Pysyvää ehkäisymenetelmää etsimässä

Osa vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mis­ta hen­ki­löis­tä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäi­sy­kei­non tar­joa­vaan ste­ri­li­saa­tio­toi­men­pi­tee­seen. Suomen ste­ri­loi­mis­lais­sa mää­ri­tel­ty­jen kri­tee­rien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odot­ta­maan kol­men­kym­me­nen vuoden ikärajan täyt­ty­mis­tä saa­dak­seen lähetteen toi­men­pi­tee­seen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kult­tuu­ris­sam­me elää yhä vahvoja lisään­ty­mi­seen liittyviä normeja. 

Siitä saakka kun olin 10-vuotias, halusin varmistaa, että lapsia ei kerta kaikkiaan tule edes vahin­gos­sa. Jouduin odot­ta­maan 20 vuotta, että sain sterilisaation.”

Näin toteaa vapaa­eh­toi­ses­ti lapseton Maria Ronkainen Ylen vuonna 2017 jul­kai­se­mas­sa artik­ke­lis­sa

Ronkaisen kokemusta vastaavia kuvauksia ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­mi­ses­ta ja toi­men­pi­teen odo­tuk­ses­ta on julkaistu viime vuosina eri uutis­me­diois­sa useampia. 

Puheenvuoroissaan vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mat ovat kri­ti­soi­neet suo­ma­lais­ta ste­ri­loi­mis­la­kia holhoavaksi.

Tutkimuskohteena sterilisaation merkitys vapaaehtoisesti lapsettomille

Olen tutkinut vapaa­eh­tois­ta lap­set­to­muut­ta ja ste­ri­li­saa­tio­ta vuonna 2019 val­mis­tu­nees­sa pro gradu ‑tut­kiel­mas­sa­ni sekä tekeillä olevassa väitöskirjatutkimuksessani. 

Väitöstyössäni tar­kas­te­len vapaa­eh­toi­sen lap­set­to­muu­den ja ste­ri­li­saa­tion mer­ki­tyk­siä sekä koh­de­ryh­män koke­muk­sia ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­mi­ses­ta. Tutkimus perustuu vuosina 2021 – 2022 kerät­tä­vään haas­tat­te­lu- ja tee­ma­kir­joi­tusai­neis­toon, joka koostuu tällä hetkellä 71 teks­ti­vas­tauk­ses­ta ja 30 haastattelusta. 

Selkeä enemmistö tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­neis­ta mää­rit­te­lee itsensä naiseksi. Miehiä tut­ki­muk­seen on tähän mennessä ilmoit­tau­tu­nut 11, ja suku­puo­len­sa muuksi tai mää­rit­te­le­mät­tö­mäk­si ilmaisi 2 vastaajaa.

Vapaaehtoisesti lap­set­to­man koh­de­ryh­män lisäksi tut­ki­muk­ses­sa kar­toi­te­taan myös lääkärien ja muiden ter­vey­sa­lan ammat­ti­lais­ten näke­myk­siä ste­ri­li­saa­tios­ta. Tämän tekstin kir­joit­ta­mi­sen aikaan väi­tös­kir­ja-aineis­to­ni koonti ja ana­ly­soin­ti ovat vielä kesken, mutta jo tässä vaiheessa kerätty aineisto osoittaa, että koke­mus­ten kirjo ste­ri­li­saa­tio­pro­ses­sin ympärillä on laaja. 

Osa ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­neis­ta on päässyt toi­men­pi­tee­seen mut­kat­to­mas­ti, mutta osa on kohdannut ter­vey­den­huol­los­sa vas­tus­tus­ta. Tässä tekstissä esittelen aineis­to­ni pohjalta alustavia havain­to­ja ilmiöstä vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­man koh­de­ryh­män koke­mus­ten osalta. Nostan esiin esi­mer­kik­si ter­vey­den­huol­los­sa koh­dat­tu­ja haasteita.

judgment-g05664449f_1280

Steriloimislaki ja lääkärien asenteet

Steriloimislaki on peräisin vuodelta 1970, jonka jälkeen sitä on päi­vi­tet­ty joitakin kertoja. Sterilisaatiota omasta tah­dos­taan hakevien kannalta mer­kit­tä­vim­mät muutokset lakiin tehtiin vuonna 1985, jolloin siihen nyky­muo­dos­saan lisättiin lap­si­lu­kua ja kol­men­kym­me­nen vuoden ikärajaa sekä ter­veys­pe­rus­tei­ta koskevat ehdot.

Lain nykyisen version mukaan ste­ri­li­saa­tio­toi­men­pi­tee­seen voidaan asian­omai­sen henkilön pyynnöstä ryhtyä seuraavin kriteerein:

  1. kun hän on syn­nyt­tä­nyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai avio­puo­li­son­sa kanssa yhteensä kolme alai­käis­tä lasta;
  2. kun hän on täyttänyt kol­me­kym­men­tä vuotta;
  3. kun raskaus vaa­ran­tai­si hänen henkensä tai terveytensä;
  4. kun hänen mah­dol­li­suu­ten­sa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epä­ta­val­li­sen huonot;
  5. kun on syytä otaksua, että hänen jäl­ke­läi­sil­lään olisi tai heille kehit­tyi­si vaikea sairaus tai ruumiinvika; 
  6. kun hänen sai­rau­ten­sa tai muu siihen ver­rat­ta­va syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai
  7. kun henkilö pysyvästi kokee kuu­lu­van­sa vas­tak­kai­seen suku­puo­leen ja elää tämän suku­puo­len mukai­ses­sa roolissa. 

Sterilisaatiolla on synkkä men­nei­syys, sillä his­to­rias­sa toi­men­pi­det­tä on käytetty tiettyjen väes­tö­ryh­mien lisään­ty­mi­sen kont­rol­loi­mi­seen. Myös Suomessa har­joi­tet­tiin rotu­hy­gie­nian nimissä pak­kos­te­ri­loin­te­ja tar­koi­tuk­se­na ehkäistä sel­lais­ten yksi­löi­den lisään­ty­mi­nen, joiden kat­sot­tiin kantavan “väestön laatua hei­ken­tä­viä omi­nai­suuk­sia”. Tällaisia olivat esi­mer­kik­si vam­mai­suus, mie­li­sai­rau­det ja erilaiset sosi­aa­li­set ongelmat, joita pidettiin periytyvinä.

Pakkosteriloinnit sallinut laki oli voimassa vuoteen 1970 asti, jolloin nykyinen ste­ri­loi­mis­la­ki astui voimaan.

Mediassa ker­ro­tuis­sa tari­nois­sa ste­ri­li­saa­tiol­le mää­ri­tel­lyn korkean ikärajan lisäksi kri­tiik­kiä ovat herät­tä­neet myös lääkärien asenteet. 

Joissain tapauk­sis­sa lääkärien on kerrottu suh­tau­tu­neen lap­set­to­man henkilön ste­ri­li­saa­tioon kiel­tei­ses­ti, vaikka ste­ri­loi­mis­lais­sa toi­men­pi­teel­le mää­ri­tel­ty kriteeri täyttyisi. 

Erityisesti vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mat naiset kertovat koh­dan­neen­sa lää­kä­reil­tä vas­tus­tus­ta ja lap­set­to­muus­pää­tök­sen kysee­na­lais­ta­mis­ta. Naisten ker­to­muk­sis­sa ylei­sim­mäk­si syyksi lääkärien kiel­tei­sel­le asen­teel­le nousee huoli siitä, että potilaan mieli las­ten­han­kin­nan suhteen saattaisi muuttua toi­men­pi­teen jälkeen.

Sterilointilainsäädäntö biopolitiikkana

Valtiot tar­vit­se­vat kan­sa­lai­sia pysyäk­seen elin­voi­mai­se­na, minkä vuoksi esi­mer­kik­si syn­ty­vyy­teen pyritään vai­kut­ta­maan niin, että väes­tön­ke­hi­tys pysyisi yhteis­kun­nan kannalta suo­tui­sa­na. Filosofi Michel Foucault’n mukaan tämä ilmenee bio­po­li­tiik­ka­na, jolla pyritään hal­lit­se­maan yksi­löi­den ja samalla koko väestön elämää.

Foucault näki vallan ilmenevän esi­mer­kik­si ins­ti­tuu­tiois­sa ja raken­teis­sa, joissa erilaisia normeja luodaan dis­kur­sii­vi­ses­ti eli tuot­ta­mal­la vakiin­tu­nei­ta puhe­ta­po­ja ja käy­tän­tei­tä, joilla jäsen­ne­tään todellisuutta.

Yhdeksi mer­kit­tä­väk­si ins­ti­tuu­tiok­si hän nimesi nime­no­maan lää­ke­tie­teen, joka on 1800-luvulta lähtien kas­va­vis­sa määrin ohjannut ruumiiden, suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den suhteen sitä, mitä kul­loin­kin pidetään nor­maa­li­na tai hyväksyttävänä. 

Foucault’n mukaan etenkin nais­ruu­mis on lisään­ty­mi­so­mi­nai­suu­ten­sa vuoksi ollut vahvasti lää­ke­tie­teel­li­sen tar­kas­te­lun kohteena.

Lisääntyminen, samoin kuin yksilön kehol­li­nen itse­mää­rää­mi­soi­keus, ovat olleet usein myös moraalis-poliit­ti­sen kes­kus­te­lun kiis­ta­ka­pu­loi­na. Tämä on näkynyt esi­mer­kik­si kiivaassa abort­ti­kes­kus­te­lus­sa, jossa kiistaa on käyty syn­ty­mät­tö­män sikiön ja naisten oikeuk­sien välillä.

Vastaavasti 2020-luvun kes­kus­te­lu ste­ri­loi­mis­lais­ta voidaan nähdä oman­lai­se­naan bio­po­liit­ti­se­na val­ta­pe­li­nä, jossa vas­tak­kain ovat yksilön toiveet ja yhteis­kun­nan normit.

Miksi sterilisaatio?

Sterilisaatiolla tar­koi­te­taan kirur­gis­ta toi­men­pi­det­tä, jonka tar­koi­tuk­se­na on poistaa yksilön lisään­ty­mis­ky­ky pysyvästi. Voimassa olevan Käypä hoito ‑suo­si­tuk­sen mukaan naisten ste­ri­li­saa­tio suo­ri­te­taan yleensä päi­vä­ki­rur­gias­sa lapa­ros­ko­pia­na eli vat­saon­te­lon tähys­tyk­ses­sä, jossa mun­ajoh­ti­met tukitaan metal­li­sil­la klip­seil­lä siten, ettei munasolu pääse kul­keu­tu­maan kohtuun. Vaihtoehtoisesti mun­ajoh­ti­met voidaan myös katkaista, sitoa tai poistaa kokonaan. 

Miesten ste­ri­li­saa­tio (eli vasek­to­mia) tehdään poliklii­ni­ses­ti pai­kal­lis­puu­du­tuk­ses­sa. Toimenpiteessä estetään siit­tiöi­den pääsy sie­men­nes­tee­seen kat­kai­se­mal­la sie­men­joh­ti­met kives­pus­sin tyvestä. Eri ehkäi­sy­me­ne­tel­mien ehkäi­sy­te­hoa mittaavan Pearlin indeksin mukaan ste­ri­li­saa­tio on yksi var­mim­mis­ta ehkäisymenetelmistä.

Vapaaehtoisesti lap­set­to­mil­la keskeinen syy toi­men­pi­tee­seen hakeu­tu­mi­sel­le on usein vahva halu pysyä lap­set­to­ma­na. Toisinaan ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­mi­sen syynä voi olla myös se, etteivät muut ehkäi­sy­me­ne­tel­mät sovi tai henkilö on huo­lis­saan niiden terveysvaikutuksista. 

Osa koh­de­ryh­mään kuu­lu­vis­ta naisista on kuvaillut kär­si­vän­sä voi­mak­kaas­ta vahin­ko­ras­kau­den pelosta, joka tuottaa stressiä ja voi heikentää kykyä nauttia suku­puo­lie­lä­mäs­tä. Sterilisaatio miel­le­tään varmaksi ehkäi­sy­kei­nok­si, minkä vuoksi toi­men­pi­tee­seen hakeu­tu­mi­nen koetaan usein helpotuksena. 

Vastaavasti miehille ste­ri­li­saa­tio voi merkitä var­mis­tus­ta siitä, etteivät he tule isäksi tah­to­mat­taan, jos vahin­ko­ras­kaus tapah­tui­si tai nais­os­a­puo­li päät­täi­si­kin jättää ehkäisyn pois miehelle kertomatta. 

Toinen miesten vas­tauk­sis­sa toistunut syy vasek­to­mial­le on ehkäi­sys­tä huo­leh­ti­mi­nen suhteessa esi­mer­kik­si silloin, jos kumppani ei voi käyttää hor­mo­naa­lis­ta ehkäisyä tai kärsii muiden mene­tel­mien sivuoireista.

dainis-graveris-VNo560ePOSU-unsplash

Lapsettomuus identiteettikysymyksenä

Sterilisaation läpi­käy­mi­nen voi olla vahvasti omaan lap­set­to­maan iden­ti­teet­tiin liittyvä asia. Osa oman aineis­to­ni vas­taa­jis­ta oli päätynyt vapaa­eh­toi­seen lap­set­to­muu­teen aikui­siäl­lä pitkän harkinnan ja eri­lais­ten elä­män­ta­pah­tu­mien myötä. 

Osa puo­les­taan puhui lap­set­to­muu­des­ta itses­tään­sel­vyy­te­nä, jonka oli aina “tiennyt”. Vastauksissa vapaa­eh­tois­ta lap­set­to­muut­ta ver­rat­tiin esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­seen suun­tau­tu­mi­seen ja kuvail­tiin omaan per­soo­naan kuuluvana syn­nyn­näi­se­nä omi­nai­suu­te­na.

Vastauksissa myös ilmeni, että moni kokee jollain tapaa rik­ko­van­sa yleisiä oletuksia, jotka liittyvät suku­puo­leen. Etenkin vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mat naiset kokevat, että naiseus kytketään vahvasti ole­tuk­seen lisääntymisestä. 

Vastauksissaan he kuvai­li­vat usein kuul­leen­sa epäilyjä siitä, että jossain vaiheessa elämää mieli las­ten­han­kin­nas­ta muuttuisi tai ”bio­lo­gi­nen kello alkaisi tikittää”. Näissä vas­tauk­sis­sa ste­ri­li­saa­tion kat­sot­tiin vah­vis­ta­van omaa iden­ti­teet­tiä ja asiasta ilmoit­ta­mi­sen usein lopet­ta­van louk­kaa­vak­si koetut kommentit.

Raskauspelko ja kokemus kehon korjaamisesta

Pelkkä olemassa oleva lisään­ty­mis­mah­dol­li­suus herätti voi­mak­kai­ta tunteita useissa vas­taa­jis­sa. Naisilla tämä ilmeni kuvauk­si­na voi­mak­kaas­ta ras­kaus­pe­los­ta tai koke­muk­si­na siitä, ettei oma keho vastannut henkistä tilaa. Näin asiaa kuvaili nais­puo­li­nen vastaaja:

Sterilisaatio on tuonut minulle varmuutta siihen, että yllä­tys­ras­kaus ei ole toden­nä­köi­nen, var­sin­kaan kun edelleen käytän myös hor­mo­naa­lis­ta ehkäisyä. Kehonkuvani on parempi, koska nyt kehoni ei toden­nä­köi­ses­ti käänny minua vastaan. Pahin pelkoni on aina ollut se, että jonain päivänä huomaan olevani niin pitkällä raskaana, ettei abortin tekeminen ole enää mah­dol­lis­ta. Olen jopa miettinyt jo etukäteen, miten voisin tilanteen tullessa eteen aiheuttaa itselleni kes­ken­me­non tai vaikka itse­mur­han. (Nainen 30 – 34 v.)

Aineistossani moni kuvaili ste­ri­li­saa­tio­ta myös kehoa kor­jaa­va­na koke­muk­se­na, jota toisinaan ver­rat­tiin kuvauk­siin suku­puo­len kor­jaa­mi­ses­ta. Vastaavia ver­taus­ku­via esiintyi sekä naisilla että miehillä. 

Olen aina tiennyt, etten halua lapsia, ja koin, että lisään­ty­mis­ky­ky oli kehossani oleva vika, joka piti korjata. En nyt suo­ra­nai­ses­ti voi väittää sen vian mitään keho­dys­fo­ri­aa tai muutakaan ahdis­tus­ta aiheut­ta­neen, mutta olo oli joka tapauk­ses­sa hel­pot­tu­nut kun sain asian pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä. (Mies 40 – 44 vuotta)

Koen ahdis­ta­va­na sen, että minun on yli­pää­tään mah­dol­lis­ta tulla raskaaksi, sillä mikään äitiyteen liittyvä ei tunnu osalta minua. Ajattelen ste­ri­li­saa­tion tekevän minusta enemmän itseni, silloin kehoni toimii samalla tavoin kuin omat arvoni ja aja­tuk­se­ni. (Nainen 25 – 29 vuotta)

Osalle ste­ri­li­saa­tio näyt­täy­tyi oman päätöksen sine­töin­ti­nä ja erään­lai­se­na itse­suo­je­lu­na. Toimenpiteen kat­sot­tiin estävän mah­dol­li­set vir­he­pää­tök­set tule­vai­suu­des­sa, jos kumppanin suos­tut­te­lu tai hormonit sekoit­tai­si­vat pään ja saisivat henkilön tila­päi­ses­ti haluamaan lapsia. 

Lääkärit portinvartijoina

Lapsettoman henkilön ste­ri­li­saa­tio­pro­ses­si alkaa taval­li­ses­ti hänen täy­tet­ty­ään kol­me­kym­men­tä vuotta ja hakeu­dut­tu­aan joko jul­ki­sel­la tai yksi­tyi­sel­lä puolella yleis­lää­kä­rin, gyne­ko­lo­gin tai urologin vastaanotolle. 

Sterilisaatiota hakevaa henkilöä kuultuaan lääkäri täyttää lähet­tee­nä toimivan ST 1 ‑lomakkeen, joka etenee toi­men­pi­teen suo­rit­ta­val­le lää­kä­ril­le. Toimenpiteen suo­rit­ta­va lääkäri on taho, joka tekee lopul­li­sen päätöksen ste­ri­loi­mi­ses­ta kes­kus­tel­tu­aan potilaan kanssa. Usein käynnillä tehdään myös fysio­lo­gi­nen tutkimus, jossa var­mis­te­taan, ettei toi­men­pi­teel­le ole ter­vey­del­li­siä esteitä.

Mikäli henkilö hakee ste­ri­li­saa­tio­ta alle 30-vuotiaana ter­veys­pe­rus­teel­la esi­mer­kik­si ehkäi­sy­vai­keuk­sien vuoksi, tulee toi­men­pi­teel­le olla kahden lääkärin lupa. 

Jos lääkäri ei puolla ste­ri­loi­mis­ta hakijan esit­tä­mil­lä perus­teil­la, voidaan ste­ri­loi­mis­ta koskeva lupa­ha­ke­mus ohjata hakijan pyynnöstä Sosiaali- ja ter­vey­sa­lan lupa- ja val­von­ta­vi­ras­ton eli Valviran käsi­tel­tä­väk­si.

Suomessa ste­ri­li­saa­tion hakija pää­sään­töi­ses­ti pääsee toi­men­pi­tee­seen, mikäli hän täyttää jonkin ste­ri­loi­mis­lais­sa mää­ri­tel­lyn kriteerin. Tästä huo­li­mat­ta myös omissa aineis­tois­sa­ni ilmeni tapauksia, joissa kol­me­kym­men­tä vuotta jo täyt­tä­neet henkilöt kuvai­li­vat lääkärien tai hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan suh­tau­tu­neen kiel­tei­ses­ti ste­ri­li­saa­tio­pyyn­töön tai yrit­tä­neen tai­vu­tel­la henkilöä valit­se­maan jonkin muun pit­kä­kes­toi­sis­ta ehkäi­sy­vaih­toeh­dois­ta, koska hän saattaisi myöhemmin katua sterilisaatiota.

Steriloimislain kol­man­teen pykälään on kirjattu kohta, jonka mukaan hen­ki­löl­le on sel­vi­tet­tä­vä toi­men­pi­teen merkitys, vaikutus sekä muut mah­dol­li­set tavat estää raskaus. 

Vaikka lainkohta itsessään ei ohjaa lää­kä­rei­tä kiel­täy­ty­mään ste­ri­li­saa­tios­ta, etenkin osa nais­vas­taa­jis­ta koki, että lisään­ty­mis­ky­ky pyrittiin säi­lyt­tä­mään vii­mei­seen asti joskus jopa yksilön hyvin­voin­nin ja terveyden kustannuksella. 

Näin oli esi­mer­kik­si tapauk­sis­sa, joissa hor­mo­ni­kie­ruk­kaa tar­jot­tiin tois­tu­vas­ti ste­ri­li­saa­tion sijasta, vaikka henkilö ei kokenut sitä itselleen sopivaksi ehkäisyvaihtoehdoksi. 

Vastaavasti osa alle 30-vuotiaana ste­ri­li­saa­tio­ta tie­dus­tel­leis­ta ilmaisi, ettei muiden ehkäi­sy­me­ne­tel­mien sopi­mat­to­muut­ta ollut katsottu riit­tä­väk­si perus­teek­si edes ste­ri­li­saa­tion har­kit­se­mi­sel­le. Sen sijaan heitä oli kehotettu jatkamaan muiden mene­tel­mien kokei­le­mis­ta.Vaikka aineis­tos­sa­ni ilmeni myös posi­tii­vi­sia koke­muk­sia lää­kä­rei­den koh­taa­mi­ses­ta, oli huoli ter­vey­den­hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan asen­teis­ta ja ste­ri­li­saa­tioon pääsyn vai­keu­des­ta ollut joidenkin ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­nei­den mielessä jo ennen lääkärien kohtaamista.

Osa kertoi val­mis­tau­tu­neen­sa vas­taan­ot­to­käyn­tiin etsimällä tietoa toi­men­pi­tees­tä tai suun­nit­te­le­mal­la etukäteen, kuinka vakuut­tai­si lääkärin suos­tu­maan lähetteen kir­joit­ta­mi­seen. Osa puo­les­taan kuvaili yllät­ty­neen­sä, jos vas­taan­ot­to­käyn­nil­lä ei ollutkaan ilmennyt vas­tus­tus­ta. Näin asiaa kuvaili nais­vas­taa­ja, joka vertasi koke­mus­taan työ­haas­tat­te­luun valmistautumiseen.

Pukeuduin siististi, mietin miten ilmaisen itseäni, mitä sanon ja mitä en saa sanoa. Mietin että en saa näyttää her­mos­tu­mis­ta tai jän­ni­tys­tä, koska lääkäri arvioi fyysistä ja psyyk­kis­tä tilaani. Haastattelun teki nuori nais­lää­kä­ri, joka onneksi koki tilanteen yhtä jän­nit­tä­väk­si kuin minäkin. Hän täytti THL:n lomaketta ja pyysi anteeksi kun joutui esit­tä­mään kysy­myk­siä kuten miksi puoliso ei tullut vas­taa­no­tol­le. Kun kerroin että mies kokee tämän olevan minun asiani eikä kuulu hänelle, niin lääkäri kiersi vas­tauk­se­ni ja merkitsi lomak­kee­seen että puoliso on töissä. Sain lähetteen. (Nainen 35 – 39 vuotta)

Puolison rooli

Ihmetystä herät­tä­vät myös tilanteet, joissa lääkäri oli tie­dus­tel­lut puolison tai mah­dol­li­sen tule­vai­suu­des­sa koh­dat­ta­van puolison vai­ku­tuk­ses­ta lap­si­toi­veen muuttumiseen.

Steriloimislain 3 §:n mukaan avio­puo­li­sol­le on varattava mah­dol­li­suuk­sien mukaan mah­dol­li­suus saapua ste­ri­li­saa­tio­ta käsit­te­le­vään tilai­suu­teen, ja tar­vit­taes­sa on sel­vi­tet­tä­vä ”kumman ste­ri­loi­mi­nen 1 §:n sään­nök­set huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa”. 

Vaikka kyseinen pykälä lienee osaltaan tar­koi­tet­tu tasa-arvois­ta­maan puo­li­soi­den välistä ehkäi­sy­vas­tuu­ta, useat kokivat, ettei omaa kehoa koskeva päätös kuulu puolisolle.

Näin koke­muk­sis­taan ter­vey­den­huol­los­sa kertoi eräs nainen:

Sain ste­ri­li­saa­tio­lä­het­teen pitkän taistelun jälkeen yksi­tyi­sel­tä gyne­ko­lo­gil­ta. Olin jo vuosia tuonut ilmi ter­vey­den­huol­los­sa, että en halua lapsia ikinä ja olen sen aina tiennyt. Minua ei oikeas­taan koskaan kukaan ottanut vakavasti, vasta kuin sitten tämä yksi­tyi­nen gyne­ko­lo­gi. — - Minulle on jul­ki­sel­la puolella naurettu päin naamaa, kysytty, että: “mitä meinaat sitten tehdä kun vaihdat miestä ja hän haluaakin lapsia?” ja että: “kei­no­he­del­möi­tys maksaa sitten sen ja sen verran per kerta, KUN muutat mielesi.” (Nainen 30 – 34 vuotta) 

Biopolitiikkaa 2000-luvun Suomessa

Mistä toi­men­pi­det­tä hake­nei­den kohtaamat kiel­tei­set asenteet ter­vey­den­huol­los­sa kertovat? Ja miksi lap­set­to­man hakijan tahto hakeutua ste­ri­li­saa­tioon kysee­na­lais­te­taan niin usein prosessin varrella? 

Lääketieteellisen etiikan kannalta ste­ri­li­saa­tio on hankala kysymys, sillä lää­ke­tie­teel­li­ses­tä pers­pek­tii­vis­tä terveen yksilön lisään­ty­mis­ky­ky ei ole sairauden kaltainen paran­net­ta­va tila. 

Joidenkin lääkärien mielestä toi­men­pi­teen toteut­ta­mi­nen voi olla jopa eet­ti­ses­ti kysee­na­lais­ta siinä mielessä, että ope­raa­tios­sa tullaan vahin­goit­ta­neek­si terveitä ruumiinosia. 

Kyse voi olla myös halusta säästää ter­vey­den­huol­lon resurs­se­ja etenkin, jos lääkäri uskoo tilas­to­jen valossa potilaan tulevan katumaan toi­men­pi­det­tä. Suomessa ste­ri­li­saa­tion jälkeiset lap­set­to­muus­hoi­dot eivät kuulu Kelan kor­vaa­mien hoitojen piiriin vaan potilas maksaa niiden kus­tan­nuk­set itse. 

Toimenpiteeseen hakeu­dut­taes­sa esi­mer­kik­si henkilön nuoren iän on katsottu jonkin verran nostavan katumisriskiä.

Suomessa ste­ri­li­saa­tion katumista ei ole juuri tutkittu, mutta kan­sain­vä­li­siä tut­ki­muk­sia ver­rat­taes­sa naisten katu­mis­lu­vut ovat kat­son­ta­ta­vas­ta riippuen vaih­del­leet 1 – 35,9 % ja miehillä 110 % välillä. 

Vaihtelu selittyy sillä, että tut­ki­muk­sis­sa katumusta on mitattu eri­lai­sil­la tavoilla esi­mer­kik­si kysymällä toiveesta hakeutua pur­ku­leik­kauk­seen tai tie­dus­te­le­mal­la, onko henkilö jossain vaiheessa elämää katunut toi­men­pi­det­tä. Enemmistö tut­ki­muk­sis­ta on kes­kit­ty­nyt otoksiin, joissa lap­set­to­mia hen­ki­löi­tä tar­kas­tel­laan lapsia hank­ki­nei­den joukossa.

Lääketieteellisestä pers­pek­tii­vis­tä ste­ri­li­saa­tion mah­dol­li­nen katuminen nähdään toisinaan siis riskinä potilaan hyvin­voin­nil­le. Toisaalta lääkärien suh­tau­tu­mi­seen saattaa vaikuttaa myös yhteis­kun­nal­li­nen ja poliit­ti­nen ilmapiiri. 

Steriloimislaki on pysynyt saman­lai­se­na pitkään eivätkä edus­kun­nal­le esitetyt kir­jal­li­set kysy­myk­set ste­ri­loi­mi­sen ikärajan alen­ta­mi­ses­ta ole saaneet aikaan muutoksia.

Sen sijaan huoli syn­ty­vyy­den laskusta ja huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­ses­tä ovat olleet runsaasti esillä 2000-luvun Suomessa. Lasten han­kin­taan on kan­nus­tet­tu mm. talou­del­lis­ten kan­nus­ti­mien ja per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen avulla sekä puhumalla jopa ”syn­ny­tys­tal­kois­ta”.

Vaikka vapaa­eh­toi­nen lap­set­to­muus itsessään on tullut viime vuosina laajemmin tun­nis­te­tuk­si ilmiöksi, voi ste­ri­loi­mis­lais­sa nähdä yhä viitteitä väes­tön­hal­lin­nal­li­ses­ta ajattelusta.

Lain voi nähdä viestivän myös siitä, että tiettyjen ihmis­ryh­mien lisään­ty­mis­tä pidetään edelleen toi­vot­ta­vam­pa­na kuin toisten. Steriloimislain 2 §:n mukaan ste­ri­li­saa­tio­ta voidaan hakea hen­ki­löl­le, joka on esi­mer­kik­si sairauden vuoksi pysyvästi kyke­ne­mä­tön ymmär­tä­mään ste­ri­loi­mi­sen mer­ki­tyk­sen. Tässä tapauk­ses­sa hakijana toimii henkilön laillinen edustaja.

Vastaavasti Suomen translain mukaan henkilön juridisen suku­puo­len vah­vis­ta­mi­sek­si hänen on esi­tet­tä­vä lää­ke­tie­teel­li­nen selvitys lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myy­des­tä. Vaikka Suomessa ei THL:n mukaan ole tehty ste­ri­loin­te­ja trans­su­ku­puo­li­suu­den perus­teel­la, on translain kri­ti­soi­tu louk­kaa­van ihmi­soi­keuk­sia. Steriloimislakiin trans­su­ku­puo­li­suut­ta koskeva 1 §:n kohta 7 lisättiin vuonna 2002.

Yksilön lisääntyvä ruumis valtasuhteiden leikkauspisteessä

Antropologit Carole H. Browner ja Carolyn F. Sargent ovat todenneet, että vaikka lisään­ty­mi­nen itsessään on bio­lo­gi­nen tapahtuma, ovat erilaiset lisään­ty­mis­tä koskevat käsi­tyk­set aina sosi­aa­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti muodostuneita. 

Lasten hankinta nähdään luon­nol­li­se­na ja kult­tuu­ris­sam­me tavan­omai­se­na valintana, mistä osaltaan kertovat vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mien ste­ri­li­saa­tio­pro­ses­sis­sa kohtaamat ennakkoluulot.

Koska ste­ri­li­saa­tio­toi­men­pi­de on yleensä lopul­li­nen, ovat toi­men­pi­tee­seen hakeu­tu­neet yksilöt pysyvästi poissa kyseisen valinnan piiristä ainakin bio­lo­gis­ten jäl­ke­läis­ten osalta. 

Sterilisaatioon, kuten muihinkin lää­ke­tie­teel­li­sin pro­ses­sei­hin, liittyy suoraa ja epäsuoraa vallankäyttöä. 

Sen lisäksi, että prosessia ohjaa tietyssä yhteis­kun­nal­li­ses­sa kon­teks­tis­sa muo­dos­tet­tu laki, hei­jas­tu­vat val­lit­se­va lää­ke­tie­teel­li­nen ajat­te­lu­ta­pa ja kult­tuu­ri­set käsi­tyk­set siihen, mitä ste­ri­li­saa­tios­ta sekä ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­vis­ta yksi­löis­tä ajatellaan. 

Omassa aineis­tos­sa­ni kuvastui, että lääkärien kiel­tei­siä asenteita koh­dan­neet vastaajat kokivat, ettei heidän omille aja­tuk­sil­leen annettu tarpeeksi tilaa lää­kä­ri­käyn­neil­lä. Toisinaan esi­mer­kik­si hen­ki­löi­den ter­veys­pe­rus­teet ste­ri­li­saa­tiol­le jopa sivuu­tet­tiin täysin, koska ne eivät lääkärin mielestä täyt­tä­neet ste­ri­loi­mis­lain kriteerejä. 

Toisaalta kuten Foucault on todennut, yksilöt ovat sekä vallan kohteita että sen käyttäjiä. Aineistossani osa vas­taa­jis­ta kuvaili sel­vit­tä­neen­sä asioita etukäteen etsimällä tietoa verkosta tai ste­ri­li­saa­tio­ta käsit­te­le­vis­tä some­ryh­mis­tä tie­tääk­seen oikeu­ten­sa toi­men­pi­teen suhteen. 

Vuonna 2017 oli käynnissä myös kan­sa­lais­aloi­te, jolla ajettiin ikärajan alen­ta­mis­ta muiden Pohjoismaiden tasolle eli 25 vuoteen sekä lap­si­lu­vun las­ke­mis­ta kahteen. Vaikka aloite ei kerännyt tarpeeksi kan­na­tus­ta ede­täk­seen edus­kun­nan käsi­tel­tä­väk­si, lisäsi se asian näkyvyyttä.

Tutkimukseni vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mien hen­ki­löi­den ste­ri­li­saa­tios­ta jatkuu vielä pitkään, mutta jo nyt aineisto on osoit­ta­nut ilmiön olevan monisyinen. 

Syyt ja tarinat ste­ri­li­saa­tioon hakeu­tu­mi­sen taustalla ovat hyvin erilaisia, vaikka niitä kaikkia yhdis­tää­kin vapaa­eh­toi­nen lap­set­to­muus. Kuten moni minulle ker­to­muk­sen­sa jakanut ihminen totesi, ter­vey­den­huol­los­sa tulisi huomioida yksilön oma koke­mus­taus­ta, eikä käsitellä potilasta pel­käs­tään tilas­to­jen tai valmiiksi mää­ri­tel­ty­jen kri­tee­rien kautta.

Vastaavasti ste­ri­li­saa­tio­ta kos­ke­vas­sa lain­sää­dän­nös­sä tulisi huomioida nyky­ajas­sa ilmenevä suhteiden ja elä­män­ti­lan­tei­den monimuotoisuus.

yasin-yusuf-fMh-VTuMHQs-unsplash-2
  1. Browner, Carole H. & Sargent F. Carolyn 1990: Anthropology and studies of human repro­duc­tion. Teoksessa: Johnson, Thomas M., ja Carolyn F. Sargent. Medical Anthropology: Contemporary Theory and Method. New York: Praeger.
  2. Campbell, Annily 1999: Childfree and Sterilized. Women’s Decisions and Medical Responses. London: Cassell.
  3. Denbow, Jennifer 2015: Governed through Choice: Autonomy, Technology, and the Politics of Reproduction. New York and London: NYU Press.
  4. Foucault, Michel 2010: Seksuaalisuuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
  5. Iltalehti​.fi: “Voimassa oleva ste­ri­loi­mis­la­ki ei sovi nyky­ai­kaan”. 12.11.2020.
  6. Mattila, Markku 1999: Kansamme parhaaksi : rotu­hy­gie­nia Suomessa vuoden 1935 ste­ri­loin­ti­la­kiin asti. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura
  7. Malaty, Nefertiti, Niina-Marika Kivilahti & Johanna Annola. 2018: Ei äiti­ma­te­ri­aa­lia. Kouvola: Reuna.
  8. McQueen, Paddy 2019: A Defence of Voluntary Sterilisation. Res Puplica. 
  9. Uusisuomi​.fi: ”Steriloimislaki ja vapaa­eh­toi­nen lap­set­to­muus”. 21.6.2012. 
  10. Velapodi (Vapaaehtoisesti lap­set­to­mat ry:n podcast)
  11. Yle​.fi: ”Suomi vuonna 2017: Kun nainen haluaa ste­ri­li­saa­tion, mieheltä pyydetään suostumus – kolme tarinaa”. 5.7.2017. 

Kirjoittaja

FM Nina Väkeväinen on etnologian ja antropologian alan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta. Hän työstää väitöskirjaa vapaaehtoisesti lapsettomien henkilöiden hakeutumisesta sterilisaatioon ja tutkii päivätyökseen digitaalisen oppimispelin vaikutusta alkuopetuksessa olevien lasten lukutaidon kehittymiseen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Saara 9.6.2022 klo 11:56

    Mielestäni ikärajaa ei pitäisi laskea ainakaan 18 vuoteen. Tunnen ihmisiä ketkä ovat myöhemmin muut­ta­neet mielensä. Kaikki eivät ole niin nuorena kypsiä tekemään niin isoa päätöstä. Ehkä 25 v olisi ihan hyvä ikä. Itse kyllä pyysin sterkkaa jo reilu kaks­kymp­pi­se­nä ja piti käydä kaksi avio­liit­toa ja yksi abortti läpi ennenkun se suos­tut­tiin tekemään kun olin 38.

    Vastaa
    • Steriloimislaki 16.6.2022 klo 22:12

      18 vuoden ikärajaan voisi olla vaikka puolen vuoden harkinta-aika, kuten Tanskassa on alle 25-vuotiailla.
      Tai voisi olla kes­kus­te­lu psy­ko­lo­gin kanssa, kuten joillakin Britannian klinikoilla.
      Mies voi helposti tallentaa sie­men­nes­tet­tä, jos pitää katumista mahdollisena.

      Vastaa
  • Maisa 13.9.2022 klo 17:47

    Juuri ste­ri­loin­nis­ta tulleena koen tämän hol­hous­a­sen­teen nau­ret­ta­va­na ja louk­kaa­va­na. En käsitä, miten alle 25 vuotiaita oikein patis­te­taan lasten tekoon, heillä ei ole vielä edes otsalohko lopul­li­ses­ti kehit­ty­nyt joten seu­raus­ten ymmär­tä­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ole rea­lis­tis­ta! 18 vuoden sitou­tu­mi­nen toisesta ihmisestä huo­leh­ti­mi­seen ei pelkällä vau­va­kuu­meel­la hoidu. Samalla sama­ni­käi­sil­tä evätään päätös josta he ovat olleet par­haim­mil­laan lap­suu­des­ta asti varmoja. Ja entäs sitten jos se mieli muut­tuu­kin? Sehän on yksilön OMA ONGELMA siinä vaiheessa, ei ter­vey­den­huol­lon eikä lääkärin. Antakaa ihmisten itse tehdä pää­tök­sen­sä ja kantaa niistä vastuu.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.