Kirja-arvio: Suomalaiset muslimit

Tuore kokoel­ma­teos Suomalaiset muslimit on yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen pohjaava katsaus islamiin Suomessa. Muslimimaahanmuuttajanaisten näke­myk­siä inte­graa­tios­ta pro gradu ‑tut­kiel­mas­saan tutkinut Waged Arabi kuvailee teoksen haastavan ajatuksia “meistä” ja “heistä” jo otsik­ko­ta­sol­la ja tarjoavan moni­puo­li­sen kur­kis­tuk­sen muslimien arkeen. 

Gaudeamuksen hel­mi­kuus­sa 2022 jul­kai­se­ma kokoel­ma­teos Suomalaiset muslimit on yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen poh­jau­tu­va katsaus islamiin ja mus­li­mei­hin Suomessa. Kirjan ovat toi­mit­ta­neet uskon­to­tie­tei­li­jä Teemu Pauha ja uskon­non­tut­ki­ja Johanna Konttori. Teos tarjoaa arvokasta tietoa suo­ma­lai­sis­ta mus­li­meis­ta ja heidän arjestaan.


Teoksen nimi on mie­les­tä­ni sopiva ja ennak­ko­luu­lo­ja rikkova, sillä henkilö voi samaan aikaan olla suo­ma­lai­nen ja muslimi. Nimi myös murtaa usein jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa esiin­ty­vää vas­tak­kai­na­set­te­lua “meidän” ja “heidän” välillä, joka usein ilmenee, kun “kan­ta­suo­ma­lai­set” erottavat itsensä mus­li­meis­ta.


Kirja koostuu joh­dan­nos­ta ja kol­mes­ta­tois­ta eri teemaa käsit­te­le­väs­tä luvusta. Johdanto esittelee kat­ta­vas­ti islamin keskeisiä käsit­tei­tä ja teemaan liittyviä tärkeitä huomioita koskien muun muassa islamin uskon­nol­lis­ta­mis­ta. Sillä viitataan tapaan, jolla juuri islamia pidetään yhtenä tär­keim­mis­tä ilmiöitä selit­tä­vis­tä teki­jöis­tä mus­li­mi­väes­töä käsi­tel­täes­sä.


Johdan­nos­sa kerrotaan taus­ta­tie­to­ja Suomessa asuvista mus­li­meis­ta ja mää­ri­tel­lään muslimeja eri näkö­kul­mis­ta. Määrittelyssä kes­ki­ty­tään niihin eri tapoihin, joilla yksilö iden­ti­fioi­tuu muslimiksi.

Samassa luvussa on myös suo­ma­lai­suut­ta käsit­te­le­vä kappale, jossa ei kui­ten­kaan mää­ri­tel­lä suo­ma­lai­suut­ta millään tavalla – teoksen kes­kit­tyes­sä suo­ma­lai­siin mus­li­mei­hin olisi mie­les­tä­ni tärkeää pyrkiä sekä mää­rit­te­le­mään, mihin ”suo­ma­lai­suu­del­la” viitataan, että ana­ly­soi­maan (suo­ma­lais­ta) yhteis­kun­taa laajemmin.


Luku käsit­te­lee (muiden) suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mis­ta mus­li­mei­hin sekä suo­ma­lai­sen iden­ti­tee­tin muo­dos­tu­mis­ta mus­li­mi­taus­tai­sil­le hen­ki­löil­le. Suomalaisuuden mää­ri­tel­mä uupuu myös seu­raa­vas­ta luvusta, jossa käsi­tel­lään muslimien “suo­ma­lai­suut­ta”.


Johdan­nos­sa tuodaan esille jako shiia- ja sun­ni­mus­li­mien välillä, joka usein jää Suomen kon­teks­tis­sa vähäi­sel­le huomiolle. Vaikka kap­pa­lees­sa todetaan, että suun­tauk­sien sisäiset erot ovat usein niiden välisiä eroja suurempia, tässä yhtey­des­sä olisi syytä nostaa esille myös suun­taus­ten väliset konflik­tit maa­il­mal­la, kuten Irakissa – ne voivat vaikuttaa myös Suomessa asuviin mus­li­mei­hin ja heidän asen­tei­siin­sa toisiaan kohtaan.

suomalaiset muslimit -kirjan kansi on tumman sininen ja siinä on valkoisella pitsikuvioitu islamilaistyylinen ornamentti, joka kehystää otsikkoa..

Muslimiyhteisön ulko­puo­li­sin silmin on varmasti vaikea erottaa, onko muslimi shiia vai sunni. Shiiat erottuvat usein sunneista käyt­tä­mäl­lä tiettyjä suun­tauk­sel­leen ominaisia symboleja, kuten Ali Zulfiqarin miekkaa.


Näkyvät symbolit saattavat herättää muslimien välillä kes­kus­te­lua tai jopa kiistelyä. Vaikka suun­tauk­sien edus­ta­jien yhteiselo Suomessa on pääosin rau­hal­lis­ta, esiintyy täälläkin konflik­te­ja. Shiialaisuutta käsit­te­le­vä kolmas luku ei tuo näitä seikkoja esille, mutta siinä käsi­tel­lään kat­ta­vas­ti ja mie­len­kiin­toi­ses­ti usein mar­gi­naa­liin jäävää shii­alai­suut­ta.


Esia­viol­lis­ta neit­syyt­tä käsit­te­le­vä viides luku puo­les­taan tuo esille, ettei neit­syy­den arvos­ta­mi­nen ole olen­nais­ta vain islamissa vaan sitä esiintyy myös kris­ti­nus­kos­sa ja juu­ta­lai­suu­des­sa. Neitsyyden mää­rit­te­ly sosi­aa­li­se­na kon­struk­tio­na ja sen liit­tä­mi­nen hete­ro­nor­ma­tii­vi­suu­teen on erin­omai­nen pointti.


Luku käsit­te­lee laajemmin myös soma­li­kult­tuu­ris­sa val­lit­se­vaa kak­soiss­tan­dar­dia, jonka mukaan naisilta odotetaan pidät­täy­ty­mis­tä esia­viol­li­ses­ta seksistä, kun taas miehiltä sitä ei odoteta samassa määrin. Toisaalta tässä yhtey­des­sä olisi mie­les­tä­ni voinut nostaa esiin yleisesti pat­riar­kaa­li­suu­den ja ”pojat on poikia” ‑ajattelun, joista kyseinen kak­soiss­tan­dar­di toden­nä­köi­sem­min johtuu. Nämä ovat yleisiä raken­tei­ta, jotka vai­kut­ta­vat laajalti eri kon­teks­teis­sa myös Euroopassa.


Kirjan kuu­den­nes­sa luvussa käsi­tel­lään kunnia- ja siveys­kä­si­tyk­siä suo­ma­lais­ten muslimien elämässä. Luku tarjoaa mie­len­kiin­toi­sia tulo­kul­mia kun­nia­vä­ki­val­ta­kes­kus­te­luun ja kun­nia­kä­sit­tee­seen. Kunniakulttuuria tar­kas­tel­laan myös osana suo­ma­lai­sia kris­til­li­siä yhteisöjä ja jopa jää­kiek­ko­seu­ro­ja, joissa tapahtuu saman­kal­tais­ta pois­sul­ke­mis­ta kuin muissakin “kunnian” mää­rit­tä­mis­sä yhteyk­sis­sä. Kunniaväkivalta ei suinkaan ole vain islamille tyy­pil­li­nen ilmiö, vaan sitä esiintyy myös muissa yhtei­söis­sä ja kult­tuu­reis­sa.


Luvussa kerrotaan suo­ma­lais­ten muslimien näkö­kul­mis­ta, mutta siinä ei mää­ri­tel­lä, ovatko kyseessä miesten vai naisten näkö­kul­mat, mikä etninen tausta hen­ki­löil­lä on tai kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa. Luvussa olisi voinut tuoda esille selkeästi, etteivät kaikki muslimit jaa saman­lai­sia tai edes saman­kal­tai­sia siveys­kä­si­tyk­siä koskien esi­mer­kik­si naimisiin menoa.


Tärkeä luvussa esitetty huomio on, että vaikka kun­nia­vä­ki­val­taa esiintyy myös muissa uskon­nois­sa ja kult­tuu­reis­sa, län­si­mais­sa kiel­teis­tä huomiota saavat lähinnä vain muslimit. Olisi ollut mie­len­kiin­tois­ta, jos kir­joit­ta­ja olisi pyrkinyt selit­tä­mään, mistä islamin demo­ni­soin­ti hänen tul­kin­to­jen­sa mukaan johtuu.


Musli­mi­nai­sia ja huivia käsit­te­le­vä seitsemäs luku käsit­te­lee laajemmin etenkin mus­li­mi­nais­ten arjessaan kohtaamaa rasismia. Lukuun ei kui­ten­kaan ole otettu mukaan femi­nis­tis­tä näkö­kul­maa, jota ilman ei mie­les­tä­ni ole hedel­mäl­lis­tä käsitellä mus­li­mi­nais­ten kohtaamaa syrjintää.

Burkini-asuinen musliminainen ui aallokossa.

Myös seu­raa­vas­sa luvussa nousee esille suku­puo­li­nä­kö­kul­ma. Siinä käsi­tel­lään muslimeja liik­ku­ji­na. Kirjoittajan mukaan suurin osa naisista liikkuu mieluiten vain naisten kesken – tässä ei kui­ten­kaan pohdittu, missä määrin tämä johtuu kyseisten ihmisten kult­tuu­ri­sis­ta ja missä määrin uskon­nol­li­sis­ta tai muista teki­jöis­tä.


Lisäksi jäin kai­paa­maan rasismia ja syrjintää käsit­te­le­vis­sä luvuissa kes­kus­te­lua orien­ta­lis­mis­ta ja ekso­tis­mis­ta, jotka myös ovat rasismin muotoja arki­päi­väi­sen syrjinnän lisäksi.


Kaiken kaikkiaan teos käsit­te­lee mie­len­kiin­toi­sel­la tavalla ja eri näkö­kul­mis­ta suo­ma­lais­ten muslimien elämää. Erityisesti pidin alie­dus­te­tuis­ta teemoista, jotka käsit­te­li­vät suo­ma­lai­sia mus­li­mi­van­ke­ja, muslimeja inter­ne­tin käyt­tä­ji­nä ja muslimeja urheilun kon­teks­tis­sa.


Kirja sopii islamista kiin­nos­tu­neil­le ja myös sel­lai­sil­le hen­ki­löil­le, jotka haluavat lisä­tie­toa muslimien arjesta Suomessa. Kirja esittelee useita tut­ki­muk­sia, jotka pääosin koskevat soma­li­nai­sia – vieläkin kat­ta­vam­pi ja moni­nai­sem­pi tut­ki­muso­te olisi ollut ter­ve­tul­lut, joten jäämme odot­ta­maan jatkoa teokselle.

  1. Teemu Pauha & Johanna Konttori, 2022: Suomalaiset muslimit. Gaudeamus.
  2. Waged Arabi 2022: Maahanmuuttajiin kohdistuu täy­del­li­syy­den vaa­ti­muk­sia. AntroBlogi.

Kirjoittaja

Waged Arabi on filosofian maisteri kulttuuriantropologiasta Oulun yliopistosta, sivuaineina kansainvälinen oikeus ja hallintotiede, joita hän opiskeli Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä Waged työskentelee työllisyyskoordinaattorina maahanmuuttajille suunnatussa työllistämishankkeessa. Erityisiä kiinnostuksenkohteita hänellä ovat ihmisoikeuskysymykset, diasporatutkimus ja poliittinen antropologia, erityisesti integraatiopolitiikka, joiden saralla hän suunnittelee parhaillaan väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Waged on syntynyt ja kasvanut Suomessa, jonne hänen palestiinalaiset vanhempansa muuttivat turvapaikanhakijoina Libanonista 1990-luvulla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.