Kuinka varautua krooniseen kuivuuteen? Tätä kysyi Espanjan suurilevikkisin sanomalehti El País etusivun jutussaan maaliskuussa. Myös Yle uutisoi hiljattain maan vesikriisistä.
Kulunut talvi oli Espanjassa lämpimin yli vuosisataan. Joulukuussa 2022 maahan julistettiin pitkäkestoisen kuivuuden tila, joka jatkuu edelleen. Maan pohjois- ja keskiosissa satoi talvella jopa tavanomaista enemmän. Tämä ei kuitenkaan riittänyt paikkaamaan kokonaisvesivarantoja, sillä muualla Espanjassa kuivuus paheni.
Vesivarojen hiipuminen on johtanut kuivuudesta kärsivillä alueilla veden säännöstelyyn. Kataloniassa maatalouden kasteluveden kiintiö puolitettiin, hotellien uima-altaiden täyttö kiellettiin ja asukkaille asetettiin veden päiväkiintiö.
Espanjan vesikriisin syypäänä pidetään ilmastonmuutosta. Näin osittain onkin. Maan keskilämpötila on noussut 1970-luvulta lähtien 2,8 astetta. Vaikka sadanta ei ole vähentynyt, se on muuttunut epäsäännölliseksi ja jakautuu maantieteellisesti epätasaisesti.
Maantieteilijä Erik Swyngedouwin mukaan Espanjan vesikriisi juontaa pitkälle historiaan. Siirtomaiden menettämisen myötä 1800-luvun lopussa maa alkoi etsiä keinoja hyödyntää omia luonnonvarojaan. Koska Iberian niemimaa on luontaisesti karu, sen hedelmällisyyttä päätettiin parantaa valjastamalla vesistöt kasteluun.
Vesi-infrastruktuurista tehtiin Espanjan 1900-luvun modernisaatiota kannatteleva pilari. Nykyään maassa on yli 1200 patoa ja 374 tekoallasta. Koko Espanjan alueelta ei löydy enää yhtäkään jokisuistoa, jota ihminen ei olisi jollain tavalla muokannut.
Veden liiallisen ohjailun ongelma on, että se rikkoo veden luontaista kiertokulkua. Ilmastonmuutoksen vaikutukset paljastavat veden kontrolloinnin ympärille rakentuneiden yhteiskuntien haavoittuvuuden.
Veteen liittyvä haavoittuvuus tarkoittaa yleensä sitä, että ihmisen näkökulmasta vesi on väärässä paikassa tai sitä on joko liikaa tai liian vähän. Veden kulkureittien muovaaminen lisää haavoittuvuutta, ja yleensä siitä kärsivät eniten jo valmiiksi vähäosaisimmat ihmisryhmät.
Globaalin kehitystutkimuksen professori, antropologi Anja Nygren kirjoittaa, kuinka valtion jokiveden ohjailu ja patoaminen Meksikon Tabascon maakunnassa on pahentanut tulvia. Suurimmat tuhot ovat näkyneet paikallisten pienviljelijöiden ja kaupunkien köyhimpien asukkaiden arjessa.
Myös El Paísin juttua varten haastatellut asiantuntijat suhtautuvat kriittisesti teknologian kaikkivoipaisuuteen kuivuuden selättämisessä. Heidän mukaansa jokivesien ohjailu vain siirtää kuivuutta paikasta toiseen.
El Paísin jutussa ehdotetaankin, että niukkaa vettä tulisi käyttää tehokkaammin. Usein kuitenkin niukat vesivarat ohjataan taloudellisesti tuottavimpaan toimintaan. Tällainen vesipolitiikka on johtanut ongelmiin eri puolilla maailmaa.
Perun aavikoille rakennetussa pääkaupungissa Limassa vesijohtovesi on johdettu ainoastaan hyväosaisiin kaupunginosiin. Kuivuuden kanssa kamppailevassa Chilessä katosi kokonainen järvi, kun sen vedet ohjattiin Kiinaan vietävien kirsikoiden kasteluun. Myös Suomeen tuotavista hedelmistä suurin osa on peräisin kroonisesta kuivuudesta kärsivästä Espanjasta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten paheneva kuivuus, ovat vakavasti otettava uhka. Siksi on entistäkin tärkeämpää tarkastella, kuka ohjaa hupenevan veden virtoja.
Toimitus
- Toimittaja: Laura Menard
- Verkkotaitto: Taru Äkräs
- Artikkelikuva: Pixabay.com (Pixabay-lisenssi)
