Erään antropologin ensiaskeleet työelämässä

Ensimmäisen oman alan työpaikan löy­tä­mi­nen voi tuottaa pään­vai­vaa ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­jal­le tai vas­ta­val­mis­tu­neel­le. Jotkut yliopisto-opis­ke­li­jat saavat ensi­kos­ke­tuk­sen oman alansa töihin tutkimusavustajana. 

Olen toisen vuoden opis­ke­li­ja Helsingin yli­opis­tos­ta, yhteis­kun­nal­li­sen muutoksen kan­dioh­jel­mas­ta, pää­ai­nee­na­ni sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia. Loppuvuodesta 2021 pääsin avus­ta­jak­si Maija Sequeiran psy­ko­lo­gi­sen ant­ro­po­lo­gian eri­koi­sa­lal­le sijoit­tu­vaan väi­tös­kir­ja­tut­ki­muk­seen, jossa tutkitaan eroja lasten sosi­aa­li­ses­sa kog­ni­tios­sa ikä­ryh­mien sekä kult­tuu­rien välillä. Projektissa suo­ri­tet­tu aineis­ton­ke­ruu liittyy myös laa­jem­paan suo­ma­lais­ten ja yhdys­val­ta­lais­ten ant­ro­po­lo­gian ja psy­ko­lo­gian tut­ki­joi­den väliseen yhteis­työ­hön, jonka johtajina toimivat apu­lais­pro­fes­so­ri Anni Kajanus Helsingin yli­opis­tos­ta ja tutkija Narges Afshordi Harvardin yliopistosta. 

Tutkimuksen tar­koi­tuk­se­na on selvittää, suo­si­vat­ko suo­ma­lai­set lapset domi­noi­via vai arvo­val­tai­sia hahmoja. Dominoivalla käy­tök­sel­lä tar­koi­te­taan mää­rää­mis­tä ja aktii­vi­ses­ti toisen pää­tök­siin vai­kut­ta­mis­ta. Arvovaltainen hahmo puo­les­taan on lähinnä mat­ki­mi­sen kohteena. Arvostuksesta tällaista hahmoa kohtaan muut haluavat toimia samoin kuin hän.

Aineistonkeruuta suo­ri­tet­tiin kahdessa eri pää­kau­pun­ki­seu­dun museossa. Tavoitteenamme oli saada 160 iältään 4 – 11-vuotiasta lasta katsomaan noin viisi minuuttia kestävä animoitu video, joka simuloi erilaisia joka­päi­väi­siä sosi­aa­li­sia tilan­tei­ta, joita lapsi voisi esi­mer­kik­si koulussa tai päi­vä­ko­dis­sa kohdata. Lapsilta kysyttiin kysy­myk­siä videossa esiin­ty­viin hahmoihin ja vuo­ro­vai­ku­tuk­seen liittyen. 

Kohtaamisia ja kiehtovaa tutkimusta

Työtehtäviini kuului perheiden kon­tak­toin­ti museoissa sekä tut­ki­muk­sen esittely osal­lis­tu­jil­le. Kävin heidän kanssaan läpi tut­ki­muse­tii­kan kannalta tärkeän suos­tu­mus­lo­mak­keen ja autoin sen täyt­tä­mi­ses­sä. Lisäksi vastasin yleisiin tut­ki­muk­seen liit­ty­viin kysy­myk­siin. Tarkempaa tietoa tut­ki­muk­ses­ta ja eri­tyi­ses­ti sen tavoit­teis­ta perheet saivat vasta osal­lis­tu­mi­sen jälkeen, sillä oli tärkeää, etteivät lapset tai vanhemmat tienneet tut­kit­ta­vas­ta aiheesta etukäteen liikaa priming-efektin vält­tä­mi­sek­si. Priming-efektillä tar­koi­te­taan ilmiötä, jossa henkilö virittyy tar­kas­te­le­maan koh­taa­mi­aan tilan­tei­ta aiempien koke­mus­ten­sa valossa.

En itse päässyt suo­rit­ta­maan koetta lasten kanssa, sillä useampi testaaja olisi lisännyt muut­tu­jien määrää tut­ki­mus­a­se­tel­mas­sa. Sovimme väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Maijan hoitavan tes­tauk­sen. Pääsin kuitenkin seu­raa­maan sivusta muutamaa lasta heidän osal­lis­tues­saan tut­ki­muk­seen. Oli mie­len­kiin­tois­ta nähdä kon­kreet­ti­ses­ti, mitä tut­ki­muk­sen tekeminen vaatii ja miten pik­ku­tark­kaa se välillä on.

Antoisa osa työtä olivat myös koh­taa­mi­set ihmisten – niin lasten, heidän van­hem­pien­sa kuin museoiden hen­ki­lö­kun­nan – kanssa. Monet aikuiset olivat hyvin kiin­nos­tu­nei­ta tut­ki­mus­pro­jek­tis­ta ja innok­kai­ta jut­te­le­maan myös aiheeseen liit­ty­väs­tä aiemmasta tut­ki­muk­ses­ta. Lasten into osal­lis­tua tieteen teke­mi­seen oli hel­lyt­tä­vää. Perheille jutel­les­sa­ni huomasin, miten suuri vaikutus lapsen persoonan lisäksi vanhemman asen­teel­la tut­ki­mus­ta kohtaan oli lasten osallistumisintoon. 

Kanssani tut­ki­musa­vus­ta­jan roolissa vuo­rot­te­li myös toinen opis­ke­li­ja, joten pystyimme sopimaan kes­ke­näm­me luon­te­vas­ti työ­vuo­rois­tam­me. Työ sopi vii­kon­lop­pu­pai­not­tei­suu­des­saan ja osa-aikai­suu­des­saan hyvin kan­dio­pin­to­je­ni oheen ja motivoi suo­riu­tu­maan opin­nois­sa entistä paremmin. Tutkimusavustajana toi­mi­mi­nen ei missään vaiheessa käynyt liian kuor­mit­ta­vak­si tai häirinnyt opis­ke­lua­ni, vaan pystyin hoitamaan opintoni nor­maa­lis­sa tahdissa.

Toivoa työllistymisestä pandemia-ajan jälkimainingeissa

Aloitin opintoni syksyllä 2020, mutta olen ollut käy­tän­nös­sä koko opin­to­je­ni ajan vain yksi musta ruutu Zoomissa tai nimi Moodle-sivulla. Koronapandemian aiheut­ta­mien irral­li­suu­den ja yksi­näi­syy­den tunteiden vuoksi tut­ki­musa­vus­ta­ja­na toi­mi­mi­nen oli minulle tärkeä kokemus. Työsuhde loi minulle hen­ki­lö­koh­tai­sen kontaktin yli­opis­toon sekä ant­ro­po­lo­gian lai­tok­seen. Koin tulleeni nähdyksi ja olevani vähemmän yksin. 

Toivoisin, että meitä yhteis­kun­ta­tie­tei­den opis­ke­li­joi­ta sitou­tet­tai­siin työ­elä­mään sekä aka­tee­mi­seen maailmaan kon­kreet­ti­sin keinoin. Opiskelijoiden työl­lis­ty­mis­tä esi­mer­kik­si tut­ki­mus­pro­jek­tei­hin voi­tai­siin tukea enemmän yli­opis­ton suunnalta. Osa opis­ke­li­jois­ta pelkää putoa­van­sa työl­lis­ty­mi­sen kelkasta jo ensim­mäi­sen opis­ke­lu­vuo­den jälkeen, mikäli eivät löydä ”oman alan kesätöitä” tai tee puo­li­päi­väis­tä työtä opintojen ohella. Se, että ensim­mäi­sen yli­opis­to­vuo­den syksystä alkaen koros­te­taan har­joit­te­lu­jen ja työl­lis­ty­mi­sen tärkeyttä ilman, että opis­ke­li­joi­ta tässä kon­kreet­ti­ses­ti tuetaan, lisää opis­ke­li­joi­den stressiä ja heihin koh­dis­tu­via paineita. 

Työ tut­ki­musa­vus­ta­ja­na oli antoisa ja posi­tii­vi­nen kokemus ensim­mäi­sek­si omia opintoja vas­taa­vak­si työ­suh­teek­si. Kannustan kaikkia tart­tu­maan vas­taa­viin tilai­suuk­siin omien voi­ma­va­ro­jen puit­teis­sa. Kannattaa seurata aktii­vi­ses­ti omien aine­jär­jes­tö­jen säh­kö­pos­ti­lis­to­ja ja ottaa rohkeasti yhteyttä, kun kiin­nos­ta­via työ­tar­jouk­sia tulee vastaan. 

En itse olisi hakies­sa­ni uskonut tulevani valituksi, olenhan vasta toisen vuoden opis­ke­li­ja. Rohkeus yrittää kuitenkin pal­kit­tiin koh­dal­la­ni. Parhaimmillaan työ­ko­ke­mus voi tuottaa onnis­tu­mi­sen elämyksiä sekä ins­pi­roi­da opin­nois­sa kohti omia mielenkiinnonkohteita.

Anni Kajanus, Narges Afshord ja Felix Warneken, 2020: Children’s unders­tan­ding of dominance and prestige in China and the UK. Evolution and Human Behavior, 41:1.

Kirjoittaja

Sanni Suominen on sosiaali- ja kulttuuriantropologian kandiopiskelija Helsingin yliopistosta. Sanni on erityisen kiinnostunut ristiriitatilanteista sekä sosiaalis-psyykkisistä keinoista niiden ratkaisemisessa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tutkijan työ on minulle kutsumus tai eräänlainen riippuvuus. Toimeentulon kannalta tutkijanura on kuitenkin epävarma: rahoituskaudet ovat lyhyitä ja työttömyysjaksot todennäköisiä. Tämä on ajanut minut ja monet muut pohtimaan vaihtoehtoista uraa.