Ruokalähettien huonot työehdot ja turvaton asema näennäisyrittäjinä ovat herättäneet laajaa tyrmistystä sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi perusteellisen artikkelin. Siinä kuvataan miten alihankkijat ja yksityiset tahot riistävät lähettejä, joilla ei ole omaa työntekoon oikeuttavaa käyttäjätiliä alustoille, joiden kautta yritykset antavat läheteille kuljetuksia.
Yritykset, kuten Foodora ja Wolt väittävät, että ne välittävät tilauksia, mutta eivät työllistä lähettejä. Myös entinen työministeri ja nykyinen toimitusministeri Timo Harakka kirjoitti aiheesta Facebook-päivityksessään. Bertolt Brechtin näytelmää siteeraavassa tekstissä Harakka vaatii ruokaläheteille työsuhteita. Työsuhteet takaisivat läheteille tietyn perusturvan, kuten sairaslomat, ja poistaisivat näennäisyrittäjyyden mahdollistaman hyväksikäytön.
Kiinnitin Harakan vaatimuksiin huomiota, sillä olimme Justice4Couriers-kampanjan kautta puhumassa hänelle aiheesta heinäkuussa 2019. Tuolloin Harakka oli juuri aloittanut kautensa työministerinä, lähettien työolojen epäkohdista alkanut kampanja oli toiminut jo vuoden ja saanut huomiota mediassa. Vasta muodostettu Antti Rinteen hallitus oli kirjannut ohjelmaansa estää työsuhteiden naamioimisen joksikin muuksi.
Kun keskustelimme Harakan kanssa, antoi hän kuitenkin ymmärtää, ettei ruokaläheteille saa työsuhteita noin vain. Kampanjassa toimivan toverini kera mietimme, että jos keskustavasemmistolaisen hallituksen työministeri suhtautuu asiaan näin, asia tuskin etenee. Ja neljä vuotta ja yhtä hallituskautta myöhemmin ruokalähettien huono turva puhuttaa edelleen.
Harakan paatoksellista tekstiä lukiessani jäin pohtimaan kieli- ja semioottisia ideologioita Papua-Uudessa-Guineassa, jossa olen tehnyt antropologista tutkimusta. Karkeasti ottaen kieli-ideologia tarkoittaa ihmisten käsitystä kielestä, sen toiminnasta ja vaikutuksista. Semioottinen ideologia puolestaan tarkoittaa käsitystä merkityksistä, niiden välittämisestä ja muodostumisesta.
Tehdessäni tutkimusta Papua-Uuden-Guinean Itä-Pomiossa asuvien mengenien parissa huomasin, että ihmiset olivat usein hyvin haluttomia kertomaan suunnitelmistaan. Kerran kysyin isäntäperheeni äidiltä, vanhalta mengen-naiselta, että suunnitteleeko hän seremoniaa, koska hän oli juuri istuttanut tavallista suuremman puutarhan. Mengenien seremonioissa nimittäin jaetaan ja annetaan lahjaksi suuria määriä ruokaa, jota puutarhoissa viljellään. Äiti vain tuhahti, ja myöhemmin isäntäperheeni veli kertoi minulle, että eiköhän äiti suunnittele sellaista, mutta tällaisesta ei puhuta etukäteen.
Suunnitelmia ei kerrota suureen ääneen pelossa, etteivät ne onnistuisikaan. Muut kyllä näkevät ja ymmärtävät, kun ruoka on kypsynyt ja se voidaan jakaa lahjana.
Tämä liittyy Uudessa-Guineassa tyypilliseen semioottiseen ideologiaan, jossa kiinnitetään huomiota siihen miten ja missä muodossa sosiaaliset suhteet aineellistuvat. Esimerkiksi mengeneillä sukulaisuus ei ole vain abstrakti suhde, vaan siihen liittyy käytäntöjä, kuten arkinen asioiden jakaminen, apu ja juuri seremonialliset lahjat. Ne paitsi aineellistavat sukulaisuussuhteet, niin myös viestivät ja merkitsevät niitä. Jaettu ruoka on kouriintuntuva merkki suhteesta, siinä missä puhe on halpaa ja helposti pyörrettävissä.
Kun luin entisen työministerin taidokkaasti kirjoittamaa ja tunteisiin vetoavaa Brecht-pastissia siitä miten ruokalähettien on saatava työsuhteet, minun tuli ikävä Itä-Pomion isäntäperheeni äitiä, joka vähin äänin korjasi puutarhansa sadon ja järjesti lapsenlapselleen initiaatioseremonian, jossa hänen kasvattamansa ruoka jaettiin sukulaisille. Kunpa suomalaisessa politiikassa teot puhuisivat sanoja enemmän.
Lukemista
- Bashkow, Ira 2006. The Meaning of Whitemen: Race and Modernity in the Orokaiva Cultural World. Chicago: University of Chicago Press.
- Khan, Miriam 1994. Always Hungry, Never Greedy: Food and the Expression of Gender in a Melanesian Society. Prospect Heights: Waveland Press.
- Stasch, Ruper 2009. The Society of Others: Kinship and Mourning in a West Papuan Place. Berkeley: University of California Press.
- Tammisto, Tuomas 2016. Sukulaisuus on kovaa työtä: Ruoka, huolenpito ja sukulaisuus mengenien keskuudessa. Teoksessa Katja Uusihakala & Matti Eräsaari (toim.). Ruoan kulttuuri: Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Wilenius, Heikki 2020. Routine Work: Authorizing Representation in East Javanese Regional Politics. Helsinki: University of Helsinki.
