Humaani kokapolitiikka lieventää tuotannon kasvua kokaiinibuumin lähtömaissa

Maailmaa koettelee uusi kokaii­ni­buu­mi. YK:n huumeiden ja rikol­li­suu­den tor­jun­nas­ta vastaavan toimiston (UNODC) 2022 rapor­tis­ta käy ilmi kokaiinin val­mis­tuk­sen kak­sin­ker­tais­tu­neen vuosien 2014 ja 2020 välillä. 

Kokaiinin käytön kasvuun on havah­dut­tu myös Suomessa, ja viimeksi tiistaina 20.9.2022 Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta. Kolumbia, Bolivia ja Peru tuottavat lähes kaiken maailman kokaiinin. Tuotannon nousun olettaisi jakau­tu­van tasai­ses­ti näiden maiden kesken, mutta todel­li­suu­des­sa koka­pen­saan vil­je­ly­ala on kasvanut vuoden 2014 jälkeen Kolumbiassa n. 100 000ha, Perussa n. 20 000ha ja Boliviassa n. 10 000ha. Rajut erot kumpuavat maiden eri­lai­ses­ta kokapolitiikasta.

Kokalehti on yksi Keski-Andien ja Amazonin kansojen tär­keim­mis­tä lää­ke­kas­veis­ta ja kult­tuu­ri­sen iden­ti­tee­tin sym­bo­leis­ta. Sen perin­tei­nen naut­ti­mi­nen, esim. pures­ke­lun kautta, on yleistä lähes koko man­te­reel­la. Vastoin huumeiden vastaisen sodan dokt­rii­nia, vuonna 2009 Bolivia laillisti koka­leh­den perin­tei­sen käytön hyö­dyn­tä­mi­sen ter­veys­tuot­teis­sa sekä luvan­va­rai­sen viljelyn (nykyisin 22 000 ha:n asti). 

Antropologi Thomas Grisaffi on tutkinut tätä uutta humaania koka­po­li­tiik­kaa, joka hylkää perin­tei­set armeijan ja poliisin kovat otteet. Chaparen alueen koka­vil­je­li­jöi­den parissa toteut­ta­man­sa kent­tä­työn aikana Grisaffi havaitsi, että lailliset markkinat sekä yhtei­sö­jen har­joit­ta­ma kaupan ja viljelyn itse­val­von­ta tekevät boli­via­lai­ses­ta koka­leh­des­tä kar­tel­leil­le kallista ja vaikeasti saatavaa.

Keväällä 2019 koka­leh­den käytön yleis­ty­mis­tä käsit­te­le­vän pro gradu ‑tut­kiel­ma­ni kent­tä­töi­den yhtey­des­sä jutus­te­lin La Pazissa sijait­se­vas­sa koka­leh­den tuk­ku­myy­mä­läs­sä kahden iäkkään Yungasin koka­vil­je­ly­alu­eel­ta kotoisin olevan naisen kanssa hinnoista, joita vil­je­li­jät saavat kokalehdestä. 

Korkeimman hinnan tar­jo­si­vat laittomat markkinat Argentiinan poh­joi­so­sis­sa, missä koka­leh­den pures­ke­lus­ta on tullut sta­tus­sym­bo­li yläluokan parissa. Lailliset sisä­mark­ki­nat tar­jo­si­vat toiseksi parhaan hinnan. Huonoimman hinnan, noin puolet lail­li­sis­ta mark­ki­nois­ta, tar­jo­si­vat huu­me­kar­tel­lit. Kartelleille myyminen nähtiin muu­toin­kin ris­kialt­tii­na, sillä tätä kauppaa pyrkivät valtion lisäksi tukah­dut­ta­maan pai­kal­li­set koka­vil­je­li­jöi­den osuus­kun­nat, joiden vil­je­ly­lu­vat vaativat sitou­tu­mis­ta laittoman viljelyn ja kaupan kitkemiseen.

Kartellien valta pohjaa rahan lisäksi valtion har­joit­ta­man väki­val­lan uhkaan ja poliit­ti­seen seka­sor­toon. Ironisesti juuri Kolumbia, joka vas­taa­not­taa eniten aseel­lis­ta apua Yhdysvalloilta käy­däk­seen huumeiden vastaista sotaa, on kokaiinin tuotannon keskeisin kasvumaa.

Marraskuussa 2019 Boliviassa tapah­tu­nut oikeiston johtama kan­san­nousu ajoi koka­vil­je­li­jöi­den tukeman pre­si­dent­ti Moralesin maan­pa­koon. Puoli vuotta kes­tä­nei­den väki­val­tai­suuk­sien keskellä väliai­kai­nen hallitus julisti kovien otteiden käyt­töön­ot­toa kokaiinin tuotannon tukahduttamiseksi. 

Tällä ajan­jak­sol­la koka­leh­den laiton vil­je­ly­ala kasvoi n. 5 000ha:lla, eli puolet koko 2014 – 2020 kasvusta. Nyt vasem­mis­ton palattua Luis Arcen johdolla valtaan, näh­tä­väk­si jää laskeeko vil­je­ly­ala konflik­tia edel­tä­neel­le tasolle vai onko kar­tel­lien ote tiu­ken­tu­nut pysyvästi. Tilastot ja etno­gra­fi­nen data kuitenkin osoit­ta­vat humaanin koka­po­li­tii­kan selkeästi avointa sotaa toi­mi­vam­mak­si tavaksi kitkeä kokaiinin tuotantoa.

Día Nacional del Acullico, Bolivian kan­sal­li­nen kokan pures­ke­lun päivä 11.1.2019, Tarija. Mielenosoituskulkue vaatii humaanin koka­po­li­tii­kan jat­ka­mis­ta. Kuva: Olli Kaukonen Lindholm.
  1. Grisaffi, T. (2018). Coca Yes, Cocaine No: How Bolivia’s Coca Growers Reshaped Democracy. Durham: Duke University Press.
  2. Kaukonen Lindholm, O. (2020). Coca Class and Identity : A Study of the Changing Ethnic and Class Relations in the City of Tarija, Bolivia
  3. Helsingin Sanomat (20.9.2022): Kokaiini-Suomi
  4. UNODC, World Drug Report 2022 (United Nations publica­tion, 2022).

Kirjoittaja

Olli Kaukonen Lindholm (VTM) on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka on keskittynyt etnisiin- ja luokkasuhteisiin sekä luonnon poliittiseen toimijuuteen. Hänen keskeisiä kiinnostuksen kohteitaan ovat sosiaaliset- ja ympäristökonfliktit sekä kansainvälisten tuotantoketjujen paikalliset vaikutukset. Työnalla olevassa väitöskirjaprojektissaan Olli käsittelee Ecuadorin valtion ja Amazonin sademetsän välistä konfliktia yhteistyössä sapara- ja kichwa-alkuperäiskansajärjestöjen kanssa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.