Onko ihminen lajina tuomittu eriarvoisuuteen? Luonnehtivatko hallitsijavalta, väkivallan monopoli ja byrokratia valtioita olennaisella tavalla? Antropologi David Graeberin ja arkeologi David Wengrow’n Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia -teos kritisoi lukuisia ihmiskuntaan ja sen historiaan liittyviä puhetapoja ja itsestäänselvyyksiä. Teos näyttää, että mitään lopullista totuutta tai alkuperää ei ole.
Missä sijaitsee eriarvoisuuden alkuperä? Kulttuuriantropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow lähtivät yhdessä jäljittämään vastausta kysymykseen noin kymmenisen vuotta sitten.
Yhteisenä hupiprojektina alkanut kirjoitustyö laajeni massiiviseksi teokseksi, joka on julkaistu suomeksi nimellä Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia. Kirjoitusprojektin kuluessa Graeberille ja Wengrow’lle kävi ilmeiseksi, että eriarvoisuuden alkuperän etsiminen on väärä lähtökohta.
Teoksen keskeiseksi kysymykseksi nouseekin se, miksi ihmiskunta on nykyisin jumissa ajatuksessa, jonka mukaan eriarvoisuus olisi ainoa tapa järjestää yhteiskunta. Miksi ihmislajille luonnollisena yhteiskuntarakenteena pidetään sellaista, jossa yksillä on valtaa ja toiset tottelevat?
Teos kuvaa poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien moninaisuutta paleoliittiselta kivikaudelta nykypäivään ja näyttää lukuisin esimerkein, kuinka ihmiskunnan historiaa luonnehtii erilaisten yhteiskuntajärjestelmien kirjo ja niiden joustavuus, ei niinkään eriarvoisuus.
Kirjan alkupuolella tarkastellaan eurooppalaista aate- ja oppihistoriaa sekä siinä vallitsevia vääriä käsityksiä ihmiskunnan historiasta. Yksinkertaistetut maailmanselitykset ovat länsimaissa syntyneet niin kristinuskon, kolonialismin, kapitalismin kuin antropologian avulla.
Ei-länsimaisten ajattelijoiden vaikutus puolestaan on suljettu pois eurooppalaisesta filosofiasta. Graeber ja Wengrow ovat käsitelleet näitä teemoja myös luennoissaan ja artikkeleissaan, joista Aki Hakonen on kirjoittanut AntroBlogin artikkelissaan David Graeber, kulttuurievoluution harha ja valistuksen sokaiseva hohde.
Vieraanvaraisuutta vai varallisuuden keräämistä?
Alussa oli… muistuttaa, että ihmiset ovat olleet aina tietoisia poliittisia toimijoita – poliittinen tietoisuus ei syntynyt euroopalaisen valistusajan myötä. Ihmisillä on ollut tietoa oman yhteisönsä menneisyydestä sekä mahdollisuus vertailla omaa yhteisöään muihin. Jos jokin yhteiskuntarakenne on osoittautunut huonoksi, sitä on voitu parannella tai se on voitu hylätä kokonaan ja rakentaa jotain uutta tilalle.
Kirjoittajat hahmottelevat kolme perusvapautta, jotka olivat menneisyyden ihmisille selvempiä kuin nykyisin. Nämä ovat vapaus muuttaa pois, vapaus olla tottelematta ja vapaus rakentaa uusia sosiaalisia maailmoja. Näihin vapauksiin perustui se, että valtaa pitävien aivoituksiin ei ollut pakko suostua, ja se, että valtarakenteet oli aina mahdollista muodostaa toisin.
Yleisen yksinkertaistuksen mukaan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden rakentuminen liittyy maanviljelyn kehittymiseen neoliittisella kivikaudella, jolloin olisi alkanut syntyä sekä ylijäämää että tarve hallinnoida sitä. Tämän seurausta olisi sitten niin kaupungistuminen, ammatillinen eriytyminen, luokkajako, hallintojärjestelmät kuin valtionmuodostuskin.
Graeber ja Wengrow osoittavat ajatuksen maanviljelyn ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden yhteydestä vääräksi antamalla lukuisia vastaesimerkkejä eri puolilta maailmaa. Jotkut yhteisöt myös aktiivisesti kieltäytyivät viljelystä tai luopuivat siitä harjoitettuaan sitä jonkin aikaa.
Graeber ja Wengrow ehdottavat, että vieraanvaraisuudella ja ihmisten välisellä vuorovaikutuksella olisi ollut paljon tärkeämpi rooli sivilisaatioiden ja valtioiden synnyssä kuin ylijäämän hallinnointiin tarkoitetuilla väkivaltamonopoleilla ja hallintokoneistoilla.
He esittävät, että ensimmäiset hallinnon apukeinot eivät välttämättä syntyneetkään sen takia, että varallisuutta olisi kerrytetty yksittäisille henkilöille tai ryhmille, vaan estämään varallisuuden kerääntyminen ja varmistamaan sen jakaantuminen yhteisössä. Esimerkkejä tällaisista tasa-arvoisista yhteisöistä löytyy niin Lähi-Idästä kuin Andeiltakin.
Antropologian historian pöyhintää
Teos tiputtelee viittauksia tuttuihin kulttuuriantropologian kulttihahmoihin, kuten Franz Boasiin, Clifford Geertziin ja Claude Lévi-Straussiin, mutta eri kontekstissa kuin yleensä. Esimerkiksi Lévi-Strauss ei ole kiinnostava strukturalistisen teorian kehittelijänä, vaan siksi, että hän teki kenttätyötä Brasilian nambikwarojen parissa.
Antropologian tieteenalan läpivalaisu uudesta näkökulmasta onkin kiinnostavaa luettavaa kulttuuriantropologisen tutkijankoulutuksen saaneelle lukijalle.
Teos pakottaa myös nöyrtymään oman tietämättömyyden äärellä. Antropologian opinnoissa ja tieteenteossa menneiden antropologien tutkimuksiin tutustutaan usein vain pintapuolisesti, lähinnä esimerkkeinä tieteenalan historiasta ja teoreettisista lähestymistavoista.
Samalla usein unohtuu se, mikä antropologiassa on antoisinta: inhimillisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden esille tuominen ja tarkastelu. Teos siis laajentaa myös paatuneen antropologin ymmärrystä oman tieteenalansa varjoon jääneistä kysymyksistä ja tutkimuksista.
Kirjan englanninkielinen nimi, The Dawn of Everything on käännetty varsin oivaltavasti. Nykylukijat haluavat kattavia maailmanselityksiä, ja tässä sellainen nyt sitten on: kaiken aamunkoitto, selitys siitä, mitä “alussa oli”.
Kirjoittajat eivät kuitenkaan pyri kaiken selittävään synteesiin, kuten esimerkiksi Yuval Noah Harari tai Jared Diamond, vaan haastavat ajatuksen siitä, että synteesiin pyrkiminen olisi järkevää suhteessa siihen, kuinka moninaisia ihmiskunnan historia ja nykyisyys ovat.
Kirjan nimi on siis enemmän vitsi kuin sisällön kuvaus, valtavasta kulttuuristen ja historiallisten esimerkkien määrästä huolimatta.
Teos on myös hauska. Se on kirjoitettu sarkastisella tyylillä, ja pilkan annetaan viuhua niin menneisyyden kuin nykyisyydenkin nimekkäiden kirjoittajien suuntaan, Jean-Jacques Rousseausta alkaen.
Kääntäjä Anna Tuomikoski on onnistunut välittämään alkutekstin kepeyden ja tehnyt teoksesta sujuvaa luettavaa suomalaislukijalle. Kieli on epämuodollista ja käyttää letkeästi suomenkielisiä ilmaisuja (esim. “sama homma”, “maailman tappiin asti”), mikä jouhevoittaa lukukokemusta.
Muutos ja menneisyyttä koskeva tieto
Alussa oli… on häpeämättömän yhteiskunnallinen kirja. Sen pyrkimyksenä on tuoda suuren yleisön saataville tietoa, jota voi käyttää poliittisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa, ja kenties myös luoda uusia ideoita tiedon pohjalta.
Suurinta osaa teoksen tarjoamasta tiedosta ei nimittäin ole yleisesti saatavilla muualla kuin tutkimusartikkeleissa ja akateemisissa julkaisuissa.
Kirjan sävy on optimistinen. Se vyöryttää eteen valtavan määrän kulttuurisia ja historiallisia esimerkkejä siitä, miten eri tavoin yhteiskuntia, varallisuutta ja oikeutta on järjestelty ihmislajin historian aikana.
Niinpä tämä nykyinen maailmantilanteemme, jossa ilmastonmuutos uhkaa, kapitalismi tuottaa globaalia eriarvoisuutta, ja jossa geopoliittista valtaa kahmitaan aseellisin ja autoritaarisin keinoin, alkaa kirjan esimerkkien valossa näyttää vain yhdeltä mahdolliselta tavalta järjestää asiat.
Ihminen on utelias, luova ja kekseliäs eläin, jonka ei tarvitse olla jumissa tietyssä yhteiskunta- ja valtajärjestelmässä. Muutos kuitenkin on kuviteltava, ennen kuin se pystytään tekemään.
David Wengrow on Lähi-Idän ja Afrikan esihistoriaan perehtynyt vertailevan arkeologian professori, David Graeber puolestaan oli arvojen tutkimukseen keskittynyt antropologian professori, joka tunnettiin myös anarkistina ja kapitalismin kriitikkona. Teos ehti valmistua juuri ennen Graeberin kuolemaa vuonna 2020. Alkusanoissa Wengrow kertoo, että kirjalle suunniteltiin useita jatko-osia, mutta Graeberin kuoleman jälkeen vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Wengrow jatkaisi projektia yksin.
Toimitus
- Toimittaja: Heikki Wilenius
Luettavaa
- David Graeber & David Wengrow: Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia. Kääntäjä: Anna Tuomikoski. Teos 2022.
