Siirry suoraan sisältöön

Kirja-arvio: Suomalaiset muslimit

Tuore kokoelmateos Suomalaiset muslimit on yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen pohjaava katsaus islamiin Suomessa. Muslimimaahanmuuttajanaisten näkemyksiä integraatiosta pro gradu -tutkielmassaan tutkinut Waged Arabi kuvailee teoksen haastavan ajatuksia “meistä” ja “heistä” jo otsikkotasolla ja tarjoavan monipuolisen kurkistuksen muslimien arkeen.

Gaudeamuksen helmikuussa 2022 julkaisema kokoelmateos Suomalaiset muslimit on yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen pohjautuva katsaus islamiin ja muslimeihin Suomessa. Kirjan ovat toimittaneet uskontotieteilijä Teemu Pauha ja uskonnontutkija Johanna Konttori. Teos tarjoaa arvokasta tietoa suomalaisista muslimeista ja heidän arjestaan.


Teoksen nimi on mielestäni sopiva ja ennakkoluuloja rikkova, sillä henkilö voi samaan aikaan olla suomalainen ja muslimi. Nimi myös murtaa usein julkisessa keskustelussa esiintyvää vastakkainasettelua “meidän” ja “heidän” välillä, joka usein ilmenee, kun “kantasuomalaiset” erottavat itsensä muslimeista.


Kirja koostuu johdannosta ja kolmestatoista eri teemaa käsittelevästä luvusta. Johdanto esittelee kattavasti islamin keskeisiä käsitteitä ja teemaan liittyviä tärkeitä huomioita koskien muun muassa islamin uskonnollistamista. Sillä viitataan tapaan, jolla juuri islamia pidetään yhtenä tärkeimmistä ilmiöitä selittävistä tekijöistä muslimiväestöä käsiteltäessä.


Johdannossa kerrotaan taustatietoja Suomessa asuvista muslimeista ja määritellään muslimeja eri näkökulmista. Määrittelyssä keskitytään niihin eri tapoihin, joilla yksilö identifioituu muslimiksi.Samassa luvussa on myös suomalaisuutta käsittelevä kappale, jossa ei kuitenkaan määritellä suomalaisuutta millään tavalla – teoksen keskittyessä suomalaisiin muslimeihin olisi mielestäni tärkeää pyrkiä sekä määrittelemään, mihin ”suomalaisuudella” viitataan, että analysoimaan (suomalaista) yhteiskuntaa laajemmin.


Luku käsittelee (muiden) suomalaisten suhtautumista muslimeihin sekä suomalaisen identiteetin muodostumista muslimitaustaisille henkilöille. Suomalaisuuden määritelmä uupuu myös seuraavasta luvusta, jossa käsitellään muslimien “suomalaisuutta”.


Johdannossa tuodaan esille jako shiia- ja sunnimuslimien välillä, joka usein jää Suomen kontekstissa vähäiselle huomiolle. Vaikka kappaleessa todetaan, että suuntauksien sisäiset erot ovat usein niiden välisiä eroja suurempia, tässä yhteydessä olisi syytä nostaa esille myös suuntausten väliset konfliktit maailmalla, kuten Irakissa – ne voivat vaikuttaa myös Suomessa asuviin muslimeihin ja heidän asenteisiinsa toisiaan kohtaan.Muslimiyhteisön ulkopuolisin silmin on varmasti vaikea erottaa, onko muslimi shiia vai sunni. Shiiat erottuvat usein sunneista käyttämällä tiettyjä suuntaukselleen ominaisia symboleja, kuten Ali Zulfiqarin miekkaa.


Näkyvät symbolit saattavat herättää muslimien välillä keskustelua tai jopa kiistelyä. Vaikka suuntauksien edustajien yhteiselo Suomessa on pääosin rauhallista, esiintyy täälläkin konflikteja. Shiialaisuutta käsittelevä kolmas luku ei tuo näitä seikkoja esille, mutta siinä käsitellään kattavasti ja mielenkiintoisesti usein marginaaliin jäävää shiialaisuutta.


Esiaviollista neitsyyttä käsittelevä viides luku puolestaan tuo esille, ettei neitsyyden arvostaminen ole olennaista vain islamissa vaan sitä esiintyy myös kristinuskossa ja juutalaisuudessa. Neitsyyden määrittely sosiaalisena konstruktiona ja sen liittäminen heteronormatiivisuuteen on erinomainen pointti.


Luku käsittelee laajemmin myös somalikulttuurissa vallitsevaa kaksoisstandardia, jonka mukaan naisilta odotetaan pidättäytymistä esiaviollisesta seksistä, kun taas miehiltä sitä ei odoteta samassa määrin. Toisaalta tässä yhteydessä olisi mielestäni voinut nostaa esiin yleisesti patriarkaalisuuden ja ”pojat on poikia” -ajattelun, joista kyseinen kaksoisstandardi todennäköisemmin johtuu. Nämä ovat yleisiä rakenteita, jotka vaikuttavat laajalti eri konteksteissa myös Euroopassa.


Kirjan kuudennessa luvussa käsitellään kunnia- ja siveyskäsityksiä suomalaisten muslimien elämässä. Luku tarjoaa mielenkiintoisia tulokulmia kunniaväkivaltakeskusteluun ja kunniakäsitteeseen. Kunniakulttuuria tarkastellaan myös osana suomalaisia kristillisiä yhteisöjä ja jopa jääkiekkoseuroja, joissa tapahtuu samankaltaista poissulkemista kuin muissakin “kunnian” määrittämissä yhteyksissä. Kunniaväkivalta ei suinkaan ole vain islamille tyypillinen ilmiö, vaan sitä esiintyy myös muissa yhteisöissä ja kulttuureissa.


Luvussa kerrotaan suomalaisten muslimien näkökulmista, mutta siinä ei määritellä, ovatko kyseessä miesten vai naisten näkökulmat, mikä etninen tausta henkilöillä on tai kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa. Luvussa olisi voinut tuoda esille selkeästi, etteivät kaikki muslimit jaa samanlaisia tai edes samankaltaisia siveyskäsityksiä koskien esimerkiksi naimisiin menoa.


Tärkeä luvussa esitetty huomio on, että vaikka kunniaväkivaltaa esiintyy myös muissa uskonnoissa ja kulttuureissa, länsimaissa kielteistä huomiota saavat lähinnä vain muslimit. Olisi ollut mielenkiintoista, jos kirjoittaja olisi pyrkinyt selittämään, mistä islamin demonisointi hänen tulkintojensa mukaan johtuu.


Musliminaisia ja huivia käsittelevä seitsemäs luku käsittelee laajemmin etenkin musliminaisten arjessaan kohtaamaa rasismia. Lukuun ei kuitenkaan ole otettu mukaan feminististä näkökulmaa, jota ilman ei mielestäni ole hedelmällistä käsitellä musliminaisten kohtaamaa syrjintää.Myös seuraavassa luvussa nousee esille sukupuolinäkökulma. Siinä käsitellään muslimeja liikkujina. Kirjoittajan mukaan suurin osa naisista liikkuu mieluiten vain naisten kesken – tässä ei kuitenkaan pohdittu, missä määrin tämä johtuu kyseisten ihmisten kulttuurisista ja missä määrin uskonnollisista tai muista tekijöistä.


Lisäksi jäin kaipaamaan rasismia ja syrjintää käsittelevissä luvuissa keskustelua orientalismista ja eksotismista, jotka myös ovat rasismin muotoja arkipäiväisen syrjinnän lisäksi.


Kaiken kaikkiaan teos käsittelee mielenkiintoisella tavalla ja eri näkökulmista suomalaisten muslimien elämää. Erityisesti pidin aliedustetuista teemoista, jotka käsittelivät suomalaisia muslimivankeja, muslimeja internetin käyttäjinä ja muslimeja urheilun kontekstissa.


Kirja sopii islamista kiinnostuneille ja myös sellaisille henkilöille, jotka haluavat lisätietoa muslimien arjesta Suomessa. Kirja esittelee useita tutkimuksia, jotka pääosin koskevat somalinaisia – vieläkin kattavampi ja moninaisempi tutkimusote olisi ollut tervetullut, joten jäämme odottamaan jatkoa teokselle.

Toimitus

Lukemista

  1. Teemu Pauha & Johanna Konttori, 2022: Suomalaiset muslimit. Gaudeamus.
  2. Waged Arabi 2022: Maahanmuuttajiin kohdistuu täydellisyyden vaatimuksia. AntroBlogi.
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Waged Arabi

Waged Arabi on filosofian maisteri kulttuuriantropologiasta Oulun yliopistosta, sivuaineina kansainvälinen oikeus ja hallintotiede, joita hän opiskeli Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä Waged työskentelee työllisyyskoordinaattorina maahanmuuttajille suunnatussa työllistämishankkeessa. Erityisiä kiinnostuksenkohteita hänellä ovat ihmisoikeuskysymykset, diasporatutkimus ja poliittinen antropologia, erityisesti integraatiopolitiikka, joiden saralla hän suunnittelee parhaillaan väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Waged on syntynyt ja kasvanut Suomessa, jonne hänen palestiinalaiset vanhempansa muuttivat turvapaikanhakijoina Libanonista 1990-luvulla.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *