Joulupukki ja noitarumpu – saamelaisuus vääristyy edelleen Lapin matkailussa

Vuonna 2018 jul­kais­tiin saa­me­lais­mat­kai­lun eettiset ohjeet, jotka perään­kuu­lut­ta­vat muun muassa vas­tuul­lis­ta mark­ki­noin­tia ja saa­me­lais­kult­tuu­rin hyväk­si­käy­tön kit­ke­mis­tä. Kuvareportaasi valaisee saa­me­lais­kult­tuu­rin tuot­teis­ta­mi­seen ja esit­tä­mi­seen liittyviä ongelmia Lapin matkailussa.

Syyskuussa 2015 Suomen valtion alainen ja rahoit­ta­ma Visit Finland julkaisi Lapin matkailun edis­tä­mi­seen tar­koi­te­tun videon, joka kantoi nimeä 100 days of polar night magic. Videolla nähtiin likaisia, epä­ai­toi­hin saa­men­pu­kui­hin ver­hou­tu­nei­ta näyt­te­li­jöi­tä tans­si­mas­sa nuotion äärellä.

Video sai välit­tö­mäs­ti osakseen paljon kri­tiik­kiä.

Suomen silloinen yhden­ver­tai­suus­val­tuu­tet­tu Kirsi Pimiä totesi videon antavan saa­me­lais­kult­tuu­ris­ta ste­reo­tyyp­pi­sen ja har­haan­joh­ta­van kuvan.

Pimiä vaati tuolloin, että saa­me­lai­sia kos­ke­vas­sa vies­tin­näs­sä ja mark­ki­noin­nis­sa teh­täi­siin yhteis­työ­tä saa­me­lais­väes­tön kanssa ja kun­nioi­tet­tai­siin heidän kult­tuu­ri­sia oikeuksiaan.

Saman toiveen esittivät Saamelaiskäräjät, jonka tuottamat ja hyväk­sy­mät vas­tuul­li­sen ja eet­ti­ses­ti kestävän saa­me­lais­mat­kai­lun toi­min­ta­pe­ri­aat­teet, lyhyemmin saa­me­lais­mat­kai­lun eettiset ohjeet, julkais­tiin syys­kuus­sa 2018.

Ohjeiden yhdeksi pää­ta­voit­teek­si nimettiin kitkeä saa­me­lais­kult­tuu­ria hyväk­si­käyt­tä­vien mat­kai­lu­pal­ve­lu­jen kautta leviävää, saa­me­lai­sia koskevaa vir­heel­lis­tä tietoa.

Visit Finlandin video ja muut jul­ki­suut­ta keränneet tapaukset olivat vain jäävuoren huippu; Saamelaiskäräjien mukaan saa­me­lai­syh­tei­sön ulko­puo­lis­ten mat­kai­lu­toi­mi­joi­den tar­joi­le­ma saa­me­lais­ku­va ei vastannut aitoa saamelaisuutta.

Saamelaismatkailun eettisten ohjeiden jul­kai­sus­ta on kulunut kolme ja puoli vuotta. Mikä on tilanne nyt? Millaisena saa­me­lai­set ja heidän kult­tuu­rin­sa tällä hetkellä esitetään osana Lapin matkailumaisemaa?

Noitarumpujen kuminaa

Saamelainen seisoo värik­kääs­sä saa­men­pu­vus­saan keskellä tun­tu­rei­den lumi­kent­tiä. Vierellään hänellä on poro tai lávvu eli kota, kuten val­ta­väes­tön edustajat kyseistä asuin­ra­ken­nel­maa nimit­tä­vät. Alle on kir­joi­tet­tu Lapland Finland.

Tästä ase­tel­mas­ta tuli lap­pi­lai­sen maiseman symboli jo 1600-luvulla. Etenkin monien mat­ka­muis­to­jen kyljestä sen löytää edelleen.

Kuvasto kaipaisi päi­vi­tys­tä. Suomen noin 10 000 saa­me­lai­ses­ta yli 60 pro­sent­tia asuu koti­seu­tua­lu­een­sa ulko­puo­lel­la, monet suurissa kau­pun­geis­sa.

Valtaväestön tavoin he työs­ken­te­le­vät monilla eri aloilla, ja vain suh­teel­li­sen pieni osa har­joit­taa poronhoitoa.

Matkailussa kuitenkin myy alku­pe­räis­kan­soi­hin liitetty eksotiikka.

Saamelaismatkailun eettinen ohjeistus toteaakin saa­me­lai­suu­den vir­heel­lis­ten esitysten kes­kei­sik­si ilmen­ty­mik­si juuri ste­reo­ty­piat, ekso­ti­soin­nin, zooi­fi­kaa­tion ja primitivisoinnin. 

Termit pitävät sisällään yksi­puo­li­sia kuvauksia, kiehtovaa toiseutta, esi­neel­lis­tä­mis­tä mat­kai­lu­näh­tä­vyy­dek­si ja “alku­kan­tais­ta” elämää. 

Tällöin ei olla ainoas­taan ajasta jäljessä vaan myös lähempänä kurio­si­teet­tien päl­lis­te­lyä kuin tasa­ver­tais­ta ihmi­syyt­tä ja toimijuutta.

Kittilän len­to­ken­täl­le saapuvaa odottaa tuloau­las­sa Finavian mai­nos­ju­lis­te, jossa lentokone on tyy­li­tel­ty muis­tut­ta­maan noi­ta­rum­mun pinnoilta tuttuja kuvioita.

Kenties kon­kreet­ti­ses­ti näkyvin saa­me­lais­kult­tuu­rin elementti Lapin mat­kai­lu­mai­se­mas­sa ovat alun perin samaa­ni­rum­pu­jen kalvoille maalatut porot, juma­luu­det, käärmeet, raken­nuk­set, karhut ynnä muut. Niillä on koris­tel­tu kaikkea mah­dol­lis­ta turis­tik­rää­säs­tä ravin­to­loi­den julkisivuihin.

Yhtä lailla kuin saa­me­lai­suut­ta ekso­ti­soi­daan, saa­me­lai­suu­del­la ekso­ti­soi­daan. Nämä alku­pe­räi­ses­tä kult­tuu­ri­ses­ta kon­teks­tis­taan irrotetut symbolit on val­jas­tet­tu luomaan ikiai­kais­ta ja mystistä Lapin tunnelmaa.

Myös saamen kielien sanoja käytetään vas­taa­va­na teho­kei­no­na mat­kai­lu­mark­ki­noin­nis­sa. Kielellä voidaan ekso­ti­soi­da esi­mer­kik­si yrityksen nimi, tuote tai palvelu. 

Esikristilliseen saa­me­lai­seen usko­mus­maa­il­maan kuuluivat samaanit eli noaidit noi­ta­rum­pui­neen. Kristinuskon saa­pu­mi­sen myötä ja lähe­tys­työn voi­mis­tut­tua 16001700-lukujen tait­tees­sa rummut tuhottiin tai kerättiin pois koko nykyisen Suomen ja Skandinavian alueilta. Euroopan museoissa on säilynyt noin 70 alku­pe­räis­tä rumpua, mutta niistä yksikään ei sijaitse vaki­tui­ses­ti Suomessa.

Matkamuistomyymälöistä “noi­ta­rum­pu­ja” tosin löytyy, samoin kuin neljän tuulen hattuja, lapin­nuk­ke­ja ja saa­men­lip­pu-haa­la­ri­merk­ke­jä. Erään elin­tar­vi­ke­kau­pan kassalla myydään kondomeja nimik­keel­lä Aslakin ryki­mä­suk­ka. Pakkausta kuvit­ta­vat parit­te­le­vat porot.

Saamelaisuuteen tavalla tai toisella liit­ty­vien tuot­tei­den määrä vaihtelee Lapin turis­ti­kes­kus­ten mat­ka­muis­to­myy­mä­löis­sä parista tuot­tees­ta useiden hyl­ly­met­rien laa­jui­seen valikoimaan.

Samassa liik­kees­sä voi olla myynnissä sekä aitoa saa­men­kä­si­työ­tä että saa­men­kä­si­työ­jäl­ji­tel­miä, jotka eet­ti­ses­sä ohjeis­tuk­ses­sa todetaan saa­me­lais­kult­tuu­ria halventaviksi.

Monista tuot­teis­ta löytyy helposti har­haan­joh­ta­va “aitous­to­dis­tus” siitä, että ne on val­mis­tet­tu Suomen Lapissa. Se ei kui­ten­kaan tarkoita saa­me­lais­ten val­mis­ta­maa perin­teis­tä saa­men­kä­si­työ­tä, joka nykyisin varus­te­taan Sámi Duodji ‑merkillä.

Kulttuuristen ele­ment­tien hyö­dyn­tä­mi­nen mat­kai­lus­sa tulisi eettisen ohjeis­tuk­sen mukaan perustua saa­me­lai­syh­tei­sön hyväksyntään. 

Yhteistyöllä väl­tet­täi­siin myös vir­heel­li­sen tiedon ja mie­li­ku­vien leviämistä.

Saamelaisyhteisön mah­dol­li­suu­det vaikuttaa siihen, miten heidän kult­tuu­ri­aan tuot­teis­te­taan ja esitetään ovat kuitenkin läpi historian olleet ja ovat edelleen vähäiset.

Stereotyyppien sulatusuuni

Lapin turis­ti­kes­kuk­sia kier­rel­les­sä kohtaa yhtä paljon kult­tuu­re­ja kuin mui­nai­ses­sa Bysantissa.

On Keski-Euroopasta tuttuja alp­pi­ta­lo­ja, poro­taco­ja mek­si­ko­lai­sit­tain, jurt­ta­ky­lä Mongolian malliin, oluen siemailua englan­ti­lais­pu­bis­sa, uni­siep­pa­rei­ta Pohjois-Amerikan alku­pe­räis­kan­soil­ta, illal­li­sia Aasiasta, Grönlannista tal­lus­tel­lut peh­mo­le­lu­jää­kar­hu, pyra­mi­de­ja ja Putin-tulitikkuja. 

Monin paikoin voi yöpyä inuiit­ti­kan­so­jen his­to­rias­ta maa­han­tuo­dus­sa “iglussa”, jonka lasiset versiot ovat tällä hetkellä tärkeä osa kan­sain­vä­lis­tä Lappi-kuvaa.

Lisäksi samoilla seuduilla lii­kus­ke­lee jou­lu­puk­ki tont­tui­neen, maahisia, peikkoja ja muita satuhahmoja.

Jossain tämän kaiken seassa pil­kah­te­le­vat pai­kal­li­nen saa­me­lai­nen ja suo­ma­lai­nen kulttuuri. 

Klassikkopiirretty Joulupukki ja noi­ta­rum­pu saa onnel­li­sen lopun, kun ilki­ku­ri­nen ja kat­ke­roi­tu­nut samaani pääsee pukin apuriksi toi­mit­ta­maan aat­toil­lan lahjoja. 

Myös todel­li­suu­des­sa satu ja saa­me­lai­suus sekoit­tu­vat paikoin.

Saamelaiskäräjien vas­tuul­li­sen matkailun suun­nit­te­li­jan Kirsi Suomen mukaan saa­me­lai­sia alettiin liittää ene­ne­väs­sä määrin jou­lu­ku­vas­toon 1980-luvun puo­li­vä­lis­sä, kun Lapin jou­lu­mat­kai­lu käynnistyi.

Rovaniemellä sijait­se­vis­sa Joulupukin paja­ky­läs­sä ja Santaparkissa on menneinä vuosina nähty feikki-saamenpukuja. 

Nykyisin esi­mer­kik­si Levillä perheen pienimmät voivat vierailla maahisten ja tonttujen kanssa “sei­ta­ki­vel­lä”.

Koirien tekemisen into, enti­sai­ko­jen tunnelma ja Lapin ekso­tiik­ka. Tule tutus­tu­maan aitoihin sipe­rian­hus­kyi­hin” (lainaus mainostekstistä)

Lainatulla perin­teel­lä tar­koi­te­taan perin­net­tä, joka esiintyy jossakin toisessa kult­tuu­ris­sa tai maan­tie­teel­li­sel­lä alueella ja joka on esi­mer­kik­si mat­kai­lua­lan toimesta maa­han­tuo­tu vie­raa­seen kulttuuriympäristöön.

Hyvä esimerkki ovat koi­ra­val­ja­kot, jotka mat­kai­lua­la toi Lappiin 1980-luvulla. Tarina koi­ra­val­ja­kois­ta on ehtinyt jo niin pitkälle, että harva val­ta­väes­tön edus­ta­ja­kaan enää tietää, ettei mikään ihmis­ryh­mä Suomessa ole perin­tei­ses­ti niitä käyttänyt.

Lainattujen perin­tei­den lisäksi Lapissa törmää kek­sit­tyi­hin perin­tei­siin, jotka eivät ole “mistään kotoisin”. Niitä ei har­joi­te­ta tai tunneta missään kult­tuu­ris­sa matkailun ulko­puo­lel­la. Hiljattain kehitetyt keksityt perinteet kuitenkin esitetään vanhoina his­to­rial­li­si­na tapoina.

Yksi esimerkki kau­pal­li­seen tar­koi­tuk­seen kek­si­tys­tä perin­tees­tä on Lapin kaste, jossa turisti “vihitään” samaa­nik­si pukeu­tu­neen henkilön toimesta osaksi Lappia. Usein tätä elämystä säestävät luo­mis­ker­to­mus­ten tari­noin­ti ja rummutus nuotion äärellä. Lapin kastetta mark­ki­noi­daan usein vir­heel­li­ses­ti saa­me­lais­kult­tuu­riin kuuluvana asiana.

Myös saa­me­lais­ten tai saa­me­lai­suu­den yhdis­tä­mi­nen satu­hah­moi­hin kuten jou­lu­puk­kiin on keksitty perinne, samoin kuin vii­kin­ki­ku­vas­tol­la mark­ki­noi­tu samaa­ni­so­tu­rin koulutus tai “samaanin” suo­rit­ta­ma vih­ki­se­re­mo­nia molemmat todel­li­sia esi­merk­ke­jä nyky­päi­vän matkailusta.

Saamelaismatkailun eettisen ohjeis­tuk­sen mukaan “mat­kai­li­joil­le syötetty kult­tuu­ri­nen sekasikiö” on ris­ti­rii­das­sa sen kanssa, että matkailun vai­ku­tuk­sen saa­me­lai­syh­tei­sön ja ‑kult­tuu­rin elin­voi­mai­suu­teen ja siitä annetun kuvan totuu­den­mu­kai­suu­teen tulisi olla positiivinen.

Aito saa­me­lais­kult­tuu­ri nimittäin hukkuu kau­pal­li­siin tar­koi­tuk­siin luodun aineel­li­sen ja aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön sekaan.

Se on yhtä seka­mels­kaa, josta on hirveän vaikea saada totuu­den­mu­kais­ta kuvaa saa­me­lai­sis­ta ja saa­me­lais­kult­tuu­rin rikkaasta moni­muo­toi­suu­des­ta esille”, toteaa suun­nit­te­li­ja Kirsi Suomi Saamelaiskäräjiltä.

Samalla väärää tietoa saa­me­lais­kult­tuu­ris­ta eksyy sinne ja tänne. Esimerksi termit kota, laavu ja lavvu sekä poroi­sän­tä ja poromies menevät sekaisin”, Suomi kuvailee. 

Vastaava kehitys on tyy­pil­lis­tä poh­joi­sil­la alueilla ympäri maailmaa. Yhtä lailla esi­mer­kik­si Tromssassa ja Kanadassa alueiden omien kult­tuu­rien pai­kal­lis­vä­rit ovat sekoit­tu­mas­sa matkailun ehdoilla syn­ty­nee­seen arktiseen yhte­näis­kult­tuu­riin, johon kuuluvat muun muassa koi­ra­val­ja­kot ja seikkailusafarit.

Kuinka hyvät mah­dol­li­suu­det ulko­maa­lai­sel­la tai edes koti­mai­sel­la turis­til­la on erottaa pai­kal­lis­kult­tuu­rin ilmen­ty­mät ja totuu­den­mu­kai­set piirteet tämän kaiken joukosta? Kuinka moni turisti ostaisi tie­toi­ses­ti keksittyä tai lainattua kult­tuu­ri­pe­rin­töä? Miten välttää tule­vai­suus, jossa saa­me­lai­set päätyvät satuhahmoiksi?

Toiveekseen Suomi summaa myös eettiseen ohjeis­tuk­seen sisäl­ty­vän suo­si­tuk­sen, jonka mukaan matkailun tuot­teis­ta­mi­ses­sa, esit­tä­mi­ses­sä ja mark­ki­noin­nis­sa tulisi hyödyntää enemmän oman alueen kult­tuu­rien ele­ment­te­jä, rik­kauk­sia ja kauneutta sen sijaan että perin­tei­tä keksitään tai tuodaan maahan.

Tulitikkuaskeista löytyy saa­me­lai­suut­ta, satua ja lainattua kulttuuriperintöä.

Pohjoinen on muutakin kuin tunturi ja lunta

Revontulia ja kos­ke­ma­ton­ta talvista tun­tu­ri­mai­se­maa. Matkailumarkkinoinnissa Lappi on yhtä kuin sen usko­mat­to­man kaunis luonto. Kaamosvalon väri­maa­il­ma, lumi ja vapaana vaeltavat porot ovat omiaan tehos­ta­maan alueen maagista imagoa.

Myös Lapin maan­tie­teel­li­nen sijainti tuo mukanaan “arktista villeyttä”. Napapiirin poh­jois­puo­li­set alueet ovat kult­tuu­ri­sis­sa mie­li­ku­vis­sa äärim­mäi­nen luon­no­nym­pä­ris­tö, jonne vain roh­keim­mat ja kes­tä­vim­mät uskal­tau­tu­vat vierailemaan. 

Nämä mie­li­ku­vat muo­dos­ta­vat tällä hetkellä Suomi-matkailun kan­sain­vä­li­set kasvot. Myynnissä on arktisia luon­toe­lä­myk­siä ja tarjolla moottorikelkka‑, poro‑, husky‑, revontuli‑, pilkki- ja monia muita safareita. 

Matkailuesitteissä puhutaan tut­ki­mus­mat­kai­lus­ta, eksoot­ti­suu­des­ta, seik­kai­luis­ta ja laajoista erämaista.

Kulttuurituotannon ja mai­se­man­tut­ki­muk­sen pro­fes­so­ri Maunu Häyrynen summaa Kuvitettu maa ‑kir­jas­saan, että Lappi alettiin nähdä vii­mei­se­nä luon­to­pe­ri­fe­ria­na jo ennen sotia. Kun Karjala oli menetetty ja etelä kau­pun­gis­tu­nut, luon­toi­sän­maal­li­suus kohdistui Lappiin.

Samoihin aikoihin luotiin nykyisin tun­te­mam­me Lapin mat­kai­lu­mai­se­ma: lomai­li­joi­den tal­vi­pa­ra­tii­si, eksoot­ti­nen villi pohjola ja tai­an­omai­nen jou­lu­pu­kin maa, joka jyräsi alleen paljon todel­lis­ta historiaa ja kult­tuu­ria.

Maapallon ark­ti­sil­la alueilla asuu niin alku­pe­räis­kan­so­ja kuin uudempaa väes­töä­kin, mutta visu­aa­li­sis­sa ker­to­muk­sis­sa ja kult­tuu­ri­sis­sa mie­li­ku­vis­sa pohjoiset alueet ammot­ta­vat usein tyh­jyyt­tään. Myös matkailun Lappi on pitkälti erämaa vailla ihmis­kult­tuu­rien vaikutusta.

Markkinointikuvastossa harvat luonnon seasta pil­kis­tä­vät ihmis­hah­mot ovat joko “kos­ke­mat­to­mas­ta” erämaasta nauttivia seik­kai­li­joi­ta tai sitten saa­me­lai­sia, jotka alku­pe­räis­kan­sa­na sulau­te­taan osaksi “villiä” luontomaisemaa.

Saamenmaan sijaintia havain­nol­lis­ta­va kartta Arktikum-museossa Rovaniemellä.

Safari on arabian ja swahilin kielistä juurensa juontava sana, joka tar­koit­taa matkaa. Läntiseen maailmaan se saapui 1900-luvun alussa, kun val­kois­ten met­säs­tä­jien jah­ti­mat­kois­ta Afrikan man­te­reel­le tuli muo­dik­kai­ta. Brittien kolo­ni­aa­li­nen hallinto hyötyi safa­reis­ta talou­del­li­ses­ti rahas­taes­saan met­säs­tys­tu­ris­te­ja muun muassa kaatoluvilla. 

Historian saatossa safarit ovat muut­tu­neet. Aseet ovat vaih­tu­neet kame­roi­hin ja kaadot upeisiin some­ku­viin. Ilmiöön lähei­ses­ti kyt­key­ty­vä kolo­nia­lis­ti­nen valta-asetelma on kuitenkin edelleen voi­mis­saan myös Saamenmaalla.

Maisemakuvitukset liittyvät lähei­ses­ti kan­sal­lis­val­tioi­den raken­ta­mi­seen ja ylläpitoon.

Taidehistorian pro­fes­so­ri W.J.T. Mitchell on kutsunut maisemaa kult­tuu­ri­sen vallan väli­neek­si tai jopa sen käyt­tä­jäk­si, joka on kykenevä esit­tä­mään itsensä riip­pu­mat­to­ma­na ihmisten aikomuksista.

Maisemat nimittäin ovat, tuottavat ja välit­tä­vät mielikuvia. 

Kun samaa kuvastoa ja teemoja tois­te­taan tarpeeksi kauan, saadaan aikaan yhden­lai­nen totuus hallintoalueesta. 

Toimittaja ja väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Kukka Ranta kir­joit­taa tie­to­kir­jas­saan Vastatuuleen, että “tapa esittää alku­pe­räis­kan­so­jen alueet asut­ta­mat­to­mi­na erämaina, jotka val­loit­ta­jat löytävät, kuuluu vanhaan kolo­nia­lis­ti­seen maailmankuvaan.”

Koskematon luon­to­mai­se­ma häivyttää koko­nai­sen kansan ole­mas­sao­lon, ja erämaan tyhjyys oikeuttaa kai­vos­hank­kei­ta tai hakkuita.

Kertomusta Lapin luonnosta on tarvittu vuo­si­sa­to­jen ja ‑kymmenten saatossa sulaut­ta­mis­po­li­tii­kan tar­koi­tus­pe­riin. Nyt samaa nar­ra­tii­via oikeuttaa ja vel­voit­taa myös elinkeinoelämä. 

Saamelaismatkailun eettiset ohjeet pai­not­ta­vat, että mat­kai­lu­ku­vas­ton “erämaa” on pai­kal­li­sen saa­me­lais­väes­tön koti. Joillekin se on myös työpaikka tai oma­va­rais­ta­lou­den lähde mat­kai­lue­lin­kei­non ulkopuolella:

Vaikka luonnossa ei aina ole näkyvää merkkiä siitä, että siellä olisi käyty, saa­me­lais­ten koti­seu­tua­lu­eel­ta ei löydy paikkaa, jolla ei olisi saa­me­lais­ta nimeä ja johonkin vuo­den­ai­kaan liittyvää kult­tuu­ri­si­don­nais­ta käyttöä ja/​tai merkitystä.”

Ohjeistus kaipaa rinnalleen historiantuntemusta

Saamelaismatkailun eettinen ohjeistus on nimensä mukai­ses­ti vain ohjeistus. Sen toteu­tu­mis­ta ei valvo kukaan eikä sen nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä rangaista.

Perehtyminen ja sitou­tu­mi­nen sosi­aa­li­ses­ti, kult­tuu­ri­ses­ti, eko­lo­gi­ses­ti ja talou­del­li­ses­ti kestävän saa­me­lais­mat­kai­lun ohje­nuo­riin on tällä hetkellä mat­kai­lu­yrit­tä­jien mie­len­kiin­non varassa ja lisä­taak­ka heidän har­teil­laan koronan run­te­le­mal­la alalla.

Yrittäjien sitou­tu­mi­nen ohjeis­tuk­seen tuskin tehostuu ilman viral­lis­ta säätelyä jo johtuen nyky­ti­lan­teen syvälle ulot­tu­vis­ta his­to­rial­li­sis­ta juurista.

Saamelaiskulttuurin val­jas­ta­mi­nen val­ta­väes­tön etuja ajaviin poliit­ti­siin ja talou­del­li­siin tar­koi­tus­pe­riin on nimittäin toistuva teema kan­sal­li­ses­sa historiassamme.

Ymmärrys totuu­den­mu­kais­ten saa­me­lais­ku­vaus­ten tär­key­des­tä ja kult­tuu­ri­sen vää­rin­käy­tön vai­ku­tuk­sis­ta voisi johtaa saa­me­lais­mat­kai­lun eettisen ohjeis­tuk­sen tar­kem­paan noudattamiseen. 

Tämän ymmär­ryk­sen saa­vut­ta­mi­nen vaatisi kuitenkin vähintään Suomen ja saa­me­lais­ten välisen historian tun­te­mus­ta jota monella val­ta­väes­tön edus­ta­jal­la ei raken­teel­li­sis­ta syistä ole.

Viimeaikainen media- ja some­kes­kus­te­lu kult­tuu­ri­ses­ta omi­mi­ses­ta on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa val­ta­väes­tön on tavoittaa vähem­mis­tö­jen kokemusmaailma.

Jäämme odot­ta­maan, millä tavalla Saamelaisten totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion työ muuttaa suo­ma­lais­ten käsi­tyk­siä ja koke­muk­sia Lapista.

Enontekioltä peräisin oleva hääparin puku esillä Arktikum-museossa Rovaniemellä.
  • Teksti ja valokuvat: Suvi Jaakkola
  • Hankkeen rahoitti: Patricia Seppälän Säätiö
  • Podcast-lukija: Eemi Nordström
  • Verkkotaitto: Suvi Jaakkola

Kirjoittaja

Suvi Jaakkola on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja yksi AntroBlogin perustajista. Suvia kiinnostavat erityisesti mm. siirtymärituaalit ja kollektiivinen muisti.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mitä merkitystä hauskanpidolla, aistillisuudella ja nautinnolla on etnografisessa kenttätyössä? Antropologi Siru Auran esikoisromaani Myötäjäiset haastaa kaikkivoipaisen sankaritutkijan myyttiä ja ohjaa lukijaa näkemään nautinnon poliittisuuden. 

Hotelli Tornin heinäkuinen, mysteeriksi jäänyt myrkytysepäily näyttää antropologien silmin noituudelta. Pohjoismaissa ajatus tuntuu vieraalta, vaikka noituus on arkipäivää suuressa osassa maailmaa.