Hyviä uutisia Amazoniasta! Yle uutisoi elokuussa Ecuadorissa järjestetystä kansanäänestyksestä, jossa aloite öljy- ja kaivostoiminnan kieltämisestä n. 10 000 neliökilometrin laajuisen Yasunin kansallispuiston alueella saavutti lähes 59 prosentin kannatuksen.
Ecuadorissa työskentelevänä tutkijana itseäni kummastuttaa, kuinka monesti Yasuni pitää julistaa suojelualueeksi. Alkuperäiskansojen oikeudet takaava kansainvälinen ILO 169 -sopimus ratifioitiin maassa jo 2001. Luonnon oikeudet kirjattiin maan perustuslakiin vuonna 2009.
Silti maan hallitus on säännöllisesti avannut Yasunin öljyntuotannolle. Oli vallassa vasemmisto tai oikeisto, sademetsän puolustaminen jää lopulta alkuperäiskansojen taisteluksi valtiota vastaan.
Kesäkuussa 2022 ystäväni Ecuadorin sademetsäyhteisöistä valmistelivat maanlaajuista protestia. Presidentti Guillermo Lasso oli avannut alkuperäiskansa-alueita öljynporaukselle, joten alkuperäiskansaliike tukki kaikki keskeiset moottoritiet halvaannuttaen maan 18 päiväksi.
Protestoijien keskeinen vaatimus alkuperäiskansojen alueellisen itsemääräämisoikeuden takaamisesta johti nyt voitettuun kansanäänestykseen. Liikkeen toinen vaatimus, josta Suomessakin uutisoitiin, saattaa kummastuttaa ympäristöaktivisteja. He vaativat polttoaineen hinnan laskemista.
Alkuperäiskansatutkijat Eve Tuck ja Wayne Yang argumentoivat, että kolonialististen rakenteiden purku vaatii konkreettisia tekoja, kuten alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden laajentamista alueellisiin luonnonvaroihin.
Mikäli valtio pidättää nämä oikeudet, on voitot oikeussaleissakin turvattava kaduilla marssien. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, sillä sademetsä on asukkailleen koti. Sen muodostavat niin ihmiset, eläimet, kasvit kuin henget.
Kanssaolioiden tarpeet ovat päällekkäisiä ja riitoja riittää. Sovinnot edellyttävät kohtuutta. Kanootin perämoottorin täyttäminen edullisesti on kohtuullista. Kodin hävittäminen öljykentän tieltä on kohtuutonta. Amazonia on aina ollut asutettu. Se on suhteiden rihmastosta kumpuava elämä.
Antropologiassa tämä elämä tunnetaan kichwankielisenä sumak kawsay -käsitteenä. Termin espanjankielinen käännös, buen vivir, “hyvä elämä”, nousi 2000-luvun lopulla Ecuadorin sekä Bolivian virallisiksi vaihtoehtoisen kehityspolitiikan linjauksiksi.
Muutospotentiaalistaan huolimatta linjaukset olivat lopulta pettymys. Akatemiatutkija Eija Ranta on käsitellyt tutkimuksessaan, kuinka valtion instituutioihin siirtyessään sumak kawsay on mukautunut talouskasvun aatteen raameihin.
Niin Ecuador kuin Bolivia nojaavat taloudessaan edelleen uusiutumattomien luonnonvarojen vientiin. Rahavirrat suunnattiin muutamia vuosia perinteikkään vasemmistolaisiin hyvinvointihankkeisiin.
Kichwafilosofi Tito Merino oli myös pettynyt Ecuadorin valtion toimintaan, kun keskustelimme keväällä 2022. Yhdessä totesimme, että sumak kawsay täytyy kääntää uudelleen, jotta sen merkitys välittyisi Amazonian ulkopuolelle.
Uuden käännöksen keskiöön kuuluu kaikkien sademetsän olentojen välinen vuoropuhelu. Elämä ei ole luonnostaan hyvää, vaan sen arvo syntyy vaikeiden neuvotteluiden tuloksena. Valtion resurssikolonialismi kiistää nämä neuvottelut sanellen oman luonnonvaroista puhuvan totuutensa.
Amazonian menestyksekäs suojelu kumpuaa alkuperäiskansojen oikeudesta määritellä oma elämänsä, vaikka polttoaineen rooli sen osana voi yllättää liittolaiset.
Lukemista
- Eija M. Ranta, 2018: Vivir Bien as an Alternative to Neoliberal Globalization: Can Indigenous Terminologies Decolonize the State? (Rethinking Globalizations). Routledge.
- Eve Tuck ja K. Wayne Yang, 2012: Decolonization Is Not a Metaphor. Decolonization: Indigeneity, Education & Society 1(1).