Helsingin Sanomat julkaisi jutun Jukka Savolaisesta, yhdysvaltalaisessa yliopistossa toimivasta suomalaistutkijasta, jonka kriittinen artikkeli ‘positionaalisuudesta’ oli herättänyt kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Mikäli tutkijan aseman pohdinnassa olisi, kuten Savolainen väittää, kyse vain tutkimusjulkaisuihin liimattavista ’tunnustuksista’ koskien tutkijan etuoikeuksia, ihonväriä tai seksuaalista suuntautumista, olisi niitä syytäkin kritisoida. Syvällinen pohdinta tutkijan positionaalisuudesta osana tutkimusta on kuitenkin jotain muuta.
Antropologian alalla ‘radikaali epistemologinen relativismi’ tarkoittaa läpi koko tutkimusprosessin kulkevaa pohdintaa tietämisen tavoista, politiikasta ja rajoitteista. Nämä tutkijan asemaan liittyvän keskustelun eri tasot eivät HS:n artikkelia lukemalla kuitenkaan ilmene. Asiaan perehtymättömälle lukijalle jää hyvin epäselväksi mitä Savolainen oikeastaan kritisoi.
Yhteiskuntatieteissä viime vuosina yhä voimakkaammin esiin nousseet vaatimukset tutkijan oman aseman ja ennakkoluulojen arvioinnista ammentavat muun muassa 70-luvulta asti vaikuttaneesta näkökulmasidonnaisuuden teoriasta.
Yksinkertaisimmillaan kyse on sen oivaltamisesta, että kokemuksemme ja taustamme muokkaavat tapojamme nähdä maailma, tulkita sitä ja liikkua siinä. Tietyssä yhteiskuntaluokassa kasvaminen vaikuttaa puhetapaamme, sosiaaliseen pääomaamme ja mieltymyksiimme; sukupuolemme siihen minkälaisen käytöksen ajattelemme olevan meille sopivaa; ihonvärimme siihen, miten muut ihmiset reagoivat meihin ennen kuin sanomme sanaakaan; tai kielitaitomme siihen, miten ihmisten reaktiot muuttuvat, kun avaamme suumme.
Erilaiset taustat vaikuttavat radikaalisti myös siihen, miten mahdollista ihmisen on ylipäänsä päätyä tutkijan uralle – tai tutkimuksen kohteeksi.
HS:n artikkelin kaltaiset ‘kriittiset ulostulot’ toistavat usein tiettyä kaavaa. Tyypillisesti kirjoittajat esittävät positionaalisuudesta kiinnostuneiden tutkijoiden olevan ‘identiteettipolitiikan’ orjia, ja väittävät itse edustavansa objektiivista tiedettä.
Kaava on ilmeinen esimerkki tutkimuksessa usein esiintyvästä tavasta piilottaa arvojen ja vallankäytön vaikutus väittämällä, ettei niitä ole. Usein ‘ulostulijat’ myös esittävät itsensä ‘järjen ääninä’ ja valittelevat asemaansa tieteellisen kentän vähemmistössä, jossa heitä ei kuunnella.
Erityisen silmiinpistävää tämä on Savolaisen ottaessa hampaisiinsa ’cite black women’-liikkeen. Siteerauksen politiikkaa koskeva kriittinen tutkimus osoittaa selvästi, että siteerausten määrää ohjaavat ennen muuta tieteellisen kustantamisen kenttää hallitsevat valtasuhteet, jotka syrjivät etenkin rodullistettuja naisia.
‘Cite black women’ kannustaa tutkijaa pohtimaan, mihin ja miksi hän lukemiseen varatun rajallisen aikansa kuluttaa: huippuyliopistoissa koulutettujen tieteenalojensa tähtien usein itseään toisteleviin suurteoksiin, vaiko esimerkiksi marginaalisista asemista maailmaa monipuolisesti ja tuoreesti tulkitsevien nuorten tutkijoiden avauksiin?
Vähäinenkin ymmärrys positionaalisuudesta olisi ehkä saanut myös HS:n tiedetoimituksen pohtimaan, josko erilaisen tietämisen tavoille tietä raivaavaa tiedeaktivismia koskevaa artikkelia varten olisi voinut haastatella myös muunlaisia tutkijoita kuin suomalaisia miehiä.
Lukemista
- Maheshvari Naidu (2010).” Wrestling with standpoint theory… some thoughts on standpoint and African feminism”. Agenda: Empowering Women for Gender Equity, No. 83: 24-35.
- Jeremy Gould & Katja Uusihakala (toim.) (2016). Tutkija peilin edessä. Refleksiivisyys ja etnografinen tieto. Gaudeamus: Helsinki.
- Donna Haraway, (1988): Situated Knowledges: The Science Question in Feminism and the Privilege of Partial Perspective. Feminist Studies 14:3.
- Sandra Harding (1993), “Rethinking Standpoint Epistemology: What is Strong Objectivity?” in L. Alcoff and E. Potter, eds., Feminist Epistemologies, New York/London: Routledge, (also appears in Harding, 2004).
- Christen A. Smith & Dominique Garrett-Scott, (2021).”“We are not named”: Black women and the politics of citation in anthropology.” Feminist anthropology 2:1.
- Bashkow, Ira (2006). The Meaning of Whitemen: Race and Modernity in the Orokaiva Cultural World. Chicago: Chicago University Press.
- Zora Neale Hurston (1950). ”What White Publishers Won’t Print”.
Tutkijan itsereflektio on tärkeää, mutta se nimenomaan ei vaadi päälle liimattava tunnustusta omasta seksuaalisuudesta, sairauksista, etnisestä taustasta, perhe historiasta, traumoista tai mistään muustakaan. Tämän tyyppinen tutkijan position julkistamisen vaatiminen vaarantaa nimenomaan vähemmistöön kuuluvien tutkijoiden aseman. Monet haluavat pitää sairaushistoriansa ja näkymättömät vammansa, uskontonsa, perhetaustansa ja elämäntilanteensa yksityisasiana juuri siksi, että niihin liittyi syrjinnälle altistavia tekijöitä. Vähemmistöön kuuluvan pitäisi olla ihan hyväksyttävää halutessaan elää kaapissa ja tulla tunnetuksi tutkijana eikä kaksisuuntaisena, isättömänä, juutalaisena tai homotutkijana.