Eurooppa on tietoisen tietämätön rajaväkivallasta Kreikassa

Heinäkuun lopulla Der Spiegel uutisoi Euroopan unionin petos­ten­tor­jun­ta­vi­ras­to OLAF:n rapor­tis­ta, jossa esitetään tyrmäävä arvio unionin raja- ja meri­var­tios­to­vi­ras­to Frontexin toi­min­nas­ta. Frontexin kerrotaan paitsi tie­toi­ses­ti pei­tel­leen kreik­ka­lais­ten raja­vi­ran­omais­ten ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­sia, myös rahoit­ta­neen niitä euroop­pa­lais­ten veron­mak­sa­jien rahoilla. Sunnuntaina 18.9.2022 aiheesta kirjoitti myös Helsingin Sanomat.

Euroopan unionin suurin virasto on siis pimit­tä­nyt tietoja rapor­teis­saan ja valeh­del­lut suoraan myös Euroopan parlamentille.

Kohun keskiössä ovat niin sanotut push­bac­kit, joihin olen väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa­ni pereh­ty­nyt. Pushbackeissä rajan ylit­tä­neet pako­lai­set ja siir­to­lai­set palau­te­taan joko väkisin tai uhkai­le­mal­la takaisin, jotta toisen valtion viran­omai­set voivat poimia heidät ja toimittaa esi­mer­kik­si säilöönottokeskukseen.

Egeanmerellä ihmiset pako­te­taan veneissä tai lautoilla takaisin Turkin alue­ve­sil­le, josta Turkin ran­nik­ko­var­tios­to noutaa heidät. Evros-joen seudulla Pohjois-Kreikassa taas ihmisiltä monesti viedään ensin heidän omai­suu­ten­sa, heitä pahoin­pi­del­lään ja lopulta työn­ne­tään joelle odot­ta­maan turk­ki­lai­sia raja­var­tioi­ta. Pakolaisia ja siir­to­lai­sia palau­te­taan sil­loin­kin, kun he ovat jo ehtineet maihin.

Pushbackit ovat kan­sain­vä­li­sen oikeuden (ja usein kan­sal­li­sen lain­sää­dän­nön) vastaisia, ja ne asettavat rajan­yli­tys­tä yrittävät ihmiset kon­kreet­ti­seen vaaraan. Onnettomuuksien riskit kasvavat, kun onnis­tu­nut rajan­yli­tys vaatii entistä vai­keam­pia reittejä. Viranomaisten kiel­täy­tyes­sä nou­dat­ta­mas­ta lakia apua joudutaan usein hakemaan salakuljettajilta.

Mitä salai­lus­ta pitäisi ajatella? Antropologi Ruben Andersson on todennut Euroopan pyrkivän raja­val­von­nal­laan pitämään muut­to­liik­keet “poissa silmistä, poissa mielestä”.

Ilmiötä voidaan lähestyä myös ant­ro­po­lo­gi Michael Taussigin ”julkisen salai­suu­den” käsit­teel­lä. Taussigille jokaisen julkisen salai­suu­den takana on totuus, joka odottaa löy­tä­mis­tään. Julkinen salaisuus on valtaa, joka syntyy ihmisten tie­toi­ses­ta tie­tä­mät­tö­myy­des­tä. Tällainen valta voidaan turmella ja purkaa pal­jas­ta­mal­la salaisuus.

Kreikan hal­li­tuk­sen ja Frontexin aktii­vi­ses­ta salai­lus­ta huo­li­mat­ta kaikki eivät ole suos­tu­neet olemaan tie­tä­mät­tö­miä. Pakolaiset ja siir­to­lai­set itse sekä tutkijat ja kan­sa­lais­jär­jes­töt ovat tienneet jo vuosia, mitä Kreikan raja­seu­duil­la tapahtuu. Kansalaisjärjestöjen ja jour­na­lis­tien yhteistyö toi viran­omais­ten toiminnan ja Frontexin roolin vihdoin myös laajemman yleisön tietoon ja pakotti EU:nkin ryhtymään selvitystyöhön.

Taussigin mukaan julkisen salai­suu­den tur­me­le­mi­nen voi myös johtaa voi­mak­kaa­seen vas­ta­reak­tioon ja uuden­lai­seen peittelyyn.

Tällainen kehitys on Kreikassa jo näh­tä­vis­sä: mitä viral­li­sem­pi tieto, sitä harvemmat sen kuulevat. OLAF:n raportin näkevät koko­nai­suu­des­saan vain harvat ja valitut, eivätkä var­sin­kaan mie­li­val­lan ja väki­val­lan uhrit, siis pako­lai­set ja siir­to­lai­set itse. 

Kreikka on jo nyt Toimittajat ilman rajoja ‑järjestön leh­dis­tön­va­pausin­dek­sin huo­noim­mal­la sijalla kaikista EU-maista ja koko maan­osas­sa toiseksi viimeinen perässään ainoas­taan Venäjä. On siis vali­tet­ta­van helppo ennakoida, että raja­seu­duil­la jo nyt arki­päi­väi­nen toi­mit­ta­jien, tut­ki­joi­den ja kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen vai­en­ta­mi­nen ja pelottelu kreik­ka­lais­vi­ran­omais­ten taholta tulee vain lisääntymään.

  1. Ruben Andersson: Illegality Inc.: Clandestine Migration and the Business of Bordering Europe. Oakland: University of California Press. 2014.
  2. Maximilian Popp: Border Lawlessness: Greece’s Slide Towards Authoritarianism. Der Spiegel 1.9.2022.
  3. Michael Taussig: Defacement: Public Secrecy and the Labor of the Negative. Stanford: Stanford University Press. 1999.

Kirjoittaja

Ville Laakkonen (YTM, MSc) on sosiaaliantropologian väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelee pakolaisten ja siirtolaisten katoamisia ja rajakuolemia Kreikan rajaseuduilla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.