Iranian Women ask for ‘Life’ and ‘Freedom’

Mahsa Amini’s death in the hands of Iran’s morality police for inap­propria­te dress sparked mass protests across the country that have persisted for nearly two months despite a govern­ment crackdown. 

Women in Iran have been confron­ted with policies that instru­men­ta­lize the ‘veil’ as an oppres­si­ve pat­riarc­hal tool limiting women’s right to self-determination.

The veil has become a heated debate since Reza Shah Pahlavi issued an unveiling decree in 1936 as part of his moder­niza­tion project. Narrations from that time show that com­pul­so­ry unveiling forced many women to stay home because of their cultural and religious beliefs. 

During the Islamic revo­lu­tion in March 1979, the govern­ment, in turn, forced all women to Islamize their appea­rance in public. Although over 100,000 Iranians demon­stra­ted against forced hijab, the com­pul­so­ry veiling law came to order. 

To support the idea of com­pul­so­ry veiling, the state establis­hed the morality police in the early 1990s, focusing on women and their dress. Thus, currently, the Islamic Republic of Iran is one of the few govern­ments imple­men­ting com­pul­so­ry hijab as a law. 

In response, women have started to demand justice and gender equality through peaceful bottom-up activism.

Now, the veil has become a tool for resis­tance. Women set their veils on fire and demand self-deter­mi­nacy over their bodies. This strategy goes back to when Vida Movahed stood on Tehran’s Enghelab Street without a hijab in December 2017, raising her white scarf in protest of forced veiling.

Mahsa Amini was a citizen of Kurdistan, one of Iran’s most deprived and repressed regions. This matter adds a layer of complexi­ty to this case, as Kurds are an ethnic minority in Iran. Thus, unsurpri­singly, the most prominent slogan of this movement has become “Woman, Life, Freedom” or Jin Jiyan Azadi in Kurdish. The slogan was first chanted by the Kurdish Women’s Movement on International Women’s Day back in 2006. 

The three words express the movement’s mission which insists on women’s freedom of choice, dignity, and justice. The slogan refers to Mahsa’s death but literally asks for the opposite: life and the free co-existence of diverse groups in society.

The movement is not against religion. However, whenever women in Iran demand their rights, the pat­riarc­hy accuses them of acting against religion. 

Some oppo­si­tion groups even claim that the pro­tes­ters are nostalgic for the Pahlavi monarchy. That is not true. Instead, they ask for an end to autoc­ra­tic theocracy in all its forms.

Iranian women’s simple demand for respect for all citizens’ freedom of choice reflects women’s struggles in different parts of the world: From the U.S., where abortion rights are being disputed, to some European countries where Muslim women encounter headscarf bans. The nexus between pat­riarc­hy and the violation of women’s rights is a worldwide issue.

Women in Iran have succeeded in voicing their demands globally. In this sense, they have already won. At the same time, radical and pat­riarc­hal interpre­ta­tions try to dismantle the movement, and state power continues arresting and killing activists, jour­na­lists, and protestors. 

However, the women’s movement is alive and continues to strive toward its political goals.

Lue tämä teksti suomeksi.

  1. Paidar, Parvin (2002). ‘Gender of Democracy Encounter between Feminism and Reformism in Contemporary Iran’, United Nations Research Institute for Social Development,6, pp. 239 – 276.
  2. Tohidi, Nayereh (2016). ‘Women’s Rights and Feminist Movements in Iran’, International Journal of Human Rights, 13 (24), pp. 75– 90.
  3. Mahdi, Ali Akbar (2004). ‘The Iranian Women’s Movement: A Century-Long Struggle’, The Muslim World, 94 (4), pp. 427 – 448. 

Kirjoittajat

Zahra Edalati on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Hän on erikoistunut naisten oikeuksien ylikansalliseen aktivismiin Iranissa. Maisterin tutkinnossaan hän tarkasteli malleja, strategioita ja kollektiivisia toimia, joiden avulla naiset ovat vastustaneet ja muokanneet iranilaista yhteiskuntaa. Lisäksi Zahralla on maisterin tutkinto journalistiikasta. Ennen Suomeen muuttoaan hän toimi journalistina Iranissa.


Majid Imani on sosiaaliantropologian väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy iranilaisten digitaaliseen aktivismiin ja maahanmuuttajayhteisöön Suomessa. Majid on Suomen ensimmäisen persiankielisen uutissivuston perustaja. Hänen viestinnän ja journalistiikan maisterin tutkintonsa käsitteli mediajohtamista ja poliittista kriisiä Iranissa

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Iranissa naisten liikehdintä on tehnyt hunnusta vastarinnan välikappaleen. He ovat sytyttäneet huntujansa tuleen ja vaatineet itsemääräämisoikeutta kehoihinsa. Naisten tasa-arvoliike ei kuitenkaan vastusta uskontoa vaan vaatii vakaumuksellista vapautta.

Maahanmuuttajien integraatiosta käydään yhä äänekkäämpää julkista keskustelua Suomessa. Integraatiokeskustelussa maahanmuuttajilta odotetaan täydellisen kansalaisen suoritusta, jota mitataan vastaanottavan yhteiskunnan näkökulmasta käsin. Muslimimaahanmuuttajanaisten haastatteluista käy ilmi naisten monikerroksinen näkökulma integraatioon ja sukupuolen merkitys kotoutumiselle.

Olen islamiin erikoistunut uskontopsykologi ja tutkin työkseni sitä, mikä rooli uskonnolla on muslimien elämässä. Uskovan omat elämänkokemukset vaikuttavat paljon siihen, mitä islamilaiset perinteet merkitsevät hänelle. Entä mitä islam merkitsee minulle henkilökohtaisesti, sen tutkijana?