Palestiinalaista tatreez-kirjontaa on käytetty asujen, asusteiden ja kodintekstiilien koristeluun. Esteettisyyden lisäksi tatreez kantaa myös poliittisia ja sosiaalisia merkityksiä.
“Historiani on luettavissa mekostani. Uskon mekkooni enemmän kuin uskon akateemikkoihin ja historioitsijoihin”, Wafa Ghnaim kirjoittaa Tatreez & Tea -kirjansa esipuheessa.
Palestiinalainen tatreez-kirjonta (تطريز) on vuosisatoja vanhaa kansantaidetta, jota on perinteisesti käytetty asujen ja asusteiden koristeluun. Koska kirjaillut mekot olivat kulutustavaraa, ne eivät säilyneet vuosisatoja. Vanhimmat palestiinalaiset mekot esimerkiksi The Palestinian Museumin kokoelmissa ovat 1800-luvun loppupuolelta. Vaatteiden lisäksi kirjontaa käytettiin kodintekstiilien, kuten tyynynpäällisten ja pöytäliinojen, koristeluun.
Tatreezin tekniset säännöt ja esteettiset standardit siirtyvät yleensä äideiltä tyttärille. Ghnaim korostaa tatreezin merkitystä tarinankerronnan välineenä. Kirjonta oli naiserityinen tapa siirtää tietoa sukupolvelta toiselle ennen luku- ja kirjoitustaidon yleistymistä. “Palestiinalaisnaiset kirjovat kuvioita, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Jokainen kuvio kertoo tarinan, johon vaikuttavat ympärillä oleva luonto, kasvit ja historia”, Ghnaim kirjoittaa.
Kullakin tatreez-motiivilla on oma nimensä, joka usein kuvaa sen luontaista mallia (kuten sypressipuu), historiallista kontekstia (pashan teltta) tai motiivin muotoa (vanhan miehen hammas). Yksittäisellä motiivilla voi olla monta muotoa: kuviot voivat erota toisistaan väritykseltään ja kooltaan tai suhteessa muihin kirjottuihin kuvioihin. Kuviot toistuivat yleensä samanlaisina yhden kylän sisällä ja kertoivat kantajansa kuulumisesta paikallisyhteisöön.
1900-luvun alkuun saakka kirjonta tehtiin suoraan paikallisten kutojien valmistamaan kankaaseen. Paikallinen tekstiilituotanto hiipui, kun Palestiinaan tuotiin tekstiilejä Euroopasta brittiläisen mandaatin aikana 1920–1948. Myös aiemmin käytetty, Libanonissa ja Syyriassa valmistettu raakasilkkinen lanka vaihtui 1930- ja 40-luvuilla ranskalaiseen, kehrättyyn DMC coton perlé -puuvillalankaan. Nykyään kirjontaan käytetään kirjontakangasta, joka asetetaan tekstiilin päälle ja poistetaan lopuksi. Ristipisto on käytetyistä pistoista yleisin.
Vuoden 2021 lopussa UNESCO lisäsi palestiinalaisen tatreez-kirjonnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle. UNESCOn mukaan tatreez ei ole vain koriste, vaan se yhdistää ompeleen julkiseen tilaan ja on itsessään taiteen muoto, joka symboloi palestiinalaista historiaa ja identiteettiä. Miehitetyssä Palestiinassa poliittinen konteksti heijastuukin myös tatreeziin.
Intifada-mekko: tatreez poliittisena symbolina
Laura Lambertin mukaan palestiinalaisen tatreez-kirjonnan historia heijastelee alueen poliittisia muutoksia. Ennen vuotta 1948 palestiinalaisten mekkojen kirjonta kertoi alueellisista eroista: väreillä, kuvioilla, pistoilla ja kuvioiden paikalla ilmaistiin paikallista identiteettiä ja kuulumista tiettyihin yhteisöihin ja sukuihin. Esimerkiksi 1800-luvun lopun Ramallahissa kirjonnan päävärinä oli oranssinpunainen, Jaffassa puolestaan väreinä olivat tulen- ja karmiininpunaisen sävyt. Dawaimehin ja Na’anin kylät olivat kuuluisia pienikokoisesta ja tarkasta kirjonnastaan. Maantieteellisen alkuperän lisäksi kuviot kertoivat kantajansa statuksesta ja vauraudesta. Kirjonta ei vielä tuolloin ollut leimallisen poliittista, mutta ympäröivä todellisuus vaikutti esimerkiksi kuvioihin, jotka esittivät osmaniajan ja brittiläisen mandaatin ajan todellisuutta.
Vuoden 1948 Nakbassa sionistit karkottivat 750 000 palestiinalaista kodeistaan. Nakba vaikutti palestiinalaisten elämään kaikilla osa-alueilla, ja muutos näkyi myös tatreez-kirjonnassa. Lamberti kirjoittaa, että pakkosiirrot ja niistä seuranneet taloudelliset vaikeudet vaikuttivat 1950–60 lukujen käsityöperinteeseen: palestiinalaisilla ei tuolloin ollut mahdollisuutta omistautua tatreezille eikä materiaaleja ollut saatavilla.
Vuonna 1967 Israel miehitti Gazan ja Länsirannan sekä Golanin kukkulat. Tatreez-perinne alkoi elpyä sekä tarpeesta korostaa kansallista identiteettiä että kehitysyhteistyöprojektien myötä. Esimerkiksi YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA alkoi tuolloin tarjota työpaikkoja tatreezin parissa. Aiempien paikallisten identiteettien sijaan kirjonta alkoi politisoitua. 1980-luvulla uutena mallina esiintyi “intifada-mekko”, palestiinalaista identiteettiä korostava ja vastarintaan kannustava kirjontatyyli.
Intifada-kirjonnassa esiintyivät kielletyn palestiinalaislipun värit sekä itse lippu. Mekkoon kirjottiin myös poliittisia viestejä ja palestiinalaiselle mytologialle tunnusomaisia kuvioita. Erityisesti pakolaisleireillä perustettiin käsityöyhdistyksiä, jotka myivät tuotteita länsimaihin. Tämä toi kuviointiin länsimaisia vaikutteita. Tatreezin vienti kansainvälisille markkinoille oli sekä keino tienata lisätuloja että hankkia palestiinalaisille kansainvälistä tunnustusta.
Vuoden 1993 Oslon sopimuksen myötä yleistyivät myös seinävaatteet, joihin kirjottiin Palestiinan kartta. Kartoissa toistuivat Palestiinan rajat ennen miehitystä sekä kaupunkien ja kylien arabialaiset nimet. Kartat sijoitettiin kotien keskeisille paikoille.
Historiaa kirjoitetaan tatreeziin myös tänä päivänä. Tatreez & tea -kollektiivin sivuilta löytyvät vuonna 2023 julkaistut, kansanmurhaa vastustavat kirjontakaaviot. Niiden avulla voi kirjoa esimerkiksi lusikan tai vesimelonin. Lusikasta tuli yksi vastarinnan symboleista vuonna 2021, kun kuusi palestiinalaista vankia pakeni israelilaisesta vankilasta lusikoilla tiensä ulos kaivaen. Vesimelonista löytyvät Palestiinan liput värit, ja sitä käytetään globaalisti solidaarisuuden symbolina sensuurin kiertämiseksi.
Tatreez elää myös nykymuodin mukana. Perinteisten mekkojen lisäksi uuden sukupolven palestiinalaiset vaatesuunnittelijat, kuten Nol Collective, kirjovat myös huppareihin ja t-paitoihin luoden uusia tapoja ilmentää ja vahvistaa identiteettiä.
Yhteisöllisyyttä ja identiteetin rakentamista
Nemat Battah on Suomessa asuva, palestiinalais-jordanialainen muusikko. Hän aloitti tatreez-kirjonnan vasta aikuisena. “Tatreeziin on liittynyt minulle aiemmin surua, koska äitini on kertonut suvussamme kulkeneista tatreez-mekoista, joita hän ei saanut mukaansa.” Nematin äiti on kotoisin Gazasta, jonne perhe ei miehityksen takia ole voinut palata vuosikymmeniin.
Israelin hyökkäys Gazaan lokakuussa 2023 sai Nematin aktivoitumaan tatreezin parissa. “Tatreez toi minulle lohtua ja auttoi minua käsittelemään tunteitani. Aloitin katsomalla videoita ja lukemalla kirjoja, mutta päädyin myös kirjomaan yhdessä äitini kanssa.”
Nematin äiti oli oppinut tatreezin omalta äidiltään ja siskoltaan ja ansaitsi sillä tuloja 1960-luvun lopun Gazassa, jossa UNRWA työllisti ihmisiä kirjonnan parissa. “Äidilleni tatreez oli tapa säästää rahaa koulutusta varten. Yhtä mekkoa kirjoi samanaikaisesti useampi henkilö, joten siihen liittyi myös sosiaalinen aspekti. En usko, että he ovat ajatelleet tatreezia kulttuurisen vastarinnan muotona, sillä sota-aikana ihminen keskittyy vain selviytymään.”
Nematille tatreez on sekä tapa käsitellä tunteita että konkreettinen teko kulttuurin säilyttämisen puolesta. “Tällä hetkellä kirjon erityisesti gazalaisia kuvioita.”
Kenen tatreez?
Kulttuuriperinnöstä puhuttaessa nousevat usein esille myös kysymykset kulttuurisesta omimisesta. Kenelle tatreez kuuluu, kuka sitä saa tehdä ja käyttää? Reetta Humalajoki kirjoittaa, että kulttuurinen omiminen voi asuttajakolonialismin uhkaamille kansoille merkitä sulauttamista valtaväestöön tai johtaa alistettujen kansojen kulttuurien esittämiseen kuolleina tai keksittyinä, sadunomaisina.
Vuonna 2021 Israelissa järjestetyssä Miss Universum -kilpailussa osallistujat pukeutuivat tatreez-kirjottuihin palestiinalaismekkoihin ja valmistivat palestiinalaisia ruokia. Tapahtuma oli kuitenkin brändätty israelilaisen kulttuurin esittelyksi. Muun muassa yhdysvaltalainen ihmisoikeusjärjestö Jewish Voice for Peace tuomitsi tapauksen kulttuuriseksi varkaudeksi, ja kirjottuihin mekkoihin pukeutuneet palestiinalaisnaiset järjestivät Länsirannalla mielenosoituksia kulttuurista omimista vastaan.
Vuonna 2024 tatreez-piirejä näkyy myös Suomessa. Voiko suomalainen ottaa niihin osaa pelkäämättä kulttuurista omimista?
Wafa Ghnaim kannustaa muitakin kuin palestiinalaisia oppimaan, jakamaan ja kunnioittamaan tatreezia: kirjontaa voi opetella tai ostaa, kunhan kirjonnan palestiinalainen alkuperä sekä sen historiallinen ja kulttuurinen konteksti mainitaan. “Haluan opettaa tatreezia myös ei-palestiinalaisille”, Nematkin kertoo. “Luotan siihen, että näillä henkilöillä on kulttuurista sensitiivisyyttä, eivätkä he aio esittää tatreezia omanaan. Me tarvitsemme yhteistyötä nyt enemmän kuin koskaan.”
Omassa työssään representaatiota ja toiseuttavia rakenteita käsitellyt suomalais-palestiinalainen näyttelijä-kirjoittaja Noora Dadu vertaa tatreezin tekemistä vähemmistörepresentaation tekemiseen näyttämöllä: ”On aina parempi, että ne, joista kerrotaan, tekevät tai ovat vähintään mukana tekemässä, varsinkin kun siirrytään kaupalliseen tai julkiseen kontekstiin. Solidaarisuuden eleet ovat kuitenkin tervetulleita. On hienoa, että palestiinalaisten taiteilijoiden ja suunnittelijoiden työt ovat alkaneet nousta laajempaan tietoisuuteen.”
Toimitus
- Toimittaja: Laura Menard
- Podcast-lukija: Maria Karuvuori
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Verkkotaitto: Taru Äkräs
- Kuvitus: kuva 1: Wafa Ghnaim (The Tatreez Institute), kuva 2: Rana Battah.
- Artikkelikuva: The Trustees of the British Museum
Luettavaa
- Ghnaim, Wafa 2018: Tatreez & Tea. Embroidery and storytelling in the Palestinian diaspora.
- Lamberti, Laura 2020: “Palestinian Embroidery, Collective Memory and Land Ownership.” Palestine-Israel Journal of Politics, Economics and Culture. 2020 vol. 25, no 1 & 2, pp. 185–188.
- Lannom, Gloria W. 2003: “Messages in thread: Palestinian embroidery”. Faces: People, Places, and Cultures. Vol 19, issue 9.
- Tirazain: tirazain.com
- UNESCO 2021: “From the Palestinian Bearers of Heritage to the UNESCO’s Representative list of the Intangible Cultural Heritage of Humanity”.
- Weir, Shelagh & Shahid, Serene 1988: Palestinian Embroidery. British Museum Publications Ltd.
- Weir, Shelagh 2009: Palestinian Costume. Arris Publishing Ltd.
