Tutkimuseettinen ennakkoarviointi on selvästi yleistynyt, ja sitä tarvitaan yhä useampiin tutkimushankkeisiin. Millaista on laatia eettistä ennakkoarviota isossa kansainvälisessä EU-rahoitteisessa konsortiohankkeessa, jossa on soviteltava yhteen eri maiden erilaisia arviointiprosesseja ja -käytänteitä? Ainakin käy ilmi, että EU:n vaateet tutkimuksen eettisyydestä, tietoturvasta ja avoimuudesta ovat osin ristiriidassa keskenään.
Ihmistieteiden eettisyydestä on alettu huolehtia viime vuosina ennakkoarviointikäytännön avulla. Siinä tutkija hakee uudelle projektilleen lausuntoa oman yliopistonsa eettiseltä toimikunnalta. Toimikunnan jäsenistö koostuu eettisiin kysymyksiin perehtyneistä eri oppiaineiden tutkijoista ja opettajista.
Kun aloitimme työskentelyn Euroopan komission rahoittamassa (Horizon-RIA) Decision making of aspiring (re)migrants to/within the EU: The case of labour market-leading migrations from Asia (AspirE) -hankkeessa, saimme huomata, kuinka hankalaa eri maiden eettisen ennakkoarvioinnin prosessien yhteensovittaminen on. Haasteisiin kuuluivat tutkimuseettisen pohdinnan lisäksi tietosuojalainsäädännön edellyttämät asiakirjat, joiden laatiminen kansainvälisissä tutkimuskonsortioissa voi mutkistaa ja hidastaa usein aikaavievää ennakkoarvioprosessia entisestään. Lisäksi tietoturvaan ja tutkimusetiikkaan liittyvät näkökohdat ja EU:n vaade aineistojen avoimuudesta ovat jo lähtökohtaisesti osin ristiriidassa keskenään.
AspirE-hankeessa tutkimme etelä-, itä- ja kaakkoisaasialaisia Eurooppaan suuntaavia siirtolaisia ja muuttoa harkitsevia henkilöitä. Tutkimuksen painopiste on maiden rajat ylittävään liikkuvuuteen liittyvissä virallisissa ja henkilökohtaisissa päätöksentekoprosesseissa siirtolaisten lähtömaassa ja Euroopassa.
Hankkeessa haastatellaan sekä siirtolaisia että asiantuntijoita. Lisäksi tehdään analyysiä erilaisista maahanmuuton säädöksistä ja dokumenteista sekä kerätään videopäiväkirjoja, ryhmähaastatteluita ja visuaalista materiaalia siirtolaisten verkostoista. Aineisto ja metodit ovat siis erityisen moninaiset, mikä moninkertaistaa hankkeen eettisten kysymysten määrän.
Missä tapauksissa ennakkoarvio vaaditaan?
Suomen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) suositusten mukaan eettistä ennakkoarviota tarvitaan esimerkiksi silloin, kun puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen, kun tutkittaville esitetään poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä. Ennakkoarvio on tehtävä myös silloin, kun tutkimuksesta saattaa aiheutua normaalin arkielämän rajat ylittävää haittaa tai kun tutkimuksen toteuttaminen voi tarkoittaa turvallisuusuhkaa tutkittavalle, tutkijalle tai näiden läheisille.
Lisäksi eettistä arviointia edellytetään, mikäli tutkimuksessa ei noudateta tietoon perustuvan suostumuksen periaatetta (esimerkiksi jos tutkittavia on mahdoton informoida) tai tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman näiden huoltajien erillistä suostumusta tai informointia (jos esimerkiksi aihe on sellainen, että alaikäiset eivät halua vanhempiensa tietävän siitä).
Ennakkoarviointi tarvitaan myös silloin, kun tutkimuksen julkaisufoorumi, rahoittaja tai kansainvälinen yhteistyötaho sitä edellyttää. Vaikuttaa siltä, että yhä useampi rahoittaja ja julkaisija on alkanut vaatia ennakkoarviointia riippumatta siitä, kuinka arkaluontoisia tutkimusaihe ja -asetelma todellisuudessa ovat.
Eettiset vaatimukset ovat paikoin ylimitoitettuja
Vaikka eettinen ennakkoarviointi on ollut suhteellisen pitkään käytössä esimerkiksi lääketieteessä ja kokeellisessa psykologiassa, monella muulla tieteenalalla se on melko uusi vaatimus. Tämän seurauksena sen vaateet ja käytänteet näyttäisivät vielä hakevan vakiintumista ja yhtenäisyyttä.
Toisinaan muodolliset eettiset vaatimukset myös uhkaavat tehdä tutkimuksen toteuttamisesta niin monimutkaista, ettei kyse ole enää mielekkäästä vuorovaikutuksesta tutkittavien kanssa.
Esimerkkinä ylimitoitetuista vaatimuksista pohjoismainen kollega tiesi kertoa, että tunnettu kansainvälinen tieteellinen julkaisu oli pyytänyt nähtäväkseen eettisen ennakkoarvioinnin lisäksi tutkittavien allekirjoittamat suostumuslomakkeet, mikä puolestaan rikkoo tärkeää eettistä periaatetta tutkittavien anonymiteetistä.
Iso-Britanniassa eettinen arviointi taas on pakollinen myös opiskelijoiden empiirisille kurssitöille, ja opettajat joutuvatkin käyttämään huomattavan paljon työaikaansa opiskelijoiden lausuntopyyntöjen käsittelemiseen.
Monessa maassa eettinen ohjeistus vaatii myös allekirjoitettuja suostumuslomakkeita. Jotkut tutkimusaiheet ovat kuitenkin sellaisia, etteivät osallistujat halua paljastaa oikeita nimiään tai eivät ainakaan halua, että nämä tiedot arkistoidaan.
Tutkimuseettisten kysymysten saamaa huomiota voi pitää tervetulleena kehityksenä. Takana ovat toivottavasti ajat, jolloin tutkija marssi tutkittavien luo, kokosi aineistonsa ja katosi jättäen nämä epätietoisiksi tutkimuksen tarkoituksesta ja aineiston käytöstä – tutkittavan oikeuksista, henkilötietojen käytöstä ja aineiston elinkaaresta puhumattakaan.
Tieteenalasta riippumatta jokaisen yksittäisen tutkijan on syytä harjoittaa syvällistä ja laajaa eettistä pohdintaa jokaisessa tutkimuksen vaiheessa. Toisaalta esimerkiksi etnografista tutkimusta harjoittavien tutkijoiden huolena on ollut, miten soveltaa melko jäykkiä etiikkaan liittyviä muodollisia vaatimuksia ja tietosuoja-asetuksia tutkimuskentän muuttuvissa ja ennakoimattomissa tilanteissa.
Eettistä pohdintaa GDPR:n ehdoilla
Jokainen eettisen ennakkoarvioinnin lausuntopyynnön laatinut tutkija tietää, että sen tekeminen voi olla aikaa vievää ja vaativaa pinnistelyä.
Laaja-alaisen ja samalla yksityiskohtaisen eettisen pohdinnan ja erilaisten skenaarioiden ennakoimisen lisäksi on muun muassa osattava miettiä tutkimuksen mahdolliset riskit ja niiden oletettavat vaikutukset. Tärkeä osa tätä on aineistonhallintasuunnitelma, jossa kuvataan aineiston elinkaari tutkimuksen suunnitteluvaiheesta aina mahdolliseen pitkäaikaissäilytykseen saakka.
Erityistä päänvaivaa voi tuottaa eettisessä ennakkoarvioinnissa keskeinen EU:n yleinen tietosuoja-asetus, GDPR, jossa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Tutkimuksessa nimittäin kaikki henkilötietoihin kohdistuvat toimenpiteet suunnittelusta keräämiseen, käsittelyyn ja henkilötietojen poistamiseen ovat henkilötietojen käsittelyä. Henkilötiedoksi määritellään nimen, yhteystietojen ynnä muun lisäksi myös esimerkiksi haastateltavan ääni, joka tallentuu tutkijan laitteelle.
Aivan uusia haasteita ennakkoarvioinnin laatiminen saa AspirE:n kaltaisessa isossa kansainvälisessä tutkimusprojektissa, jossa eettiset kysymykset on ratkaistava yhdessä huomioiden eri yliopistojen ja maiden erilaiset käytännöt.
Myös GDPR:n soveltaminen laajassa hankekonsortiossa tuottaa omat haasteensa. Tietosuoja-asetuksessa on määritelty erilaisia rooleja, joiden haltijat ovat vastuussa henkilötietojen käsittelystä. Keskeisin niistä on rekisterinpitäjä, joka “määrittää henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot” ja on vastuussa esimerkiksi tutkimuksen tietosuojaa koskevista ratkaisuista.
Tutkijan omassa projektissa rekisterinpitäjä on joko tutkija itse tai hänen suomalainen kotiyliopistonsa. Kansainvälisessä konsortiossa puolestaan rekisterinpitäjiä saattavat olla yksittäisen tutkijan sijaan kaikki tutkimusprojektiin osallistuvat organisaatiot. Tämä tekee tilanteesta usein huomattavan monimutkaisen. AspirE-hankkeen yhdestätoista mukana olevasta maasta kuusi sijaitsee Euroopassa, viisi Aasiassa. Rekisterinpitäjiä taas on kolmetoista, koska joissain projektimaissa on mukana kaksi instituutiota.
Yliopistojen vaatimukset vaihtelevat
Vuoden 2023 alussa alkaneen AspirE -hankkeen tutkimuskumppanien ensimmäinen tehtävä oli hankkia projektin kullekin maakohtaiselle alaprojektille eettinen arvio. Tampereen yliopistossa, kuten suomalaisissa yliopistoissa yleisestikin, toimii eettinen toimikunta. Lausuntopyyntö laaditaan toimikunnan ohjeiden mukaan ja toimikunta antaa siitä lausunnon.
Me hankkeessa mukana olevat Tampereen yliopiston tutkijat saimme pian huomata, että eri maiden käytänteet erosivat toisistaan huomattavasti. Pelkästään Euroopassa sijaitsevien yhteistyöyliopistojen eettiset ennakkoarviot vaihtelivat muutaman sivun rasti ruutuun -tyyppisistä lomakkeista Tampereen kymmenien sivujen mittaiseen ja eri osioita sisältävään dokumenttiin.
Suomen alahankkeen eettinen lausuntopyyntö oli 74 sivun mittainen. Pituutta tekstille toi se, että Tampereen yliopiston eettinen toimikunta esimerkiksi edellyttää, että lausuntopyynnössä on vapaamuotoisesti pohdittu tutkimukseen liittyviä eettisiä näkökohtia ja ratkaisuja mahdollisiin haasteisiin.
Monessa muussa maassa eettinen lausuntopyyntö ei sisällä tämänkaltaista refleksiivistä pohdintaa, vaan kyse on ennen kaikkea formaalien lakiteknisten vaateiden noudattamisesta.
Lisäksi eettinen ennakkoarvio Suomessa nojaa paljolti tutkittavien henkilötietojen asianmukaiseen ja lailliseen käsittelyyn. Näin ollen, siinä missä juridisesti velvoittava GDPR on Suomessa osa eettistä ennakkoarviota, useissa muissa maissa eettinen ennakkoarvio ja GDPR:n edellyttämät asiakirjat on erotettu toisistaan.
GDPR:n mukaisesti Tampereen yliopiston ennakkoarvioinnissa esimerkiksi kiinnitetään erityistä huomiota siirrettävän aineiston pseudonymisointiin eli siihen että aineistossa esiintyvien ihmisten, paikkojen ynnä muiden nimet on muutettu ja varmistetaan, että tutkimusaineiston siirto EU-maiden sisällä (puhumattakaan EU:n ulkopuolisiin maihin) on tietoturvallista – onhan kyseessä henkilötietojen prosessointi.
Koska AspirE-hankkeessa tutkimusprojektin kaikilla yhteisrekisterinpitäjillä on pääsy pseudonymisoituun tutkimusaineistoon, EU-alueen ulkopuolella toimivien yhteisrekisterinpitäjien kanssa tuli laatia Euroopan komission vakiolausekkeet (SCC). Niillä vakuutetaan, että EU-alueen ulkopuolelle tapahtuvassa tiedonsiirrossa noudatetaan EU:n tietosuojalainsäädännön kriteereitä.
Tampereen yliopistossa myös vaadittiin tarkkaa pohdintaa siitä, miten aineistoa teknisesti siirretään yliopistosta toiseen ja miten se eri yliopistoissa tallennetaan ja säilytetään. Monien muiden maiden yliopistojen eettiset toimikunnat eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita teknisistä yksityiskohdista, vaan niille riitti, että aineiston siirtoon ja säilytykseen luvattiin käyttää tietoturvallisia kanavia.
Edellä kuvatuista Tampereen yliopiston vaatimuksista seurasi se, että konsortio joutui – monesti Tampereen yliopiston pyynnöstä – laatimaan nopeutetulla aikataululla yhteisrekisterinpitäjyyttä osoittavien sopimusten lisäksi muiden muassa yhteiset tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin (DPIA) ja aineistonhallintasuunnitelman (DMP). Näiden dokumenttien laadinnassa yliopiston lakitiimiä tarvittiin avuksi moneen kertaan, ja eri yliopistojen juristit myös keskustelivat sanamuodoista keskenään.
Pseudonymisointia vai anonymisointia?
Myös tutkimustiedotteiden ja suostumuslomakkeiden laatiminen osoittautui haastavaksi. Tampereen yliopistossa on tärkeää, että nämä dokumentit on laadittu siten, että osallistujat voivat ne helposti ymmärtää ja että ne eivät ole liian pitkiä.
Monen muun maan yliopisto taas tuntui ottavan lähtökohdaksi sen, että lakiteknisesti lomakkeissa on mainittu kaikki mahdollinen – vaikka se tarkoittaisi sitä, että teksteistä tulee pitkiä ja vaikeatajuisia.
EU:n komission suositusten mukaan suuri osa AspirE-hankkeen aineistosta on tarkoitus anonymisoida ja tehdä avoimeksi projektin päättymisen jälkeen. Saimme kuitenkin huomata, että pseudonymisoinnin ja anonymisoinnin ero on monelle tutkijalle epäselvä. Sen sijaan yliopistojen lakitiimit ovat tarkkoja näiden eroista.
Pseudonymisoinnissa nimet, paikat ynnä muut on muutettu, mutta tutkittava itse ja hänen lähipiirinsä saattavat tästä huolimatta tunnistaa tutkittavan aineistosta. Anonymisoitu aineisto taas tarkoittaa, ettei kukaan – ei edes tutkittava itse – pysty tunnistamaan tutkittavaa. Onkin tärkeä huomioida, että tutkimusaineiston anonymisointi vaatii koulutusta ja aikaa.
Kokonaan toinen kysymys on, miten hedelmällistä on analysoida avointa mutta täysin anonymisoitua laadullista tutkimusaineistoa, josta konteksti on häivytetty. Erityisen kyseenalaiselta se tuntuu projektissa, jonka rahoitus on myönnetty soveltavaan tutkimukseen, jossa keskeisiä ovat juuri tämän hetken tilanteet ja rakenteet.
Eettistä lausuntopyyntöä laatiessamme saimmekin todeta, että komission vaatimat eettiset toimintatavat, tietoturvan noudattaminen ja yksityisyyden suojaaminen sekä toisaalta komission vaatimukset avoimesta datasta ovat usein lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään. EU:n eri toimijoilla voi olla myös erilainen käsitys lausunnon luonteesta kuin yliopistojen toimikunnilla. Kysehän on lausunnosta, ei luvasta.
Hitaasti ja yhdessä hyvä tulee
Kansainvälisessä projektissa työskentelevän tutkijan on noudatettava voimassa olevan (eurooppalaisen ja kansallisen) lainsäädännön lisäksi oman organisaationsa tutkimusta koskevia tietosuojaohjeita. Koska eri maiden yliopisto-organisaatioiden ohjeet ja toimintatavat poikkeavat usein ainakin jossain määrin toisistaan, näistä on kansainvälisessä konsortiossa neuvoteltava moneen kertaan.
Kansainvälistä yhteistyötä varten ei ole olemassa yhtenäistä mallia, vaan yhteistyö on aina tapauskohtaista. Lisäksi se vaatii eettisten periaatteiden arvioinnissa avointa lähestymistapaa ja joustavuutta, sillä huomioon on otettava muiden muassa yhteistyötahojen toimintatavat, kansalliset arvot ja poliittinen tilanne.
Yhteistyö onkin monella tapaa sekä tieteellistä että eettisten periaatteiden arvioinnin diplomatiaa.
Eettisen lausuntopyynnön laatiminen vei Suomen tiimiltä lopulta kolme kuukautta. Saimme toistuvasti peräänkuuluttaa edellä mainittujen suunnitelmien, asiakirjojen ja sopimusten huomioon ottamista ja laatimista.
Ongelma ei niinkään aina ollut se, etteikö näitä dokumentteja ollut hankkeen ylätasolla huomioitu. Esimerkiksi tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi (DPIA) ja aineistonhallintasuunnitelma (DMP) oli suunniteltu tehtäviksi projektin ensimmäisten kuukausien aikana. Aikataulu oli kuitenkin myöhäinen Tampereen tiimille, joka olisi tarvinnut kyseiset dokumentit jo aivan projektin alussa eettisen ennakkoarvion laatimiseen.
Suomalaisiin käytäntöihin verrattuna vaikuttaakin siltä, että monissa muissa maissa suhtautuminen eettisiin ja henkilötietoja koskeviin kysymyksiin on paremminkin reaktiivinen kuin Suomen tapaan proaktiivinen.
Siinä missä monissa maissa esimerkiksi tietoturvaan liittyviä kysymyksiä pyritään ratkaisemaan sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu, Tampereen yliopistossa sovelletussa ennakkoarviokäytännössä lähtökohtana on huomioida ja ratkaista nämä kysymykset ennakolta. Käytännössä tämä tarkoitti AspirE-projektissa sitä, että Tampereen tiimi oli jatkuvasti vaatimassa ja kiiruhtamassa dokumentteja, joita konsortion johtaja oli suunnitellut tehtävän myöhemmin.
AspirE-hankkeen tutkimussuunnitelmassa eettisen ennakkoarviointien hankkimiseen oli varattu vain pari kuukautta, mutta lopulta prosessi pitkittyi huomattavasti. Tampereen yliopisto päätyi olemaan se konsortiopartneri, jonka eettinen arviointiprosessi hidasti koko konsortion toimenpidesuunnitelman toteutumista.
Yhdeksi ongelmaksi muodostui se, että muutamat muut maat ehtivät jo hakea eettisen lausuntonsa omista yliopistostaan dokumenteilla, jotka Tampereen yliopiston ohjeiden mukaan edellyttivät vielä uudelleenmuotoilua. Hankepartnerit joutuivat sitten hakemaan omilta eettisiltä toimikunniltaan muutoksia jo saamiinsa päätöksiin, mikä tuotti lisätyötä ja turhautumista.
Tampereen yliopiston eettinen ennakkoarvio valmistui lopulta pari kuukautta myöhässä.
Mitä opimme tästä kaikesta?
Huolellinen valmistautuminen kannattaa. Koimme usein olevamme vaativa ja hankala yhteistyökumppani, mutta lopulta saimme kiitosta siitä, että monet asiat suunniteltiin ja hoidettiin heti hankkeen alkumetreillä huolellisesti ja kattavasti.
Vaikka kaikkea ei ole mahdollista huomioida etukäteen, on jo kansainvälistä hanketta suunniteltaessa syytä olla jotakuinkin selvää, mitkä kunkin osallistujamaan kansalliset sekä yliopiston tutkimuseettiset käytänteet ovat niin teoriassa kuin käytännössä.
Lisäksi on hyvä olla tietoinen siitä, millainen ymmärrys kullakin osallistujataholla on eettisiin kysymyksiin ja tietoturvaan liittyen sekä millaiset resurssit niillä on ratkaista näitä kysymyksiä käytännössä.
GDPR:n noudattaminen ja erilaisten lakiteknisten dokumenttien laatiminen edellyttävät lakijargonin ymmärtämistä ja soveltamista. Siksi on tärkeää, että projektin alusta lähtien mukana on henkilöitä, kuten yliopiston tietosuojavastaava, jotka osaavat kääntää ohjeistuksia tutkijan ymmärtämälle kielelle. Suomessa tällaista tukihenkilöstöä on yliopistoissa usein käytettävissä, mutta muualla tilanne ei välttämättä ole sama tai näiden ihmisten tavoittaminen on hankalaa ja aikaavievää.
Opimme ehdottomasti myös sen, että isossa kansainvälisessä hankkeessa eettisten lausuntopyyntöjen valmistelemiseen ja lausuntojen saamiseen on varattava riittävästi aikaa. Ei ole realistista olettaa, että empiirisen aineiston keruu voidaan aloittaa parin kuukauden kuluessa rahoituksen alkamisesta, sillä aineistonkeruuta ei saa aloittaa ennen kuin eettinen lausunto on saatu. Lisäksi aineiston käsittelyyn ja siirtoon liittyvät näkökohdat ovat usein monimutkaisia, ja niiden ratkaiseminen vie aikaa.
Sisällöllisiä ja lakiteknisiä dokumentteja edellytetään paljon, ja näihin kaikkiin tarvitaan kommentteja kaikilta yhteistyöinstituutioilta ja heidän lakitiimeiltään – joskus useampaankin kertaan ennen näiden yhteistä hyväksymistä.
Lisäksi turvallisten tiedonsiirtokäytäntöjen varmistaminen edellyttää yleensä yhteistyötä yliopiston monesti kiireisen IT-osaston kanssa. Eettiset toimikunnat taas kokoontuvat omilla aikatauluillaan, mikä aiheuttaa viivästystä, jos tiimi ei ehdi tiettyyn hakuun mukaan, vaan joutuu odottamaan toimikunnan seuraavaa kokousta.
Käytyämme läpi eettisen lausuntopyynnön hakemisen prosessin Tampereen yliopistossa ja koko kansainvälisessä konsortiossa, olemme sitä mieltä, että eettinen ennakkoarviointi on ensiarvoisen tärkeää. Prosessi vie aikaa, vaatii paljon kärsivällisyyttä ja voi tuntua työläältä, mutta sitä ei kannata pelästyä. On ollut äärimmäisen tärkeää, että eettisistä kysymyksistä on keskusteltu tarkasti konsortion eri yhteistyökumppaneiden kesken.
Prosessin aikana moni tutkimusprojektimme sisältöön ja käytännön toteutukseen liittyvä asia on kirkastunut. Eettisiä kysymyksiä ja GDPR:ää koskeva asiantuntijuutemme on myös vahvistunut huimasti, mistä on hyötyä tulevissa projekteissa ja opetuksessa, jossa tutkimuseettiset kysymykset ovat saaneet yhä enemmän tilaa.
Toki on tärkeä muistaa, ettei myönteinen eettinen lausunto toimikunnalta tarkoita, että eettiset kysymykset olisi lopullisesti ratkaistu. Eettisiä näkökohtia tulee pohtia ja huomioida koko tutkimusprojektin ajan.
