukraine Refugee Situation. UNHCR Operational Data Portal, 2022.
  9. Pérez-Peña, Richard. 2018. She Was Called a Hero for Helping Fellow Refugees. Doing So Got Her Arrested. The New York Times, 2018.
  10. Greece: Rescuers at Sea Face Baseless Accusations. Human Rights Watch, 2018. 
  11. Why it’s more difficult to flee Ukraine if you’re not from Ukraine, Vox​.com, 2022.
  12. Migration and the Ukraine Crisis: A Two-Country Perspective. Bristol: E‑International Relations. Pikulicka-Wilczewska, Agnieszka, and Greta Uehling, eds. 2017. 
  13. Ukraine’s Roma refugees recount disc­ri­mi­na­tion en route to safety. Al Jazeera, 2022.

Kirjoittaja

Emma Rimpiläinen on sosiaaliantropologi, joka on tutkinut muuttoliikettä ja Ukrainan poliittista kenttää. Hänen vuonna 2021 valmistunut väitöskirjansa käsittelee Itä-Ukrainan sodan aiheuttamaa pakkosiirtolaisuutta Ukrainassa ja Venäjällä ja analysoi paikan, läsnäolon ja liikkuvuuden merkitystä kyvylle elää merkityksellistä elämää sodan jälkeen. Tällä hetkellä hän on tutkijana Oxfordin yliopistossa ja seuraa tiiviisti Venäjän hyökkäyksen seurauksia Ukrainan siviiliväestölle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Aapo Warjovaara 29.3.2022 klo 11:00

    Huolestuttavaa onkin, miten Ukrainasta alkanut pako­lais­vir­ta saattaa tuoda yhteis­kun­nas­sam­me pitkään tukeh­du­tet­tu­ja ris­ti­rii­to­ja rytinällä esiin. Esimerkiksi tekstissä todettu impli­siit­ti­nen rasismi Syyrian pako­lai­sia kohtaan saattaa aiheuttaa heille suurempaa kuu­lu­mat­to­muu­den tunnetta nyt, kun yhteis­kun­ta tuntuu vas­taa­not­ta­van avosylin Ukrainan pakolaiset.
    Kaiken lisäksi tapah­tu­mat tuovat esiin his­to­rial­li­sen “musta-val­koi­suu­den”, jossa Venäjä nähdään aggres­so­ri­na. Tämä on omiaan lisäämään venä­läis­vä­hem­mis­tö­jen jo valmiiksi kokemaa raskasta syrjintää

    Vastaa

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.