Mosambikilainen räpartisti Azagaia (6.5.1984–9.3.2023) kuoli maaliskuussa kotonaan Maputossa. Vasta 38-vuotias, erityisesti nuorempien sukupolvien rakastama, Azagaia oli maan tunnetuin räppäri, jota kuunneltiin kaikissa Portugalin entisissä siirtomaissa erityisesti Afrikassa, mutta myös Portugalissa, Brasiliassa ja muualla maailmassa. Hän oli korruption, sodan ja kolonialismin perinnön kärkäs arvostelija. Vuodesta 2010 saakka Mosambikin hiphopia tutkinut antropologi Janne Rantala osoittaa seuraavat muistosanat suoraan Azagaialle.
Hyvä Azagaia. Varmana siitä, että hyvään afrikkalaiseen tapaan olet läsnä siellä missä sinua muistellaan, osoitan tämän muistokirjoituksen suoraan sinulle. Emme olleet kovin läheisiä, mutta tapasimme vuosien mittaan useita kertoja. Vielä useammin, ajoittain aivan päivittäin, kuuntelin musiikkiasi sekä tutkimukseni vuoksi että fanina.
Haluan olla hyväksymättä tai edes uskomatta sitä, että olet tosiaankin kuollut etkä enää räppää, liiku tai naura. Ettet enää julkaise uusia kappaleita, eikä sinua voi enää nähdä keikalla tai kadulla tulossa vastaan. Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt läheisen ystäväni.
Synnyit ja elit ensimmäiset kymmenen vuottasi Eswatinin (entisen Swazimaan) ja Etelä-Afrikan rajan pinnassa Namaachan pitäjässä ja myöhemmin Maputossa. Kaipaamaan jäänyt opettajaisäsi saapui aikoinaan Mosambikiin Cabo Verdeltä. Äitisi toimi anoppini tavoin mukheristana käyden epävirallista rajakauppaa.
Olit suuri taiteilija, syvällinen ajattelija ja julkinen intellektuelli. Esiintyjänä olit yksi monipuolisimmista, joita tiedän. Maailmanmaineestasi huolimatta käytöksesi oli ystävällistä ja vaatimatonta. Elämänilosi ja hymysi säteili ja tarttui.
Tuskin edes vihollisesi epäilivät tahtoasi kamppailla paremman maailman puolesta. Sellainen ei vain olisi ollut heidän etujensa mukaista. Meidän, jotka rakastimme musiikkiasi, on mahdotonta hyväksyä, että naurusi ja äänesi ovat ikuisiksi ajoiksi vaienneet.
Kuolit kotonasi Khongoloten kaupunginosassa Maputossa torstaina 9. marraskuuta ilmeisesti epilepsiakohtaukseen. Olit ilmoittanut katolla työskentelevälle sähkömiehelle meneväsi huoneeseesi lepäämään.
Vaikka kuolema oli luonnollinen, on poismenosi jo synnyttänyt yhteiskunnallisia protesteja kaikkialla Mosambikissa samoin kuin muissa Portugalin entisissä siirtomaissa. Kaikkialla Maputossa on sähkötolppiin ja seiniin maalattu sinun kuviasi. Guinea-Bissaun pääkaupungissa Bissaussa sinun kunniaksesi maalattiin muraali.
Poliittiset esivanhemmat
Sinä olit ensimmäinen mosambikilainen räppäri, joka osallistui tutkimukseeni Mosambikin hiphopista ja poliittisesta muistista. Oli vuosi 2010. Kiinnitin huomiota musiikkiisi, kun huomasin, että kappaleitasi käytettiin sloganeina syyskuun kansannousussa, joka tapahtui muutamaa kuukautta ennen niin sanottua arabikevättä. Olit tuolloin 26-vuotias.
Pian huomasin, että sinua vastaan oli käyty jo usean vuoden ajan kampanjaa muutaman mosambikilaisen yhteiskuntatieteilijän voimin. He pyrkivät vähättelemään musiikkisi taiteellista arvoa. Heidän mielestään musiikkisi ei ollut kunnollista yhteiskunnallista kritiikkiä vaan pelkkää tunteiden purkamista. Ei ollut vaikeaa osoittaa, että he olivat väärässä. Kappaleesi antoivat yleisölle välineitä käsitellä omaa tilannettaan.
Kiinnostuin työstäsi myös, koska kappaleissasi esitetään Mosambikin historiaa nykyisten ongelmien ja kolonialismin perinnön valossa ja muistellaan kuolleita vapaustaistelijoita, joita aloin kutsua poliittisiksi esivanhemmiksi. Ei tullut mieleeni, että sinusta itsestäsi tulisi sellainen.
Vuosien mittaan haastattelin sinua yhteensä useita tunteja. Tapasimme moneen otteeseen keskustelutilaisuuksissa tai keikoilla, joskus myös kadulla aivan sattumalta. Alussa haastattelutekniikkani oli aika kömpelö lukemattomine valmiine kysymyksineen, joiden vastaukset tuottivat rajattomasti uusia kysymyksiä. Pahoittelen sitä ja kiitän kärsivällisyydestäsi.
Eduardo Mondlane -yliopiston Afrikan tutkimuksen keskuksen seminaarissa Maputossa, johon kutsuin sinut vuonna 2012, kieltäydyit kaikista tavanmukaisista titteleistä ja pyysit itseäsi kutsuttavan veli-Azagaiaksi.
Nyt poismenosi jälkeen se tuntuu hieman oudolta, koska kuolleita ei yleensä puhutella sillä tavoin. Kuitenkin, kuten eräässä televisiohaastattelussa kerroit, kuollakseen tarvitsee vain syntyä. Parasta on siis totutella ajatukseen kuolevaisuudestamme ja koittaa tehdä elämästä merkityksellistä, kehotit. Siinä olit erinomainen esimerkki.
Kun saavuin ensi kertaa nykyiseen kotimaahani Mosambikiin vuonna 2011, se oli yhä yksi maailman alikehittyneimmistä maista, vaikka talouskasvu oli maailmanennätystasoa. Television musiikkivideoissa laulettiin tanssimisesta ja setelirahasta ja kilisteltiin kalliin näköisiä drinkkejä. Pilvenpiirtäjien seiniin oli nostettu jättimäisiä artistien kuvia, joilla myytiin lähes kaikkea vakuutuksista virvoitusjuomiin.
Sinun kuviasi ei niissä ollut, Azagaia. Teit musiikkia sorrettujen puolesta; korruptiota, taloudellista epätasa-arvoa, uuskolonialismia ja poliittista väkivaltaa vastaan. Musiikkiasi sensuroitiin valtion omistamilla TV- ja radiokanavilla. Edes nyt, kun kuolemaasi itketään kaikissa Portugalin entisissä siirtomaissa, ei valtiomedia juuri noteeraa kuolemaasi.
Sensuuri vahvisti mainettasi
Vaikka Mosambikin kulttuuriministeri esitteli surunvalittelunsa heti tuoreeltaan, Frelimoa lähellä oleva media on pyrkinyt vähättelemään uutista. Päivälehti Notícias julkaisi ensi töikseen häväistysjutun, jossa keskityttiin sinun väitettyihin henkilökohtaisiin ongelmiisi. Samaan konserniin kuuluva sunnuntailehti Domingo julkaisi kansikuvajutun kokonaan toisesta artistista ja vaikeni sinun kuolemastasi tyystin.
He sensuroivat sinua jopa kuolleena. Sillä tavoin he korostavat omaa merkityksettömyyttään uutismediana.
Vain 23-vuotiaana sinut kutsuttiin valtakunnansyyttäjän kuulusteluun epäiltynä valtion turvallisuuden vaarantamisesta. Olit julkaissut helmikuun 2008 suurmielenosoitusten inspiroimana kappaleen ”Povo no Poder” (Kansa vallassa). Mielenosoituksissa vastustettiin joukkoliikenteen maksujen tuntuvaa nostoa. Syytteet sentään jätettiin nostamatta. Raskas syyte voidaan lukea ansioksi parikymppiselle.
Valitsemastasi musiikkityylistä, median boikoteista, peruutetuista keikoista, toistuvista uhkauksista ja sinua vastaan järjestetyistä kampanjoista huolimatta sinusta tuli yksi portugalinkielisen maailman suurimpia räptähtiä, jonka kuolemaa surraan kaikilla mantereilla ja muistellaan kymmenillä eri kielillä.
Kunnianosoituksena kaikkien aikojen merkittävimmälle mosambikilaiselle räpartistille sinun kuolinpäivääsi 9. maaliskuuta vietetään jatkossa kansainvälisenä mosambikilaisen hiphopin päivänä.
Totuuden puolesta
En osaa edes kuvitella, minkälaiseen kaaokseen Mosambik olisi ajautunut, jos olisit kuollut kuolemanpartion luotiin, jota pelkäsimme yli 15 vuoden ajan. Niin vaarallisena sinun musiikkiasi pidettiin valtaapitävien keskuudessa. Jo pelkästään salaliittoteorian leviäminen sinun kuolemastasi olisi voinut ajaa maan kaaokseen.
Jos valtapuolue Frelimo ymmärtäisi hiukankaan nyky-yhteiskuntaa, se tekisi kaikkensa kiittääkseen perhettäsi ja hiphopyhteisöä siitä, että ne katkaisivat nopeasti ja tehokkaasti siivet huhuilta ja disinformaatiolta, jotka tällaisissa tilanteissa alkaisivat muuten helposti levitä.
Vaikka halusit, että kaikilla olisi ainakin ruokaa, et olisi hyväksynyt valheeseen perustuvaa vallankumousta. Vaadit läpi tuotantosi totuutta ja vastustit väärennettyä historiaa. Tästä aiheesta tekemäsi kappale “As Mentiras da Verdade” (Totuuden valheet, 2007) käynnisti alkujaan sinua vastaan käydyn kampanjan.
Kappaleesi “Os Cães da Raça” (Rotukoirat, 2013) jää historiaan poikkeuksellisen terävänä kuvauksena rodullisen segregaation historiasta ja sen vaikutuksesta nyky-Mosambikissa. Albumisi Cubaliwa (2013) kokonaisuudessaan on yksi kolonialismin perinnön terävimmistä diagnooseista niin Mosambikissa kuin muuallakin maailmassa.
Vallankumouslaulu introna
Irlantiin asti välittyy, kuinka tärkeää sinun musiikkisi ja kansalaisrohkeutesi oli mosambikilaisille – kuten myös angolalaisille, guinea-bissaulaisille ja kapverdeläisille. Globaalin hiphoptutkimuksen keskuksessa CIPHERissä University College Corkissa keskustelimme usean viikon ajan sinun työstäsi ja kuuntelimme kappaleitasi lähes päivittäin. Siitä lähtien, kun sinä kuolit.
Ensimmäisinä päivinä kuolemasi jälkeen sosiaalinen media täyttyi videoiduista katkelmista muistotilaisuuksista, joissa fanit itkevät kynttilämeren keskellä kuunnellen ja laulaen sinun kappaleitasi. Syntymäpitäjässäsi Namaachassa jopa valtapuolue Frelimon naisjärjestön edustajat ovat osallistuneet näihin tilaisuuksiin.
Pääkaupunki Maputon satelliittikaupungin Matolan muistotilaisuudessa soitettiin Babalaze-albumisi (2007) introa. Se ei ole varsinainen räpkappale vaan yhdistelmä kolonialismin vastaisen liikkeen panafrikkalaista protestilaulua ja Azagaian lausuntaa. Kappaleen melodia tunnetaan Suomessa virtenä, jossa pyydetään Jumalaa siunaamaan maailmaa.
Alkuperäisessä virressä vuodelta 1897 pyydetään siunaamaan Afrikkaa, joka tuolloin kärsi Berliinin kongressin jälkeisistä verisistä siirtomaasodista ja siirtomaa-armeijoiden toimeenpanemista siviilien joukkomurhista. Myöhemmin virrestä tuli apartheidin ja kolonialismin vastaisen kamppailun tunnuslaulu ja kaikkiaan kuuden eteläisen Afrikan maan kansallislaulu – ja ensimmäisen albumisi intro.
Kyynelkaasua muistokulkueisiin
Poliisi on koittanut estää sinun muistelemistasi ainakin Angolassa ja Mosambikissa. Mosambikin pääkaupungissa Maputossa poliisi esti saattojoukkoa seuraamasta sinun viimeistä matkaasi ja pyrki estämään lauantain 18.3. muistomarssit useissa muissakin maan 11 läänin pääkaupungeista.
Myös mantereen toisella puolella Angolan pääkaupungissa Luandassa sadat ihmiset kerääntyivät tuoreeltaan kunnioittamaan sinun elämäntyötäsi. Rynnäkkökivääreillä aseistautunut poliisi pyrki hajottamaan rauhallisen muistotilaisuuden. Maputossa uurnaasi ei päästetty kulkemaan suunniteltua reittiä, joka olisi mennyt presidentinpalatsin ohitse. Mellakkapoliisi ajoi surijat pakoon kyynelkaasukranaattien avulla.
Jopa sinun luusi herättävät pelkoa vallanpitäjissä.
Muistomarssit 18.3. pyrittiin estämään väkivalloin ainakin Nampulassa, Beirassa, Maputossa ja Pembassa. Kokonaiset kaupunginosat olivat sakeanaan kyynelkaasua, josta joutuivat kärsimään myös sivulliset.
Muistelujen estämisyritykset takaavat viimeistään sen, että sinun perintösi tuskin unohtuu kovin pian.
Kiitos kaikesta veli-Azagaia. Muistan sinut paitsi suurena artistina myös hymyä ja elämäniloa pursuavana ihmisenä. Halusit elää normaalia elämää perheesi kanssa, mutta sinulla oli myös tarve tehdä taidetta ja puolustaa niidenkin ihmisten oikeuksia, joilla ei yleensä ole ääntä.
Päämääräsi eivät kuulostaneet ollenkaan kohtuuttomilta, mutta ehkä juuri sen vuoksi sinua pidettiin vaarallisena vallankumouksellisena. Halusit, että kaikilla ihmisillä olisi vähintäänkin puhdasta vettä ja ruokaa. Tätä pyrit edistämään taiteessasi, jolle on mahdotonta löytää vertaista.
Viimeisissä sanoissasi kerroit meneväsi lepäämään. Lepää siis rauhassa, veli-Azagaia. Jättäköön sinun tuomasi toivo paremmasta maailmasta ja rohkeutesi pysyvän perinnön Mosambikiin ja maailmaan.
Toimitus
- Toimittaja: Ninnu Koskenalho ja Saara Toukolehto
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Podcast-lukija: Nelly Staff
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Janne Rantala
