Siirry suoraan sisältöön

Eurooppalaisten halu auttaa ukrainalaisia pakolaisia on monen tekijän summa

Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan on ennustettu aiheuttavan suurimman pakolaiskriisin Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Tavallisten ihmisten valtavasta halusta auttaa ukrainalaisia pakolaisia Suomessa ja muissa Euroopan maissa on uutisoitu paljon. 

Muuttoliiketutkijat ovat huomauttaneet ettei vastaavaa solidaarisuuden puuskaa nähty niin kutsutun ”pakolaiskriisin” aikaan vuosina 2015-2016, vaikka tulijoita Eurooppaan oli silloin vähemmän. Siinä missä pakolaisia Välimerellä omatoimisesti auttaneita ihmisiä haastettiin vielä jokin aika sitten oikeuteen esimerkiksi Kreikassa, Euroopan unionin rajat on nyt nopeasti avattu ukrainalaisille ottamalla väliaikaisen suojelun direktiivi käyttöön.

Osasyy tähän ristiriitaan on varmasti rasismi, kuten monet ovat esittäneet. Ukrainan romaneja ja maassa oleskelleita muiden, Euroopan Unioniin kuulumattomien maiden kansalaisia on syrjitty rajalla. Dramaattisimmin eron pakolaisten kohtelussa huomaa Itä-Euroopan maissa, jotka eivät hyväksyneet lähes yhtäkään pakolaista Lähi-idästä tai Afrikasta, mutta ottavat nyt ukrainalaiset vastaan avosylin.

Rasismi tai islamofobia eivät kuitenkaan ole koko kuva. Kuten muun muassa tutkijat Dace Dzenovska ja Jessie Barton Hronešová ovat argumentoineet, halu auttaa ukrainalaisia pakolaisia Itä-Euroopassa perustuu monen tekijän summaan: etenkin jaettuun historiaan, käsityksiin sukulaisuudesta ja faktaan, että Ukrainaan hyökännyt taho on juuri Venäjä. 

Jälkimmäinen seikka on varmasti olennainen motiivi auttamishalulle myös Suomessa, jossa kollektiiviset muistot suursodasta sekoittuvat pelkoon siitä voisimmeko me olla seuraavia.

Ukrainan tilanne on helppo ymmärtää, sillä se sopii tarinaan Venäjästä aggressiivisena maana joka kiusaa pienempiä naapurikansoja. Kenties tästä syystä sotaa pakenevia evakkoja kohdellaan nyt paremmin myös Ukrainassa, jossa maansisäisiä pakolaisia oli jo ennestään vuonna 2014 alkaneen Itä-Ukrainan Donbassin sodan takia. 

Donbassin sotaa ympäröivä epämääräisyys ja jaettujen tulkintojen puute vaikutti ajattelutapaan, jossa Donbassin evakkoja joskus syytettiin sodasta ja omasta tilanteestaan. Etenkin Länsi-Ukrainassa heidät nähtiin toisinaan ”epäonnistuneina kansalaisina”. 

Nyt sodasta on olemassa yleisesti jaettu käsitys: jopa aiemmin venäjänmieliset oppositiopuolueet Ukrainassa ovat tuominneet Venäjän teot jyrkin sanoin ja julistaneet isänmaallisuuttaan. Tällä on suoria vaikutuksia sille, millainen politiikka on mahdollista. Aiemmin kansalaisjärjestöt kritisoivat Ukrainan valtiota maansisäisten pakolaisten syrjimisestä byrokratian avulla. Donbassista paenneiden oli erikseen todistettava oikeutensa sosiaaliturvaan kuten eläkkeisiin. Nyt eläkkeen siirto uudelle paikkakunnalle tapahtuu yhdellä puhelinsoitolla ilman ylimääräisiä todennusvaatimuksia.

Kysymys on, miten poliittista tahtoa auttaa Ukrainan pakolaisia ja evakkoja voitaisiin käyttää humaanimman turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan perustana kaikille sotaa pakeneville. Avoinna on myös kysymys siitä, miten pitkään solidaarisuus kestää, etenkin kun ja jos Ukrainasta alkaa paeta aiempaa haavoittuvaisemmassa asemassa olevia ihmisiä. Vanhukset ja vammaiset tarvitsevat enemmän tukea kuin ensimmäisinä lähteneet työkykyiset ukrainalaiset.

Lukemista

  1. Making sense of the war in Ukraine. COMPAS 2022.
  2. Leaving Ukraine. Oxford University podcasts, 2022.
  3. Russia’s War on Ukraine. Society for Cultural Anthropology, 2022.
  4. Opinion • Why are Ukrainian Refugees Mobilizing Empathy across Eastern Europe? The Center for Slavic, Eurasian & East European Studies, 2022.
  5. Lenka Dražanován twiitti. 2022.
  6. The EuroMaidan Protests, Corruption, and War in Ukraine: Migration Trends and Ambitions. Migration policy institute, 2015.
  7. Refugees Fleeing Ukraine Now Represent Biggest Movement of People in Europe Since World War II. Wall Street Journal, 2022.
  8. Ukraine Refugee Situation. UNHCR Operational Data Portal, 2022.
  9. Pérez-Peña, Richard. 2018. She Was Called a Hero for Helping Fellow Refugees. Doing So Got Her Arrested. The New York Times, 2018.
  10. Greece: Rescuers at Sea Face Baseless Accusations. Human Rights Watch, 2018. 
  11. Why it’s more difficult to flee Ukraine if you’re not from Ukraine, Vox.com, 2022.
  12. Migration and the Ukraine Crisis: A Two-Country Perspective. Bristol: E-International Relations. Pikulicka-Wilczewska, Agnieszka, and Greta Uehling, eds. 2017.
  13. Ukraine’s Roma refugees recount discrimination en route to safety. Al Jazeera, 2022.
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Emma Rimpiläinen

Emma Rimpiläinen on sosiaaliantropologi, joka on tutkinut muuttoliikettä ja Ukrainan poliittista kenttää. Hänen vuonna 2021 valmistunut väitöskirjansa käsittelee Itä-Ukrainan sodan aiheuttamaa pakkosiirtolaisuutta Ukrainassa ja Venäjällä ja analysoi paikan, läsnäolon ja liikkuvuuden merkitystä kyvylle elää merkityksellistä elämää sodan jälkeen. Tällä hetkellä hän on tutkijana Oxfordin yliopistossa ja seuraa tiiviisti Venäjän hyökkäyksen seurauksia Ukrainan siviiliväestölle.Katso kirjoittajan artikkelit

1 kommentti artikkeliin “Eurooppalaisten halu auttaa ukrainalaisia pakolaisia on monen tekijän summa”

  1. Huolestuttavaa onkin, miten Ukrainasta alkanut pakolaisvirta saattaa tuoda yhteiskunnassamme pitkään tukehdutettuja ristiriitoja rytinällä esiin. Esimerkiksi tekstissä todettu implisiittinen rasismi Syyrian pakolaisia kohtaan saattaa aiheuttaa heille suurempaa kuulumattomuuden tunnetta nyt, kun yhteiskunta tuntuu vastaanottavan avosylin Ukrainan pakolaiset.
    Kaiken lisäksi tapahtumat tuovat esiin historiallisen ”musta-valkoisuuden”, jossa Venäjä nähdään aggressorina. Tämä on omiaan lisäämään venäläisvähemmistöjen jo valmiiksi kokemaa raskasta syrjintää

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *