Olen toisen vuoden opiskelija Helsingin yliopistosta, yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelmasta, pääaineenani sosiaali- ja kulttuuriantropologia. Loppuvuodesta 2021 pääsin avustajaksi Maija Sequeiran psykologisen antropologian erikoisalalle sijoittuvaan väitöskirjatutkimukseen, jossa tutkitaan eroja lasten sosiaalisessa kognitiossa ikäryhmien sekä kulttuurien välillä. Projektissa suoritettu aineistonkeruu liittyy myös laajempaan suomalaisten ja yhdysvaltalaisten antropologian ja psykologian tutkijoiden väliseen yhteistyöhön, jonka johtajina toimivat apulaisprofessori Anni Kajanus Helsingin yliopistosta ja tutkija Narges Afshordi Harvardin yliopistosta.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, suosivatko suomalaiset lapset dominoivia vai arvovaltaisia hahmoja. Dominoivalla käytöksellä tarkoitetaan määräämistä ja aktiivisesti toisen päätöksiin vaikuttamista. Arvovaltainen hahmo puolestaan on lähinnä matkimisen kohteena. Arvostuksesta tällaista hahmoa kohtaan muut haluavat toimia samoin kuin hän.
Aineistonkeruuta suoritettiin kahdessa eri pääkaupunkiseudun museossa. Tavoitteenamme oli saada 160 iältään 4–11-vuotiasta lasta katsomaan noin viisi minuuttia kestävä animoitu video, joka simuloi erilaisia jokapäiväisiä sosiaalisia tilanteita, joita lapsi voisi esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa kohdata. Lapsilta kysyttiin kysymyksiä videossa esiintyviin hahmoihin ja vuorovaikutukseen liittyen. 
Kohtaamisia ja kiehtovaa tutkimusta
Työtehtäviini kuului perheiden kontaktointi museoissa sekä tutkimuksen esittely osallistujille. Kävin heidän kanssaan läpi tutkimusetiikan kannalta tärkeän suostumuslomakkeen ja autoin sen täyttämisessä. Lisäksi vastasin yleisiin tutkimukseen liittyviin kysymyksiin. Tarkempaa tietoa tutkimuksesta ja erityisesti sen tavoitteista perheet saivat vasta osallistumisen jälkeen, sillä oli tärkeää, etteivät lapset tai vanhemmat tienneet tutkittavasta aiheesta etukäteen liikaa priming-efektin välttämiseksi. Priming-efektillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa henkilö virittyy tarkastelemaan kohtaamiaan tilanteita aiempien kokemustensa valossa.
En itse päässyt suorittamaan koetta lasten kanssa, sillä useampi testaaja olisi lisännyt muuttujien määrää tutkimusasetelmassa. Sovimme väitöskirjatutkija Maijan hoitavan testauksen. Pääsin kuitenkin seuraamaan sivusta muutamaa lasta heidän osallistuessaan tutkimukseen. Oli mielenkiintoista nähdä konkreettisesti, mitä tutkimuksen tekeminen vaatii ja miten pikkutarkkaa se välillä on.
Antoisa osa työtä olivat myös kohtaamiset ihmisten – niin lasten, heidän vanhempiensa kuin museoiden henkilökunnan – kanssa. Monet aikuiset olivat hyvin kiinnostuneita tutkimusprojektista ja innokkaita juttelemaan myös aiheeseen liittyvästä aiemmasta tutkimuksesta. Lasten into osallistua tieteen tekemiseen oli hellyttävää. Perheille jutellessani huomasin, miten suuri vaikutus lapsen persoonan lisäksi vanhemman asenteella tutkimusta kohtaan oli lasten osallistumisintoon.
Kanssani tutkimusavustajan roolissa vuorotteli myös toinen opiskelija, joten pystyimme sopimaan keskenämme luontevasti työvuoroistamme. Työ sopi viikonloppupainotteisuudessaan ja osa-aikaisuudessaan hyvin kandiopintojeni oheen ja motivoi suoriutumaan opinnoissa entistä paremmin. Tutkimusavustajana toimiminen ei missään vaiheessa käynyt liian kuormittavaksi tai häirinnyt opiskeluani, vaan pystyin hoitamaan opintoni normaalissa tahdissa.
Toivoa työllistymisestä pandemia-ajan jälkimainingeissa
Aloitin opintoni syksyllä 2020, mutta olen ollut käytännössä koko opintojeni ajan vain yksi musta ruutu Zoomissa tai nimi Moodle-sivulla. Koronapandemian aiheuttamien irrallisuuden ja yksinäisyyden tunteiden vuoksi tutkimusavustajana toimiminen oli minulle tärkeä kokemus. Työsuhde loi minulle henkilökohtaisen kontaktin yliopistoon sekä antropologian laitokseen. Koin tulleeni nähdyksi ja olevani vähemmän yksin.
Toivoisin, että meitä yhteiskuntatieteiden opiskelijoita sitoutettaisiin työelämään sekä akateemiseen maailmaan konkreettisin keinoin. Opiskelijoiden työllistymistä esimerkiksi tutkimusprojekteihin voitaisiin tukea enemmän yliopiston suunnalta. Osa opiskelijoista pelkää putoavansa työllistymisen kelkasta jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, mikäli eivät löydä ”oman alan kesätöitä” tai tee puolipäiväistä työtä opintojen ohella. Se, että ensimmäisen yliopistovuoden syksystä alkaen korostetaan harjoittelujen ja työllistymisen tärkeyttä ilman, että opiskelijoita tässä konkreettisesti tuetaan, lisää opiskelijoiden stressiä ja heihin kohdistuvia paineita.
Työ tutkimusavustajana oli antoisa ja positiivinen kokemus ensimmäiseksi omia opintoja vastaavaksi työsuhteeksi. Kannustan kaikkia tarttumaan vastaaviin tilaisuuksiin omien voimavarojen puitteissa. Kannattaa seurata aktiivisesti omien ainejärjestöjen sähköpostilistoja ja ottaa rohkeasti yhteyttä, kun kiinnostavia työtarjouksia tulee vastaan.
En itse olisi hakiessani uskonut tulevani valituksi, olenhan vasta toisen vuoden opiskelija. Rohkeus yrittää kuitenkin palkittiin kohdallani. Parhaimmillaan työkokemus voi tuottaa onnistumisen elämyksiä sekä inspiroida opinnoissa kohti omia mielenkiinnonkohteita.
Toimitus
- Verkkotaitto: Niina Paasovaara
- Kuvitus: Pixabay; Unsplash (CC BY 2.0)
- Artikkelikuva: Redd / Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
Anni Kajanus, Narges Afshord ja Felix Warneken, 2020: Children’s understanding of dominance and prestige in China and the UK. Evolution and Human Behavior, 41:1.
